Helikopterileijona eli vanhojen tuhoamista

Aivan uusia ideoita mielessäni pyöritellen surautin ompelematta
jääneen leikatun tekeleen valmiiksi paidaksi odottamaan pojan kasvua.
Peittääpä samalla sen suttuisen kuvan kaurismekosta, hah!

Helikopterileijonapalasen olen ostanut joskus viime syksynä
Sampsukasta. Punainen joustofrotee on Kangas-Mallasta.

Kaurismekko

Parin päivän teemana on ollut keskeneräiset valmiiksi. Tämä
LiandLon kauriskangas oli oikeastaan vanhemmalle kummitytölleni, mutta
toimitus venyi joulun yli, ja sittemmin olenkin päättänyt, etten tee
muille vaatteita, kun jännitystärinöissäni pilaan ne. Niinpä
käytin tämän supertyttömäisen ihkuällötyksen itse.

Tässä se nyt odottelee huomisaamua tyttären huoneen lattialla.
Kaveriksi valitsin Meandi-leggarit. Tämä ei ole eikä tästä tule
muotiblogi, mutta kun ruukaan laittaa seuraavan päivän vaatteet
lattialle, niin samallapa tuo pitoidea tuohon tuli. Leggarimalli on
tarkoitus muokata omiin ompeluksiin, sillä malli on tosi hyvä. Lisäksi tässä mekossa on se riski, että näyttää liikaa yöpaidalta, joten leggarit vievät toivottavasti sitä vaikutelmaa...Tai jos näyttää liikaa yöpaidalta, niin olkoon sitten yöpaita.

(Sanottakoon myös, etten ole myöskään erityinen Meandi-fanikaan,
mutta tässä pitkästymisen tilassani olisin valmis vaikka kolmille
kutsuille peräkkäisinä päivinä. Yhtään kutsua ei tosin ole
tullut, eikä mulla ole rahaakaan.)

Ai niin, kaava on Ottobren Mocking Bird -yöpaita, jonka toteutin ilman saumanvaroja.

Ajatukset kasvukauteen

Helmikuu lähestyy ja pikkuhiljaa mieli alkaa matkata kohti kasvukauden ihmeitä. Uusin Viherpiha-lehti kehottaa jo järjestelemään ikkunalautaa ja esikkojakin olisi saatavilla, en ole niitä tosin kaupassa nähnyt -- mutta kunhan kelien lauhduttua näen, yksi matkaa mukanani kotiin!

Alkaa varmaan myös se rumba, että selailen puutarhakirjojani läpi ja pohdin, mitä uutta tänä kesänä. Sen tiedän, että kesästä ei välttämättä kovin paljon edellistä kesää parempi tule siinä mielessä, että aika on kortilla, ja pienempi apuri syönee mielellään myös myrkyllisiä kasveja. Todennäköisesti mieleni mustuu myös kasvimaapalstalla katsellessani naapureitani (ehkei sua Päivi toim. huom.), jotka ovat virittäneet hyötytarhakäsitteen äärimmilleen spartalaisen ankaraan järjestykseen, jossa kuoriaisetkin värisevät pelosta (ja tulevat syömään mun nauriit).

Varmaan myös liian aikaisin alan miettiä esikasvatusta ja saan kaverikseni anorektisia kosmoskukkia. No, en esikasvata ennen huhtikuuta. Tai max maaliskuun loppua. Mutta mulla on mainio Nelson Gardenin Pluggbox pottitaimikasvatukseen, ja parvekkeella on minikasvihuone.

Korpikangas Siemen-Frön siemenluottelon olen jo tilannut, ja kyttään, milloin Hyötykasviyhdistys julkaisee siemenluettelonsa. Siitä sitten lähdetään. Siemeninventointia en ole vielä järjestänyt (ja arpajaisvoittokin niissä edelleen odottelee...)

Ensi kesän tavoitteita olkoon paremmin hoidettu aarin palstani, perhoskasvilajien lisääminen (vaatii perehtymistä -- mitä ja minne?) sekä yrttilaatikko lähinnä salaateille teekasvilaatikon viereen.

Oma haasteensa on taloyhtiön naapurin akan hautakummuksi haukkuma penkki, josta näin talviaikaan tyttärelläkin tuli mieleen arkku. Laitoin sinne 30 punaista tulpppaanisipulia syyskuussa ja tarkoitus olisi täydentää kaivinkoneen pilaaman kukkapenkin reunan tuhoutuneen osion kasvillisuutta eli laittaa pari punahattua <3 Niistäkin perhoset tykkää.

