maanantai 29. huhtikuuta 2013
Lisää paatosta ympäristöhaasteeseen
Yhyy, Siina Ihminen välissä -blogista haastoi minut ekotekohaasteeseen heittämällä, että minulla olisi jotain lisättävää hänen tekemäänsä pitkään listaan. Varsinainen helppo tehtävä sen pitkän listauksen päälle!
Tarkoituksena on jakaa omia ökövinkkejään. Mikään ei innosta niin kuin töiden vältteleminen, ja koska olen nykyään oma pomoni, kukaan ei katsele paheksuvasti tähän suuntaan. Tai no okei, kyllä tässä narautan itseni kohta, mutta jos nyt kuitenkin pohdiskelisin ensin...Ja sitten vaikka lähtisi pyykkiä lajittelemaan (pidän etäpäivää)?
Jos ympäristöystävällisyysasiat pohdituttavat, kannattaa lukea haastajani aatokset sekä myös hänen mainitsemansa haastajat. Nämä ovat vähän niin kuin kaupanpäällisiä. Yritän pitää isomman linjan, vaikka pieniä hyviäkin on, esimerkiksi luomupuuvillan suosiminen. Sekin taitaa olla aika iso seikka, loppujen lopuksi. No mutta ajatuksissa lähtee heti rönsyilemään ideologisiin sfääreihin muutenkin, tämän haluan pitää konkretiassa.
1. Tee autoton liikkuminen itsellesi helpoksi.
Oli autoa eli ei, kynnys käyttää sitä laskee, jos muu liikkuminen tuntuu ikävältä. Talvella ei tee mieli pyöräillä, jos ei ole nastarenkaita eikä kunnon talvikamppeita. Tavaran roudaaminen on ikävää, jos ei ole pyörään kiinnitettävää peräkärryä (jonka kyydissä kuljetin eilen kolme kassia ruokaa, yhden kookkaan turveharkkopaketin, kaksi 45 litran multasäkkiä, talouspaperisäkin, vessapaperisäkin, käsilaukkuni sekä omenapuun, toim. huom.). Samalla periaatteella junailusta voi tehdä itselleen mukavaa muun muassa mahtavilla eväillä. Tässä kohti tunnen armottoman piston, sillä itselläni on tulossa yksi kotimaan sisäinen lento. En muutenkaan tykkää lentää, hermoilen sitä...
2. Kun himoitset tavaraa, himoitse käytettyä.
Se, että himoitsee jotain, on teesini mukaan ihmisessä beelsebubin istuttamana. Oli kyse sitten kukkien siemenistä, Japanin-matkasta tai Hummereista, hyvin herkästi alkaa jotain haluta. Rikas on sen ihmisen henkinen elämä, joka ei mitään kaipaa eikä koe tarvitsevansa. Hatunnosto sellaiseen korkeaan tilaan. No mutta asiaan: Ei tarvitse olla pötkylätukka ituhippi, että käyttää huuto.netin ja tori.fin kaltaisia paikkoja, joista löytyy myös hyväkuntoisia merkkituotteita ja keräilytavaroita. Nämä siis, jos ei tykkää tai ehdi (merkittävä painotus, on nimittäin turha sössöttää työssäkäyvälle perheenäidille, että kiertelisit enemmän kirppareilla) piipahdella livekirppiksillä.
3. Ulkoile.
Silloin ei tule nähtyä niin paljon netissä eikä kierreltyä kauppakeskuksissa. Tulee myös hyvä mieli.
4. Pakasta.
Niin saatanasta kuin itse pakastaminen sinänsä onkin, minulla on vakaa uskomus siihen, että kun viitsii kesällä laittaa ihan vaikka mansikkaa pakastimeen, ei tarvitse talviaikana ostaa niin paljon tuoretuotteita. Ei tarvitse olla marjamaanikko niin kuin minä, joka tapauksessa kannattaa säilöä kotimaisia herkkuja silloin, kun niitä saa. Tokihan on hyvä myös kuivattaa, hapattaa jne, mutta ainakin itse, ehkä valitettavastikin, syön marjani mieluummin pakastettuina. Pakastimeen voi myös heittää ruokaa, jota on tullut tehtyä aimo lastillinen ja joka menisi helposti pilalle odotellessaan houkutusta, joka ei saavu (tämä on muistutuksena itselleni...joskus tekemäni ankea ruoka ällöttää ja sitten en syö ajoissa, vaikka kuinka yrittäisin itseäni painostaa...enpä siinä hetkessä ajattele nälänhätää, en).
5. Älä seuraa aikaasi.
Kyllä se pärjää ilman sinuakin. Edit: täsmennyt kommenttiosiossa.
6. Edit: Opettele korjaamaan.
Monet asiat voi korjata. Se on tylsää mutta palkitsevaa.
Arvelisin, että heillä saattaisi olla vielä jotain sanottavaa:
Kiertäviä kankaita ja
Mi Kool,
vaikka en tiedä, tekeekö kumpikaan ikinä haasteita.
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Kuuma pottu
Viime päivinä en ole osannut keskittyä harrasteluun ja syy on tässä:
Toisinaan pieniin hetkiin keskittyminen syö valtavan määrän energiaa. Ehkä se on turhaa tai sitten jopa välttämätöntä valmistautumista.
Tämä kurkkaus blogini ulkopuolisiin harrastuksiini siksi, että housut ja solmuke ovat itse ommellut! Kangas on Löytö-Palasta ja ohje Modasta reiluin muokkauksin. Olen tosin ajatellut ommella muokkaamattomalla kaavalla jossain vaiheessa työhousut, niihin yritän saada numeronkin mukaan.
Näiden pöksyjen esikuvana on 20-luvun zoot suit.
Nyt on aika tasoitella adrenaliinit ja käydä levolle. Kisoista tärähti pronssia ja hyvältähän se tuntuu! Kengät kätkevät muuten sisäänsä teipatun nilkan. Se pyörähti maanantaina ja viikko on mennyt nilkan kuntoa jännätessä...
Toisinaan pieniin hetkiin keskittyminen syö valtavan määrän energiaa. Ehkä se on turhaa tai sitten jopa välttämätöntä valmistautumista.
Tämä kurkkaus blogini ulkopuolisiin harrastuksiini siksi, että housut ja solmuke ovat itse ommellut! Kangas on Löytö-Palasta ja ohje Modasta reiluin muokkauksin. Olen tosin ajatellut ommella muokkaamattomalla kaavalla jossain vaiheessa työhousut, niihin yritän saada numeronkin mukaan.
