Hippitunika

Tulipa otettua värikkäänpuoleinen kangas tälle tyttären tunikalle,
joka onnistui etukaarrokkeen muotolaskosta lukuun ottamatta mainiosti.
Kuva on huijausta, koska yksi ilta mennee vielä paranteluun ja
viimeistelyyn. Alkoi tulla niin paljon virheitä ja mokia, että oli
pakko tältä erää lopettaa.

Malli on Ottobre 4/2011 -lehden Wheel of Fortune ja kangas Amy
Butlerin Fuchsia Tree Soul Blossoms -sarjasta, josta myös taannoin
tekemäni mekko. Ostettu Fabriinasta.

Sitten taas hieman ompelutaukoa.

Pupukankaan viimeiset eli pieni paita

Tässä juuri viimeistelty t-paita loppukankaasta. Nyt on pupu loppu!
Vain tilkkuja jäljellä. Mutta kangasta olisi ilmeisesti tulossa eri
väreissä joskus keväällä...? Kaava yhdistelty.

Todellisuus vs. epätodellisuus

Olen tässä koko viikon pohtinut erästä lehtijuttua syistä, joita en kehtaa tässä sen kummemmin eritellä, mutta jonka moni teistä saattaa tietää muutenkin. Tämä aivopieru liittyy nyt sitten laajemminkin blogien ja sisustus- ja muiden lifestyle-lehtien kuva- ja kuvailumaailmaan.

Eritellessäni mainittuun lehtijuttuun liittyviä ajatuksiani eräs bloginkin ehkä satunnainen lukija totesi, ettei halua välittää itsestään/kodistaan epätodellista kuvaa, joka olisi muille haaveilemisen ja tavoittelemisen arvoinen. Syy: todellisuus on jatkuvaa kaaosta, joka virtaa huoneesta toiseen ja nurkasta toiseen.

Niin. Olen tänään katsellut muutamaa blogia, joissa on aivan ihania kuvia ja kauniisti photoshopattua meininkiä. Mahdolliset lapset (jos kyse vaikka mekoista, joiden toteutuksia katselin) ovat ennemmin siloisia silkohapsia kuin sekaisin kuin seinäkellot ja puuhaavat kuvissa jotain idyllistä.

Välillä on harmittanut, kun puljautan blogiini suttuisia, ylivalottuneita kuvia nuukahtavasta auringonkukasta, joka silti on ehta ylpeydenaiheeni, tai ruttuisesta vaatteesta, jota olen hikisin käsin ommellut. Mutta ehkä sittenkin haluan välittää ennemmin tällaista todellisuutta, epätäydellistä, kaoottista ja keskeneräistä, koska en haluakaan olla kenenkään ihailun kohde (ei sillä että siihen yllettäisikään, hi hi hi).

Täydellisyys ei kiinnosta minua ja sitä paitsi täydellisyys valehtelee. Ymmärrän, jos kauneuden rakastajat haluavat tavoittaa täydellisen hetken ennen korttitalon luhistumista, mutta ehkä todellisuus itsessään on kaikessa hulluudessaan kaikista makoisin. Jos siis alan joskus tulla jossakin liian hyväksi, saa sanoa. Täytynee sitten kaataa samaan hengenvetoon jokin matoisan maailman murhe, ikään kuin tasapainoksi.

Pipo kireällä

No voihan aargh. On päiviä, jolloin ei taida onnistua mikään. Koska pipo on ollut kireällä, ajattelin, että teen kevyen ompelun eli syvennyn pipojen maailmaan. Ottobren numerossa 4/2011 oli pari pipomallia, ja ajattelin kokeilla näitä Muraveinikiä ja Lucovicaa.

No ton pupukankaisen surautin tietenkin läpät umpeen ja kattokaas norsua, tein ulkopuolesta sisäpuolen. Voi huokaus! No, korjasin läppäongelman ja tavallaan kiinnyin noihin nurinpäin oleviin norsuihin. En nyt sitten tiedä, alanko sittenkään korjata siitä saumaa.