Toki voisi lisätä myös muiden otusten viihtyvyyttä pihalla. Toisaalta taas ei sellasten, joista kissa tykkää...

Oikeastaan mieli on vielä ompeluksissa ja neulomisessa. Ehtiihän tässä...

Rivitalotunnelmaa

Kävin viime viikolla paikallisilla kangasvaihtareilla ja sain siellä
palat LiandLon rivitalotrikoota sekä ruskeavalkoista raitaa. Kotona
hoksasin, että teenkin niistä setin! Vaihdoin rivitaloa muuten
kankaan suunnittelija Leenan kanssa, mutta taloja ei riittänyt koko
paitaan. Tein takakappaleen Michas Stoffeckestä hankitusta Stenzon turkoosipallosta. Paita on sangen tuttu
Villi viikinki, jota voi helposti käyttää pienien palojen kanssa.
Housujen kaava on uusimmasta Ottobrestä 1/2012 eli Little Houses, ja
koska en oo vieläkään huoltanut saumuria, se temppuili juurikin
kaula-aukon resorin kanssa. Ei se kuitenkaan livenä mutkilla ole,
hiukan napakka vaan.

Hive-hame

No niin, rykäisin itselleni hamosen! Ja tässä ensin kuva kankaasta...



Paitsi että linssilude iski jälleen. Uusi yritys:



Löysin tämän puuvillakankaan eilen Löytö-Palasta. Tämä on nimeltään Hive, suunnitellut Patty Young Michael Millerille. Flora & Fauna -kokoelmasta. Kaavana Ottobren idea (en muista numeroa, mutta voin lisätä kysyttäessä) ommella kuminauhalankaa (?) alalankana yhdeksän kiekkaa sentin välein kankaan yläreunaan. Tähän riittää 50 cm kangasta, jonka leveys on 145. Tämän oli n. 135, joten ei tarvitse olla aivan liian niin leveä. En ole täysin tyytyväinen poimutuksen löysyyteen, mutta eipä ainakaan purista. Katson vielä, modaanko jotenkin vai pysyisikö päällä ihan näin. Kangas sattui kouraan piipahduksella aivan sattumalta ja siihen nähden tykkään, sopii vähän niin kuin väreistä ja hullutuksista tykkäävän aikuiseen makuun, kun pohjaväri on hillitty harmaa-musta. Vitosella hame, ei paha!

Loppuun vielä sovituskuva:

Akvaarion otukset esittäytyvät

No, kun kissa päätti esittäytyä edellisessä päivityksessäni, niin esitelläänpä siis akvaarionkin asukkeja. Heti alkuun on tunnustettava, että akvaarioni elää tällä hetkellä sangen onnettomassa jamassa, suorastaan rakkaudettomassa tilassa. Odottelen, että olen sen verran jaloillani, että hoivaviettiä riittäisi myös kirjoahvenakvaariooni. Mutta ei nyt sentään eläinsuojeluvalvojalle kannata soittaa, otukset ovat ihan ok ja vesi vaihtuu niin kuin pitääkin. Mutta kasvien rautavarannot ovat huvenneet ja tankki näyttää onnettomalta...Otankin tavoitteekseni, että kehtaan ottaa purkista kuvan sanotaan vaikka parin kuukauden päästä. Katsotaan, miten käy...Onhan mulla jo yksi kuva akvaariosta täällä blogissa. Voin sanoa, ettei näytä tällä hetkellä samalta...

Asukeista. Joku voisi nillittää lajisopivuuksista, mutta itse olen käytännössä hoksannut, että nämä kyllä sopivat yhteen. Kyhmyotsia on LIIKAA, joten jos joskus joku harrastaja sattuu tänne niin pliis, tulkaa hakemaan ilmaiseksi multa näitä suuria persoonia, koska tekisin niistä "kalasoppaa", jos eivät olisi niin helkkarin vaikeita kiinni otettavia!

Tankissa siis
2 partamonnia
2 klovninuoliaista (tarkoitus nostaa määrä kolmeen tai neljään)
3 sateenkaarikirjoahventa
n+1 kyhmyotsaa (kirjoahvenia nekin, ja NÄITÄ TARKOITUS VÄHENTÄÄ!!!)
5 keisaritetraa (tarkoitus kasvattaa parvea joskus)
kierteisiä

Isoimmat esittelyyn. Nämä ei sitten ole mitään kahden sentin sinttejä vaan puhutaan ennemmin 15 sentistä...Esittelyyn ensimmäiseksi toinen klovninuoliaisistani:



Nuoliaiset ovat poikkeuksetta aivan ihania otuksia ja käyttäytymiseltään tosi veikeitä.