Näiden pöksyjen esikuvana on 20-luvun zoot suit.
Nyt on aika tasoitella adrenaliinit ja käydä levolle. Kisoista tärähti pronssia ja hyvältähän se tuntuu! Kengät kätkevät muuten sisäänsä teipatun nilkan. Se pyörähti maanantaina ja viikko on mennyt nilkan kuntoa jännätessä...
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Ihan oikea kevätpäivä
Kyllä tästä ihan oikea kevätpäivä tuli, vaikka olin pitkälle aamuun raskassoutuinen, niin kuin olen nyt vaan ollut.
Koska en osaa melankoliaani eritellä enkä selittää, on sitä vaikea hoitaakaan. Kyllä siihen silti nämä asiat (laiska töitään luettelee) auttoivat:
* juurrutettujen enkelinsiipien siirto multaan
* tähtilukinliljan (mun) ja daalian (esikoisen) siirto multaan
* haravointi
* pihan lakaisu
* narsissit, vihdoinkin!
* suolaisen piirakan leipominen
* naulan lyöminen esikoisen huoneen seinään
* pyöräretki satamaan
Pitäisi tehdä useamminkin suolaista piirasta, se on niin helppoa ja kätevää. Laitan pohjaan 2 dl vehnäjauhoja, 1 dl kauraleseitä, suolaa ja raejuustoa/juustoraastetta sekä pari ruokalusikallista rasvaa. Paistan vartin 200 asteessa.
Lisään haluamani täytteet eli mitä vain kaapista löytyy. Tässä pääosaa näyttelee lampaankääpä. Laitan päälle juustoraastetta.
Kaadan päälle seoksen, jossa on 3 munaa, ruokakermapurkki, 1 dl maitoa ja yrttejä sekä pippuria. Paistan vielä 30 minuuttia.
Koska en osaa melankoliaani eritellä enkä selittää, on sitä vaikea hoitaakaan. Kyllä siihen silti nämä asiat (laiska töitään luettelee) auttoivat:
* juurrutettujen enkelinsiipien siirto multaan
* tähtilukinliljan (mun) ja daalian (esikoisen) siirto multaan
* haravointi
* pihan lakaisu
* narsissit, vihdoinkin!
* suolaisen piirakan leipominen
* naulan lyöminen esikoisen huoneen seinään
* pyöräretki satamaan
Pitäisi tehdä useamminkin suolaista piirasta, se on niin helppoa ja kätevää. Laitan pohjaan 2 dl vehnäjauhoja, 1 dl kauraleseitä, suolaa ja raejuustoa/juustoraastetta sekä pari ruokalusikallista rasvaa. Paistan vartin 200 asteessa.
Lisään haluamani täytteet eli mitä vain kaapista löytyy. Tässä pääosaa näyttelee lampaankääpä. Laitan päälle juustoraastetta.
Kaadan päälle seoksen, jossa on 3 munaa, ruokakermapurkki, 1 dl maitoa ja yrttejä sekä pippuria. Paistan vielä 30 minuuttia.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Kaupunkielämän kirvoittamana
Eilen jäi joutoaikaa cityn pinnassa ja minähän innostuin, että lähden viettämään cityelämää. Siihen into sitten tyssäsikin, sillä kun olin kiertänyt erään osto- ja myyntiliikkeen, kaupungilla oleilun intoni oli lopahtanut.
Mitä kaupungissa oikeastaan puuhataan? Melkein kaikkeen tarvitaan rahaa. Vai suunnitteletko elämäsi niin, että astelet taidemuseoon ilmaisena päivänä? Saatko esteettisiä elämyksiä tuijotellessasi loputtomia tankoriviä pöliseviä rättejä ilman ostoaikeita?
Onneksi on kesä tulossa. Selviää ehkä jäätelöllä, potkulaudoillaan temppuilevat pojat vievät huomion.
En selvinnyt kaupungin vilinässä pitkään. Mitään nautintoa en siitä saanut. Päätin lähteä ja jättää mahdollisuudet sikseen. Hypättyäni pyörän selkään olin taas hyvällä mielellä. Sulat tiet, kesärenkaat alla, sopivasti vaatetta. Pyöräilyn itsenäisyydestä nauttii taas kevään koitettua, kohta päästään katupölystäkin.
Sitten vastaan tuli mainos: taskunpohjillasi tekee ihmeitä. Kyseessä oli yksi hyväntekeväisyysjärjestöistä ja epäilemättä taskunpohjilla viitataan reiluun pariinkymppiin kuussa. Tulinpa muistutetuksi yhteiskuntakelvottomuudestani siinäkin mielessä: järjestö, jolle itse olen lahjoittanut rahaa jo vuosia, lähetti karhukirjeen. Tililläsi ei ollut katetta. Ja sitten tämä toinen järjestö puhuu taskunpohjista? Kenen säännöillä näistä taskunpohjista puhutaan. Jostain kelkasta olen selvästi tipahtanut.
Kyllähän minä lopulta shoppailemaankin lähdin, päivärahat kun olivat saapuneet. Siihen saksalaiseen, nimittäin. Ruoasta on tullut niin tunteetonta, kun sitä kuskaa koko porukalle. En saa tunne-elämyksiä avokadoa likistellessäni. Hyvänä päivänä ostan edullisimpia kasviksia ja hedelmiä, huonompana välttelen kauppaa tai ostan vain tomaattimurskaa, voita, leipää, ruokakermaa, maitoa.
Luin vasta akkainlehdestä erään tunnetun mallimamman aamiaisesta, joka koostui tarkkaan mietityistä proteiinin ja kasvisten suhteista. Hiilihydraattien osuus oli mietitty tarkoin ja (haastatellulle kunniaksi) herkuttelukin oli toisinaan sallittu.
Minua on tämä ylenmääräinen ruoalla kikkailu ruvennut silti ärsyttämään. Pysäytetään liikenne niin ei sekään mamma tuorepirtelöitään aamulla ryystä.