Norsukangasta on vielä jäljellä ja vaikka en haluaisi liikaa paljastaa suunnitelmia, on haaveissa tehdä välikausihaalari, tai no semmoinen kesähaalari ehkä ennemmin, jossa on hupussa tuota norsua. Idea syntyi oikeastaan vasta nähtyäni norsua käytettävän Aenon blogin välikausipuvussa. Näin norsun uudessa valossa ja alkeelliset paitasuunnitelmat muuttuivat muuhun käyttöön.

Metrisestä pupupaidan palasta on tullut L-koon t-paita miehelle, tämä pipo ja tulossa vielä pojan t-paita. Vaikkei ilmanen ollutkaan, niin oikiastaan money well spent. Tilkkuja olis vielä halukkaalle...?

Arpajaismainostusta

Kamuni Laura järjestää blogissaan arpajaiset ja saadakseni kolme arpaa mainostan arpajaisista omassa blogissani.

Itselleni ei kuulu pöllömpää. Kotikirppiksellä on käynyt kuhina ja lumppupino pienenee. Mulla olis jokuset kengätkin vielä. Nyt on huutiksessakin lykästänyt jee jee jee.

Maailmantuskaa on vähän ollut, mutta se ei suuremmin liity puuhasteluun. Olen kutonut ja leikellyt tyttären tunikaan kangasta.

Mietin myös, että jos itse järjestäisin arpajaiset, mitä mahtaisin arpoa? Pottuja? Eei, ne on mun palstalla vähän ruttosia. Kukan siemeniä? No joo, voisin arpoa siemeniä, mutta ei kuulosta kovin hitiltä. NO MITÄ SITTEN???!!! Mun blogiteemat ei taida olla kovin seksikkäitä :/ Mun pitää alkaa vissiin kirjottaan äkkiä muodista!

Kotikirppis

Se piti vielä kertoa, että kotikirppisajatus on lähtenyt rullaamaan yllättävän hyvin. Eilen illalla piipahti naapuri, joka vei mennessään muutaman kuteenretaleen sopusummalla (jäi vielä velkaa kyllä...). Huomenna aikoi toinen tuttu käväistä penkaisemassa läjän läpi...Ja Mi Kool, sun kiinnostuksenkohteet ei oo vielä menneet! Voin vähän niin kuin varata niitä, mutta tietty pidän mielessä, etteivät välttämättä sovi. Multa löytyis kenkiäkin, joten voi olla, että kuvaan nekin tänne, vaikka kamerakännykkäräpsyt aika onnettomia ovatkin.

Keittiön kaapeista voin koluta loputkin nurkat läpi ja tehdä lahjoituksia, jos joku vaikka haluaa jotain pientä antaa pukinkonttiin :P Mistä tulikin mieleeni, että sairaalalla kaivataan ihan pieniä vauvojen vaatteita, joten ne menevät sinne.

Minähän olen toivoton tavaraan kiintyjä, mutta välillä kovetan itseäni ajattelemalla, että entäpä jos kuolisin ja joku joutuisi käymään läpi kuolinpesääni? Tavaran on hyvä kiertää sitä tarvitseville.

Päivän kertausta

Huh hah hei,
Kello ei ole yhdeksää ja tuntuu, että paljon on tullut tänään hippastua...Olen vääntänyt ruokaa, ja silloin kun kokkaan uunissa, tulee myös leivottua, ja tällä kertaa tein kuivakakun Sara la Fountainin ohjetta mukaillen. Netistä löytyy marmatusta aiheeseen liittyen, ilmeisesti siksi, että ohje on joku perinteinen marttojen kakkuohje.

Näyttää viattomalta, mutta päällinen on vaahterasiirappia ja sisällä menee ruokokide/muscovado/tässä tapauksessa fariinisokeriraita. Ei siis mikään ihan perinteinen käntty.

Olen myös siivonnut, käynyt kaupassa ja saunonut, joten nyt pitänee alkaa pohtia, mikä olisi mielekästä puuhaa juuri itselle...

Kirjakatsaus: Puutarhapuuhia lasten kanssa

Olen juuri palauttamassa kirjastoon karhuttavaa teosta Puutarhapuuhia lasten kanssa (kirj. Catherine Woram & Martyn Cox), ja laitan pari juttua itselleni muistiin. Näillä ei tosin ole mitään tekemistä lasten kanssa...