Seuraavaksi varsinaiset linssiluteet eli kaksi kolmesta sateenkaarikirjoahvenistani, jotka ovat erityisiä lellikkejäni ja tulevat aina lasin lähelle moikkaamaan (lue: kärkkymään ruokaa), kun saavun huoneeseen.



Sitten epäilevämpi kyhmyotsa, tankkini kunkku, joka on arempi, mutta tulee kyllä moikkaamaan, kun en vaan sohisi kamerakännykkäni kanssa...



Mutta kun siihen vähän tottuu, niin voihan sitä tulla lähemmäs....Tässä Herra Ahven, kaikkien yrmynaamojen sankari:

Kioskikisusetti

Tein kioskikisukankaasta oikein setin, ja tässä se on:




Tai siis tässä:




Pöllin Ruttu-Nutulta idean yhdistää vihreää sydäntrikoota kioskikisuvelouriin. Velour on Hannan Kankaan ja ostettu Hannan Kankaasta, suunnittelija Leena Renko. Vihreä sydäntrikoo on LiandLon jämäpala, joka jäi setämiehen paidasta. Huppari on sovellettu Ottobren kaavasta, jota käytin myös Sienimetsän hupparissa.

Kaveriksi uusimman Ottobre 1/2012 -lehden kaavasta Little Houses soveltamatta sellaisenaan tehdyt trikoohousut, joissa Hilcon "sukulakutrikoota". Tosi laadukkaan oloista tuo Hilco kyllä...Sukulaku on paikallisista kangasvaihtareista. Musta osuus on resoria, jota menee siis kiilakappale pyllypuolella.

Hupparin kam-nepit ovat Sampsukasta.

Muutama ilta meni näissäkin, housut leikkasin eilen ja tein tänään. Saumuri oikkuilee pahasti ja pitäisi huoltaa se kotona oikein perusteellisesti.

Tähtään, että setti on sopiva keväällä ja kesällä, eli keltainen toukokuu olis niinku tulossa.

Tulppaanit piristävät talvea

Tulppaanit ovat nyt edullisia ja piristävät nyt joulu- ja
pääsiäiskukkien välillä kotia.

Ennen en pitänyt leikkokukista, ne tekivät jotenkin surulliseksi.
Nykyään käsitän, ettei kaiken ole tarkoitus kestää.

Ikiklassikko ja monen inhokki Aalto-malja toimii tulppaaneiden kanssa
kaikista parhaiten. Muiden kukkien maljakkona se ei sitten oikein
toimikaan.

Pientä elämää

Tämä kotona kököttäminen on alkanut nyppiä, ja se se vasta nyppiikin. Olen nimittäin jo aikaa sitten päättänyt oleilla kotona ja nauttia olemisesta ja puuhastelusta vailla kiirettä työelämän melskeisiin.

Pieni elämä. Siitä on tullut itselleni jonkinmoinen pahe. Mietin tätä pitkin viikkoa ja eri kanteilta. Hötkyävät kanssaihmiset ahdistavat, kun miettii, millainen limbo työelämä on. Sitten taas omat turhanpäiväiset kaakatukset herättävät huomaamaan, kuinka pienissä ympyröissä sitä elelee.

Haluaisin olla riittävän viisas, jotta tasapaino pysyisi -- en rynnistäisi täysillä työelämään. Hitaammin, hiljaisemmin ja rennommin on hyvä. Mutta jotain tässä kaipaa rinnalle. Kohta nimittäin alan vilahtaa verhojen takaa, jos naapuri liikkuu ulkona. No, ei tämä ihan paikkaansa pidä tämäkään, on tässä ihan sosiaalisia oltu ja vaikka missä käyty ja vaikka mitä tehty...

Jos sitä vaikka sunnuntaina äänestäisi, niin siinä sitä punaista viivaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista vähäksi aikaa...hän sanoo sarkastinen vivahde äänessään. Olen ehkä katsellut liikaa lifestyle-blogeja, kun mua nämä kauniit photoshopatut tai vähintään gimpatut kuvat ahdistavat. Blogit ovat täynnä tekoelämää, feikkiä. Mutta sitten oivalsin, että todennäköisesti moni blogin pitäjä tekee mahdollisimman kaunista jälkeä (vaikkapa kuvia kodistaan) siksi, että ainakin blogin saralla -- toisin kuin todennäköisesti tosielämässä -- voi hetken hallita jotain ja nähdä jotain lähes täydellistä. Ehkä se auttaa sietämään tätä sietämätöntä elämän kaaosta. Niin, ja mistäs minä tiedän, mitä suuria ajattelijoita, feministejä, taiteilijoita ja tutkijoita lifestyle-blogien taakse kätkeytyy...