Tämä elämäntilanne terävöittää pihiksi. Sitä ikään kuin synnyttää ihan oman yhteiskuntaluokkansa: varattoman intelligentsijan, keskiluokan peräsimessä kauhovan reppanan. Oma rahasta sössöttäminen hävettää. Samalla harmittaa: sain kustannettua tyttären ystävänsä kanssa HopLopiin, mutta siinä menivät ensi viikon lounas- ja kahvirahani, oikeastaan kaikki käteinen. Hyvän ystävän karonkkaillalliseen menee kolmasosa tämän kuun ruokarahoista. Hömppäsuunnitelma käydä elokuvissa tyttökaverin kanssa katsomassa Twilightin viimeinen meni jo joulukuussa.
Mutta silti, eihän tämä narina sopivaa ole. Velkarahallako pitäisi mennä eteenpäin? Pitäisikö vain väistyä kaikesta, ettei kukaan vain huomaisi kysyä minnekään? Ja kuinka opin valikoimaan ne asiat, joilla on eniten merkitystä? Ulkoapäin on helppo arvostella toisten rahankäyttöä, mutta onko vaakunapulloon tarttuminen kerran viikossa sittenkään niin suhteetonta, jos se saa hetkeksi unohtamaan jokapäiväisen onnettoman sätkyttelyn?
Tässä minun tulevia valintojani: kesähäät, housukangas, omenapuu. Itse asiassa taidan käydä pian etsimässä, löytäisinkö vielä narsisseja pihalle laitettavaksi. Turhakkeitahan ne sinänsä ovat, mutta kun katson kirkkaita värejä ja mietin samalla, mitä muuta mullan alta kohta nouseekaan, kohoaa mielialani ainakin kymmenen senttiä, pään yllä leijuvan tumman pilven yläpuolelle.
Mitä kaupungissa oikeastaan puuhataan? Melkein kaikkeen tarvitaan rahaa. Vai suunnitteletko elämäsi niin, että astelet taidemuseoon ilmaisena päivänä? Saatko esteettisiä elämyksiä tuijotellessasi loputtomia tankoriviä pöliseviä rättejä ilman ostoaikeita?
Onneksi on kesä tulossa. Selviää ehkä jäätelöllä, potkulaudoillaan temppuilevat pojat vievät huomion.
En selvinnyt kaupungin vilinässä pitkään. Mitään nautintoa en siitä saanut. Päätin lähteä ja jättää mahdollisuudet sikseen. Hypättyäni pyörän selkään olin taas hyvällä mielellä. Sulat tiet, kesärenkaat alla, sopivasti vaatetta. Pyöräilyn itsenäisyydestä nauttii taas kevään koitettua, kohta päästään katupölystäkin.
Sitten vastaan tuli mainos: taskunpohjillasi tekee ihmeitä. Kyseessä oli yksi hyväntekeväisyysjärjestöistä ja epäilemättä taskunpohjilla viitataan reiluun pariinkymppiin kuussa. Tulinpa muistutetuksi yhteiskuntakelvottomuudestani siinäkin mielessä: järjestö, jolle itse olen lahjoittanut rahaa jo vuosia, lähetti karhukirjeen. Tililläsi ei ollut katetta. Ja sitten tämä toinen järjestö puhuu taskunpohjista? Kenen säännöillä näistä taskunpohjista puhutaan. Jostain kelkasta olen selvästi tipahtanut.
Kyllähän minä lopulta shoppailemaankin lähdin, päivärahat kun olivat saapuneet. Siihen saksalaiseen, nimittäin. Ruoasta on tullut niin tunteetonta, kun sitä kuskaa koko porukalle. En saa tunne-elämyksiä avokadoa likistellessäni. Hyvänä päivänä ostan edullisimpia kasviksia ja hedelmiä, huonompana välttelen kauppaa tai ostan vain tomaattimurskaa, voita, leipää, ruokakermaa, maitoa.
Luin vasta akkainlehdestä erään tunnetun mallimamman aamiaisesta, joka koostui tarkkaan mietityistä proteiinin ja kasvisten suhteista. Hiilihydraattien osuus oli mietitty tarkoin ja (haastatellulle kunniaksi) herkuttelukin oli toisinaan sallittu.
Minua on tämä ylenmääräinen ruoalla kikkailu ruvennut silti ärsyttämään. Pysäytetään liikenne niin ei sekään mamma tuorepirtelöitään aamulla ryystä.
Tämä elämäntilanne terävöittää pihiksi. Sitä ikään kuin synnyttää ihan oman yhteiskuntaluokkansa: varattoman intelligentsijan, keskiluokan peräsimessä kauhovan reppanan. Oma rahasta sössöttäminen hävettää. Samalla harmittaa: sain kustannettua tyttären ystävänsä kanssa HopLopiin, mutta siinä menivät ensi viikon lounas- ja kahvirahani, oikeastaan kaikki käteinen. Hyvän ystävän karonkkaillalliseen menee kolmasosa tämän kuun ruokarahoista. Hömppäsuunnitelma käydä elokuvissa tyttökaverin kanssa katsomassa Twilightin viimeinen meni jo joulukuussa.
Mutta silti, eihän tämä narina sopivaa ole. Velkarahallako pitäisi mennä eteenpäin? Pitäisikö vain väistyä kaikesta, ettei kukaan vain huomaisi kysyä minnekään? Ja kuinka opin valikoimaan ne asiat, joilla on eniten merkitystä? Ulkoapäin on helppo arvostella toisten rahankäyttöä, mutta onko vaakunapulloon tarttuminen kerran viikossa sittenkään niin suhteetonta, jos se saa hetkeksi unohtamaan jokapäiväisen onnettoman sätkyttelyn?
Tässä minun tulevia valintojani: kesähäät, housukangas, omenapuu. Itse asiassa taidan käydä pian etsimässä, löytäisinkö vielä narsisseja pihalle laitettavaksi. Turhakkeitahan ne sinänsä ovat, mutta kun katson kirkkaita värejä ja mietin samalla, mitä muuta mullan alta kohta nouseekaan, kohoaa mielialani ainakin kymmenen senttiä, pään yllä leijuvan tumman pilven yläpuolelle.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Dancing in the Rain
Silläkin uhalla, ettei yömyöhällä saa muuta kuin suttua aikaiseksi...Haasteena on tehdä yksi ei niin kiva ompelutyö, joka on vaan pakko tehdä, joten oli henkinen pakko suomeksi huvitus ommella vielä yksi mekko sitä ennen, jotta sen yhden saisi sitten aloitettua. Tämä on nyt sitten toistaiseksi viimeinen Pigeon Grey -kaavalla tehty, ja vaikka Hullujen Päivien kuvastosta tulikin yksi idea kotoa löytyviin mekkotarpeisiin, se on sitten oma lukunsa...Noin muuten on tämän rouvan mekkokaappi nimittäin hyvällä mallilla.
