Pihatiipii

Sunnuntain viettoa. Jälleen kerran tilanne, jossa haluaisin kertoa kaikenmoisia aatoksia, mutta korvissani kuuluu jatkuva, rasittava ulina.

Testasin cake popseja, vaikka ne ovat jo "so 2012". Tein helpolla ohjeella ja tärkeää on kokemuksen syvällä rintaäänellä pitää huoli siitä, että taikina on kylmää. Ohjeen tein tämän mukaan, paitsi että normi-Dominoiden sijaan käytin minttu-Dominoita.

J

Posliinikukka on riehaantunut kukkimaan. Tuntuu, että viime vuonna se aloitti aiemmin, jo maaliskuussa. (Ai niin, olen yhdelle lukijalle luvannut lähettää posliinikukkaa, mutten ole vielä muistanut.)

Ompelin kesäksi lapsille tiipiin. Ohjeen kommenttiosiossa joku kertoi ommelleensa lapsenlapsilleen näitä kolme päivässä. Ei muuten onnistu meikältä, meni kolme päivää yhdessä. Piti vähän soveltaa kangaspaloja, että riittäisi.

Kankaissa on ihania puuvilloja Ottobrelta sekä vanhoja jämiä. Sisusta on yli jääneestä verhosta.

Pitänee ottaa kesällä riehakkaampia kuvia. Ompelin tämän aamulla valmiiksi, jotta voisin pitää lapsia kaverina pihapuuhissa. Lopputulos: 30 sekuntia tiipiissä, ilmiriita, suoraan välipalalle. Semmoista.

Tiipiin ohje täältä.

Punajuurikakku on mehevä ja muheva

Vähän uhkailinkin jakavani punajuurikakun reseptin täällä. Resepti ei ole omani vaan Aidon maun juurilla -kirjasta. Pöllimisen vastapainoksi kehaisen kirjaa siitä, että sen reseptit vaikuttavat mielenkiintoisilta ja teos siis tutustumisen arvoiselta. Seuraavaksi kokeilen ehkä peruna-suklaakakkua kriikuna-omenatäytteellä...korvaan kriikunat normiluumuilla...

Punajuurikakku on siitä kiva, että sokerin käyttöä lukuun ottamatta se on suhteellisen terveellinen. Rasvaa tulee vain 1 dl öljyä (itse käytin hyvää rypsiöljyä), ja tietenkin jotain rasvaa on myös pähkinöissä (jos niitä laittaa) ja sulatejuustossa.

Ajatuksena on oikeastaan se, että melko terveellinen herkku on naamioitu mehevämmäksi kuin mitä sen voisi kuvitella olevan. Ja jos nyt ei inhoa punajuurta, ei tätä kakkua voi inhota. Ja jos ei ole koskaan käyttänyt punajuurta missään makeassa...no, nyt on aika kokeilla. Ja jos ei tällä uskalla, niin sitten niillä jumalaisilla punajuuri-suklaakukkikakuilla, joista kerroin kesällä.

Punajuurikakku

2 munaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja (varmaan voi korvata osan vaikka spelttijauholla, jos haluaa tuunata vieläkin terveellisemmäksi)
1 tl kanelia (tämä on mun mielestä hyvin olennainen!)
1 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
3 dl raastettua punajuurta
0,5 dl hasselpähkinöitä (mulla ei ole vielä kertaakaan ollut...kerran tein ilman ja kerran lisäsin seesaminsiemeniä ja kauraleseitä)
1 dl öljyä

Kuorrutus
100 g sulatejuustoa
100 g maitorahkaa (setin yllättäjä, ja raikastaa ihanasti)
0,5 rkl maitoa
1 rkl sitruunamehua (olen tehnyt ilman)
1,5 dl tomusokeria
1tl vaniljasokeria
2 tl punajuurimehua (tätä sain aikaan lisäämällä hieman vettä raastettuun punajuureen)

Ohjeen mukaan pinnalle tulee punajuurilastuja, itse en jaksanut moisia väkertää, joten kaadoin pinkkejä nonparelleja.

Lopputulos on makean mausteinen (sic sen kanelin kans!) ja muheva.