Otetaan tähän vielä viikon arkiruoka. Tämä on parempaa kuin miltä kuulostaa! Ohje on äidiltäni, joka on saanut tämän ilmeisesti seitipaketin kyljestä. Tämän helpompaa ruokaa ei ole, jos on kiire, motivaatiopula tai halu käyttää aikansa johonkin muuhun, kuten lehdenlukuun, perheenjäsenien/ystävien kanssa seurusteluun jne.

Mikä on impotentin lempiruoka? No tietenkin seisoppa, eh eh. Tämä on kylläkin kastike, joka sopii niin perunan, kvinoan, riisin, kuskusin, ohran kuin ehkä pastankin kanssa...Eli laita haluamasi vaihtoehto porisemaan. Tässä käytetään todella seitiä eli ei kannata yrittää hifistellä kalavaihtoehdon kanssa. Seiti on halpaa ja lajikkeesta riippuen myös sangen eettistä evästä, noin niinku kalaksi.

seipaketti
pakastepinaattipussi
ruokakerma 1-2 dl maun mukaan (itse laitan koko purkin)
pippuria, sitruunaa ja suolaa tai sitruunapippuria, saa laittaa ihan kunnolla, sillä kirpeys on tämän ruoan taika

Laita mikroon 15 minuutiksi. Pöyhäise vaikka puolessa välissä, eli laita ensin vaikka 8 minuuttia, pöyhäise, ja sitten vielä 7 minuuttia.

Hyvvää ja halapaa.

Setämiehen paita

Tässä vielä toinen joululahjaksi lupaamani paita, jonka kangas on
LiandLon ja lahjansaajan itse valitsema. Sopii setämiehille.

Night Owl -pyjama

Taas muutaman illan väkerrys, mutta valmista tuli. Ottobre 6/2009 -
lehdessä ollut Night Owl ja Stripy Legs -kaavat pyjamaan. Znokin
pöllökangas on Sampsukasta. En pitkään tiennyt, mitä sillä
tekisin, koska makustelin, tykkäänkö ollenkaan. Toimii vaatteessa
kivemmin kuin kankaana. Keltainen trikoo on Tilattu Saksasta Michas
Stoffeckestä. Tämä pyjama lähtee vielä kookkaana kaappiin
odottelemaan toviksi pitäjänsä kasvamista (näin siis aivan
tarkoituksella).

Ruokalappuprototyyppi nro 1

Kaikki talouden ruokalaput ovat liettyneet satojen suurpiirteisesti
nautittujen aterioiden myötä tunnistamattoman värisiksi, joten
ryhdyin testaamaan eri muotoisten lappujen sopivuutta. Tässä
prototyyppi nro 1.

Joustikanttinauha on kyllä tähän puuhaan kätevää. Kyseinen
turkoosi Kangashamstereista. Pul-kangas Sampsukasta ja näyttää
kyllä ihan Leena Rengon suunnittelemalta. Samoin Kam-neppi.

Pitäisiköhän alkaa suunnitella aikuisille sipsien dippikaukaloa.
Senpä kanssa olis siivoa rouskutella hiilareita. Sipsinmurut
lentelisivät dippikastikkeen sekaan ja löytyisivät seuraavalla
kauhaisulla -- mitään ei menisi hukkaan ja mitään ei tarvisi jakaa.

EDIT: Peeäs. Osallistuin Unikuun terapiahuoneen arvontaan ja piti jakaa kuvalinkki blogissa, mutta lahoava kone teki tepposet eikä onnistu. Siksi vaan linkki tässä.

Tilkkupaita eläimistä

Tämä paita on kasattu pienistä paloista: hihat Kangashamstereista,
etukappale paikallisesta kangasvaihdosta ja takakappale Ilasyrin
salaisesta. Melko sekasotku, mutta tykkään silti. Saumuri kiukuttelee
ja hermo meinaa mennä. Tätäkin työstin muutamana iltana, kun
hermolepoa piti ottaa.

