perjantai 30. joulukuuta 2011

Taloudellista ruokaa

Nyt tulee pitkä ruokaan liittyvä lätinä reseptin kera. Tähän kirvoittaa tämänpäiväisen kaupassakäynnin mukanaan tuomat aatokset sekä uusimmasta (1/2012) Kodin Kuivalehdestä lukemani juttu taloudellisesta ruoan ostamisesta.

Oli nimittäin sen verran turha juttu, että tuntui siltä kuin toimitus olisi keskenään miettinyt, että hei Tuija, Ansku ja Eevertti, dedis lähestyy, joten heittäkäähän meitsille pari kaupassakäyntivinkkiänne, niin saan pieraistua tän jutun kasaan. Tai no, ehkä mää olen harjoittanut tätä ruokaostosten salatiedettä niin pieteetillä, ettei artikkeli vain anna mulle sitä, mitä siltä lähdin hakemaan...

No, oli KK:ssa oikeasti sinänsä asiallisia vinkkejä, mutta ehkä ne pätevät sellaisille, joilla on myös vara tilata lehteä. Minua kiinnostaisi todellinen luovuus. Siis todella edulliset ruoat ja taidokas kikkailu. Lehdessä kehotetaan esimerkiksi välttämään muovikassien ostoa, koska niistä tulee lisäkuluja. Siis ostaako joku tänä päivänä vaikka viisi muovikassillista viikossa, niin kuin lehdessä esimerkinomaisesti kirjoitetaan? KK:n ehdottama kokkauksen kolmevarttinen (vähentää puolivalmisteiden käyttöä, kun tekee itse) puolestaan lienee heille, jotka muutenkin pystyvät keskittymään ruoanlaittoon. Lähdin hakemaan tosi halpaa ja tosi nopeaa, mutta sain keskivertoa.

Suuri Totuushan on se, että suunnittelu tiellä pitää. Se osattiin mainita jutussakin.

Mun mielestä olennaista on pitää kaapissa aina jemmassa muutamaa keskeistä ruoka-ainetta, kuten tomaattimurskaa, ruokakermaa ja kananmunia. Niillä tekee melkein mitä vaan. Lueskelin ihan hyvältä vaikuttavaa joulupukin tuomaa kirjaa The Vegetarian Family Cookbook (Nava Atlas), jossa oli järkeviä ohjeita kiireisille kokkaajille, joiden samalla pitäisi säästää. Listassa oli muun muassa nopeasti keitettäviä viljoja (kuskus tai bulgur), peruna, pasta, valmiskastikkeet, salsa, pitaleivät, tortillat, peruspakastevihannekset eli maissi, herne, vihreä papu, pinaatti.

Halpaketjuilla on omat tuotteensa, mutta Cookbookista sain vastauksen myös mielessä monesti pyörineeseen kysymykseen: mitä erityisesti kannattaisi ostaa luomuna. Koska en asu metropolissa, saattaa luomuosastolta löytyä kolme nahistunutta omenaa ja palsternakka. Hinta on kiitettävä. Ihan kaikkea en siis sieltä tule hankkineeksi...Tässä eniten torjunta-aineita sisältävät kasvikset (Jenkeissä): mansikka, paprika, pinaatti, kirsikka, persikka, cantaloupe, selleri, omena, aprikoosi, vihreä papu, rypäle, kurkku.

Olen ottanut tavakseni ostaa pelkästään EU:ssa tuotettuja vihanneksia, koska EU:n torjunta-ainemääräykset ovat luotettavasti (?) kontrolloituja.

Ja tykkään kyllä, kuluneesti sanottuna, lähiruoasta. Se on paitsi äärettömän taloudellista myös kukkaron sisältöä säästävää. Lähinnä sitten höystän ruokia jollain "kansainvälisemmällä" jutulla, niin kuin vaikka kookosmaidolla.

No, se siitä. Ruoka on mulle niin kiihottava aihe, että se alkaa näköjään kirjoittaessa rönsyillä temaattisesti joka suuntaan. Musta on ihanaa toisaalta pihistellä ja toisaalta joskus mennä överiksi ruoan suhteen. Olen pitänyt malttini karppauskeskustelussa, mutta pidän kyllä omassa elämässäni kiinni perunasta. Toisaalta en koskaan ole ollut pottua ja lihakastiketta -tyttöjä, joten perunoita tulee keiteltyä lähinnä sienikastikkeen kaveriksi tai pataruokiin. Mutta sanotaan nyt kiihkottomasti tässä ja nyt: selvää on, että ihmiset syövät liikaa lihaa ja maailma olisi parempi paikka, jos lihansyöntiä vähennettäisiin. Mutta jätetään tämä tähän.

Tässä vielä uusin arjenhelpotuskokeiluni, joka myös säästää:

Teen kerran viikossa kunnon muhevan pataruoan (tässä päivityksessäni mukana resepti!), johon heitän mukaan kaikkea mahdollista, joka sitten pitkin viikkoa ravitsee syömäreitä. Helpottaa kiireessä ja motivaatiopulassa.

Seuraava resepti on The Irish Times -lehden ruokaosiosta ja sen on kehitellyt Paul Kavanagh itsa4-ravintolasta Sandymouthissa. Tästä tuli itselläni tosi tulista, joten lasten annokset harkintaan tai malttia, jos yleensä mausteet hikoiluttavat liikaa. Itselläni makumuistot veivät Afrikan mantereelle...

Marokkolainen papupata

2 dl öljyä
3 isoa sipulia (sanoisin viisi suomalaista)
suolaa ja pippuria
1 iso inkivääripala
1 valkosipuli
1 ruokalusikallinen kanelia
1 ruokalusikallinen korianteria
2 ruokalusikallista jeeraa
3 ruokalusikallista mietoa currya
1 teelusikallinen chililastuja (oho, mulla tuli ruokalusikallinen, ehkä se selittää?)
4 purkkia tomaatteja (käytin kaksi 500 ml tomaattimurskaa)
4 ruokalusikallista hunajaa
1 appelsiini, kuorittuna ja pilkottuna
3 laakerinlehteä
1 purkki kikherneitä
1 purkki kidneypapuja
1 purkki cannellinipapuja (käytin perus valkoisia papuja)

Syödään luonnonjogurtin ja tuoreen korianterisilpun kanssa.

Ensin öljy pataan, perään sipuli. Annetaan hautua oikein hyväksi suolan ja pippurin kanssa (varo polttamasta) ja lisätään sitten tehosekoittimella soosattu inkivääri ja valkosipuli (itse vain pilkoin) kera desin vettä. Jokusen minuutin kuluttua mukaan mausteet. Varo taas polttamasta ja anna ässehtiä kymmenisen minuuttia, jos meno padassa rauhallinen (ettei pala kiinni). Sitten tomaatti, hunaja, appelsiini ja laakerinlehdet.

Anna olla tunti padassa kannen alla ja odotellessasi valuta pavut. Lisää lopuksi mukaan kymmeneksi minuutiksi.

Makua voi viilata sitruunalla ja Tabascolla.

Satsista riittää useammalle aterialle. Ja on hyvää.

Miniarvonta

On ensimmäisen arvonnan aika. Palkinnot ovat pikkuisia, mutta
toivittavasti löytyy jokin sopiva. Otetaanpas tähän ensin säännöt
ja sitten palkinnot.

Voit osallistua arvontaan minimissään yhdellä ja maksimissaan
kolmella arvalla. Voit osallistua kommentoimalla tätä postausta.
Mainitse kommentissasi vähintään arpojen määrä ja toivomasi
palkinto. Huom! Tässä tuli tämän horinan tärkein ohje!

Saat yhden arvan liittymällä lukijapaneeliini (tuossa oikeassa
palkissa oleva Lukijat). EDIT: Tietenkin saa arvan siitä, jos on jo lukija!

Toisen arvan saat kertomalla kommentissasi, millaisia juttuja
haluaisit blogistani lukea.

Kolmannen arvan saat hoksauttamalla arvonnasta omassa blogissasi tai
jos kerrot blogistani jollekin sellaiselle kaverille, jota
kirjoitukseni saattaisivat kiinnostaa.

Arvonta päättyy 8.1.2011!

Ennen kuin listaan palkinnot, kerron hieman blogistani, jos vaikka
olet sattunut paikalle ensimmäistä kertaa etkä vielä ole ehtinyt
tutustua kirjoituksiini.

Olen pitänyt blogia nyt lähemmäs vuoden ja kerron tässä
puuhasteluistani, eli kaikenlaisesta käsin tehtävästä tekemisestä.
Olen harrastelija ja pidän täydellisyyden tavoittelun toimistani
kaukana, mutta pyrin silti kirjoittamaan aiheista, jotka
kiinnostaisivat muitakin puuhastelijoita. Toki blogini on ennen
kaikkea arkisto ja vuosikalenteri. Kasvukauden aikaan mietin
pihapuuhia, talvisin sisäpuhdetöitä. Filosofisempaa puolta
blogissani edustaa puuhastelupohdinta, jota voisi kutsua
kulutuskriittiseksi lifestyle-tuumailuksi.

Sen verran voin itsestäni paljastaa, että olen ammatiltani
kirjoittaja. Olen perheellinen ja asun keskikokoisessa kaupungissa.
Luonteeltani olen toimelias ja ärhäkkä, ja puuhastelun lisäksi
luen, kirjoitan ja liikun. Jos tunnet minut, kiva! Pidetään silti
henkilöllisyyteni poissa blogini sisällöstä.

Ja lopulta palkintoihin :) Nämä kuvaavat blogini sisältöä ja
valikoituivat aika luonnostaan. Toivottavasti löytyy jokin mieluinen!

1. Yllätyssiemenpaketti. Sisältää siemeniä, joita voi kasvattaa
ikkunalaudalla.

2. Yllätyskirja. Kierrätän sinulle yhden kirjoistani. Voitettuasi
voimme sopia, mikä olisi mieluinen.

3. Pastasetti. Kierrätän sinulle pastankeittoon liittyviä
tarvikkeita, muun muassa pastakauhan.

4. Naistenlehtiläjä. Sisältää aikakauslehtiä. Jos asut kauempana,
saatan joutua rajoittamaan ihan pariin kolmeen lehteen. Voimme sopia
tarkemmin lehtitoiveistasi.

5. Pikku kangasylläri. Kerro, mistä tykkäisit, niin katsotaan
löytyykö.

Blogini ruhtinaana ja hirmuhallitsijana en osaa vielä sanoa, montako
voittajaa arvon ja miten, se riippuu teistä lukijani. Kuitenkin
kivasti ja reilusti, niin kuin Ruotsissa. Epäselvyydet täsmennetään
tarvittaessa vaikka editoimalla.

Toivottavasti blogini löytää uusia lukijoita! Minusta kun olisi niin
mukava vuorovaikuttaa, saada kommentteja ja löytää uusia kiintoisia
blogeja.

Arpaonnea!

Öinen profetia

Näitä huolen täyttämiä öisiä hetkiä, jolloin en toiveestani
huolimatta nuku, alkaa olla sen verran, että ihan muistuu teiniajat
mieleen. Voi mavonsilimä, sanoisi tonttu Toljanteri.

Öisessä harhaisuudessa on siis hyvä profetoida. Julistan, että
pirstaleisen tiedon aika on pian ohi ja alamme jälleen vaatia kunnon
kokonaisuuksia. Lähdekritiikki korostuu ja ajat, jolloin mikä tahansa
randomilla arvottu vastays netistä kelpaa näsäviisasteluun ja
nokkapokkailuun, ovat pian ohi.