Punajuuri-suklaakuppikakut sekä tomaattipasta

Ohhoh, olipa erikoinen elämys, nimittäin "punajuuri-cupcaket", niin kuin Trendi sanoo. Olin hairahtunut ostamaan Trendi-lehden (06/2012), koska se kannellaan puhutteli mua houkuttelevasti eräänä sangen ankeana iltana, jolloin laskeskelin kassajonossa vähäisten eurojeni riittävyyttä. Otsikot "Kolmenkympin kroppakriisi" (kuopuksen hätäsektiosyntymän jälkeen vyötärölläni on räystäs) ja "Mistä shoppailuhimosi johtuu?" (olin juuri tilannut kangasta mieliteon vuoksi, en tarpeen) antoivat todellakin ymmärtää enemmän kuin ymmärsivät antaa. Ne olivat nimittäin aivan toivottoman turhanpäiväistä jaanausta. Puhumattakaan muotikuvista! Senegaliin asti olivat menneet, että pääsisivät turistialueelle kuvaamaan, kun jollakulla on unohtunut suu auki keskellä auringonporotusta. Sen olisi voinut Kanariallakin tehdä, tai Joroisilla, jos minulta kysytään. Joka tapauksessa lukuelämys oli valitettavasti pettymys enkä ymmärrä, miksi juuri vähävaraisuus ajoi heräteostoksiin.

No kuiteski. Kuppikakuista ei voi muuta sanoa kuin että olipa erikoisin leivonnainen aikoihin! Mutta hyvä, oujee! Trendi käytti trendikkäästi vegaanisia ruoka-aineita, mutta mulla tulee pirta täyteen, jos leivonta-aineita ei löyty lähikaupasta (jättimäinen market). Joten tässä muunneltu ohje...vegaaninen löytyy sielä Trendistä (s. 100).

Taikina

2 munaa
90 g voita
2 dl maitoa
1 dl sokeria
1 dl tummaa ruokosokeria (käytin muscovadoa)
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
3 dl vehnäjauhoja
2 pientä punajuurta raastettuna
150 g tummaa suklaata pieneksi pilkottuna

 Kuorrute

1 dl voita
6 dl tomusokeria
3 rkl maitoa
jokunen tippa punajuuresta tiristettyä mehua (ota talteen raastaessasi taikinaan tulevaa punajuurta)

Sekoita munat ja voi, lisää sitten muut aineet. Paista 175 asteessa 20 minuuttia kuppikakkuvuoissa, muffinivuoissa vartti riittää. Kun ovat jäähtyneet, tee kuorrute ja lisää kuppikakkujen päälle. Koristele jollain teemaan sopivalla (lopputulos on sangen pinkki).

Ällistyttävä makuelämys suussa. Punajuurella ja suklaalla on oma mielenkiintoinen matchinsa ja kuorrute vie vielä aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Kuvia ei ole, koska meikäläisten kuppikakut olivat arkisen ankean näköisiä. Tehtiin ne muffinivuokiin ja jätettiin nätti koristeleminen suosiolla Kinuskikissalle. Suomeksi smörmä lusikalla päälle ja silleen.

Irlantilainen ystävä oli viikonloppuna käymässä ja teki tällaista pastakastiketta:

iso läjä tomaatteja (vaikka kymmenkunta)
yksi valkosipuli, puristettuna (joo, siis monta kynttä)
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Pilko tomaatit viipaleiksi ja ala porruuttaa reilussa oliiviöljyssä. Lisää valkosipuli. Laita jossain vaiheessa myös spagetti tulemaan. Yritä haihduttaa tomaattikastikkeesta nestettä niin, että jäljelle jää intensiivinen tomaatin maku. Jauha reippaasti mustapippureita morttelissa ja nakkaa sekaan niitä sekä suolaa. Kun olet haihduttanut soosista nesteitä, sekoita spagetin kanssa isossa astiassa ja syö suihis.

Veikkaan, että tämä resepti on Italiasta. Tomaatin maku vahvalla valkosipuliaromilla on yksinkertaisuudessaan italialaisen oloinen, samoin yksinkertainen mausteiden käyttö.

Tämän kera voi nautiskella vaikka vihersalaattia ja mikäpä ettei myös lasillisen viiniä. Kannattaa tehdä nyt, kun tomaatit on halpoja.

Intensiivinen elämänmeno on jatkunut. Kovasti on käynyt vieraita. Lomakin kohta alkaa. Ompelinkin tänä iltana, mutta homma meni häneksi ja alkoi ärsyttäää. Silloin on aika jatkaa toisena päivänä.