Kangasmanianion rauhoittunut täysin ja alkanut kanavoitua
tulevaisuuden pohdintaan. Puuhasteluenergia on jännää ihmisessä
jylläävää virtaa, joka voi saada monenmoista muotoa. Olen alkanut
etsiä taas tasapainoa elämässäni, mikä tasaa puuhastelumaniaakin.
Kävin taas tanssimassa tänään ja olo on oikein onnellinen.

Onni on...

Ompelutörskeistä siistitty olohuoneen pöytä.

Siirsin puuhat kellariin.

Ja kävin eilen tanssitunnilla <3

Ja arvonnan voittaja on...

ARVONNAN VOITTAJAT OVAT

Hanna ja
Anne!!!

Onnea voittajille. Ottaisitteko minuun yhteyttä...? Kommentoikaa tätä, jos ei onnistu. Hannalle lähtee toivomuksensa mukaisesti siemeniä ja Annelle lukemista, mutta katsotaan heidän kanssaan mieluinen voitto tarkemmin ja esittelen sitten vielä voitot täällä.

Moni ompelun ystävä löysi blogini arvonnan myötä. Toivotan tervetulleeksi blogin seuraajaksi ja toivon, että tulette toistekin pistäytymään. Tyylini on hieman rosoisempi kuin monen näpertelijän (olen aina ollut suurpiirteinen ja turhankin asenteellinen), mutta päässä muhii kivoja ideoita, joita toteutan uskallusjärjestyksessä :)

Veikkaan, että kasvukauden alkaessa ompeluhommat jäävät vähemmälle. Toivon silti, että palaatte toisinaan sivuilleni kurkistamaan, joko olen malttanut palata sisätiloihin!

Kommenttia muutamaan lukijatoiveeseen:

Toivottiin, että kirjoittaisin jotain tanssista. Aihe on aivan mieluinen, mutta voisin pyrkiä siirtämään aatokseni toiveen esittäjän blogiin kommenttina, jos mieleen nousee jotain jutunjuurta. Huomenna tanssit taas alkavat, joten puuhastelu jäänee hieman vähemmälle! Odotan kyllä jo suuresti. Luvassa on suuria liikkeitä, nopeaa jalkatyöskentelyä ja hikeä...

Kysyttiin myös koulutustaustastani. Taustani on akateeminen. Olen suorittanut maisterin tutkinnon humanistisessa tiedekunnassa. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Toivottiin myös, että ottaisin esiin kirjoja, joita luen. Minähän olen himolukija ja ajattelen tästä kirja-asiasta niin, että nostan kirjoja esille, mikäli ne ovat inspiroineet aivan erityisesti. Elämäntilanteeni vuoksi olen lueskellut tavallista vähemmän, mutta veikkaan, että rakas harrastus palaa kyllä pian...

Noin muuten jatkanen samoilla linjoilla kuin ennen arvontaa, mutta toki toiveita saa esittää jatkossakin!

Kiitos kaikille vierailijoille ja arvontaan osallistuneille!

Rottayöpuku

Poika tarvitsee yöpukuja, joten työn alla on ollut kaksi. Tämä
viheliäinen kantattava on Ottobren 4/2008 -lehdestä oleva Jetro-
haalari.

Kangas on LiandLon Var bor lilla råtta?Tätä on turkoosia ja
vihreää. Sopii mielestäni ihan kivasti yöasukuosiksi, kun tällä
tavalla isompana pintana näkyy koko kuviointi. Tykkään kyllä! Kam-
nepit laitan vasta huomenna, ettei tule väsyneen vahinkoja.

Viikon pataruoka, pastaresepti ja mokkapalametsästystä

Tämä kirjoitus koskee ruokaa, mutta ihan ensin on kommentoitava ajankohtaista kuumaa uutista leivonnan saralta.

Monet tutuistani tietävät, että olen jo pidemmän aikaa etsinyt täydellistä mokkapalareseptiä ja suorittanut muutamia Tieteellisiä Kokeita. Parin päivän takaisessa Hesarissa kirjoitettiin mokkapaloista ja todettiin, että Googlen suosituin mokkapalaresepti on nimimerkki Bulbulin resepti. Ryhdyin tänään kokeilemaan täynnä odotuksia ja pienoista pettymystäkin, josko etsintäni on nyt ohi. Mutta ei! Bulbuli ei nyt onnistunut kiteyttämään tätä hommaa. Neljä kananmunaa on turhaa huikentelevaisuutta ja koko paketillinen tomusokeria LIIKAA. Levitettyäni sen piirakan pinta näytti kuin jättimäiseltä ryppyiseltä pyllynsilmältä. Päällimmäinen makuelämys oli sokerijankki. On siis vielä toivoa, että löydän reseptin aivan itse...