Siirrytään jälleen enemmän asiantuntijuuteen. Ei missään
äärimielessä, mutta vaikka nyt siten, että Facebookin
statuspäivitysten merkitys vähenee, mutta blogien suosio pysyy. Vai
onkohan tämä vain oman sisäisen maailmani luotausta, kun olen
hitaasti herätellyt itsessäni bloggaajaa ja blogien seuraajaa.

Tieto rakentuu, ja tällä hetkellä tieto rakentuu kuin korttitalo:
huterasti, vailla kunnon perustuksia. Aikakauslehdetkin pullistelevat
sitä saastaa, mitä näemme liikaa muutenkin: twiittauksen pituisia
mielipiteitä vailla perusteellista erittelyä. Luulet ostavasi
mielenkiintoisen artikkelin ja löydät hötöksi taitetun
jutunrepaleen, jossa on kerätty mielipiteitä Facebookista!

Blogit ovat viehättävästi kerroksellisia. Ne syventyvät,
täydentyvät ja luovat tarinan. Aion oppia hyödyntämään niitä
lisää. Saa vinkkailla!

torstai 29. joulukuuta 2011

Kettu ja hanhi -tunika

Raglanhurmiossani tein illan päälle vielä tunikan, jonka olen joskus
aiemmin leikellyt. Hieman turhamaisesti aioin kuvata sen settinä
leggingssien kanssa, mutta legginssit on ompelematta ja kohde nukkuu,
joten kuminauhan mittaus jää myöhäisempään ajankohtaan.

Kangas on Michas Stoffecken tuotantoa, mutta olen ostanut sen Michas-
hintaan Lieblingsstuckesta (puhelin ei anna vaihtoehdoksi pisteitä u:n
päälle). Tämän on suunnitellut Hamburger Liebe ja värit ovat
livenä antrasiitinharmaa ja fuksia.

Villin Viikingin testausta

Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä on kehuttu Ottobren Villi
Viikinki -kaavaa (6/2010), joten kokeilin sitä pienimmässä 86-
koossa. Onpa helppoa, vaikka tökkinyt on milloin mikäkin.

Kankaat: Ylimpänä LiandLon Kalastavia karhuja, Facebookin
Kangashamsterit-ryhmän kangasvaihto. Keskimmäinen jämäpala Znokin
Iloisia norsuja yhdistettynä hamsterivaihtoon, takakappale ja hihat
siis Znokin raitaa. Olin hyvin iloinen tästä raitavaihdosta. Vimppa
loppu jämäpala LiandLon Kultakutria, hihat ja takakappale Ikasyrin
salaisesta paketista.

Melko värikästä menoa.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Lomalla

Lomalla on leppoisaa. Siksipä en taidakaan päivittää blogiani näin
loma-aikaan. Suomeksi sanottuna en ehdi mietiskellä mitään, joten
palataan asiaan vuonna 2012, ellen sitten pala edes asian viereen
jollain spontaanilla hetkellä.

Sen verran voin paljastaa, että pukki osasi vaihtaa Kodin Kuivalehden
tilauksen Viherpihaksi, jesjess! Olin kyllästynyt KK:n lifestyle-
lässytykseen, joten otetaan suhteeseen välimatkaa. Pläräilin
Kotiliesi-aviisia anoppilassa. Se voisi toimia, jos olisi aavistuksen
vähemmän ihmiskeskeinen. Vaikeuksista kertovat ihmisjutut aktivoivat
maailmantuskaani.

Pieni toivo minussa heräilee, kun mietin tulevaa vuotta. Jos jotenkin
tehostuisi ja ehtisi ranchille. Tai saisi puuhattua pihalla. Siinäpä
toivetta seuraavalle vuodelle. Kasvukautta odotellessa pohdintaa ja
ompeluhommia.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kuluta, kuluta

Meinasin olla ahdistunut kuluttamisesta, kun valtiovarainministeri hoki televisiossa että kuluta, kuluta! ja joulukin tulee, mutta mulla oli niin kiva ilta, ettei enää huvita tilittää.

Olen tutkaillut jenkkiläistä minimalismikirjoittelua. Otan mielelläni vastaan ajatuksia siitä, mistä kaikesta voisinkaan luopua ja ehkä tulla onnellisemmaksi sillä tavoin, mutta mua nyt ei vielä aivan vakuuta, jos joku kertoo suurena paljastuksena, ettei uusimpien muotivaatteiden ostaminen tee onnelliseksi.

Minähän olen keräilijä. Mulla on sinänsä paljon tavaraa ja kiinnyn siihen. En tiedä noin muuten, mutta oikeastaan puuhastelu, joka sitten toisaalta vie pois konsumerismin turhimmilta aalloilta (ostan kasvin, en vaatteen jne), myös lisää kaman määrää. On haraa, lapiota, hallaharsoa, on ompelukonetta, saumuria ja kankaita, on askartelutarvikkeita ja rempparytöläjiä...En tiedä, olisinko parempi ihminen, jos en puuhastelisi. Olisiko mulla jalommat elintavat. Yksi kaverini on hylännyt maallisen omaisuuden, mutta matkustelee mannerten välillä. Vertaa siinä sitten, kumpi on pahempi, akvaario vai travellerien pendelöinti. No, en oikeasti tiedä.

Kun elämä tasoittuu, siinä on niin monta sudenkuoppaa, mihin pudota. Onko omistusasuminen synti numero yksi? Se tuo turvallisuushakuisuutta. Milloin ahneus kehittyy? Tuosta työstä saa parempaa palkkaa kuin toisesta...Lapset lisäävät romukarnevaalia, vaikka tavara kiertääkin omistajalta toiselle ja puhtaimmat vaatteet pääsevät pesun jälkeen toiselle kasvajalle. Onko pikkusormi annettu, jos hankitaan auto. Se laiskistaa monin tavoin, aktivoi kuluttamiseen ("lähdetäänö käymään cityssä?")...Onko kuluttaminen helppo tapa viihtyä?

Olen taas valvonut näiden asioiden parissa, ja asuinkumppanini ärisi, että jos tulee taantuma niin tulee taantuma, hän ei halua tukea yhteiskuntaa, jonka toimivuus perustuu kuluttamiselle. Jo Marx on muotoillut kapitalismin kiroista, mutta silti kukaan ei länsimaissa tunnu olevan tästä skitsofreenisestä toitotuksesta vapaa.

Nyt niitä karsimisvinkkejä tulemaan. Tapoja eritellä todellisia ja kuviteltuja tarpeita.

Itse laitan näin alkuun kymmenen kohtaa, monet varmaan tuttuja:

1. Siivoa vaatekaappi ja vie huomenna osa joulupatakeräykseen.
2. Tee joululomalla inventaario ja myy osa tavarastasi huutikseen.
3. Lahjoita kirjoja, joita et enää aio lukea.
4. Myy tai anna pois levyjä, joita et kuuntele.
5. Anna pois kenkiä, joita et enää tarvitse.
6. Korjaa rikkinäisiä tavaroita, jotka ovat korjattavissa.
7. Tee itse jotain, jonka voisit ostaa.
8. Vältä kaupungilla kuljeskelua.
9. Kun käyt kaupassa, tee kauppalista etukäteen.
10. Vaihda kuluttamisesta saamasi hyvänolontunne johonkin muuhun hyvänolontunteeseen. Liiku, harrasta enemmän seksiä tai laita hyvää ruokaa.

Etenkin tämä viimeinen kohta on mun helmasynti. Haaveilen muutoksista (remontti, piha, ompelukset) eivätkä ne pysähdy koskaan. Minne olen menossa?

tiistai 20. joulukuuta 2011

Huomautus mokkapaloihin liittyen

Se piti sanomani, että nuolaisin liian aikaisin mokkapalojen suhteen: uusi reseptikehitelmä ei ollut suksee ja lisäksi tuli ällötys koko mokkapaloja kohtaan, koska olen syönyt niitä lounaan sijaan...

Kokeilut siis jatkuvat, kunhan selviän joulun sokerimääristä...Saa laittaa reseptivinkkejä tulemaan...

maanantai 19. joulukuuta 2011

Tuunaa oma marimekkosi -- syöttötuoli



Mää en ole mikään erityisen luova tuunaaja, mutta vanha syöttötuoli oli päässyt sen verran irstaaseen kuntoon, että oli pohdittava, heitänkö sen menemään vai teenkö sille jotain. Ja vaikken käytännön ihme olekaan, en ole myöskään niin puusilimä, ettenkö tajuaisi uudelleen päällystämisen olevan harkinnan arvoista. Syöttötuoli kun oli päällystetty pastellisella kankaalla, jonka edellinen syömäri oli purrut ja repinyt irti niin, että vaahtomuovi tursusi tuolin selkänojasta.

Ihan tyylipuhdas suoritus tämä ei ole, koska vahakangas on ostettu uutena (Marimekon Purnukka, Erja Hirven vuonna 2008 suunnittelema) ja on taas sininen eli fiksaatiovärini sisustuksessa, mutta tähän "trendikkääseen" pyökkiin ja sinisävyiseen alakertaamme se on oikein passeli. Kohdistin mustikkapurnukan selkänojaan ja leikkelin sopivat palaset, ammuin niittipyssyllä kohdilleen ja se oli niinkö siinä.

Huomatkaa, että muita vauvaperheitä lohduttaakseni en siistinyt syöttötuolia vaan se on kivettyneessä soossissa -- näin vauvat syövät kaikkialla, ei aihetta epätoivon alhoon. Kaikki hinkkaus on pois omasta laatuajastasi, mieti sitä seuraavan kerran, kun siisteyskirppu puree sinua. Tänne saa kyllä tulla siivoamaan...

Työkalupaita



Ikasyrin salaisesta paketista saamani 40 sentin pätkä työkalutrikoota sai kaverikseen sinapinväriset resorit. Kauheaa turausta tämän paidan kanssa ja melko epäsiistiä jälkeä, mutta pitää siistiä vielä käsin saumurilankoja kiinni ja silleen. En tajua mikä siinä on, mutta monimutkaisemmista mekoista tulee ihania ja onnistuneita ja paidat menee perseelleen?! Seuraavaksi kokeilen kyllä jotain raglanhihaista.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Ohutta yläpilveä



Olin aikeissa tehdä tänä iltana jotain aivan muuta ompelusta, mutta päädyinkin plagiaattikeskustelun jälkihöyryissä tekemään tästä JNY:n pilvitrikoosta pojalleni puseron. Kangas siis JNY Design, väri tummanruskea ja ostettu itävaltalaisesta kangasnettikaupasta nimeltään Lieblingsstücke. Kyseisestä puljusta ei ole mitään pahaa sanottavaa, sillä myyvät aitoja, kuten tämä paljon kopioitu pilvitrikoo, ja toimitus tuli viikossa kotiovelle. Maksu hoitui turvallisesti PayPalin välityksellä. Oli tarkoitus esitellä tämä paita hienon velourhaalarin kanssa, mutta ehkä voisi joskus kuvata näitä päälläkin, kun osa ompeluksistani on oikeasti aika makeita. Tästä en vielä osaa sanoa, miten istuu.

Kankaista tehdään siis halvemmista materiaaleista plagiaatteja, ja lisäksi osan tehtaat myyvät kakkoslaatuisia uudelleen eteenpäin, näin esimerkiksi Znok-kangasmerkin tapauksessa. Erikoista toimintaa, kun luulisi, ettei tässä niin isot rahat pyöri, mutta ilmeisesti joku onnistuu sitten vetämään välistä...