Ehtoisan emännän mokkapalapohja

No niin, kun kerran näin järkevästi massapostaan eri aiheista samana päivänä useamman postin, niin laitetaan vielä mokkapalapohja, johon olen jo tyytyväinen (päälliseen en vielä täysin ole). Nimittäin hyvin usein blogistani haetaan juuri mokkapalaohjetta.

Pidempään meikäläisen jorinoita seuranneet tai muuten minut tuntevat saattavatkin jo tietää, että olen metsästänyt täydellistä mokkapalareseptiä jo pitkään. Luulin kaiken muuttuvan, kun Helsingin Sanomat kertoi Googlen suosituimmaksi hauksi mokkapalat ja paljasti haetuimman mokkapalareseptin. Tein reseptin mukaan heti.

Ei. Ääk. Liika voi olla liikaa. Täydelliset mokkapalat eivät parane liialla rasvalla ja liialla sokerilla. Kyse on Täydellisestä Suhteesta. Täydelliseen Suhteeseen kuuluu myös makuhermoja kevytmielisesti pyörittävä vaniljasokeri ja Oikea määrä kaakaojauhetta.

Esikoinen oli tänäänkin kierroksilla, joten leipastiin. Tässä nyt soveltuva pohja (vatkaa ensin sokeri ja munat hyväksi, sen jälkeen lisää varovasti muut aineet, paista 175 asteessa 15 min alimmalla tasolla). Päällisen kanssa meni plörinäksi, joten palaan asiaan, kun olen keksinyt sen täydellisen päällisen. Sitähän ei saa olla liian niukalti, mutta reseptikokeiluni ovat osoittaneet, että sitä voi olla myös liikaa! 

2 munaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta
1 1/2 dl maitoa
150 g voita/leivontamargariinia

Toivottavasti palaan pian aiheeseen myös kuorrutteen osalta. Sitä odotellessa kannattaa tutustua, jos ei ole jo tuttu, Sara la Fountainin kahvikakkuun, joka kuorrutetaan vaahterasiirapilla. Guugeloippa ite! (Netissä käydään keskustelua siitä, kuinka resepti on oikeasti marttojen, vain ilman vaahterasiirappia. No kokeilepa itse vaahterasiirapin kanssa ja ilman...)

Viikon pataruoka, pastaresepti ja mokkapalametsästystä

Tämä kirjoitus koskee ruokaa, mutta ihan ensin on kommentoitava ajankohtaista kuumaa uutista leivonnan saralta.

Monet tutuistani tietävät, että olen jo pidemmän aikaa etsinyt täydellistä mokkapalareseptiä ja suorittanut muutamia Tieteellisiä Kokeita. Parin päivän takaisessa Hesarissa kirjoitettiin mokkapaloista ja todettiin, että Googlen suosituin mokkapalaresepti on nimimerkki Bulbulin resepti. Ryhdyin tänään kokeilemaan täynnä odotuksia ja pienoista pettymystäkin, josko etsintäni on nyt ohi. Mutta ei! Bulbuli ei nyt onnistunut kiteyttämään tätä hommaa. Neljä kananmunaa on turhaa huikentelevaisuutta ja koko paketillinen tomusokeria LIIKAA. Levitettyäni sen piirakan pinta näytti kuin jättimäiseltä ryppyiseltä pyllynsilmältä. Päällimmäinen makuelämys oli sokerijankki. On siis vielä toivoa, että löydän reseptin aivan itse...

No sitten hieman kasvisruokareseptien maailmaan ja lisäksi viikon pataruoka! Minähän otin tavoitteekseni tehdä yhden pataruoan viikossa, ja tämänviikkoinen on siis kalapata. Resepti on ihan vain Yhteishyvästä ja löytyy myös täältä. Tiedostava korvaa lohen jollakin muulla kalalla, ja WWF:n Kalaopashan auttaa löytämään sopivan.