No sitten hieman kasvisruokareseptien maailmaan ja lisäksi viikon pataruoka! Minähän otin tavoitteekseni tehdä yhden pataruoan viikossa, ja tämänviikkoinen on siis kalapata. Resepti on ihan vain Yhteishyvästä ja löytyy myös täältä. Tiedostava korvaa lohen jollakin muulla kalalla, ja WWF:n Kalaopashan auttaa löytämään sopivan.

Yritän usein sovitella sanoja sopivasti suuhun puhuessani omasta ruokavaliostani (jo yli puolet elämääni ilman lihaa) ensinnäkin siksi, että moni kokee toisen elämänvalinnat hyökkäyksenä omia tapojaan kohtaan, mutta toiseksi siksi, että avatessani suuni sukuperimänä tuleva ärsyttävä viisastelu saattaa ottaa vallan. Mussa on lisäksi sellainen piirre, etten saa ketään käännytettyä minkäänmoisiin muutoksiin. Sen näkee jo kestovaipoista. Sen sijaan, että kaveripiirini olisi opastavalla johdatuksellani käyttänyt kauniskuosisia hajuttomia ja peppua hiveleviä kestoja, on suurin osa päätynyt käyttämään niitä pyrstöön teipattavia kemikaalipommeja. Tässä ei varmaan tullut esimerkkiä usein itsenikin yllättävästä asenteellisuudestani...? Nuff said. Kukin taaplaa tyylillään.

Sen voin kuitenkin ruokapuolella tehdä, että kerron kasvissyöjän (noh, ja kalan...) pieteetillä todellisista herkuista, jotka eivät ole kansainvälisten huippukokkien hätäpäissään kehittämiä versioita tofun kesyttäjille. Vaikken olekaan huippukokki, olen kehittänyt ruoanlaiton helppouden huippuunsa; sen tekee omalla tavallaan kuka tahansa, joka joutuu ruokkimaan muitakin kuin itsensä ja jolla on muutakin tekemistä kuin vatkata maitoa kahviin tai tehdä sulalla suklaalla koristeluja.

Tämä pasta on irlantilaiselta ystävältäni, joka oli vuosikausia hyvin köyhä. Tämä ruoka on muuten edullinen, mutta tarinan pääpahiksena seikkailee (niin eettisessä kuin terveysmielessäkin) briejuusto. Resepti kelpaa viikonloppuruoaksi, jolloin on aikaa odottaa ruokaa muttei halua tuuskata kallisarvoisia hengähdysminuutteja keittiössä tuuskaamiseen. Eli slow ja fast yhtä aikaa.

Briepasta

Kirsikkatomaattirasia
Paprika tai pari
Punasipuli tai pari (kepakin käy)
valkosipuleja, kynsiä kuorineen (vaikka kokonainen valkosipuli, mausta tulee mieto)
suolaa
pippuria
yrttejä mieltymysten mukaan (valinta ei voi mennä pieleen)
reilu loraus oliiviöljyä
briejuusto
spagettia (valveutunut käyttää täysjyvää, mutta kuten eräs ystäväni on mieltä, joillekin täysjyväpasta ei ole pastaa ollenkaan)

Laita uunivuokaan kasvikset ja sipulit leikattuna suurpiirteisiksi lohmoiksi. Tämä on nopeaa ja helppoa, näiden kun ei tosiaan tarvitse olla pieniä, mieti, minkä kokoinen on herkullinen suupala. Päälle kunnon loraus oliiviöljyä ja mausteet. Mukaan voi laittaa vaikka kokonaisen valkosipulin, jätä kynnet.

Anna olla 200 asteessa puolisen tuntia. Keitä tänä aikana spagetti kypsäksi. Laita uuniin sekaan paloiteltu briejuusto. Kun juusto on sulanut ja kasvikset näyttävät hyviltä, ota uunista ja puristele valkosipulinkynsistä tahnamainen valkosipuli ulos. Sekoita spagetti mukaan, sitä käännellessä valkosipuli levittyy (jos on laiska olo, voi antaa syöjien puristella kyntensä itse).

Nam nam. Tämä ruoka on sopivan hienostunut vaikka vieraiden kanssa, mutta sopivan mieto lapsenkin makuun.

Hoksautus muutamasta muusta arvonnasta

Hoksautus, että käsityöblogeissa arvontoja meneillään, ainakin nämä:

Irinka
Viisviikolla
Lillaphant

Ja omakin arvonta on vielä voimassa 8.1. saakka.