Vaikken haluaisi sitä myöntää, sanainen arkkuni on köyhänlainen. Lähinnä olen tulevien haasteiden äärellä pohtinut jälleen, miksi ihminen on aina kesken. Olen tosi pystyvä tyyppi, mutta törmään joka kerta jotain uutta kokeillessani kuristavaan epävarmuuteen. Voisiko joskus vain luottaa, että tekemiseni kantaa, kun vain itse luotan siihen? Tai joskus vaikka niin, että tekemiseni kantaa, vaikken itse niin luottaisikaan?
Kangas on Dancing in the Rain Drops ja tilasin sen Lieblingsstückeltä Itävallasta ennen kuin tiesin, etten saanut viime kuulta senttiäkään rahaa. Onneksi olin varannut tätä kangasta rahat etukäteen. Olenkin oikeastaan aika jännissä sfääreissä: päivisin mietin todella synkkiä nykyiseen ammattiini liittyviä teemoja, rahan kanssa kahlaan taas sohjossa. Öisin heräilen painajaisiin ja jos vietän hyvän päivän, pelkään pahaa. Mieleeni on virittynyt vanha ystävä: melankolia.
Vaikken haluaisi sitä myöntää, sanainen arkkuni on köyhänlainen. Lähinnä olen tulevien haasteiden äärellä pohtinut jälleen, miksi ihminen on aina kesken. Olen tosi pystyvä tyyppi, mutta törmään joka kerta jotain uutta kokeillessani kuristavaan epävarmuuteen. Voisiko joskus vain luottaa, että tekemiseni kantaa, kun vain itse luotan siihen? Tai joskus vaikka niin, että tekemiseni kantaa, vaikken itse niin luottaisikaan?
Kangas on Dancing in the Rain Drops ja tilasin sen Lieblingsstückeltä Itävallasta ennen kuin tiesin, etten saanut viime kuulta senttiäkään rahaa. Onneksi olin varannut tätä kangasta rahat etukäteen. Olenkin oikeastaan aika jännissä sfääreissä: päivisin mietin todella synkkiä nykyiseen ammattiini liittyviä teemoja, rahan kanssa kahlaan taas sohjossa. Öisin heräilen painajaisiin ja jos vietän hyvän päivän, pelkään pahaa. Mieleeni on virittynyt vanha ystävä: melankolia.
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Puutarhapiilo-mekko ja muutama haaste
Tein Puutarhapiilo-kankaasta mekon. Kangas on tilattu Selialta ja se on jerseytrikoota. Kaava on Ottobren muokkaamaton Pigeon Grey. Sauman kohdalle solmin satiininauhan, helmaan ompelin joustopitsin.
Aikeenani oli kirjoitella erinäisiä aikuisuuteen liittyviä juttuja, mutta jälkikasvun unihommiin liittyvä mölyäminen järsi hermoni ja teen vain käsityöhaasteet, joita on tullut kaikkinensa kolme kappaletta.
Haaste kuuluu näin:
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Ensin Kaikki yhdest Koost -blogin Koon kysymykset:
1.. Mitä kaikkea käsitöitä harrastat?
Neulomista, hieman virkkaamista, remontointihommia, ompelemista, tilkkutöitä. Joskus kauan sitten tein myös keramiikkaa sekä harrastuksena että hieman töiksenikin.
2. Mitä käsitöitä haluaisit harrastaa?
Ehkä olisi hauska, jos olisi enemmän tunteen paloa nikkarointia kohtaan. Mutta toistaiseksi ei ole.
3. Oletko itseoppinut, vai oletko opiskellut alaa?
En ole opiskellut. Askartelukurssilla kävin kerran, siellä opeteltiin pajunpunontaa, kirjansidontaa ja ompelukonekirjontaa :)
4. Kiinnostaako käsityöt ammattina? Miksi/miksi ei?
Ei kiinnosta. Kyse on harrastuksesta.
5. Mistä tekemästäsi käsityöstä olet ylpeä? Miksi?
Tilkkutyöni ovat sieviä.
6. Mitkä ovat sinun kolme kevätväriä?
Minttu, vanha roosa eli mummutissiliivin väri sekä harmaa.
7. Entä se väri, jota ei todellakaan löydy kaapista?
Sanoisin, että keltainen, mutta vasta ompelin keltavalkoisen mekon...No, burgundi.
8. Kerro yksi käsityöväline, jota ilman et pysty olemaan?
Sakset.
9. Minkä tekemisestä haaveilet, mutta et ole vielä uskaltanut tarttua toimeen?
Oivoi, sain tänään veljeltäni Pekingistä aivan ihanaa silkkiä ja varmaan pitäisi uskaltaa ommella leijuvan kevyt silkkipaita...
10. Mikä kangas olisit?
Kyllä minä voisin olla vaikka kauniskuvioinen silkki.
11. Hyvä kässävinkki, jonka haluaisit jakaa meille lukijoille?
Käsityöt ovat hermojen harjoittelua varten. Siispä jos hermot menevät, laita käsityö syrjään ja palaa sen pariin, kun olet antanut mielesi levätä.
Sitten Keltainen tupa ja perunamaa -blogin Purlinan kysymykset:
1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?
No katselen puuvillatilkkujani hieman siihen malliin, että olisi kiva ihan huvin ja urheilun nimessä ommella tosi monimutkainen tilkkutyö.
2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
En osaa sanoa...Neulomisprojektit ovat pidempiä kuin ompelu-, ainakin yleensä.
3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?
Ehei, sen sijaan aloitan sitä sun tätä ja jätän kesken.
4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?
Ehkä tilkkutöitä.
5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
Ei.
6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?
Totaalikaaos on ehkä liioittelua, mutta luova kaaos kylläkin :)
7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?
Ostin Irlannista verhoihin jämäkkää kangasta vuonna 2005. Aika kauan on odottanut, mutta kyllä siitä varmaan jonain päivänä jotain tulee.
8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?
Yleensä yritän rauhoittaa mieleni, mutta kyllä monesti myös tulee loppukiriraivoa ja sitten sen seurauksena epäonnistumisraivoa.
9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä?
No en, mutta kyllä oikeasti kannattaa harjoittaa kärsivällisyyttään käsitöiden parissa vaikka kokeilemalla tilkkutyötä, jos yleensä haluaa heti valmista jälkeä. Se on terveellistä mielelle.