Jos joku bongaa kankaistani "halpoja kopioita", voi ilmoitella. Toistaiseksi en kyllä usko, että mulla sellaisia varastoistani löytyy.

Huomenna on jännittävä päivä, sillä ajattelin jälleen kokeilla mokkapaloja...joko, joko...?

maanantai 12. joulukuuta 2011

Pikkujoulun bilemekko



Tein hetken inspiraatiossa (tekemiseen meni enemmän kuin hetki...) tällaisen pikkujoulumekon tyttärelle. Huh, ehdin! Bileet on keskiviikkona.

Sain tätä kangasta Ikasyrin salaisesta paketista eli ostaja maksaa tietyn summan ja saa mitä saa. Tämä kirkkaanpunainen sydänvelour oli kakkoslaatua, mutta aika iso ensiluokkainen pala oli, kun sai tämän mekon, pipon ja vielä tilkkujakin askarteluun.

Mekon malli on Mimiella Ottobren numerosta 6/2011. Onnistui muuten aivan mainiosti, mutta poolokauluksen kanssa meni vähän sössimisen puolelle ja no, täytyy nyt katsoa, miten se laskeutuu, jospa saan sen viimeisteltyä nätiksi. Muuten oon tosi tyytyväinen! Velouria oli kiva ommella ja rypytyksistä tuli tosi kauniita.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Lahjaksi sydänpipo

Tässä lahjaksi tuleva velourinen sydänpipo, joka siis oikeasti
kirkkaanpunainen valkoisin sydämin. Kaava Muraveinik Ottobre 4/2011.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Puuhastelun poliittisuudesta

On tässä jo viikon verran painanut mieltä, kun Anu Silfverberg kirjoitti kolumnin (vai oliko se jotain muuta, luin sen hätäisesti pojan syöttämisen, oman syömisen ja keittiökaaoksen väistelemisen välissä) sisäänpäin kääntymisestä ja kotoilun lisääntymisestä. Vai mahtoiko se olla kotoilua, ehkä kirjoituksessa käytettiin jotain toista ilmaisua.

Siis kun taloudessa on epävakaata ja uutisoidaan synkkyyksiä, käperrytään sisäänpäin kodin pieniin puuhasteluihin, pieneen elämään. Kirjoittaja tunnisti toiminnasta itsensä, ja niin tunnistan minäkin, sehän tässä vaivaa.

Käyn tyhjäkäynnillä, kun seuraan maailman tapahtumia niin sivusta. Olen hyvin kulutuskriittinen ja ylipäänsä ilmiökriittinen. iPadin mainitseminen tuhahduttaa, hipsterien uusimmat vinkeet oksettavat. Uudet tarpeet ällöttävät. Ai tarpeet! mietin mielessäni sarkastisesti tuhahdellen.

Elelen pienessä pyhässä kolmiyhteydessäni, johon kuuluvat lähinnä puutarhapuuhat, pikku näpertelyt ja lukeminen. Missä on poliittinen vaikuttaminen? Missä maailmaan osallistuminen? Tekee mieli näyttää maailmalle keskisormea, iltaisin iskee maailmantuska ja käperryn ilmastonmuutokseen ja tämän koneiston loputtoman jauhannan tuomaan ahdistuksen peittoon...puuh.

Milloin palaan maailmalle? Mikä saa ihmiset jälleen avaamaan ja avautumaan? Tämä vihanneksena olo ärsyttää, vaikka vihannes tässä pitäisi ehkä ollakin. Ei enää yhtään hilavitkutinta. Suuria linjoja, kauniita muotoja, selkeyttä, puhtautta. Elämälle suunta ja merkitys, kohti parempaa. Pois turhanpäiväisestä näpertelystä. Maailman parantamista, jotenkin, onkohan se myöhäistä.

Dr Jekyll kokeilee: Ne Parhaat mokkapalat

Olen jälleen tehnyt laboratoriossani tieteellisiä kokeita tähdätessäni täydellisten mokkapalojen makuun.

Olen kenties askeleen lähempänä, läpimurto lienee lähellä. Valmista tuotosta (jonka reseptin kirjoitan kyllä sitten enkä pihtaa) kutsun sitten Ehtoisan emännän muikeaksi mokkaunelmaksi.

Viikko sitten kokeilin Kinuskikissan suklaapiirakkaa/ruutuja/mokkapaloja/ruutuja ja ajauduin päiväksi depression aaltoihin. Mitä pidin itsestäänselvänä onnistumisena olikin katkera pettymys. Tosi rasvaista ja suorastaan pahaa, vaikka piipahtanut raati oli kyllä toista mieltä ja niin on kai uskottava, koska tekele katosi välittömästi. Mutta se ei ollut lähelläkään Ehtoisan emännän muikeita mokkaunelmia.

VIAT!!!
-liikaa rasvaa, kuorrutteessakin 100 g! Oikea määrä on n. 5 rkl
-yhdistetään rasva ja sokeri...ei tuo minulla kuohkeutta vaan känttymäisyyttä! Pitää yhdistää sokeri ja kananmunat ensin!

Tässä kokeilussani oli vielä pielessä
-kuorrutteen väri (koostumus optimi): hailakka ja mokan maku liian vaisu --> muutettava annostelua
-taikinasta puuttui joku tujaus, mutta nyt taisin keksiä, mitä kokeilen seuraavalla kerralla...

Muhevia tuli ja hyviä ovat, eli eteenpäin viime viikon karvaista pettymyksistä. Neljä palaa syöty jo ja ehkä se viides menisi ennen nukkumaanmenoa...

Sateenkaaren pää

Ompelin tyttärelle tällaisen yöpaidan. Kaava on Ottobre 6/2011 -lehdestä ja mukana on joustonauhan käyttöä ja rypytystä, jes, hyvä minä.

Kankaassa on pieniä sateenkaaria ja niiden päässä pikkuisia sydämiä. Kangas on sellaisesta amerikkalaisesta nettikaupasta kuin Fabric Fairy. Aiemmin meinasin, että kerron Jenkeistä tilaamisen plussia ja miinuksia. No, mun ei olis ollut mikään pakko tilata sieltä, mutta halusin kokeilla eksotiikan vuoksi.

Jos ostaa alle 150 euron arvosta (mukaan lukien postikulut), joutuu maksamaan "vain" arvonlisäveron. Sitä taas ei joudu maksamaan, jos alvin hinta olisi alle 10 e. Kannattaa siis tsekata, onko tuotteen postitus edullista, koska jos on, on kangas todennäköisesti edullisempaa.

Palvelu oli ystävällistä, kankaat edullisia ja kokemus virkistävä. Valikoima ei Fabric Fairyssä ollut mitenkään mullistava, mutta osittain erilainen kuin Euroopan tarjonta. Yksi ihan hauska esimerkki on David & Goliath -kankaat.

No sitten niitä huonoja puolia: tullauksen vaiva, ylimääräiset kulut, jotka tulee ottaa huomioon, reklamoinnin vaikeus ja no, siinäpä ne oikeastaan :) Ihan kiva kokemus, vaikkei sentään heti uusiksi.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Sheriffipaita

Uteliaisuuttani kokeilin, mitä tapahtuisi, jos tilaisin Amerikasta
kangaserän. Mukaan tuli yllätyspaketti kakkoslaatuisia. Mukana oli
tämä harvinaisen mauton kangas, jonka näin välittömästi taipuvan
lasteni isän paidaksi.

Oikein onnelliseltahan tuo vaikutti. Nyt nukkumaan, ja toisella kertaa
jenkkitilauksen plussista ja miinuksista.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Krääsätön joulu

Jotenkin on tunne, että pitää saada vielä aukoa hieman ajatusvyyhtiä, joka mielessäni pyörii kuluttamiseen liittyen. Kaverini loi Facebook-tapahtuman, jossa julistettiin krääsäjoulun vastaista sanomaa. Mahdolliset hankinnat kehotettiin tekemään hyväntekeväisyyteen, ja aineettomia lahjoja korostettiin.

Ihminen on siinä mielessä koko lailla perverssi, että jonkinasteinen kuluttaminen tuo nautintoa, ja hankkiminen on ihanaa. Nykypäivänä siihen on toki kietoutunut syyllisyys, joka matona kalvaa kuluttajaparkaa.

No, sitten tulee Naamarissa kehotus krääsän välttämiseen. Ensireaktioni on ärsyyntyminen: minuako holhoat? Yritän järkiperäistää sanoman: se on oikea, ja enhän ole itse asiassa hankkinut yhtään joululahjaa, ja suunnittelemani ovat aineettomia (paitsi haaveilen kankaisen teltan ompelusta lapsilleni, mutta en ehdi kuitenkaan, joten jäänee sekin antamatta). Samalla mielessä myllertää syyllisyys. Rakastan tavaraa. Ostaminen on ihanaa.

Ikäisteni keskiluokkaisten tallaajien on helppo hymistellä aineettomalla joululla, sillä olemme kieriskelleet tavarassa koko ikämme emmekä todellakaan elä puutteessa. Mielenkiintoista on, että krääsän hankkimista vastustaessa olen törmännyt usein tähän ilmiöön: krääsä on se, mitä muilla on. Oma tavara ei ole krääsää, vaan rakasta ja tarpeellista.

Krääsä on siis jonkinlainen hongkong-peikko, joka glittereineen kimmeltää, pattereineen ujeltaa ja kertakäyttöisenä hajoaa parin käyttökerran jälkeen. Mutta sellaistahan, ehkä vähemmän kitschiä, on jokapäiväinen tavaramme.

Se malka omassa silmässä on niin vaikea hävittää.

Näen huomenna kaveria, joka oli liittynyt krääsättömään jouluun. Hetken aikaa mietin tekeväni pipon joululahjaksi hänen tyttärelleen. Mutta sitten aloin pohtia asiaa uudelleen. Jos hän todella haluaa krääsättömän joulun, ei ole minun asiani tyrkyttää tyttärelle söpöstelyvaatekappaletta. Se tuskin tulee kesäpipona näin talvella suoranaiseen tarpeeseen, eikä kangaskaan ole mitään jämäkangasta, vaan amerikkalaista cotton knitiä, tuskinpa luomuakaan. Piponi päätyisi pisaraksi lahjamereen. Hylkäsin jo pestyn kankaan ja vien sen sijaan perkattavaksi kasan tyttäreni vanhoja vaatteita. Niistä sentään voi valita tarvitsemansa.

Ja miten kävi oman krääsättömän jouluni suhteen? Pyrin pitämään sen krääsättömänä. En osaa silti liittyä lippukulkueisiin, joten ryhmään liittyminen jäänee hiljaisesti. Ehkä lapseni paheksuvat jonain päivänä niitäkin paketteja, joita kummeilta, mummeilta ja tutuilta kuusen alle kerääntyy. Voin itse vain toivoa, että muutos asuu heissä.

Aamutakki



Puuh! Siinä se nyt on, nimittäin tyttärelle tehty aamutakki, josta olen toisaalta todella onnellinen, sillä siitä tuli mielestäni todella söpö, ja toisaalta kiroan tunarointejani kaikkea työn epäsiisteyttä silmäillessäni.