Tosimiehen avaruuspaita

Tämän lupasin joululahjaksi, mutta LiandLon toimitus oli myöhässä. Kangas LiandLon avaruustrikoota ja lahjansaajan valitsema. Kaava oma. Vain tosimiehille, grr!

Pari kangasideaa

Täytyypä laittaa pari kankaisiin liittyvää ideaa muistiin!

1. Trikootilkkutäkki. En aina tykkää tilkkutäkeistä, mutta tämä Niinan täkki oli kaunis. Olin juuri hankkiutumassa eroon tilkuista, mutta tämä sai keräämään yhteensopivia samaan pussiin.

2. Hauskoja kankaita nuo In the Beginning -puuvillat, jotka bongasin Frau Tulpen nettisivuilta. Aika runsaita mihinkään käyttöön, mutta yksityiskohtia jää tutkailemaan. Ja sininen kissa tietenki loppuunmyyty. Täältä Frau Tulpesta tilasin kerran kangasta itselleni, mutten ole vieläkään uskaltanut ommella, kun arvon kaavojen kanssa.

Tämä vinkkien ja ideoiden jakaminen taisi olla Maisku-käyttäjän jakama keino miellyttää lukijoita (paitsi että bloggaajien mielestä lukijoita ei saa miellyttää!). Kyllähän se niin on, että kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää...heh :) Eenivei, ei ollut nyt tarkoituksena miellyttää ketään vaan laittaa nämä itselleni muistiin, niin kerta, älä satunnainen lukija siis vain luule, että yrittäisin miellyttää! Hi hi hii.

Lukijoiden haalimisen salaisuus

Kysyin Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä, miten lukijat ovat löytäneet heidän blogeihinsa. Kyseisellä sivustolla kun on monta bloggaajaa ja seurailen lähinnä lukijana ryhmää aktiivisesti. Näin kotona suurimman osan ajastaan viettävänä sosiaalisena introverttinä kun kaipaan keskustelujen seuraamista, hih.

Ajatus kysymyksen esittämisestä lähti huikean epäonnistuneesta arvonnastani. Olisihan lisäksi kiva löytää ihmisiä, jotka harrastavat samanlaisia juttuja kuin minä.

(Pahoittelen muuten, jos et ole päässyt osallistumaan arvontaan! Jostain syystä kommentin jättämisen mahdollisuus ei joka välissä toimi, vaikka blogi noin muuten mahdollistaakin nykyään anonyymin kommentoinnin. En tiedä, miksi Blogger ryppyilee!)

Numeroin nämä ompeluryhmän antamat vinkit lukemisen helpottamiseksi. Missään nimessä ei ole kyse kattavasta listasta, joten vinkkaa vapaasti omat suosikkikonstisi.

1. Anonyymi kommentointimahdollisuus lisää aktiivisuutta.

Olisi pitänyt ottaa itselle käyttöön jo aiemmin, mutta olen pelännyt, että joku ilkeämielinen trollaa blogiani jollain asiattomuudella. Käytössä on nyt välimuoto, eli tarkistan kommentit ensin. Ei ole tarkoitus olla mikään Stasi ja varmaan julkaisen mahdolliset negatiivisetkin kommentit, mutta haluan edes mahdollisuuden hallita julkaisemaani sisältöä. Nyt tämä palvelee myös niitä lukijoita, jotka eivät muuten bloggaa ja jotka eivät ole kaikista aiheista kiinnostuneita -- voi helposti kommentoida piipahtaessaan silloin tällöin.

2. Hyvät kuvat lisäävät suosiota.

Juu ja ei. Järkkärillä otetut otokset ja photoshopatut silkkikasvot ovat kivaa silmäkarkkia, ja esimerkiksi käsityöt tulevat paremmin esiin. En silti aivan täysin peräänkuuluta kuvien laatuakaan...Kokonaissisältö ratkaisee. Ja tosi tosi stailatut kuvat ovat mun makuuni muovisia. Mutta joo. Paremmat kuvat, enemmän kiinnostuneita.

3. Kommentoi muiden blogeja aktiivisesti.

Hyvä vinkki, ei tule vaan itsellä hirveästi tehtyä. Olen huono kirjoittelemaan kehuja. Voisihan sitä tosin kokeilla, koska monesti tulee vau-fiilis. Facebookin tykkää-nappi on sinänsä hyvä keksintö kaltaisilleni viileille surffaajille.

4. Älä pyri miellyttämään.