10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
Oon kasin likka. Sen tiesi peruskoulukin.
11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?
Nyt en osaa antaa kellekään kunniaa vaikka varmaan pitäisi. Kerran töin työmatkaltani Jordaniasta upean käsin tehdyn maton. Myös senegalilaisten kavereideni tekemä rumpu on minulle hyvin rakas ja toivoisinkin, että pääsisin sen verran reissuun kotimaan sisällä, että saisin taas hieman edistää soittotaitojani.
Roudan muruset -blogin Rouva Routa lähetti samat kysymykset, joten jätän vastaamatta toisen kerran.
Tässä minun kysymykseni:
1. Mistä hankit materiaaleja käsitöillesi?
2. Tuunaatko vanhasta vai hankitko useimmiten uutta?
3. Kenelle teet mieluiten käsitöitä?
4. Mitkä ovat värien kestosuosikkisi?
5. Mikä on pahin epäonnistumisesi?
6. Mistä saat inspiraatiota?
7. Oma käsityöfilosofiasi tai -mottosi?
8. Lempimateriaalisi?
9. Superonnistumisesi?
10. Jaa joku mainio oppimasi kikka?
11. Yleisin käsityömielentilasi?
Tässä eteenpäin, mutta älkää ottako paineita jatkamisesta :)
PicMe
Pompannappi
Mi Kool
Ihmevaate CaMini
PikkuHoo
Aikeenani oli kirjoitella erinäisiä aikuisuuteen liittyviä juttuja, mutta jälkikasvun unihommiin liittyvä mölyäminen järsi hermoni ja teen vain käsityöhaasteet, joita on tullut kaikkinensa kolme kappaletta.
Haaste kuuluu näin:
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Ensin Kaikki yhdest Koost -blogin Koon kysymykset:
1.. Mitä kaikkea käsitöitä harrastat?
Neulomista, hieman virkkaamista, remontointihommia, ompelemista, tilkkutöitä. Joskus kauan sitten tein myös keramiikkaa sekä harrastuksena että hieman töiksenikin.
2. Mitä käsitöitä haluaisit harrastaa?
Ehkä olisi hauska, jos olisi enemmän tunteen paloa nikkarointia kohtaan. Mutta toistaiseksi ei ole.
3. Oletko itseoppinut, vai oletko opiskellut alaa?
En ole opiskellut. Askartelukurssilla kävin kerran, siellä opeteltiin pajunpunontaa, kirjansidontaa ja ompelukonekirjontaa :)
4. Kiinnostaako käsityöt ammattina? Miksi/miksi ei?
Ei kiinnosta. Kyse on harrastuksesta.
5. Mistä tekemästäsi käsityöstä olet ylpeä? Miksi?
Tilkkutyöni ovat sieviä.
6. Mitkä ovat sinun kolme kevätväriä?
Minttu, vanha roosa eli mummutissiliivin väri sekä harmaa.
7. Entä se väri, jota ei todellakaan löydy kaapista?
Sanoisin, että keltainen, mutta vasta ompelin keltavalkoisen mekon...No, burgundi.
8. Kerro yksi käsityöväline, jota ilman et pysty olemaan?
Sakset.
9. Minkä tekemisestä haaveilet, mutta et ole vielä uskaltanut tarttua toimeen?
Oivoi, sain tänään veljeltäni Pekingistä aivan ihanaa silkkiä ja varmaan pitäisi uskaltaa ommella leijuvan kevyt silkkipaita...
10. Mikä kangas olisit?
Kyllä minä voisin olla vaikka kauniskuvioinen silkki.
11. Hyvä kässävinkki, jonka haluaisit jakaa meille lukijoille?
Käsityöt ovat hermojen harjoittelua varten. Siispä jos hermot menevät, laita käsityö syrjään ja palaa sen pariin, kun olet antanut mielesi levätä.
Sitten Keltainen tupa ja perunamaa -blogin Purlinan kysymykset:
1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?
No katselen puuvillatilkkujani hieman siihen malliin, että olisi kiva ihan huvin ja urheilun nimessä ommella tosi monimutkainen tilkkutyö.
2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
En osaa sanoa...Neulomisprojektit ovat pidempiä kuin ompelu-, ainakin yleensä.
3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?
Ehei, sen sijaan aloitan sitä sun tätä ja jätän kesken.
4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?
Ehkä tilkkutöitä.
5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
Ei.
6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?
Totaalikaaos on ehkä liioittelua, mutta luova kaaos kylläkin :)
7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?
Ostin Irlannista verhoihin jämäkkää kangasta vuonna 2005. Aika kauan on odottanut, mutta kyllä siitä varmaan jonain päivänä jotain tulee.
8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?
Yleensä yritän rauhoittaa mieleni, mutta kyllä monesti myös tulee loppukiriraivoa ja sitten sen seurauksena epäonnistumisraivoa.
9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä?
No en, mutta kyllä oikeasti kannattaa harjoittaa kärsivällisyyttään käsitöiden parissa vaikka kokeilemalla tilkkutyötä, jos yleensä haluaa heti valmista jälkeä. Se on terveellistä mielelle.
10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
Oon kasin likka. Sen tiesi peruskoulukin.
11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?
Nyt en osaa antaa kellekään kunniaa vaikka varmaan pitäisi. Kerran töin työmatkaltani Jordaniasta upean käsin tehdyn maton. Myös senegalilaisten kavereideni tekemä rumpu on minulle hyvin rakas ja toivoisinkin, että pääsisin sen verran reissuun kotimaan sisällä, että saisin taas hieman edistää soittotaitojani.
Roudan muruset -blogin Rouva Routa lähetti samat kysymykset, joten jätän vastaamatta toisen kerran.