Ensimmäinen on tuo maiseman luonti kasvien avulla, tässä tapauksessa inkkarimeininki kaktusten keskellä. Ryppyotsaisesti moinen kolonialismi ärsyttää, mutta idea on aivan ihana.

Toinen liittyy fanittamiini perhosiin: perhosamppeli. Teoksessa suositellaan amppelikoriin istutettavaksi

1 laventeli
3 riippaverenpisaraa
1 kesäkierto
1 samettikukka
1 kilpiruoho

niin, että laventeli tulee keskelle ja samettikukka, kilpiruoho ja kesäkierto tuikitaan tyhjiin aukkoihin. Muita suositeltuja kasveja ovat tädykkeet, rönsyakankaali, laukkaneilikka, ruiskaunokki, sinitähtönen, iisoppi, timjami ja kanervat.

Perhosamppelia voisi miettiä, vaikka minun hoidossani kaikki roikkuvat ovatkin uhanalaisia...Periaatteena kun on, että sade kastelee.

Satupaitoja

LiandLo-kankaissa on satuteemainen sarja, ja ohessa Kultakutrista ja
Petronellasta tehdyt paidat. Näiden koko on 80 cm enkä ole varma,
mistä olen nämä tilannut, mutta muistelisin, että Royal-tuotteesta.

Olen tehnyt Ruotsiinkin kangastilauksen, koska olen luvannut ommella
vielä pari miestenpaitaa ja aion myös surauttaa isommalle
kummitytölle tyttömäisen tunikan, kun taitaa olla kaikkeen
tyttömäiseen kallellaan.

Taidan silti pitää hieman ompelutaukoa. Nyt on ollut hieman
tiiviimpää, kun olen opetellut. Mielessä on tahdin hidastaminen ja
sitten kauniin puuvillatunikan sekä 86-senttisen kesätakin teko.
Tunikan haluaisin aloittaa pian, kun koko olisi tyttärelle juuri nyt
sopiva, mutta hieman pelottaa.

Olisi myös hauska saada jostain esimerkiksi fleeceä, niin tulisi
kokeiltua hupparia, johon vuoraisi jämätilkulla hupun.

Niin ja ne jo mainitut ompelukset itselle...ehkä pitää vielä
opetella..myös tuntemaan tuo vm. 1972 rouva, joka tikkiä tekee...

Täydennyksiä vaatekaappiin

Kun nyt tuossa puuhastelin vaatekaapin selkeämmäksi, aloitin listauksen siitä, mitä kaikkea voisikaan olla pysyvässä puvustossani eli mitä mielelläni hankkisin erityisen laadukkaina.

1 kpl hyvin istuva nahkahame
3 kpl kaunista hametta
3 kpl paitapuseroa (1 valkoinen, 2 muunväristä)

Seppälässä on nyt myynnissä By Paola Suhonen -mallisto. Mikään Paola-friikki en todellakaan ole, mutta mietin, miten sininen sulkakoristeltu samettihame laskeutuisi. Ei tosin ole hankintojen aika todellakaan...

Myydään vaatteita 2

Näistä saa ottaa myös pakettina, tai silleen että jos ottaa jonku kalliimman niin saa valita jotain ilmaseksi kaupan päälle...

Kaksi moitteetonta neuletakkia, valkoinen ja ruskea. Vaikka yhteensä 5 e tai 3 e per kpl.



Musta neulehuppari 2 e.



Kirkkaanpunainen bleiseri 3 e ja musta välikausitakki 5 e.



Vintage villasekoitebleiseri kotimaista laatua. Käy välikausitakiksi tai pappafiilistelyyn. Väri ruskea. 3 e.




Kookaïn hame 2 e. Tää on ollu mulla kymmenen vuotta (niinku moni muukin näistä, jopa yli) enkä oo vaan raskinu luopua...



Tän kans emmin, ollut mulla vasta pari vuotta, kun piti löytää joku mekko Senegaliin, ja oon pitänyt niin kesällä kuin työasunakin, mutta jos joku innostuu, niin voinen luopua...Vaikka 4 e. Tää on Seppälän By-designermallistoa.