Tein mallin kangasvalinnoissa soveltaen Ottobre 6/2011-lehden Robot Dog -mallista, ja käytin pintamateriaalina Perkiömäeltä löytynyttä kangasta, jota en osaa nimetä...Joka tapauksessa melko kirkkaan fuksia se on väriltään, ja ruusukohokuviointi on joustofroteen tapaista. Vuori puolestaan on Anna Maria Hornerin Folksy Flannels Forest Hills Glow, kanttauksessa on keltasävyistä Diamondsia, jota mulla oli pieni pala. Itse asiassa Ottobressä on käytetty tuota samaa kangasta, ja lehdestä mulla tulikin idea käyttää flanellia aamutakin vuoressa. Toteutus vain on melko erilainen. Hornerin kankaat ovat Fabriinasta.

torstai 1. joulukuuta 2011

Pari sanaa remontoinnista ja sisustamisesta

Nyt, kun en ole suunnittelemassa remonttia tai sisustusta, voi olla hyvä katsoa taaksepäin neljän vuoden remonttirupeamaa ja listata joitakin asioita, joista on kenties viisastunut tässä matkan varrella. Nämä huomiot liittyvät vaiheeseen, kun alkaa olla vara tehdä joitakin omia valintoja, eivät siis välttämättä opiskelijabudjetin huomioita.

1. Mieluisa ei ole koskaan kallis. Tähän mielipiteeseen voi toki liittyä pientä nenänvartta pitkin katselua, koska rahaa ei ole välttämättä ollenkaan. Mutta oman kokemuksen mukaan kannattaa tehdä suunnitelma tavoitteesta ja säästää pitkäänkin, jos jotain laadukasta todella haluaa. Itsellä tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa olohuoneen valaisin ja ruokailuryhmä, molempiin säästetty lähemmäs vuosi ja ne toivottavasti kulkevat matkassa hamaan hautaan. Köyhällä ei ole vara ostaa halpaa, sanotaan, mutta mielestäni sikäli virheellisesti, että köyhällä ei ole vara ostaa ollenkaan, mutta jos on semiköyhä, niin säästäminen ja kerralla hyvän hankkiminen kannattaa. Ja jää parempi mielikin, kun ei oo kohta joku paska romu huoneennurkassa lahottumassa. Missä luulet säästäväsi, oikeasti usein menetät, ja päälle huonolaatuisuuden tuoma ketutus.

2. Käytetyn ja/tai vanhan ei pidä tarkoittaa samaa kuin halpa. Second hand maksaa myös, ja saakin maksaa. Osto- ja myyntiliikkeiden huonekalujen ja muiden kodin tavaroiden ei tarvitse olla ilmaisia, kunhan ne ovat laadukkaita. Ja jos ne ovat laadukkaita ja ennen kaikkea mieluisia, niitä kannattaa myös ostaa.

3. Väliaikaisratkaisuihin kannattaa käyttää lainattua. Jos ei ole vaikka rahaa sohvaan, käyttää sitten säästäessään jonkun toisen vanhaa, ei hanki jotain ihan ok:ta, jonka ajattelee korvaavansa myöhemmin toisella. Yleensä tällaiset hankinnat ovat susia. Lainatunkin kanssa saa olla tarkkana. Ostin kaveriltani aikoinaan tupakkiaskin hinnalla tapettirullan, jolla tapetoin eteisen seinän. Tapetti oli "ihan kiva", eli neljän vuoden jälkeen kyllästyttää. Mikään itse valitsemani tapetti ei, vaikka toinen niistä on paljon nähty Kiurujen yö.

4. Omaa makuaan kannattaa eritellä järkiperäisesti, sillä se johtaa pitkäikäisyyteen. Sisustamisessa, jollei nyt puhuta pelkistä sohvatyynyjen päällisten vaihdosta, ei kannata pyrkiä liikaa itsensä kulloistenkin fiilisten ilmaisuun, sillä se johtaa kertakäyttöisyyteen. Kannattaa tehdä sellaisia makuvalintoja, joiden uskoo kestävän aikaa. Itselleni on turvallista valita sinistä (kunhan en liioittele sen kanssa), sillä trendeistä riippumatta se on teinivuosista saakka rauhoittanut.

5. Säilytysratkaisujen merkitystä ei voi liioitella.

6. Keittiöstä (jota en ole remontoinut) ja kosteista tiloista kannattaa tehdä hyvin neutraaleja, vaikka se olisikin tylsää. Eipä sillä, jännemmät ratkaisut ovat minusta kivoja ja rohkeita, mutta ainakin jos kosteissa tiloissa on neliöitä, uusiminen MAKSAA. Ei ole siis mikään arkajalkojen myytti, että kannattaa käyttää harkintaa. Poikkeuksena ehkä keittiön välitilan kaakelointi, sitä tuskin on kovin kallis uusia.

7. Sisustuslehtiä vastaan saa ja pitää kapinoida. Tokihan lukijat ovat muutenkin itse ajattelevia eivätkä lähde joka kotkotuksen mukaan, mutta etupäässä sisustuslehdissä esitellään elämää, johon yleensä melko harvoilla on varaa. Ne lietsovat elitismiä ja rohkaisevat kulutuskeskeisyyteen. Toki niitä kannattaa seurata, sillä niiden myötä kehittyy parempia ratkaisuja.

8. Suosi netin kautta tehtäviä hankintoja, mutta vältä kopiotuotteita. Vaikka designissa toisinaan maksaakin tyhjästä (joskin maksoin ilolla jokaisen euron valaisimestani), on hieman hupaisaa hankkia feikkejä. Sen sijaan ei ole mikään pakko astella Vepsäläiseen, jos myyjät siellä katselevat nenänvarttaan pitkin (käynyt melkein aina minulle) siinä missä vaikkapa Nivalan Laatukaluste toimittaa ystävällisesti, edullisesti ja kotiovelle melkein mitä vain. On ihan oikein seurata hintoja netissä, sillä paras ei aina ole kallein.

9. Suosi kotimaista, skandinaavista ja eurooppalaista. Ja vaikka kilpailuttaminen onkin ok, paikallisen suosiminen yleensä kannattaa. Nuff said.

10. Vaikka se on klisee, anna kotisi kertoa tarinoita. Epätäydellisyys, rönsyily ja kaaos sopivat minimalisminkin ystävälle, kunhan kodin antaa olla koti, ei mikään fasadi (viitaten sen alkuperäiseen merkitykseen renessanssiajan arkkitehtuurissa). Kodin ei myöskään pidä olla kulutusjuhlien paraatipaikka vaan KOTI. Siellä missä on hyvä olla, siellä missä läheiset ovat, siellä missä elämä on.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Hippitunika

Tulipa otettua värikkäänpuoleinen kangas tälle tyttären tunikalle,
joka onnistui etukaarrokkeen muotolaskosta lukuun ottamatta mainiosti.
Kuva on huijausta, koska yksi ilta mennee vielä paranteluun ja
viimeistelyyn. Alkoi tulla niin paljon virheitä ja mokia, että oli
pakko tältä erää lopettaa.

Malli on Ottobre 4/2011 -lehden Wheel of Fortune ja kangas Amy
Butlerin Fuchsia Tree Soul Blossoms -sarjasta, josta myös taannoin
tekemäni mekko. Ostettu Fabriinasta.

Sitten taas hieman ompelutaukoa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Pupukankaan viimeiset eli pieni paita

Tässä juuri viimeistelty t-paita loppukankaasta. Nyt on pupu loppu!
Vain tilkkuja jäljellä. Mutta kangasta olisi ilmeisesti tulossa eri
väreissä joskus keväällä...? Kaava yhdistelty.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Todellisuus vs. epätodellisuus

Olen tässä koko viikon pohtinut erästä lehtijuttua syistä, joita en kehtaa tässä sen kummemmin eritellä, mutta jonka moni teistä saattaa tietää muutenkin. Tämä aivopieru liittyy nyt sitten laajemminkin blogien ja sisustus- ja muiden lifestyle-lehtien kuva- ja kuvailumaailmaan.

Eritellessäni mainittuun lehtijuttuun liittyviä ajatuksiani eräs bloginkin ehkä satunnainen lukija totesi, ettei halua välittää itsestään/kodistaan epätodellista kuvaa, joka olisi muille haaveilemisen ja tavoittelemisen arvoinen. Syy: todellisuus on jatkuvaa kaaosta, joka virtaa huoneesta toiseen ja nurkasta toiseen.

Niin. Olen tänään katsellut muutamaa blogia, joissa on aivan ihania kuvia ja kauniisti photoshopattua meininkiä. Mahdolliset lapset (jos kyse vaikka mekoista, joiden toteutuksia katselin) ovat ennemmin siloisia silkohapsia kuin sekaisin kuin seinäkellot ja puuhaavat kuvissa jotain idyllistä.

Välillä on harmittanut, kun puljautan blogiini suttuisia, ylivalottuneita kuvia nuukahtavasta auringonkukasta, joka silti on ehta ylpeydenaiheeni, tai ruttuisesta vaatteesta, jota olen hikisin käsin ommellut. Mutta ehkä sittenkin haluan välittää ennemmin tällaista todellisuutta, epätäydellistä, kaoottista ja keskeneräistä, koska en haluakaan olla kenenkään ihailun kohde (ei sillä että siihen yllettäisikään, hi hi hi).

Täydellisyys ei kiinnosta minua ja sitä paitsi täydellisyys valehtelee. Ymmärrän, jos kauneuden rakastajat haluavat tavoittaa täydellisen hetken ennen korttitalon luhistumista, mutta ehkä todellisuus itsessään on kaikessa hulluudessaan kaikista makoisin. Jos siis alan joskus tulla jossakin liian hyväksi, saa sanoa. Täytynee sitten kaataa samaan hengenvetoon jokin matoisan maailman murhe, ikään kuin tasapainoksi.

Pipo kireällä



No voihan aargh. On päiviä, jolloin ei taida onnistua mikään. Koska pipo on ollut kireällä, ajattelin, että teen kevyen ompelun eli syvennyn pipojen maailmaan. Ottobren numerossa 4/2011 oli pari pipomallia, ja ajattelin kokeilla näitä Muraveinikiä ja Lucovicaa.

No ton pupukankaisen surautin tietenkin läpät umpeen ja kattokaas norsua, tein ulkopuolesta sisäpuolen. Voi huokaus! No, korjasin läppäongelman ja tavallaan kiinnyin noihin nurinpäin oleviin norsuihin. En nyt sitten tiedä, alanko sittenkään korjata siitä saumaa.

Norsukangasta on vielä jäljellä ja vaikka en haluaisi liikaa paljastaa suunnitelmia, on haaveissa tehdä välikausihaalari, tai no semmoinen kesähaalari ehkä ennemmin, jossa on hupussa tuota norsua. Idea syntyi oikeastaan vasta nähtyäni norsua käytettävän Aenon blogin välikausipuvussa. Näin norsun uudessa valossa ja alkeelliset paitasuunnitelmat muuttuivat muuhun käyttöön.

Metrisestä pupupaidan palasta on tullut L-koon t-paita miehelle, tämä pipo ja tulossa vielä pojan t-paita. Vaikkei ilmanen ollutkaan, niin oikiastaan money well spent. Tilkkuja olis vielä halukkaalle...?

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Arpajaismainostusta

Kamuni Laura järjestää blogissaan arpajaiset ja saadakseni kolme arpaa mainostan arpajaisista omassa blogissani.

Itselleni ei kuulu pöllömpää. Kotikirppiksellä on käynyt kuhina ja lumppupino pienenee. Mulla olis jokuset kengätkin vielä. Nyt on huutiksessakin lykästänyt jee jee jee.

Maailmantuskaa on vähän ollut, mutta se ei suuremmin liity puuhasteluun. Olen kutonut ja leikellyt tyttären tunikaan kangasta.