Yritän usein sovitella sanoja sopivasti suuhun puhuessani omasta ruokavaliostani (jo yli puolet elämääni ilman lihaa) ensinnäkin siksi, että moni kokee toisen elämänvalinnat hyökkäyksenä omia tapojaan kohtaan, mutta toiseksi siksi, että avatessani suuni sukuperimänä tuleva ärsyttävä viisastelu saattaa ottaa vallan. Mussa on lisäksi sellainen piirre, etten saa ketään käännytettyä minkäänmoisiin muutoksiin. Sen näkee jo kestovaipoista. Sen sijaan, että kaveripiirini olisi opastavalla johdatuksellani käyttänyt kauniskuosisia hajuttomia ja peppua hiveleviä kestoja, on suurin osa päätynyt käyttämään niitä pyrstöön teipattavia kemikaalipommeja. Tässä ei varmaan tullut esimerkkiä usein itsenikin yllättävästä asenteellisuudestani...? Nuff said. Kukin taaplaa tyylillään.

Sen voin kuitenkin ruokapuolella tehdä, että kerron kasvissyöjän (noh, ja kalan...) pieteetillä todellisista herkuista, jotka eivät ole kansainvälisten huippukokkien hätäpäissään kehittämiä versioita tofun kesyttäjille. Vaikken olekaan huippukokki, olen kehittänyt ruoanlaiton helppouden huippuunsa; sen tekee omalla tavallaan kuka tahansa, joka joutuu ruokkimaan muitakin kuin itsensä ja jolla on muutakin tekemistä kuin vatkata maitoa kahviin tai tehdä sulalla suklaalla koristeluja.

Tämä pasta on irlantilaiselta ystävältäni, joka oli vuosikausia hyvin köyhä. Tämä ruoka on muuten edullinen, mutta tarinan pääpahiksena seikkailee (niin eettisessä kuin terveysmielessäkin) briejuusto. Resepti kelpaa viikonloppuruoaksi, jolloin on aikaa odottaa ruokaa muttei halua tuuskata kallisarvoisia hengähdysminuutteja keittiössä tuuskaamiseen. Eli slow ja fast yhtä aikaa.

Briepasta

Kirsikkatomaattirasia
Paprika tai pari
Punasipuli tai pari (kepakin käy)
valkosipuleja, kynsiä kuorineen (vaikka kokonainen valkosipuli, mausta tulee mieto)
suolaa
pippuria
yrttejä mieltymysten mukaan (valinta ei voi mennä pieleen)
reilu loraus oliiviöljyä
briejuusto
spagettia (valveutunut käyttää täysjyvää, mutta kuten eräs ystäväni on mieltä, joillekin täysjyväpasta ei ole pastaa ollenkaan)

Laita uunivuokaan kasvikset ja sipulit leikattuna suurpiirteisiksi lohmoiksi. Tämä on nopeaa ja helppoa, näiden kun ei tosiaan tarvitse olla pieniä, mieti, minkä kokoinen on herkullinen suupala. Päälle kunnon loraus oliiviöljyä ja mausteet. Mukaan voi laittaa vaikka kokonaisen valkosipulin, jätä kynnet.

Anna olla 200 asteessa puolisen tuntia. Keitä tänä aikana spagetti kypsäksi. Laita uuniin sekaan paloiteltu briejuusto. Kun juusto on sulanut ja kasvikset näyttävät hyviltä, ota uunista ja puristele valkosipulinkynsistä tahnamainen valkosipuli ulos. Sekoita spagetti mukaan, sitä käännellessä valkosipuli levittyy (jos on laiska olo, voi antaa syöjien puristella kyntensä itse).

Nam nam. Tämä ruoka on sopivan hienostunut vaikka vieraiden kanssa, mutta sopivan mieto lapsenkin makuun.

Huomautus mokkapaloihin liittyen

Se piti sanomani, että nuolaisin liian aikaisin mokkapalojen suhteen: uusi reseptikehitelmä ei ollut suksee ja lisäksi tuli ällötys koko mokkapaloja kohtaan, koska olen syönyt niitä lounaan sijaan...

Kokeilut siis jatkuvat, kunhan selviän joulun sokerimääristä...Saa laittaa reseptivinkkejä tulemaan...

Dr Jekyll kokeilee: Ne Parhaat mokkapalat

Olen jälleen tehnyt laboratoriossani tieteellisiä kokeita tähdätessäni täydellisten mokkapalojen makuun.

Olen kenties askeleen lähempänä, läpimurto lienee lähellä. Valmista tuotosta (jonka reseptin kirjoitan kyllä sitten enkä pihtaa) kutsun sitten Ehtoisan emännän muikeaksi mokkaunelmaksi.

