Taloudellista ruokaa

Nyt tulee pitkä ruokaan liittyvä lätinä reseptin kera. Tähän kirvoittaa tämänpäiväisen kaupassakäynnin mukanaan tuomat aatokset sekä uusimmasta (1/2012) Kodin Kuivalehdestä lukemani juttu taloudellisesta ruoan ostamisesta.

Oli nimittäin sen verran turha juttu, että tuntui siltä kuin toimitus olisi keskenään miettinyt, että hei Tuija, Ansku ja Eevertti, dedis lähestyy, joten heittäkäähän meitsille pari kaupassakäyntivinkkiänne, niin saan pieraistua tän jutun kasaan. Tai no, ehkä mää olen harjoittanut tätä ruokaostosten salatiedettä niin pieteetillä, ettei artikkeli vain anna mulle sitä, mitä siltä lähdin hakemaan...

No, oli KK:ssa oikeasti sinänsä asiallisia vinkkejä, mutta ehkä ne pätevät sellaisille, joilla on myös vara tilata lehteä. Minua kiinnostaisi todellinen luovuus. Siis todella edulliset ruoat ja taidokas kikkailu. Lehdessä kehotetaan esimerkiksi välttämään muovikassien ostoa, koska niistä tulee lisäkuluja. Siis ostaako joku tänä päivänä vaikka viisi muovikassillista viikossa, niin kuin lehdessä esimerkinomaisesti kirjoitetaan? KK:n ehdottama kokkauksen kolmevarttinen (vähentää puolivalmisteiden käyttöä, kun tekee itse) puolestaan lienee heille, jotka muutenkin pystyvät keskittymään ruoanlaittoon. Lähdin hakemaan tosi halpaa ja tosi nopeaa, mutta sain keskivertoa.

Suuri Totuushan on se, että suunnittelu tiellä pitää. Se osattiin mainita jutussakin.

Mun mielestä olennaista on pitää kaapissa aina jemmassa muutamaa keskeistä ruoka-ainetta, kuten tomaattimurskaa, ruokakermaa ja kananmunia. Niillä tekee melkein mitä vaan. Lueskelin ihan hyvältä vaikuttavaa joulupukin tuomaa kirjaa The Vegetarian Family Cookbook (Nava Atlas), jossa oli järkeviä ohjeita kiireisille kokkaajille, joiden samalla pitäisi säästää. Listassa oli muun muassa nopeasti keitettäviä viljoja (kuskus tai bulgur), peruna, pasta, valmiskastikkeet, salsa, pitaleivät, tortillat, peruspakastevihannekset eli maissi, herne, vihreä papu, pinaatti.

Halpaketjuilla on omat tuotteensa, mutta Cookbookista sain vastauksen myös mielessä monesti pyörineeseen kysymykseen: mitä erityisesti kannattaisi ostaa luomuna. Koska en asu metropolissa, saattaa luomuosastolta löytyä kolme nahistunutta omenaa ja palsternakka. Hinta on kiitettävä. Ihan kaikkea en siis sieltä tule hankkineeksi...Tässä eniten torjunta-aineita sisältävät kasvikset (Jenkeissä): mansikka, paprika, pinaatti, kirsikka, persikka, cantaloupe, selleri, omena, aprikoosi, vihreä papu, rypäle, kurkku.

Olen ottanut tavakseni ostaa pelkästään EU:ssa tuotettuja vihanneksia, koska EU:n torjunta-ainemääräykset ovat luotettavasti (?) kontrolloituja.

Ja tykkään kyllä, kuluneesti sanottuna, lähiruoasta. Se on paitsi äärettömän taloudellista myös kukkaron sisältöä säästävää. Lähinnä sitten höystän ruokia jollain "kansainvälisemmällä" jutulla, niin kuin vaikka kookosmaidolla.

No, se siitä. Ruoka on mulle niin kiihottava aihe, että se alkaa näköjään kirjoittaessa rönsyillä temaattisesti joka suuntaan. Musta on ihanaa toisaalta pihistellä ja toisaalta joskus mennä överiksi ruoan suhteen. Olen pitänyt malttini karppauskeskustelussa, mutta pidän kyllä omassa elämässäni kiinni perunasta. Toisaalta en koskaan ole ollut pottua ja lihakastiketta -tyttöjä, joten perunoita tulee keiteltyä lähinnä sienikastikkeen kaveriksi tai pataruokiin. Mutta sanotaan nyt kiihkottomasti tässä ja nyt: selvää on, että ihmiset syövät liikaa lihaa ja maailma olisi parempi paikka, jos lihansyöntiä vähennettäisiin. Mutta jätetään tämä tähän.

Tässä vielä uusin arjenhelpotuskokeiluni, joka myös säästää:

Teen kerran viikossa kunnon muhevan pataruoan (tässä päivityksessäni mukana resepti!), johon heitän mukaan kaikkea mahdollista, joka sitten pitkin viikkoa ravitsee syömäreitä. Helpottaa kiireessä ja motivaatiopulassa.

Seuraava resepti on The Irish Times -lehden ruokaosiosta ja sen on kehitellyt Paul Kavanagh itsa4-ravintolasta Sandymouthissa. Tästä tuli itselläni tosi tulista, joten lasten annokset harkintaan tai malttia, jos yleensä mausteet hikoiluttavat liikaa. Itselläni makumuistot veivät Afrikan mantereelle...

Marokkolainen papupata

2 dl öljyä
3 isoa sipulia (sanoisin viisi suomalaista)
suolaa ja pippuria
1 iso inkivääripala
1 valkosipuli
1 ruokalusikallinen kanelia
1 ruokalusikallinen korianteria
2 ruokalusikallista jeeraa
3 ruokalusikallista mietoa currya
1 teelusikallinen chililastuja (oho, mulla tuli ruokalusikallinen, ehkä se selittää?)
4 purkkia tomaatteja (käytin kaksi 500 ml tomaattimurskaa)
4 ruokalusikallista hunajaa
1 appelsiini, kuorittuna ja pilkottuna
3 laakerinlehteä
1 purkki kikherneitä
1 purkki kidneypapuja
1 purkki cannellinipapuja (käytin perus valkoisia papuja)

Syödään luonnonjogurtin ja tuoreen korianterisilpun kanssa.

Ensin öljy pataan, perään sipuli. Annetaan hautua oikein hyväksi suolan ja pippurin kanssa (varo polttamasta) ja lisätään sitten tehosekoittimella soosattu inkivääri ja valkosipuli (itse vain pilkoin) kera desin vettä. Jokusen minuutin kuluttua mukaan mausteet. Varo taas polttamasta ja anna ässehtiä kymmenisen minuuttia, jos meno padassa rauhallinen (ettei pala kiinni). Sitten tomaatti, hunaja, appelsiini ja laakerinlehdet.

Anna olla tunti padassa kannen alla ja odotellessasi valuta pavut. Lisää lopuksi mukaan kymmeneksi minuutiksi.

Makua voi viilata sitruunalla ja Tabascolla.

Satsista riittää useammalle aterialle. Ja on hyvää.