Tässä minun kysymykseni:
1. Mistä hankit materiaaleja käsitöillesi?
2. Tuunaatko vanhasta vai hankitko useimmiten uutta?
3. Kenelle teet mieluiten käsitöitä?
4. Mitkä ovat värien kestosuosikkisi?
5. Mikä on pahin epäonnistumisesi?
6. Mistä saat inspiraatiota?
7. Oma käsityöfilosofiasi tai -mottosi?
8. Lempimateriaalisi?
9. Superonnistumisesi?
10. Jaa joku mainio oppimasi kikka?
11. Yleisin käsityömielentilasi?
Tässä eteenpäin, mutta älkää ottako paineita jatkamisesta :)
PicMe
Pompannappi
Mi Kool
Ihmevaate CaMini
PikkuHoo
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Ma uskon kevääseen
No nyt se tuli: se kevään usko. Tein pienet kylvöt siitä ilosta. Isompiin ei minusta nyt ole, tuoksuherneitä jos vielä laittelen vessapaperirulliin ja jotain pientä, parsakaalia ehkä. Auringonkukkaa sitten lähempänä h-hetkeä. Nyt kasvamaan lähti muun muassa keijunmekkoa (pahasti myöhässä), kirjavaa elämänlankaa, mustasilmäsusannaa ja lääkärinkukkaa.
Yksi päivä viikolla oli armottomat mietintäsessiot, miten pihaa saisi kivaksi. Tänä kesänä nimittäin pressutan puolet palstasta ja keskityn enemmän pikkuruiseen pihaani. Tämä on se Suunnitelma ainakin. Ideana oli tehdä etupihalle kapeaan varjoisaan kohtaan kotkansiipisaniaisten, kuunliljojen ja kukkasipulien valtakunta, jota värittäisivät kurjenpolvet. Äidilläni on kaunista valkoista kurjenpolvea mummoni peruja ja Savosta tuotua, ja sipulikukkiahan ei koskaan voi olla liikaa...
Hieman jo täällä V-vyöhykkeelläkin jännittää, mitä lumen alta alkaakaan paljastua. En enää edes muista kaikkia sipuleita, mitä tuikin maahan.
Ikean yrttilaatikko on ollut lapsille kiva napostelukohde. Se on aina aika lailla puolikalju.
Pihasta taas tulee ennemmin mieleen marras, mutta elämähän siellä kytee, senhän me tiedämme. Tässä taloyhtiön penkki, joka siirretään tänä kesänä moolokien tieltä. Joskin ajattelin ehdottaa, että hankkiutuisimme penkistä eroon ja jaettaisiin kukat niiden kesken, ketkä kukista pitävät, sillä kukkapenkistä on tullut moitteita ihmisiltä, jotka eivät pidä kukista. Minä taas en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kukkia, joten haluan kukat vaikka omalle pihalleni (missä ne, epäilemättä, edelleen herättäisivät pahennusta, mutta veisivät taloyhtiön kantaman häpeän tiekseen).
Kaikkiaan kuusitoista pikkuista purkkia täynnä elämän alkuja. Ihan riittävä määrä, tälle haavaa.
Aioin osallistua ompeluporukan huhtikuun kankaankadotustalkoisiin, mutta koneet alkoivat ryppyillä ja päätin taikauskoisesti jättäytyä pois. Tässä kuitenkin muutama intohimottomasti kuvattu perusompelus.
Huppari kesän melskeisiin. Kangas vaihtareilta Majapuun kamomillaheppaa.
Jossain interlock on kaikessa löröydessään ehdottomasti parempaa kuin jersey, ja se on miesten paidoissa. Tämä hihaton tuli tehtyä kankaasta, joka ei kelvannut vaihtareilla kellekään toistuvista tuputuksista huolimatta. Nyt se sitten muokkautui perusalupaidaksi ja otettiin ilolla vastaan. Interlock on Michas Stoffeckestä puolisentoista vuotta sitten hankittua, eli oli jo aikakin.
Lisäksi vielä erittäin mieluisaksi osoittautunut autopusero kuopukselle Metsolan ladatrikoosta sekä alempana kuvassa samalle henkilölle pyjama, yläosa Gekkon trikoota vaihtareilta ja alaosa lienee Hilcon campania.
Tässäpä vielä paidan sovitukseen liittynyttä sekoilua.
Yksi päivä viikolla oli armottomat mietintäsessiot, miten pihaa saisi kivaksi. Tänä kesänä nimittäin pressutan puolet palstasta ja keskityn enemmän pikkuruiseen pihaani. Tämä on se Suunnitelma ainakin. Ideana oli tehdä etupihalle kapeaan varjoisaan kohtaan kotkansiipisaniaisten, kuunliljojen ja kukkasipulien valtakunta, jota värittäisivät kurjenpolvet. Äidilläni on kaunista valkoista kurjenpolvea mummoni peruja ja Savosta tuotua, ja sipulikukkiahan ei koskaan voi olla liikaa...
Hieman jo täällä V-vyöhykkeelläkin jännittää, mitä lumen alta alkaakaan paljastua. En enää edes muista kaikkia sipuleita, mitä tuikin maahan.
Ikean yrttilaatikko on ollut lapsille kiva napostelukohde. Se on aina aika lailla puolikalju.
Pihasta taas tulee ennemmin mieleen marras, mutta elämähän siellä kytee, senhän me tiedämme. Tässä taloyhtiön penkki, joka siirretään tänä kesänä moolokien tieltä. Joskin ajattelin ehdottaa, että hankkiutuisimme penkistä eroon ja jaettaisiin kukat niiden kesken, ketkä kukista pitävät, sillä kukkapenkistä on tullut moitteita ihmisiltä, jotka eivät pidä kukista. Minä taas en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kukkia, joten haluan kukat vaikka omalle pihalleni (missä ne, epäilemättä, edelleen herättäisivät pahennusta, mutta veisivät taloyhtiön kantaman häpeän tiekseen).
Kaikkiaan kuusitoista pikkuista purkkia täynnä elämän alkuja. Ihan riittävä määrä, tälle haavaa.
Aioin osallistua ompeluporukan huhtikuun kankaankadotustalkoisiin, mutta koneet alkoivat ryppyillä ja päätin taikauskoisesti jättäytyä pois. Tässä kuitenkin muutama intohimottomasti kuvattu perusompelus.
Huppari kesän melskeisiin. Kangas vaihtareilta Majapuun kamomillaheppaa.
Jossain interlock on kaikessa löröydessään ehdottomasti parempaa kuin jersey, ja se on miesten paidoissa. Tämä hihaton tuli tehtyä kankaasta, joka ei kelvannut vaihtareilla kellekään toistuvista tuputuksista huolimatta. Nyt se sitten muokkautui perusalupaidaksi ja otettiin ilolla vastaan. Interlock on Michas Stoffeckestä puolisentoista vuotta sitten hankittua, eli oli jo aikakin.
Lisäksi vielä erittäin mieluisaksi osoittautunut autopusero kuopukselle Metsolan ladatrikoosta sekä alempana kuvassa samalle henkilölle pyjama, yläosa Gekkon trikoota vaihtareilta ja alaosa lienee Hilcon campania.