Viikko sitten kokeilin Kinuskikissan suklaapiirakkaa/ruutuja/mokkapaloja/ruutuja ja ajauduin päiväksi depression aaltoihin. Mitä pidin itsestäänselvänä onnistumisena olikin katkera pettymys. Tosi rasvaista ja suorastaan pahaa, vaikka piipahtanut raati oli kyllä toista mieltä ja niin on kai uskottava, koska tekele katosi välittömästi. Mutta se ei ollut lähelläkään Ehtoisan emännän muikeita mokkaunelmia.

VIAT!!!
-liikaa rasvaa, kuorrutteessakin 100 g! Oikea määrä on n. 5 rkl
-yhdistetään rasva ja sokeri...ei tuo minulla kuohkeutta vaan känttymäisyyttä! Pitää yhdistää sokeri ja kananmunat ensin!

Tässä kokeilussani oli vielä pielessä
-kuorrutteen väri (koostumus optimi): hailakka ja mokan maku liian vaisu --> muutettava annostelua
-taikinasta puuttui joku tujaus, mutta nyt taisin keksiä, mitä kokeilen seuraavalla kerralla...

Muhevia tuli ja hyviä ovat, eli eteenpäin viime viikon karvaista pettymyksistä. Neljä palaa syöty jo ja ehkä se viides menisi ennen nukkumaanmenoa...

Päivän kertausta

Huh hah hei,
Kello ei ole yhdeksää ja tuntuu, että paljon on tullut tänään hippastua...Olen vääntänyt ruokaa, ja silloin kun kokkaan uunissa, tulee myös leivottua, ja tällä kertaa tein kuivakakun Sara la Fountainin ohjetta mukaillen. Netistä löytyy marmatusta aiheeseen liittyen, ilmeisesti siksi, että ohje on joku perinteinen marttojen kakkuohje.

Näyttää viattomalta, mutta päällinen on vaahterasiirappia ja sisällä menee ruokokide/muscovado/tässä tapauksessa fariinisokeriraita. Ei siis mikään ihan perinteinen käntty.

Olen myös siivonnut, käynyt kaupassa ja saunonut, joten nyt pitänee alkaa pohtia, mikä olisi mielekästä puuhaa juuri itselle...

8 asiaa itsestä

Olen jotenkin lämmennyt tälle blogihommalle nyt. Voisitkos vinkata kivoja blogeja?

Mun pitäis vähän remontteerata tätä omaa ja tehdä järkevämmiksi nuo tägitkin. Ihan kohta juu...

Otin Lauralta kahdeksan asiaa itsestä -idean jatkokäyttöön ja kirjoitan itsekin. Olen tosin ollut superpuuhakaskin tänään, kun leivoin Kinuskikissan mutakakun marenkipäällysteellä, keikauskakun ja suolukkapiiraan (shiitakesieniä, artisokkaa, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja), mutta rääppiäisissä ei paljon ole kuvattavaa.

No mutta nyt kahdeksaan puuhasteluaiheiseen asiaan itsestäni.

1. Kuten todettua, puuhastelu lievittää sisäisen ahdingon tunteitani. En siis esittele puuhastelujani retostellakseni vaan tuottaakseni itselleni mielihyvää. Pidemmällä tähtäimellä vuorovaikutteisuus eri puuhastelujen parissa olisi tietenkin suotavaa.

2. En ole missään puuhasteluasiassa erityisen hyvä. Remontoin neljä vuotta, nyt ei ole ihmeempää remonttia mielessä. Siksi käsityöasiat ovat tulleet mieleen, kun kasvukausikin on ohi (toki harrastan hieman myös viherkasveja, mutta niitä ei juuri mahdu enempää...). Pihahommissa olen ihan ok (jos olisi aikaa), käsitöissä aika tunari. Ruoanlaitossa olen melko hyvä, mutta leipomisessa aika paska. Tai no on leipominenkin alkanut onnistua vähän paremmin.

3. Tällä hetkellä puuhasteluintoani lisää se, ettei mulla oo ollut kauheasti intoa liikkua. Mun pitäis kaivaa jostain motivaatiota ja järjestää aikaa. Mulla on suoraan sanottuna tällä hetkellä kauhea uimarengas. Käveleminen ja viikottainen tanssitunti ei sille mitään tee, jos on tottunut liikkumaan paljon ja syömään paljon.