Myydään vaatteita

Laitanpa tässä vähän esimakua kamppeista, joista haluaisin eroon. Kuvat näissä on älyttömän huonoja, joten sanallinen kuvaus kunnosta luotettavampi...Näille oon laittanut alustavasti hinnatkin, mutta saa tingatakin. Ja miksi olisin mieluusti myymässä? No, mulla on läjä, jotka voin myös ihan vaan antaa. Mutta haluaisin hiljalleen kerätä käyttöastiastoa, koska syömäreitä on neljä ja esimerkiksi käyttökeittolautasia meillä on viisi. Entisvanhaan varmaan nuoltiin lautanen ja laitettiin heti kaappiin odottamaan uutta kierrosta, mutta niin kauan kun mulla ei oo viittä kättä, soisin, että puurolautasia löytyisi ainakin kahdeksan, jotta samana päivänä voisi vielä syödä keittoa...

En nyt oleta, että nämä menevät nyt kuumille kiville, mutta jos jokin kiinnostaa niin huikkaa, ja tingatakin saa!

Tähän alkuun mielestäni aivan huippu vintagetoppatakki talven lämmikkeeksi! Ihan ok kuntonen, ei välity kuvasta mutta kirkkaankeltanen, ja kauluksessa poron kuvia :) Tästä voisin pyytää kaikista eniten kun on niin uniikki tapaus, 10 e.




Tämä lyhythihainen collegetakki irtoaisi parilla eurolla.




Tämä pitkä villatakki on kiva lämmike talveksi. 3 e.



Tämä violetti mekko lähtis 3 eurolla.



Tätä Gsus-mekkoa on kehuttu paljon. Ostettu aikoinaan Berliinistä, joten tuskin kävelee heti vastaan. 5 e.



Tämä Gsus-mekko on samoin Berliinistä eikä tässä oo mitään vikaa. Ehkä voisin koittaa saaha tästä 7 e, mutta saa tingatakin.



No vielä yks Berliinin aarre, Friedrichshainin jokasunnuntaiselta Boxin kirpparilta uutena ostettu erään ranskalaisen suunnittelijan surauttama hame. Tätäkin voisin kokeilla saaha menemään 7 eurolla.



Liituraitableiseri, jossa ei oo yhtikäs mitään vikaa, vaikka 3 e. Myyn pois näitä pitempiä malleja, niinku villa/neuletakkejakin ois useampi.

Apua järjestyksenpitoon, kiitos?

Nyt tuntuu siltä, että hulluks tuloo. Mun energiavarannot ovat vähentyneet suhteessa kotitöiden teon määrään, joten tuntuu siltä, että koti on ainoastaan taukoamatonta kaaosta, jolle en mahda kerrassaan mitään.

Nyt kaivataan siisteysvinkkejä!!! Eikä mitään "tee joka päivä jotain" -bullshittiä, koska huononakin kotihommapäivänä mun on pyöräytettävä kaksi koneellista pyykkiä, laitettava ruokaa ja huollettava 2 kpl lasta, 1 kpl kissa ja 1 kpl akvaario, vaan jotain vinkkiä, mikä on hyväksi havaittu ja mikä oikeasti auttaisi. Usean kuukauden ajan motivoin itseäni pyykinpesuun laittamalla lasten vaatekaapit kuntoon, mutta ei niitäkään koko ajan täydennetä, ja nyt mieluusti ompelisikin (ja onhan joulukin tulossa, eli mahdollista pyjamatäydennystä ja sellaista lahjamuodossa...).

Ongelmakohtia:

1. Vihaan keittiön siivoamista. Lisäksi mun keittiö on persesilmän kokoinen ja voin käyttää vain vasenta (huonompaa) kättäni keittiöhommiin. Keittiössä on aina kaaos, vaikka sen siivoaisi päivittäin. Mitkä pienet jutut motivoisivat keittiön siistinä pitämiseen?