Mietin myös, että jos itse järjestäisin arpajaiset, mitä mahtaisin arpoa? Pottuja? Eei, ne on mun palstalla vähän ruttosia. Kukan siemeniä? No joo, voisin arpoa siemeniä, mutta ei kuulosta kovin hitiltä. NO MITÄ SITTEN???!!! Mun blogiteemat ei taida olla kovin seksikkäitä :/ Mun pitää alkaa vissiin kirjottaan äkkiä muodista!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kotikirppis

Se piti vielä kertoa, että kotikirppisajatus on lähtenyt rullaamaan yllättävän hyvin. Eilen illalla piipahti naapuri, joka vei mennessään muutaman kuteenretaleen sopusummalla (jäi vielä velkaa kyllä...). Huomenna aikoi toinen tuttu käväistä penkaisemassa läjän läpi...Ja Mi Kool, sun kiinnostuksenkohteet ei oo vielä menneet! Voin vähän niin kuin varata niitä, mutta tietty pidän mielessä, etteivät välttämättä sovi. Multa löytyis kenkiäkin, joten voi olla, että kuvaan nekin tänne, vaikka kamerakännykkäräpsyt aika onnettomia ovatkin.

Keittiön kaapeista voin koluta loputkin nurkat läpi ja tehdä lahjoituksia, jos joku vaikka haluaa jotain pientä antaa pukinkonttiin :P Mistä tulikin mieleeni, että sairaalalla kaivataan ihan pieniä vauvojen vaatteita, joten ne menevät sinne.

Minähän olen toivoton tavaraan kiintyjä, mutta välillä kovetan itseäni ajattelemalla, että entäpä jos kuolisin ja joku joutuisi käymään läpi kuolinpesääni? Tavaran on hyvä kiertää sitä tarvitseville.

Päivän kertausta


Huh hah hei,
Kello ei ole yhdeksää ja tuntuu, että paljon on tullut tänään hippastua...Olen vääntänyt ruokaa, ja silloin kun kokkaan uunissa, tulee myös leivottua, ja tällä kertaa tein kuivakakun Sara la Fountainin ohjetta mukaillen. Netistä löytyy marmatusta aiheeseen liittyen, ilmeisesti siksi, että ohje on joku perinteinen marttojen kakkuohje.

Näyttää viattomalta, mutta päällinen on vaahterasiirappia ja sisällä menee ruokokide/muscovado/tässä tapauksessa fariinisokeriraita. Ei siis mikään ihan perinteinen käntty.

Olen myös siivonnut, käynyt kaupassa ja saunonut, joten nyt pitänee alkaa pohtia, mikä olisi mielekästä puuhaa juuri itselle...

torstai 17. marraskuuta 2011

Kirjakatsaus: Puutarhapuuhia lasten kanssa



Olen juuri palauttamassa kirjastoon karhuttavaa teosta Puutarhapuuhia lasten kanssa (kirj. Catherine Woram & Martyn Cox), ja laitan pari juttua itselleni muistiin. Näillä ei tosin ole mitään tekemistä lasten kanssa...

Ensimmäinen on tuo maiseman luonti kasvien avulla, tässä tapauksessa inkkarimeininki kaktusten keskellä. Ryppyotsaisesti moinen kolonialismi ärsyttää, mutta idea on aivan ihana.

Toinen liittyy fanittamiini perhosiin: perhosamppeli. Teoksessa suositellaan amppelikoriin istutettavaksi

1 laventeli
3 riippaverenpisaraa
1 kesäkierto
1 samettikukka
1 kilpiruoho

niin, että laventeli tulee keskelle ja samettikukka, kilpiruoho ja kesäkierto tuikitaan tyhjiin aukkoihin. Muita suositeltuja kasveja ovat tädykkeet, rönsyakankaali, laukkaneilikka, ruiskaunokki, sinitähtönen, iisoppi, timjami ja kanervat.

Perhosamppelia voisi miettiä, vaikka minun hoidossani kaikki roikkuvat ovatkin uhanalaisia...Periaatteena kun on, että sade kastelee.

Satupaitoja

LiandLo-kankaissa on satuteemainen sarja, ja ohessa Kultakutrista ja
Petronellasta tehdyt paidat. Näiden koko on 80 cm enkä ole varma,
mistä olen nämä tilannut, mutta muistelisin, että Royal-tuotteesta.

Olen tehnyt Ruotsiinkin kangastilauksen, koska olen luvannut ommella
vielä pari miestenpaitaa ja aion myös surauttaa isommalle
kummitytölle tyttömäisen tunikan, kun taitaa olla kaikkeen
tyttömäiseen kallellaan.

Taidan silti pitää hieman ompelutaukoa. Nyt on ollut hieman
tiiviimpää, kun olen opetellut. Mielessä on tahdin hidastaminen ja
sitten kauniin puuvillatunikan sekä 86-senttisen kesätakin teko.
Tunikan haluaisin aloittaa pian, kun koko olisi tyttärelle juuri nyt
sopiva, mutta hieman pelottaa.

Olisi myös hauska saada jostain esimerkiksi fleeceä, niin tulisi
kokeiltua hupparia, johon vuoraisi jämätilkulla hupun.

Niin ja ne jo mainitut ompelukset itselle...ehkä pitää vielä
opetella..myös tuntemaan tuo vm. 1972 rouva, joka tikkiä tekee...

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Täydennyksiä vaatekaappiin

Kun nyt tuossa puuhastelin vaatekaapin selkeämmäksi, aloitin listauksen siitä, mitä kaikkea voisikaan olla pysyvässä puvustossani eli mitä mielelläni hankkisin erityisen laadukkaina.

1 kpl hyvin istuva nahkahame
3 kpl kaunista hametta
3 kpl paitapuseroa (1 valkoinen, 2 muunväristä)

Seppälässä on nyt myynnissä By Paola Suhonen -mallisto. Mikään Paola-friikki en todellakaan ole, mutta mietin, miten sininen sulkakoristeltu samettihame laskeutuisi. Ei tosin ole hankintojen aika todellakaan...

Myydään vaatteita 2

Näistä saa ottaa myös pakettina, tai silleen että jos ottaa jonku kalliimman niin saa valita jotain ilmaseksi kaupan päälle...

Kaksi moitteetonta neuletakkia, valkoinen ja ruskea. Vaikka yhteensä 5 e tai 3 e per kpl.



Musta neulehuppari 2 e.



Kirkkaanpunainen bleiseri 3 e ja musta välikausitakki 5 e.



Vintage villasekoitebleiseri kotimaista laatua. Käy välikausitakiksi tai pappafiilistelyyn. Väri ruskea. 3 e.




Kookaïn hame 2 e. Tää on ollu mulla kymmenen vuotta (niinku moni muukin näistä, jopa yli) enkä oo vaan raskinu luopua...



Tän kans emmin, ollut mulla vasta pari vuotta, kun piti löytää joku mekko Senegaliin, ja oon pitänyt niin kesällä kuin työasunakin, mutta jos joku innostuu, niin voinen luopua...Vaikka 4 e. Tää on Seppälän By-designermallistoa.

Myydään vaatteita

Laitanpa tässä vähän esimakua kamppeista, joista haluaisin eroon. Kuvat näissä on älyttömän huonoja, joten sanallinen kuvaus kunnosta luotettavampi...Näille oon laittanut alustavasti hinnatkin, mutta saa tingatakin. Ja miksi olisin mieluusti myymässä? No, mulla on läjä, jotka voin myös ihan vaan antaa. Mutta haluaisin hiljalleen kerätä käyttöastiastoa, koska syömäreitä on neljä ja esimerkiksi käyttökeittolautasia meillä on viisi. Entisvanhaan varmaan nuoltiin lautanen ja laitettiin heti kaappiin odottamaan uutta kierrosta, mutta niin kauan kun mulla ei oo viittä kättä, soisin, että puurolautasia löytyisi ainakin kahdeksan, jotta samana päivänä voisi vielä syödä keittoa...

En nyt oleta, että nämä menevät nyt kuumille kiville, mutta jos jokin kiinnostaa niin huikkaa, ja tingatakin saa!

Tähän alkuun mielestäni aivan huippu vintagetoppatakki talven lämmikkeeksi! Ihan ok kuntonen, ei välity kuvasta mutta kirkkaankeltanen, ja kauluksessa poron kuvia :) Tästä voisin pyytää kaikista eniten kun on niin uniikki tapaus, 10 e.




Tämä lyhythihainen collegetakki irtoaisi parilla eurolla.




Tämä pitkä villatakki on kiva lämmike talveksi. 3 e.



Tämä violetti mekko lähtis 3 eurolla.



Tätä Gsus-mekkoa on kehuttu paljon. Ostettu aikoinaan Berliinistä, joten tuskin kävelee heti vastaan. 5 e.



Tämä Gsus-mekko on samoin Berliinistä eikä tässä oo mitään vikaa. Ehkä voisin koittaa saaha tästä 7 e, mutta saa tingatakin.



No vielä yks Berliinin aarre, Friedrichshainin jokasunnuntaiselta Boxin kirpparilta uutena ostettu erään ranskalaisen suunnittelijan surauttama hame. Tätäkin voisin kokeilla saaha menemään 7 eurolla.



Liituraitableiseri, jossa ei oo yhtikäs mitään vikaa, vaikka 3 e. Myyn pois näitä pitempiä malleja, niinku villa/neuletakkejakin ois useampi.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Apua järjestyksenpitoon, kiitos?

Nyt tuntuu siltä, että hulluks tuloo. Mun energiavarannot ovat vähentyneet suhteessa kotitöiden teon määrään, joten tuntuu siltä, että koti on ainoastaan taukoamatonta kaaosta, jolle en mahda kerrassaan mitään.

Nyt kaivataan siisteysvinkkejä!!! Eikä mitään "tee joka päivä jotain" -bullshittiä, koska huononakin kotihommapäivänä mun on pyöräytettävä kaksi koneellista pyykkiä, laitettava ruokaa ja huollettava 2 kpl lasta, 1 kpl kissa ja 1 kpl akvaario, vaan jotain vinkkiä, mikä on hyväksi havaittu ja mikä oikeasti auttaisi. Usean kuukauden ajan motivoin itseäni pyykinpesuun laittamalla lasten vaatekaapit kuntoon, mutta ei niitäkään koko ajan täydennetä, ja nyt mieluusti ompelisikin (ja onhan joulukin tulossa, eli mahdollista pyjamatäydennystä ja sellaista lahjamuodossa...).

Ongelmakohtia:

1. Vihaan keittiön siivoamista. Lisäksi mun keittiö on persesilmän kokoinen ja voin käyttää vain vasenta (huonompaa) kättäni keittiöhommiin. Keittiössä on aina kaaos, vaikka sen siivoaisi päivittäin. Mitkä pienet jutut motivoisivat keittiön siistinä pitämiseen?


2. Vaatetta on paljon, ja saan laitettua kolmen ihmisen vaatteet kaappiin, mutten omiani, koska siellä on vaatteita, jotka mun pitäis laittaa eteenpäin (eivät enää istu, kaksi yhdeksän kuukauden venytyssessiota ovat tehneet tehtävänsä). No. Miten saan ne eteenpäin? Lähikirppis meni just konkkaan, eikä mulla ole ajokorttia. Kirppispöytää kun olis hyvä huoltaa päivittäin. Lahjoittaako hyväntekeväisyyteen, antaako kavereille, mitä? Mulla on jokunen mageekin juttu lähdössä kiertoon...Toinen epäkohta: mulla ei oo mitään kausilajittelua. Auttaisiko muovilaatikoiden osto ja rojujen kausisäilytys niissä? Kertokaa, te järjestelmälliset.