4. Mun sisällä asuu martta. Olen tykännyt ajatella, että mulla olis myös menevä ja trendikäs puoli, mutta martta on ollut viime aikoina jotenkin aktiivisempi.

5. Mut olis helppo höynäyttää taas johonkin uuteen puuhastelujuttuun. Ristipistotyökin olis siisti, jos tekis vaikka Banksyn graffitin.

No emmää jaksanukaan enempää, lähen ahmimaan mutakakkua :)

Ompelukoneen kesytystä

Voi video,

Nyt mulla töröttää kaksi ompelukonetta olohuoneen pöydällä, enkä saa kumpaakaan pelaamaan. Isoäidiltä ennakkoperintönä saatu Taika-Singer on lupaava peli, mutta kun haluaisin ommella trikoota ja jotkut asetukset ovat siinä valmiiksi muljahtaneet, niin mitenkähän käynee...? Yhden päivän oon sitä koittanut kesyttää. Nooh. Toinen ehdokas on tädin etelästä reissullaan kuskaama Lervia, joka tuoksahtaa lämpimästi tädistä muistuttaen tupakalle. Se kone ei toistaiseksi ole muuta kuin vittuillut, enkä keksi, minkä ihmeen takia monen monen langanlaiton jälkeen alalangan kaverina tulee ylälangan tekemää sörttöä, siis ylimääräistä lankaa. Jokuhan varmaan tietäisi heti, mitä teen väärin. Saa tulla kertomaan! Muutenkin olisi tukiopetus tarpeen. Hoks ja huom, se ei siis tee sitä vaan trikoolle. Sen sekunnin kun oon saanu koneen pörräämään, se ei oo kranttuillut trikoota, jos vaan oon sitä sopivasti venyttänyt. En kestä katsella ihania ompelublogeja byhyy....!!!

Syysalakulo on kyllä persiestä. Mua ei erityisemmin puuhasteluta mikään, kun oikean käden iho on niin huonossa kunnossa, mutta kyllä mää taas kokkailin tänään: feta-kaalipiirakkaa, ananaskeikauskakun ja hernekeiton. Ananaskeikauskakusta tuli jokseenkin vegaaninen, kun ei ollut rasvaa eikä kananmunaa kotona, joten tein rypsiöljyyn. En tykkää rypsiöljyn mausta :(

Katoin myös, että jossain käsityölehdessä oli lasten neuleen ohje Kelo-langasta. Se Kelo on musta ihanaa <3 Kyseinen ohje mustavalkoinen, mutta varmaan vaihtaisin mustan toiseen väriin, vaikka se kiva väri onkin.

Wanted: täydellinen suklaapiirakka/mokkapalaresepti

Kävinpä eilen kylässä ja söin hyvän mokkapalan, jota myös suklaapiirakaksi, suklaatortuksi ja mokkaruuduksi kutsutaan. Siis nämä nonparellipäällysteiset kuorrutetut neliöt, joita ei saa mistään kaupasta vaan ainoastaan kotitekoisina.

Tein taas kotona niitä sitten, ja jukoliste kaikki meni taas pieleen. Maku ei mätsää eilisen kanssa ja kakkuosasta tuli lättänä :( En taaskaan viittiny kuohkeuttaa, ku ois pitäny unirauhan turvaamiseksi käsin jaksaa kunnolla vispata. Leivonnassa mulla on aina sama harha että kyllä se siitä, se ei nimittäin koskaan siitä!

Joten etsintäkuulutan, onko sinulla reseptiä, joka olisi suussa sulava? Tässä vielä jotain kriteerejä, jotta puhuttaisiin samasta asiasta:

1) EI sama kuin brownie, taikina siis kuohkea, ja siihen ei tule suklaata
2) kuorrute ei liian väkevää eikä liian makeaa, mutta sitä tulee olla runsaasti (omasta tuli tänään liian väkevä)
3) kakkuosa ei silti saa olla liian kuiva
4) kuorrute on siis pehmeää, ei mitään kovaa koppuraa

Oon aatellu, että tässä syksyn mittaan alan pohtia tällä *köh* palstallani sisustusasioitakin. Mulla on nyt olleet mielessä muovieläimet, esimerkiksi. Mutta niistäpä lisää myöhemmin, kun saa hieman paremmin keskityttyä.