Tässäpä vielä paidan sovitukseen liittynyttä sekoilua.
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Vanha koti antaa paljon anteeksi
Kun vielä olin lomautettu, mietin, että joku päivä pitäisi katsella kotia armollisesti linssin läpi rakastaen, ei kaikkia sotkuja inhoten. Lomautus loppui ja uudet haasteet ovat napanneet mukaansa, mutta tein tänään kotona iltapäivän töitä ja sen päätteeksi päätin toteuttaa ajatukseni.
Tämä on siis oodi kotini kaikille vanhoille, kulahtaneille kohdille. Juuri niiden vuoksi tai niistä huolimatta.
Muutettuani kotiin pidin naurettavina sen rappukäytävämäisiä portaita ja porraskaiteita. Mutta opin rakastamaan niitä enkä ole missään nähnyt yhtä vankkoja ja turvallisia portaita, jotka vievät ylös ja alas aivan yhtä luotettavasti kuin hienostelevammat serkkunsa.
Vanhassa kodissani on vanhoja, elämään väsähtäneitä huonekaluja. Kaikki niistä eivät ole vintagea vaan mukana on kalustelevyäkin, mutta tämäkin lasikaappi on palvellut minua ja nykyisin tytärtäni jo pitkästi toistakymmentä vuotta ja haukkunut aikaisemman kirpparimarkkahintansa.
Kun tulin ensimmäistä kertaa katsomaan tulevaa kotiani, kiinnitin heti huomiota kaapinoviin. Ohhoh! Niiden intensiivinen sininen väri ei anteeksipyytele. Pitkään mietin, että maalaan ne tyttären huoneessa valkoisiksi, mutta onneksi en! Niissä on luonnetta ja rakastan lankavetimiä. Rakastan näitä kaappeja, ne ovat osa tätä kotia.
Olen onnistunut pakollisten remonttienkin myötä säilyttämään suuren osan vanhoista valokatkaisimista. Tämä katkaisija palvelee kylmiötä, vaikka tällä hetkellä valo ei jostain syystä toimi. Se ei ehkä vaan nyt jaksa, sen ei tarvitse suorittaa. Se näyttää hyvältä ja tietää sen, ja vanhat saa olla joskus veemäisiä.
Eteinen on kulunut ja pieni, ja porukka sumppuuntuu niin aamuisin kuin päiväulkoiluiltakin tullessa. Perheen kyseenalaisena traditiona on heittää tavaraa kopperomaiseen eteiseen suunnattomaksi vuoreksi, joka järkyttää satunnaisia kävijöitä ja aiheuttaa kotoisia raivonpuuskia asujille. Mutta eteisessä on myös vaatimatonta kauneutta. Sen panelointi, vanha patteri, hienostunut lasiovi.
Vasta luin, ettei 60-lukulaisissa ikkunoissa ole säilyttämistä puoltavaa perinnearvoa. Minusta taas 60-luvun ikkunat ovat kauniit ja kotoisat.
Niin että kiitos vaan koti kaikesta anteeksiantavaisuudestasi. Et ole täydellinen, mutta en ole minäkään.
Tämä on siis oodi kotini kaikille vanhoille, kulahtaneille kohdille. Juuri niiden vuoksi tai niistä huolimatta.
Muutettuani kotiin pidin naurettavina sen rappukäytävämäisiä portaita ja porraskaiteita. Mutta opin rakastamaan niitä enkä ole missään nähnyt yhtä vankkoja ja turvallisia portaita, jotka vievät ylös ja alas aivan yhtä luotettavasti kuin hienostelevammat serkkunsa.
Vanhassa kodissani on vanhoja, elämään väsähtäneitä huonekaluja. Kaikki niistä eivät ole vintagea vaan mukana on kalustelevyäkin, mutta tämäkin lasikaappi on palvellut minua ja nykyisin tytärtäni jo pitkästi toistakymmentä vuotta ja haukkunut aikaisemman kirpparimarkkahintansa.
Kun tulin ensimmäistä kertaa katsomaan tulevaa kotiani, kiinnitin heti huomiota kaapinoviin. Ohhoh! Niiden intensiivinen sininen väri ei anteeksipyytele. Pitkään mietin, että maalaan ne tyttären huoneessa valkoisiksi, mutta onneksi en! Niissä on luonnetta ja rakastan lankavetimiä. Rakastan näitä kaappeja, ne ovat osa tätä kotia.
Olen onnistunut pakollisten remonttienkin myötä säilyttämään suuren osan vanhoista valokatkaisimista. Tämä katkaisija palvelee kylmiötä, vaikka tällä hetkellä valo ei jostain syystä toimi. Se ei ehkä vaan nyt jaksa, sen ei tarvitse suorittaa. Se näyttää hyvältä ja tietää sen, ja vanhat saa olla joskus veemäisiä.
Eteinen on kulunut ja pieni, ja porukka sumppuuntuu niin aamuisin kuin päiväulkoiluiltakin tullessa. Perheen kyseenalaisena traditiona on heittää tavaraa kopperomaiseen eteiseen suunnattomaksi vuoreksi, joka järkyttää satunnaisia kävijöitä ja aiheuttaa kotoisia raivonpuuskia asujille. Mutta eteisessä on myös vaatimatonta kauneutta. Sen panelointi, vanha patteri, hienostunut lasiovi.
Vasta luin, ettei 60-lukulaisissa ikkunoissa ole säilyttämistä puoltavaa perinnearvoa. Minusta taas 60-luvun ikkunat ovat kauniit ja kotoisat.
Niin että kiitos vaan koti kaikesta anteeksiantavaisuudestasi. Et ole täydellinen, mutta en ole minäkään.
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Tyylilyylin kevät
Olen hiissannut koko talven toppahousu-ukkelina. Se on haavoittanut syvään leidiminääni, joka tykkää koroista ja istuvuudesta.
Olenkin luvannut itselleni, että saan tehdä pieniä uutuuksia piristääkseni vanhoja kevätvaatteitani. Suomeksi siis en osta mitään uutta, mutta päivitän asusteitani. Samalla yritän saada toimivia pareja vanhoille asusteille.