Miellyttämishakuisuus näkyy erään kommentoijan mielestä negatiivisella tavalla. Joo ja ei, toisaalta musta on kiva, jos lukijaa huomioidaan. Mutta huomiointia on ennen kaikkea vaikkapa kommentteihin vastaaminen, jos konteksti sitä edellyttää.

5. Myös blogin ulkonäköön on luvallista panostaa.

Tähän lisään oman huomioni!!! Monet käsityöbloggaajien kuvat on hyviä ja sivuston luettavuus ihan kammottava! Yksinkertainen saattaa siis toimia paremmin kuin liiat härpäkkeet tai fonttikikkailu.

6. Päästä lukijat sisälle elämääsi.

Ehdottomasti joo, ihmiset tykkää tirkistellä. Mää en tosin, kuten aiemminkin mainittua, avaudu esimerkiksi lapsistani. On hyvä vetää itselle selkeät rajat, jotta homma pysyy mukavuusalueella.

7. Pidä yllä samaa tyyliä.

Tyyliyhtenäisyyttäkin korostettiin. Varmaan ihan relevanttia.

8. Verkostoidu.

Liity itse seuraamaan muita.

9. Päivitä säännöllisesti.

Vuoden tauko saattaa karsia satunnaisia seurailijoita.

Ja ennen kaikkea,

10. Pidä oma tyylisi.

Oma huomioni, että tyyliä on luvallista etsiä ja kehittää :) Muuttaakin! Näköjään esimerkiksi ompelijat käyttävät paljon kuvakollaaseja etusivun kuvassa. Ne näyttävät kivoilta, mutta ovat myös vähän nähty juttu.

Sienimetsän pusakka

Trikoihin liittyvä kuosihulluus alkaa olla ohi ja raglanmaniassa
surautellut tekeleet odottelevat nyt rauhassa käyttäjänsä
kasvua...ja viimeistelyä, kröhöm...

Tässä ennen joulua aloittamani fleecepusakka, johon yhdistin Kangas-
Mallasta hankittua fleeceä Jny Designin trikoohon. Koko on 80 cm ja
kaava on sovellettu. Toisella puolella Kam-napitus.

Oli kiva palata ompelukoneenkäytön pariin. Saumurin kanssa iskee
välillä hulluus ja nopeus korvaa laadun!

Muistutus arvonnasta

EDIT: Nyt mun blogia voi kommentoida myös rekisteröimättömänä!

Mun arvonta on toistaiseksi ollut ihan fail! Joko mulla on kököt palkinnot, oudot säännöt tai kukaan ei lue mun blogia (ei pidä paikkaansa tilastoista päätellen, mutta kuka tietää...?). Tässä siis muistutus ja hoks! Vain kommentoimalla arvontapostausta saa jo yhden arvan! :)

Jos arvontaan osallistujia ei tule enempää, ovat palkinnot suoraan jaettavissa :P Hyvä siis teille, jotka jo olette osallistuneet :D

Lillestoff-tunika

Myös tyttärelle Lillestoffin kankaasta tehtyä, tämä on tunika.
Tosi levottomat kuosit ja silmissä vilisee. Tykkään silti jollain
perverssillä tavalla.

Villi viikinki osa 2

Oli vimma luoda nopeasti hamstratuista kuviotrikoista, joten tein
tulevan varalle lisää Villi viikinki -kaavalla (Ottobre 6/2010).

Vasemmanpuolimmaisen paidan kankaat ovat Lillestoffin ja hankittu Sampsukasta, ja sienitrikoo
on siis samaa sarjaa kuin hihoissa käytetty kangas. Oikealla
kangasvaihtona saatu pala käsittääkseni Znokin kangasta. Alla The
Fabric Fairyn Amerikan tilauskokemukseni satoa. Oli kyllä livenä
melko erinäköinen kuin luulin. Hieman pyjamamainen, mutta resorit
piristävät ja käyvät hyvin yksiin valaiden massujen kanssa.

Selailin tänään naisten kaavoja, mutta aloittaminen jännittää,
kankaan menekki, epäonnistumisen pelko ja koneen kanssa tappeleminen.
Teen nyt vielä yksinkertaisempaa vimmaisesti ja katsotaan kohta. Mun
arvontakin on ihan fail. Sivustolla vierailijoita vaikka kuinka ja
kukaan ei osallistu! Kyllätykkään toisaalta olla itsekin anonyymi
lukija, joten käy se näinkin. Omaksi iloksihan tämä on.

Seuraavien puuhien pariin.