Kinuskikakku

Tein myös tällaisen vadelma-kinuskikakun. Jotenkin en oo osannut
miettiä aikoihin mitään muuta kuin kinuskia, vaikka se on
äklömakeaa.

Voileipäkakku

Värkkäsin tänään voileipäkakun ja tunnustan heti, että sovelsin
Kinuskikissan blogista. Tämä on kasvisvoileipäkakku ja löytyy
helposti, mutta jätin ohjeesta valkosipulin pois.

Epäfresh puuhastelija

Olo on epäfresh ja olen pettänyt sisäisen puuhastelijan. Lomailin Kuusamon suunnalla ja nyt olen kuumeessa, enkä ole siis puuhastellut pätkän vertaa! Mustikat (joita ei huhujen puolella löydy paljon) odottavat metsässä, muita ei voi edes haaveilla, ja valvatti vittuilee kasvimaalla. Tänään sentään poikkesin jonkin sortin horroksessa hakemassa pottuja, sipulia, herneitä ja kesäkurpitsaa lounastarpeiksi. Vartin revin sokeaan pisteeseen tuijottaen raivokkaasti valvatteja, sitten poistuin nöyränä todennäköisesti pienen huimaussession seurauksena.

Arjen sankaruutta tavoitellakseni olen tosin listannut arjen ruokia ja toivoisin arjen knoppeja sen pyörittämiseen. Tavallisimmin käyn kaupassa harvoin, ostan kerralla 140 eurolla ja raahaan kaiken kotiin pyörällä niin, että eteisessä lysähdän ja itken vähän. Se tuo mulle arjen hallinnan tunnetta. Nyt isot ostokset kerralla eivät ole useastakaan syystä olleet mahdollisia.

Nautin myös säännöllisesti ja lähes maagisuutta tavoittelevasta pyykinpesusta. En ehkä kotityönä, mutta peikkona möyryävän kaaoksen kahlitsijana. Pyykinpesuun en tartte neuvoja. Osaan ja hallitsen sen.

Ruoanlaittometodeihin tartten, kiitos. Miten jaksaa syödä useasti samaa, mitä se on, mikä on halpaa. Oon varmaan sättinytkin monipuolista ruokavaliota. Mun lapsuudessa salaatti oli talvisin porkkanaraastetta, appelsiinia ja rusinoita. Ihan hyvää, muuten. Oon tehnyt sitä nostalgisoiden, mutta valitettavasti inhoan raastaa ja näperrellä. Salaatit ja raasteet voisivat vaan ilmaantua kylmiöön.

Oikeestaan ruoka on se isoin juttu. Talous pysyy ok hallinnassa nykyisin. Tai no vihaan imurointia, joten se pitää aina käskyttää.

Kai olen jo maininnut, että sisimmässäni elää silti sika, joka nauttii mielensä ja asuntonsa kaaoksesta perverssillä tavalla. Se sika on latentti, mutta sen suuta rituaaleillani tukin.

Taloyhtiön kukkapenkki on kirjaimellisesti puhjennut kukkaan, vaikka sitä pitää vielä modata. Yllätyksekseni näin nuppuja päivänliljoissakin, joiden uskoin luopuneen kukkimisaikeista tälle kerää. Sen sijaan syyshohdekukka (sanooko syksyyn viittaus mitään?) on jo kukkinut! Takapiha voi ihan hyvin, mutta joku mulkero syö lehtiä. Samoin etanat hengailevat pihalla. En ole jaksanut tehdä asialle mitään, en ainakaan vielä, vaikka niille ahneille irstailijoille kukkieni lehdistöissä olisi mäntysuopaakin syötäväksi. Buahahahaha, tai siis ei sittenkään, koska en nyt vaan jaksa. *Niisk* ja *piih*.

Voin tunnustaa lopuksi, että olen hieman intoutunut leipomaan. Vaikka edelleen koen epäonnistuvani ja aivan vasta tekemistäni marengeista tuli enemmän kakkakikkaretta kuin herkkupalaa muistuttavia, mulla tulee usein vastustamaton halu syödä raakaa taikinaa ja kuorrutteita. Leipomisen varjolla saan mässäillä niillä hieman. Yhden ihanan kuorrutteen opin, sen voin jakaa niin halutessanne...