3. Eteinen on aina aivan kaamea. Mitä oikeasti järkeviä eteisen säilytysratkaisuja on?

4. Kierrätysjätteet vievät tilaa. Mitä oikeasti järkeviä säilytysratkaisuja niille on? Taloyhtiössä lakattiin just keräämästä muovia, kun vuoden lopussa ne aletaan laittaa sekajätteeseen, kaupungissa siis.

5. En ymmärrä ihmisiä, jotka saavat vauvojen läsnäollessa imuroitua. MITEN?????

6. Ks. kohta 5, luutuaminen.

7. Ks. kohta 5, ikkunoiden pesu.

8. Vessanpöntöt saastuvat yleensä HETI (Murphyn lain seurauksena), kun ne on hinkannut. Tämä on mädättänyt mun motivaation. Mitä tehdä asialle, kun nalkutuskaan ei auta?

9. Olenko maininnut, että vihaan siivoamista enkä ole ideaalinen kotirouva? En usko, että mun luonnetta kannattaa alistaa, mutta välillä tuntuu siltä, että muiden organisointikyky on kehittyneempi kuin mun (lausunto ei koske perheenjäseniä). Miten organisointikykyään voi kehittää?

AAARGHH!!!!!!!

Ompeluun liittyvä kommentti:

Tätä kirjoittaessani ovikello soi, ja mulle tuotiin kotiin asti kangaslähetys Saksasta Frau Tulpe -putiikista. Kompakti paketti oli teipattu Frau Tulpen tulppaaniteipillä ja kangaspaketti sidottu silkkinauhalla. Tilasin kolme kangaspalaa, joista kahdesta olisi tarkoitus tulla minulle lyhythihainen tunika ja yhdestä ehkä tyttärelle mekko. Tuijotan kankaita pelonsekaisin tuntein, ne ovat niin ihania. Pitänee vähän kerätä rohkeutta.

Niin ja se vielä sanottava Frau Tulpesta, että kankaat eivät siis olleet halpoja, mutta mua sattui vaan viehättämään erään suunnittelijan kankaat. Niistä sitten lisää, jos/kun saan jotain niihin liittyvää surautettua. Aloinpa kyllä haaveilla kangassarjasta tehdystä tilkkutyöstäkin, mutta ajatuksilla on tapana riistäytyä...

Oikeastihan kaipaisin iltaisin rauhaa ja mahdollisuutta lueskella, ja UNTA! En ole nukkunut virallisesti kunnollista yötä aikoihin ja mulla on tullut ylivireyskierre. Joten antakaa anteeksi tämä ompeluvillitykseni...

Pikkukiiski

Eiliseen päivitykseeni nyt siis se täydennys kangassuunnittelijan blogista. Blogin nimi on Pikkukiisken kotona ja suunnittelija siis Leena Renko.

Kuosit ovat söpöjä ja muikeita, vaikkei itse näin värikkäistä kuoseista tykkäisikään. Paljon puhutaan "kuosiähkystä" mutta mulla vaihtelee, mikä puhuttelee, mikä ei ja mikä kuinka kauan. Tsemppiä joka tapauksessa Pikkukiiskelle ja toivotaan, että homma lyö leiville.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Pupupaita isälle <3

On isäinpäivä, ja tämän talouden isä on sillä lailla
kieroutunut, että halusi tästä pupukankaasta itselleen paidan.
Ompelin illalla omasta kaavasta ja olen tietenkin onnellinen siitä,
että paita sopii ja on mieluinen.

Tässähän on tosi kirkkaat värit livenä, ja neonoranssit resorit
vain korostavat vaikutelmaa, hih. Nyt voin olla väärässä, mutta
tämä kangas on vissiin Ikasyrin, ja suunnittelija Leena Renko
(lisään hänen kangaskuvioideoitaan blogiin myöhemmin, kun on
enemmän aikaa). Saa korjata, jos olen väärässä.

Nämä kotimaiset kankaat ovat kalleimmasta päästä, joten
säästöä ei kannata ajatella: lapset Aasiassa säästäisivät
kyllä puolestasi. Mitä enemmän ompelee, sitä selkeämmin tajuaa,
ettei pitäisi suosia mitään halpatuotantoa. Tässä joku päivä
muotoilin itselleni, että jos elämä tuntuu helpolta (tarkoittaa
myös halpaa), on melko varmaa, että tulee riistäneeksi jotain tai
jotakuta. Kun ei se niin mene, että helppoa olisi.

Toki kuulisin mieluusti vinkkejä kulutushyödykkeistä, jotka ovat
oikeudenmukaisesti tuotettuja! Kaipaan Neuvostoliiton aikaiseen vaate-
ja kangastuotantoon...

lauantai 12. marraskuuta 2011

Kelvollinen hummus

Oli viikolla puhetta erään frouvan kanssa hummuksen teosta, ja kun sitä äsken nälkääni tein, niin laitetaanpa ohjekin jakoon...

eli

Laiskan hipin hummus

purkillinen kikherneitä
yksi kolmasosa tai puolet tahinipurkista (kokeile eka kolmasosalla)
1-2 valkosipulinkynttä
sitruuna
oliiviöljyä, ehkä
vettä, ehkä
juustokuminaa, jos on
suolaa

Hummuksessa ei oikeastaan voi epäonnistua, jos lisäilee ainesosia varovaisesti. Sitruunaa ei mielestäni voi olla liikaa, ilman oliiviöljyä pärjää, ja joskus sitruunamehu tuo riittävästi kosteutta, joten vettä ei aina tarvitse. Valkosipulin maku puolestaan voimistuu seuraavana päivänä...

Itse pidän mieluummin kosteasta, jopa löysähköstä hummuksesta, kuin kuivasta ja kovasta. Tahinia kannattaa pyöritellä kielenkärjellä, jos se ei ole ennestään tuttu -- jos ei tunnu omalta jutulta, kannattaa aloittaa varovaisesti lisäily.

Omnom...kylläpä tulee mieleen työmatka Jordaniassa, jolloin aamiaispöydässä oli sååssi poikineen...

perjantai 11. marraskuuta 2011

Tonttupoolo

Samalla, kun tilasin Fabriinasta mekkokangasta, josta tulikin tehtyä
jo mekko, hankin myös oheisen Stenzon tonttukankaan, joka oli alessa.
Tein kankaasta poolopuseron Ottobren 6/2008 Tippy-kaavalla. Edessä on
rypytyksiä ja kaulus kiinnitetään napein, joita löysin vanhasta
nappi- ja paljettipussukasta ihan kotilootasta.

Ei mikään täydellinen onnistuminen, mutta oppia ikä kaikki! Sievä
malli, joten voisi tehdä tästä joskus jotain muutakin. Kangas voisi
olla vaatimatontakin, ja napit vintagenappeja. Oujee.

torstai 10. marraskuuta 2011

Ruismarjapuuro

Tulipa juureva olo eilen, kun päähäni pälkähti tehdä ruismarjapuuroa. Sepä olikin mainio idea. Katsoin ohjetta ja ruishiutaleita olis tarvinu, mutta ei ollut. Sen sijaan löysin ruisjauhoja ja niistäpä tulikin mainio pikapuuro!

Ohje:

löräys puolukoita (itellä meni 2-3 dl survottuja)
3 dl ruisjauhoja (puuro oli tänä aamuna jo aika jankkia, joten ehkä voi laittaa vähemmänkin...hyvin maistui silti edelleen)
litra vettä
ripaus suolaa
sokeria maun mukaan, esim. desi

Kiehauta ensin vesi (vaikka teekeittimellä, jos haluat vaalia pikapuuromaisuutta) ja lisää sitten kaikki sekaan. Itse vatkailin varalta huolella, ettei jauho jankkiintuisi. Mutta tämä ei siis ole vispipuuroa!

Ruismarjapuuron taika piilee siirapissa, jota isäni puoleinen sukuperinne vaalii: siirappia valutetaan reilu kiekura puuroon. Se lähtee valumaan kohti pohjaa ja matkan varrella lusikoidessa löytyy ihania sattumia. Helppoa, halpaa ja hyvää!

Innostuin eilen tekemään myös kalan kanssa lanttukuutioita uunissa ja näiden kaveriksi metsäsienisalaattia keräämistäni rouskuista (mukaan punasipulia, purkillinen kermaviiliä ja hapan omena), joten sopisin aivan hyvin vatkaamaan hispteriksi jonnekin Punavuoreen (tai mikä se hipsterien teh mesta nykyään onkaan...nimimerkki Helsingissä viimeksi työmatkalla vuosi sitten), luettelemaan ruoka-aineita, jotka alkaa lähi- tai luomu- tai Öko-tex-sanoilla...hihih.

Olen myös aavistuksen rauhoittunut ja palannut etsimään taas ominta itseäni, eli syrjäänvetäytyvää lueskelijaa. Ompeleminen ja muu vastaava kouhotus on seurausta siitä, etten pikkuvauvan vuoksi ole voinut asettua ihmisten aikoihin sänkyyn lueskelemaan ja odottelemaan unen tuloa (seuraus: valvomista, lääpöstystä netissä ja kofeiinitärinän kaltaista levottomuutta). Eilen rupesin maadoittamaan ja ryhdyin lukemaan Elias Koskimiehen Korusähkeitä. Sopivasti ilkeää ja pinnallisia ilmiöitä kauhovaa tähän saumaan! Seuraavaksi sitten joku kirjallisuuden ikiklassikko, eh eh.

Saapa nähdä, mitä sitä tulee leivottua viikonlopulla, kun olis isäinpäiväkin. Saa vinkata herkkuja!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Znokin norsut

Voin tunnustaa, että hommasin "rinkelirahalla" eli pojantekorahalla,
jonka sain appini vanhemmilta, sadan euron saumurin. Meininki sen
kanssa oli kyllä villiä ja saatoin loppuun tämän Znokin kankaasta
tehdyn puseron. Kaava jo nähty Ottobre 4/2011.

Väri on oikeasti ennemmin petrooli, joka on aika tiukka ton melkein
neonoranssin kans.

Annetaan lautasia

Voisinpa aloittaa uuden "juttusarjan", jossa lahjoitan pois sellaista
tavaraa, jota ei tule käytettyä. Nähtäväksi jää, löytääkö
tavara tällä tavoin uuden omistajan. Tärkeintä on, että käyttöä
löytyy. Vaihdossa saa antaa jotain, jos haluaa, esimerkiksi lukemista,
syötävää tai rikkoutuneen fleecepusakan, josta saa leikattua
hupparin pojalle. Teeämäs. Mutta ilmaseksi lähtee.

Eka satsissa on itse tekemiäni lautasia 6 kpl. Itse sinisen
ystävänä pidän niitä oikein kauniina, mutta käyttöä ei ole.
Näissä on röpöläiset reunat, joten sopivat hieman bohemian chic-
tai kotikutoiseen makuun.

Säästövinkkejä Kuluttajaliitolta

Etsiskelin keskimääräistä miehen paidan kangasmenekkiä ja törmäsin Kuluttajaliiton perussäästövinkkeihin, ainahan tällaiset ovat hyviä, joten laitetaanpa jakoon. Mää aina peräänkuulutan säästövinkkejä mutten toistaiseksi ole juuri niitä saanut.