Tässä kokonaisuus numero yksi, eli yhdeksän vuotta vanhan kevättakin lanseeraaminen uudelleen käyttöön. Takki siis vanha rutale, jossa on sievä väri. Kaipaa vielä pesun ja nappien ompelemista (laatu on alkujaankin ollut onneton, mutta istuvuus sen sijaan magee). Huivi on ostettu vuosi sitten juhlakenkien sävyyn. Haluan sen täyteen hyötykäyttöön ja niinpä neuloinkin hatun Hanko-langasta.
Halusin piposta naisellisen, kutiamattoman ja pyöräilykypärän alle soveltuvan. Olen myös huomannut, että viime kevään trendiväri vanha roosa eli mummutissiliivin väri sopii mulle. Virkkasin myös ekaa kertaa elämässäni kukkasen. Vähän sinne päin mutta mieletöntä terapiaa. On nääs tuntunut siltä, että olen surkea vanhempi, kun päätä on kirrannut niin kovasti, ja se ei johdu tästä piposta.
Mitäs vielä. Liityin mukaan paikallisten ompelunaisten kankaankadotustalkoisiin. Periaatteenahan on se, että ensin hamstrataan järjettömästi kankaita. Sitten kieriskellään kankaiden lisäksi syyllisyydessä. Tässä on nyt muille kangastalkoolaisille omat varastoni, muovipusseissa tilkkuja ja myynti- tai vaihtokankaita. Ylhäällä yksiväriset ja raidalliset, siitä alaspäin kuviolliset, puuvillat ja velourit/markiisit/resorit sekä levyvanut. Niin ja jos satut innostumaan, vaikket missään porukassa olisikaan, niin tervetuloa vaan. Tai jos olet mukana ja en ole jo valmiiksi blogisi seuraaja, huikkaa osoite.
No sitten vielä syömisestä. Olen tehnyt pari törkeän hyvää risottoa. Sovelsin ne Kodin Kuivalehdestä. Taidan jakaa ne tänne joku päivä, kunhan saan mietittyä, miten tulikaan sovellettua.
Mulle ei sovi tämä hyvin syöminen. Hyvää ruokaa kun tulee tosiaan syötyä.
Melko pätkittäistä on ajatusmaailmani pääsiäisen ajan ollut, sen verran tiuhaan on ollut aistiärsykkeitä. Lukijoita tuli mietittyä hetken aikaa. Aika useinhan juttuni ovat harmitonta haihattelua, mutta aina silloin tällöin tulee mietittyä, tuleeko loukanneeksi jotakuta. Vaikka olenkin tällainen itsekseen narisija ja naminamitunnelman välttelijä, pitänee korostaa, etten koskaan ja missään olosuhteissa tarkoita pahoittaa kenenkään mieltä. Että jos valitan naapurin rouvista, teen sen omista lähtökohdistani mutten parjaa heitä sen kummemmin. On myös salettiin varmaa, etteivät rouvat lue tätä blogia, heh. Että ehkä tämä on siinä mielessä huomaamattomasti hyvän mielen blogi.
Tulipa sanottua sekin, ja jos joku joskus moista epäilee, niin tähänpä tekstiin voin tägätä.
Olenkin luvannut itselleni, että saan tehdä pieniä uutuuksia piristääkseni vanhoja kevätvaatteitani. Suomeksi siis en osta mitään uutta, mutta päivitän asusteitani. Samalla yritän saada toimivia pareja vanhoille asusteille.
Tässä kokonaisuus numero yksi, eli yhdeksän vuotta vanhan kevättakin lanseeraaminen uudelleen käyttöön. Takki siis vanha rutale, jossa on sievä väri. Kaipaa vielä pesun ja nappien ompelemista (laatu on alkujaankin ollut onneton, mutta istuvuus sen sijaan magee). Huivi on ostettu vuosi sitten juhlakenkien sävyyn. Haluan sen täyteen hyötykäyttöön ja niinpä neuloinkin hatun Hanko-langasta.
Halusin piposta naisellisen, kutiamattoman ja pyöräilykypärän alle soveltuvan. Olen myös huomannut, että viime kevään trendiväri vanha roosa eli mummutissiliivin väri sopii mulle. Virkkasin myös ekaa kertaa elämässäni kukkasen. Vähän sinne päin mutta mieletöntä terapiaa. On nääs tuntunut siltä, että olen surkea vanhempi, kun päätä on kirrannut niin kovasti, ja se ei johdu tästä piposta.
Mitäs vielä. Liityin mukaan paikallisten ompelunaisten kankaankadotustalkoisiin. Periaatteenahan on se, että ensin hamstrataan järjettömästi kankaita. Sitten kieriskellään kankaiden lisäksi syyllisyydessä. Tässä on nyt muille kangastalkoolaisille omat varastoni, muovipusseissa tilkkuja ja myynti- tai vaihtokankaita. Ylhäällä yksiväriset ja raidalliset, siitä alaspäin kuviolliset, puuvillat ja velourit/markiisit/resorit sekä levyvanut. Niin ja jos satut innostumaan, vaikket missään porukassa olisikaan, niin tervetuloa vaan. Tai jos olet mukana ja en ole jo valmiiksi blogisi seuraaja, huikkaa osoite.
No sitten vielä syömisestä. Olen tehnyt pari törkeän hyvää risottoa. Sovelsin ne Kodin Kuivalehdestä. Taidan jakaa ne tänne joku päivä, kunhan saan mietittyä, miten tulikaan sovellettua.
Mulle ei sovi tämä hyvin syöminen. Hyvää ruokaa kun tulee tosiaan syötyä.
Melko pätkittäistä on ajatusmaailmani pääsiäisen ajan ollut, sen verran tiuhaan on ollut aistiärsykkeitä. Lukijoita tuli mietittyä hetken aikaa. Aika useinhan juttuni ovat harmitonta haihattelua, mutta aina silloin tällöin tulee mietittyä, tuleeko loukanneeksi jotakuta. Vaikka olenkin tällainen itsekseen narisija ja naminamitunnelman välttelijä, pitänee korostaa, etten koskaan ja missään olosuhteissa tarkoita pahoittaa kenenkään mieltä. Että jos valitan naapurin rouvista, teen sen omista lähtökohdistani mutten parjaa heitä sen kummemmin. On myös salettiin varmaa, etteivät rouvat lue tätä blogia, heh. Että ehkä tämä on siinä mielessä huomaamattomasti hyvän mielen blogi.
Tulipa sanottua sekin, ja jos joku joskus moista epäilee, niin tähänpä tekstiin voin tägätä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)