Itse lähetin kerran Kodin Kuivalehteen säästövinkkejäni ja niistä melkein kaikki julkaistiin, hih. Jotenkin olen vaan ollut säästämisessä nyt retuperällä, kankaitakin läähätän netissä illat pitkät. Nyt loppuu sekin touhu, niitä on nyt riittävästi tälle vuodelle. Korkeintaan yksivärisiä "välttämättömyyksiä" saa hankkia, ei ihanuuksia mielitekosyistä.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Temple Tulips -mekko

Sattuipa niin, että uskalsin surauttaa Singerillä enemmän tai
vähemmän onnistuneesti Ottobre 4/2011-numerossa olleen Cranberry-
liivihameen! Mekko se tosin oikeasti on.

Ei ole eka kerta, kun onnettomat kamerapuhelinräpsyni jättävät
jotain olennaista taltioimatta (jääköön se mun blogini näennäisen
huolettomaksi punkhenkisyydeksi) mutta kangashan on aivan
henkeäsalpaavan ihanasta Soul Blossoms -sarjasta, jonka on
suunnitellut Amy Butler. Kyseinen mekkokangas on nimeltään Temple
Tulips ja pienempää en muista. Molemmat kuitenkin Fabriinasta
tilattuja.

Suuressa lukijakyselyssäni todettiin, että voisin tehdä jotain
itsellekin. Joo-o, tulipa tilattua sellaista kangasta, mutta saapa
nähdä, milloin uskallan.

Tämän mekon kakkoskuosin valitsi tytär ja päällä tämä tuntui
sovituksessa olevan aeevan ihana, oikeastaan kauniimpi kuin
alkuperäinen mallikuosi. Ja tässä kangasvalinnassa puskee selkeästi
esiin mun ajoittainen maksimalismi...

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kaaliruokaa ja leivänpäällisherkku

Reseptejäkin toivottiin...

Kaali on nyt (ja aina) halpaa, joten tässä yksi kaaliruoka, jota tein viimeksi torstaina:

Kaalipata

reilu lohko kaalia (vaikka puolikas)
1-2 sipulia
1-2 kynttä valkosipulia
suolaa
yrttejä
2 rkl siirappia
sitruunan mehu

2 kananmunaa
1/2 litraa maitoa
1 pussillinen Hälsans Kök -kasvissyöjän pekonia/soijanakkeja tai kinkkusuikaleita, jos syö lihaa

Hauduttele pannulla öljyssä pilkottu sipuli ja kaali, mausta lopuksi. Vatkaa yhteen kananmuna ja maito. Lykkää kaalipaistos uunivuokaan ja kaada sekaan "pekoni" ja kananmuna-maitosekoitus. Pari voinokaretta päällä ei tee pahaa.

Anna ässehtiä 200 asteessa tunteroinen. Anna vetäytyä tovi ennen syöntiä. Kasvispekonia lukuunottamatta halapaa ja kaaliruoaksi yllättävän hyvvää. Ei sovellu sellasille kasvissyöjille, joita esim. soijanakit ällöttää.


Sitten vielä tälle iltaa tehty leivänpäällisklassikko omaksi herkuksi tai illanistujaisiin

Tapenade

Pikku purkillinen mustia oliiveja
kourallinen pikkukapriksia
jokunen (vaikka 5) aurinkokuivattua tomaattia sekä loraus tomaattien oliiviöljyä purkista
valkosipulin kynsi, jos haluaa

Muistan, kuinka ulkomailla kesätöissä ollessani sain kenkää rinkelilounaspaikasta kahden viikon jälkeen, koska olin niin tumpelo ja/tai kulttuurishokissa. Siellä veggie gourmet -rinkeliin levitettiin toiselle puolelle hummusta ja toiselle tapenadea. Väliin tuli mm. makeutettua sipulimössöä, ranteenpaksuinen pala vuohenjuustoa ja varmaan näön vuoksi jotain tuorettakin. Ei ollu pahhaa.

Tein taas mutakakkua, kun piti viihdyttää pikkuakkaa leipomahommilla. Onnistui tosi hyvin, joskin tietenkin mulla putosi hyllystä tavaraa kakun päälle ja siihen tuli "lommoja". Pitäis ehkä vähän rajoittaa näiden superherkkujen leipomista ja keskittyä kevyempiin vaihtoehtoihin...

Pandapaita

Taika-Singer palaili lääkäristä ja hurisee nyt iloisesti, joten
sain ommeltua loppuun tämän Liandlo-merkkisen pandapaidan koossa 86
cm, kaava Ottobre 4/2011-lehdestä.

Huomaan, että useampi hommaamani kangas on tosiaan Liandlon, joka on
ruotsalainen luomupuuvillaa käyttävä firma.

Ompelu on opettelua eikä nurjalle puolelle ole katsomista, mutta alan
jo haaveilla miesten teepaidoista tai kamppeista itselleni. Esittelen
joku kerta pari vaatekappaletta, joista mieluusti tekisin itselleni
erikuosiset toisinnot.

Jos satut omistamaan esimerksi rikkinäisen fleecepusakan, olisi se
kovasti tervetullut poikani tai tyttäreni takkimateriaaliksi. Vielä
en ole kovin luova kankaiden kierrätysideoinnissa, mutta lupaavan
oloinen harrastushan tämä on ja neuvoja voi varmasti kysyä.

torstai 3. marraskuuta 2011

Neulemalleja haaveiltavaksi

Neulottuani tälle syksyä yhden vauvan villatakin ja yhdet sukat, tekeepä mieleni heti ruveta seuraavaan urakkaan, mutta en ole vain aivan varma, riittävätkö taidot...

Olen hieman haaveillut Nomin vintagemalleista, esimerkiksi juurikin ensimmäiseksi näkyvästä norsuvillatakista. En viitsi ruveta ainakaan vielä Kelo-lankaurakoihin, koska kyseinen lanka on niin hintavaa.

Yllättävää kyllä, sain toisen blogin kautta palautetta kielenkäytöstä, kun ilmaisin olevani "perkeleen riivaama". En tiedä onko ilahduttavaa saada palautetta vai masentavaa, kun ainoat kommentoijat puuttuvat kielenhuollollisiin kysymyksiin. Ministeri saa laukoa, että vittu mitä paskaa, ei vois vähempää kiinnostaa, ja minun vanhanaikainen viittaukseni Belsebubiin tuomitaan heti. Erikoinen tämä internetsi!

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kierrättämisen haasteista, ja mitä siihen liittyy

Suuressa Lukijapaneelissani (toistaiseksi yksi vastaaja) ehdotettiin kierrätysaiheisia kirjoituksia, ja sopivasti mulla onkin aiheeseen liittyen avauduttavaa.

Onpa siinä jo riittävästi, kun elää päänsisäisessä halujen kakofoniassa ja yrittää sitten selvittää itselleen, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Vaikka kuinka olisi ekoa tai Ökoa, samanlaista halujen tyydytystä hankkiminen noin yleensä on.

Oikeastaan omien kamojen lajittelussa kirpparia varten selkenee erityisen tuskallisesti omien hankintojen turhuus. Mietin, minkä verran olen mihinkin vaateostokseen aikoinani käyttänyt ja kuinka paljon saan niistä, jos myyn eteenpäin. JOS KUKAAN OSTAA. Maailma on sillä tavoin perverssi paikka, että ostetaan sitä sun tätä, jonka laatu ei kestä, ja uuden saa kuitenkin paljon halvemmalla. Saati jos korjata pitää.

Ja mulle ei oikeastaan nykyisin enää sovi käytettyjen vaatteiden ostaminen, koska tuolloin hankin määrällisesti enemmän enkä laadullisesti sitä mitä tarvitsisin, eli toisin sanoen oikeastaan vain tyydytän haluviettiäni ja lisään romun/kaman/lumppujen määrää asunnossani.

Olen jo pidemmän aikaa hautonut mielessäni pitkäaikaista projektia (kunhan alan lähennellä entisiä mittojani raskausrupeaman jälkeen), eli 10 vaatekappaleen hankintaa. Naisten mediassa puhutaan usein 10 vaatekappaleesta, jotka jokaisella naisella tulisi olla (tai siis "tulisi olla"). Ajattelin hankkia nämä 10 vaatekappaletta ja hankkia ne todella laadukkaina. Siis joskus. Ja kun jotain tuossa katselin, niin aika monia hyviä mulla onkin.

Olen laittanut lastenvaatteita huutikseen myyntiin ja tarkoituksena on mahdollisesti laittaa kirppispöytä kohta, mikä on raivostuttavaa, koska joutuu maksamaan viikkovuokraa ja tuloksena on todennäköisesti lähinnä pöllittyjen vaatteiden häviö.

Astiakauppaa olen tehnyt jo yli kuukauden päivät ja vaikka jotain on mennyt kaupaksikin, ketuttaa kaikki ne itkijät, joiden mielestä tuotteella ei saisi olla mitään hintaa, koska kaikki pitäisi niin halvalla saada, jos se on _käytettyä_ (ja maagisestihan tuote muuttuu käytetyksi, kun se lähtee kaupasta). Mutta ilmaiseksi en ole myynyt, jotta saisin korvattua astiastoa toisella (joita taas ei tunnu olevan myynnissä käytettynä...).

Jos ei ole luonteeltaan minimalisti, en oikein tiedä, miten tavaramäärää saisi kohtuullistettua järkevästi. Siis niin, ettei sitä nakkaa kaatopaikalle ja jopa niin, että saa jotain takaisinkin. Eteenpäin myyminen eli sopivan ostajan löytäminen on melko vaivalloista! Nyt olen käymässä kiinni vaatekaappiini (saa tulla katsomaan) ja sen jälkeen vilkaisen, irtoaisiko keittiöstä jotain kiertoon laitettavaa. Mutta aina on muistettava myös tämä: ei ole mikään enkeliteko hankkia uutta, KUNHAN kierrättää. Hankittuun tavaraan on paras olla aivan rakastunut, niin luopua ei tarvitse.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Lyhyesti lehtieskapismista

Lyhyt lehtikatsaus...Ehtoisa emäntähän on kirjaston suurkuluttaja ja haaveilu vastaa yli puolta puuhastelusta, vai miten se nyt menikään...Listaan tässä muutaman suosikkilehteni.

Sisustuslehdistä ehdoton suosikki on ruotsalainen Sköna Hem. Sen tyyli on skandinaavinen, mutta runsaampi kuin suomalaisissa lehdissä yleensä. Kuvatut kodit ovat keskimäärin iloisempia ja humoristisempia kuin kotimaisissa lehdissä. Kotimaisista pläräilen Dekoa ja Glorian Kotia, joka onkin jollain tarjouksella tullut mulle tämän syksyn. Jotenkin sisustuslehdet eivät tosin nyt puhuttele, kun ei ole remontti mielessä. Makuasioistahan voi silti kiistellä, joten jotain voin tänne kirjoitella.

Pihalehdistä suosikkini on Viherpiha. Ihana, ilmava taitto, ja yksinkertaisesti ihanin. Tätä pläräilisin, jos haluaisin luoda omalle pihalleni fiilistä. (Ja jos kirjallisuuspuolelle mennään, niin oikea mies vastaamaan pihakysymyksiin on Pentti Alanko.)

Käsityöpuolella olen vielä aika tumpelo, mutta toistaiseksi olen innostunut eniten Ottobre Designista ja pointsit sille, että törmäsin kaavoihin Berliinin reissullakin, eli haluttu julkaisu myös rajojen ulkopuolella oujee. Mutta en todellakaan ole käsityötietäjä, joten vinkkejä saa antaa.

Yleiskotilehdistä Kodin Kuvalehti on pitkäaikainen suosikkini, ja löydynpäs sen sivuiltakin, kotoani perheen kanssa, ei nyt kuitenkaan kerrota, missä numerossa ja minä vuonna, njäh njäh. Hieman olen KK:een kyllästynyt, ja lämmennyt hieman Kotiliedelle. Se tuntuu töröttävän tukevasti jalat maassa eikä lässytä liikaa trendeistä.

Sateenkaarisukat

Koska ompelukone odottelee huoltoa, olen tekaissut sijaistoimintona
tyttärelle tällaiset sukat. Malli on Suuri Käsityö -lehdestä
elokuu/2008 ja nimeltään Perinteinen lapsen sukka.

Tämän mallin vahvistettu kantapää ei ollut oikein kiva, mitta ehkä
oon vaan niin tumpelosormi, ettei sujunut angsteitta.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kysely lukijakunnalle

Heipä hei armas lukijani,

Kovin olet ujo, koska en sinua vielä tunne. Kävijätilastoni antavat ymmärtää, että vierailet blogissani yli kymmenen kertaa päivässä, siis satoja kertaa kuukaudessa, mutta silti en tiedä, kuka tai mikä olet ja mitä minusta haluat.

Jos haluat pysytellä anonyyminä etkä mielelläsi liity lukijakseni, tee niin kaikin mokomin! Alter egoni Ehtoisa Emäntäkin on epäsosiaalista tyyppiä ja häiriintyy esimerkiksi, jos joku moukka erehtyy soittamaan sienimetsässä tai häiritsee ompeluhetkeä.

Mutta vaikka kyseinen emäntä saakin suurimman ilon nähdessään Suuria Saavutuksiaan ja Älykkäitä Pohdintojaan yhteen paikkaan koottuna, olisi mukava kuulla myös, mikäli lukijalla on toiveaiheita esitettäväksi. Mitkä aiheet kiinnostavat, jo käsitellyt tai käsittelemättömät? Tai minkälainen ote elämään saa sinut koukkuun? Seksiä ja paljastuksiahan Ehtoisa Emäntä ei tihku, se on kuin se harvahampainen torpan akka, joka vilahtaa navetan taakse antropologin tullessa kyläsille, mutta oikeanlaisia ravinteita saadessaan emäntäkin kukoistaa...

Karpalosuo

Tänään pääsin elpymään suolle. Piti vain vähän vilkaista, mutta kyllähän loppujen lopuksi tuli poimittuakin, koska Kinuskikissan karpalokinuskipiiras kondensoidusta maidosta on niin herkullinen. Ja ehkä mun keräilyviettikin käynnistyi hiukan.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Ompelukone ei toimi, ilta ei toimi

No joo, huh huh. Odottelin koko päivän, että illalla surauttelen hieman terapeuttisesti. Siinä odotellessa kerkesi yksi lapsi kuumentua ja kanssa-asujan oven lähtöpaukaus herätti terveemmänkin yöunilta.

Ja ompelukone ei pelaa.

Nyt olen jumissa, en pääse viemään masiinaa huoltoon (jonka yli 30-vuotinen kone ansainnee joka tapauksessa, puhumattakaan sen rikkinäisestä käpälästä) enkä myöskään rentouttamaan itseäni surauttelulla, joka siis tämänhetkinen pakkomielteeni.

Voi huokaus. Ehkä voin katsella malleja ja piirtää jotain kaavaa. Joskus on sellainen olo, että kaiken pitäisi tapahtua just ja heti.

Entisaikojen emännät

Vähän lapsellistahan se on viitata menneeseen ja sanoa, että ennen olivat asiat toisin ja paremmin tietenkin, ei oltu vellihousuja eikä valitettu turhasta blaah blaah jiiänee. Mutta perverssi olo tuli, kun eilen kävin paikallisen kuntosalin HOTyoga-tunnilla (ei varsinaisesti mikään meikän juttu, mutta ei nyt puhuta siitä) ja keskityin kuuntelemaan sisimpääni, tai siis oikeastaan viereisestä salista kantautuvaa mölinää.

Ihminen läsöttää päivän toimistossa ja syö liikaa. Päivän päätteeksi se istumisen rasittamana ja syyllisyydentuskassa ajautuu salille, missä joku kehoansa viilannut narsisti kiekuu pumppaamaan niin, että ryyni lentää. Väkisinkin pujahti mieleen, että saadun energian voisi hyödyllisemminkin ja arvokkaamminkin purkaa.

Tein itselleni semilupauksen, että mun rasvavarantojani kulutettaneen ensisijaisesti lajeihin, joissa on jotain mielekkyyttä (juoksu vie jonnekin paikkaan, tanssi on ilmaisua, ratsastus on moniaistillista jne) enkä alistu jonkun keskenkasvuisen kuikelon kuritettavaksi. Ja tietenkin, alun entisaikojen viittaukseen palatakseni, käytän energiaani puhdetöihin eli puuhasteluun.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Valmis t-paita

Tuli myös tehtyä lopusta LiandLon Elefanten-kankaasta t-paita Ottobre
3/2007-lehden kaavoilla vähän eri koossa kuin pitkähihainen.

Kanervia

Tulin sitten kuitenkin laittaneeksi haravoinnin yhteydessä tyttären
kanssa hieman kanervia syksyä piristämään. Alkaa olla myös
kynttilöiden aika.

perjantai 21. lokakuuta 2011

8 asiaa itsestä

Olen jotenkin lämmennyt tälle blogihommalle nyt. Voisitkos vinkata kivoja blogeja?

Mun pitäis vähän remontteerata tätä omaa ja tehdä järkevämmiksi nuo tägitkin. Ihan kohta juu...

Otin Lauralta kahdeksan asiaa itsestä -idean jatkokäyttöön ja kirjoitan itsekin. Olen tosin ollut superpuuhakaskin tänään, kun leivoin Kinuskikissan mutakakun marenkipäällysteellä, keikauskakun ja suolukkapiiraan (shiitakesieniä, artisokkaa, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja), mutta rääppiäisissä ei paljon ole kuvattavaa.

No mutta nyt kahdeksaan puuhasteluaiheiseen asiaan itsestäni.

1. Kuten todettua, puuhastelu lievittää sisäisen ahdingon tunteitani. En siis esittele puuhastelujani retostellakseni vaan tuottaakseni itselleni mielihyvää. Pidemmällä tähtäimellä vuorovaikutteisuus eri puuhastelujen parissa olisi tietenkin suotavaa.

2. En ole missään puuhasteluasiassa erityisen hyvä. Remontoin neljä vuotta, nyt ei ole ihmeempää remonttia mielessä. Siksi käsityöasiat ovat tulleet mieleen, kun kasvukausikin on ohi (toki harrastan hieman myös viherkasveja, mutta niitä ei juuri mahdu enempää...). Pihahommissa olen ihan ok (jos olisi aikaa), käsitöissä aika tunari. Ruoanlaitossa olen melko hyvä, mutta leipomisessa aika paska. Tai no on leipominenkin alkanut onnistua vähän paremmin.

3. Tällä hetkellä puuhasteluintoani lisää se, ettei mulla oo ollut kauheasti intoa liikkua. Mun pitäis kaivaa jostain motivaatiota ja järjestää aikaa. Mulla on suoraan sanottuna tällä hetkellä kauhea uimarengas. Käveleminen ja viikottainen tanssitunti ei sille mitään tee, jos on tottunut liikkumaan paljon ja syömään paljon.

4. Mun sisällä asuu martta. Olen tykännyt ajatella, että mulla olis myös menevä ja trendikäs puoli, mutta martta on ollut viime aikoina jotenkin aktiivisempi.

5. Mut olis helppo höynäyttää taas johonkin uuteen puuhastelujuttuun. Ristipistotyökin olis siisti, jos tekis vaikka Banksyn graffitin.

No emmää jaksanukaan enempää, lähen ahmimaan mutakakkua :)

torstai 20. lokakuuta 2011

Berliini piristi

Kävin viikon Berliinissä piristymässä. Aah! Oli haikeaa tulla kotiin.

En ole siis puuhastellut, ja se näkyy kädestä. Se voi paljon paremmin.

Ja kun tämä tekstiilimania nyt on, niin joo, löysin yhden ihanan kangaskaupan, Frau Tulpen. Jos sattuisi, että sieltä jotain innostut tilaamaan, niin tuun följyyn. En nimittäin ostanut sieltä yhtikäs mitään, hyvä minä.

Yhden Blutgeschwister-merkkisen paidan hankin itselleni tuliaiseksi. Onko vaikeaa hahmottaa vaatekappaleesta sen "kaavoja", siis jos sitä ei pura? Malli miellyttäisi itse tehtynäkin. Palataanpa nyt alkutilanteeseen kuitenkin, siis siihen, etten osaa ommella...

Olen lukenut muutamia kiintoisia blogeja, nyt kun bloggaamisen makuun olen hieman päässyt. Jotta olisi tosi mielenkiintoinen blogi, pitää antaa paljon itsestään. Sitä mää en ole valmis tekemään, sorppa.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Käsihaasteita

Vielä lisättävä sellainen pikkuinen lisähaaste näihin puuhasteluihin (ei koske kutomista tai ompelua, mutta suurin piirtein kaikkea muuta): mun käden iho on niin huonossa kunnossa, ettei sillä sais tehdä yhtään mitään. Sain eilen käytyä ihotautilääkärillä, koska ihottuma oli levinnyt kämmeneen ja alkanut tehdä ihme rakkuloita.

Kotirouvakätöseni ei kyllä rohkaise minkäänmoiseen puuhasteluun. Nyt on kuitenkin hoito-ohjetta seuraavaksi puoleksi vuodeksi (ja kyllä minä sitä aiemminkin olen kortisonilla sivellyt).

Nyt sitten pitäis olla niinku Freddy tai Michael Jackson, aina hanska kädessä. Siis: joka kerta kun käsi pitäisi kastella tai altistaa jollekin, puuvillahanska käteen, sen päälle vinyylihanska, sitten spontaanisti hommiin!

Piha pakettiin

No nythän se pitäisi tehdä, mutta laiskottaa niin kamalasti. Roudata pihakalusteet sisään, kaikki pakkasta säikkyvä sisään, tyhjentää keraamiset ruukut...Mutta niin salakavalasti näyttää vielä syksyltä! Pari vuotta sitten tähän aikaan maassa oli jo lumi, ja lööpit kirkuivat eilen vaihteeksi kylmää talvea. En ole edes kanervia vielä laittanut enkä oo ihan varma, laitankokaan. Olishan se kaunis syyspiha yhdenlainen ilostuksenaihe. Kynttilälyhdyn nostin jo väsähtäneen amppelin tilalle, mutta mitään ei ole siinä tullut vielä polteltua.

Kasvimaallekin jäi kananpaska ja kalkki, jota en sitten saanut aikaiseksi nakata taloyhtiön penkkiin. Eipä sillä, olen nakannut viime vuonna, ja kalkin voi laittaa ihan milloin vaan, joten ei mitään vahinkoa tapahtunut.

Kranssin ja jonkin roikkuvan askartelukin voisi olla kivaa, mutta vetämättömyys vaivaa. Piha on yhä niin vihreä! Pakkanen ei ole tässä käynyt.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Hummeripaita

Tämmöisen paitaressun surautin. Kuosissa on kovasti väriä ja
voimaa, joten pitänen paitaa ja housuja erillään. Pieniä mokia
tässäkin tekeleessä, mutta oppia ikä kaikki ja silti iloinen
lopputuloksesta! Kaava tädiltä, kangas TiRiTomista. Pehmeää
velouria.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...