2. Vaatetta on paljon, ja saan laitettua kolmen ihmisen vaatteet kaappiin, mutten omiani, koska siellä on vaatteita, jotka mun pitäis laittaa eteenpäin (eivät enää istu, kaksi yhdeksän kuukauden venytyssessiota ovat tehneet tehtävänsä). No. Miten saan ne eteenpäin? Lähikirppis meni just konkkaan, eikä mulla ole ajokorttia. Kirppispöytää kun olis hyvä huoltaa päivittäin. Lahjoittaako hyväntekeväisyyteen, antaako kavereille, mitä? Mulla on jokunen mageekin juttu lähdössä kiertoon...Toinen epäkohta: mulla ei oo mitään kausilajittelua. Auttaisiko muovilaatikoiden osto ja rojujen kausisäilytys niissä? Kertokaa, te järjestelmälliset.

3. Eteinen on aina aivan kaamea. Mitä oikeasti järkeviä eteisen säilytysratkaisuja on?

4. Kierrätysjätteet vievät tilaa. Mitä oikeasti järkeviä säilytysratkaisuja niille on? Taloyhtiössä lakattiin just keräämästä muovia, kun vuoden lopussa ne aletaan laittaa sekajätteeseen, kaupungissa siis.

5. En ymmärrä ihmisiä, jotka saavat vauvojen läsnäollessa imuroitua. MITEN?????

6. Ks. kohta 5, luutuaminen.

7. Ks. kohta 5, ikkunoiden pesu.

8. Vessanpöntöt saastuvat yleensä HETI (Murphyn lain seurauksena), kun ne on hinkannut. Tämä on mädättänyt mun motivaation. Mitä tehdä asialle, kun nalkutuskaan ei auta?

9. Olenko maininnut, että vihaan siivoamista enkä ole ideaalinen kotirouva? En usko, että mun luonnetta kannattaa alistaa, mutta välillä tuntuu siltä, että muiden organisointikyky on kehittyneempi kuin mun (lausunto ei koske perheenjäseniä). Miten organisointikykyään voi kehittää?

AAARGHH!!!!!!!

Ompeluun liittyvä kommentti:

Tätä kirjoittaessani ovikello soi, ja mulle tuotiin kotiin asti kangaslähetys Saksasta Frau Tulpe -putiikista. Kompakti paketti oli teipattu Frau Tulpen tulppaaniteipillä ja kangaspaketti sidottu silkkinauhalla. Tilasin kolme kangaspalaa, joista kahdesta olisi tarkoitus tulla minulle lyhythihainen tunika ja yhdestä ehkä tyttärelle mekko. Tuijotan kankaita pelonsekaisin tuntein, ne ovat niin ihania. Pitänee vähän kerätä rohkeutta.

Niin ja se vielä sanottava Frau Tulpesta, että kankaat eivät siis olleet halpoja, mutta mua sattui vaan viehättämään erään suunnittelijan kankaat. Niistä sitten lisää, jos/kun saan jotain niihin liittyvää surautettua. Aloinpa kyllä haaveilla kangassarjasta tehdystä tilkkutyöstäkin, mutta ajatuksilla on tapana riistäytyä...

Oikeastihan kaipaisin iltaisin rauhaa ja mahdollisuutta lueskella, ja UNTA! En ole nukkunut virallisesti kunnollista yötä aikoihin ja mulla on tullut ylivireyskierre. Joten antakaa anteeksi tämä ompeluvillitykseni...

Pikkukiiski

Eiliseen päivitykseeni nyt siis se täydennys kangassuunnittelijan blogista. Blogin nimi on Pikkukiisken kotona ja suunnittelija siis Leena Renko.

Kuosit ovat söpöjä ja muikeita, vaikkei itse näin värikkäistä kuoseista tykkäisikään. Paljon puhutaan "kuosiähkystä" mutta mulla vaihtelee, mikä puhuttelee, mikä ei ja mikä kuinka kauan. Tsemppiä joka tapauksessa Pikkukiiskelle ja toivotaan, että homma lyö leiville.

Pupupaita isälle <3

On isäinpäivä, ja tämän talouden isä on sillä lailla
kieroutunut, että halusi tästä pupukankaasta itselleen paidan.
Ompelin illalla omasta kaavasta ja olen tietenkin onnellinen siitä,
että paita sopii ja on mieluinen.

Tässähän on tosi kirkkaat värit livenä, ja neonoranssit resorit
vain korostavat vaikutelmaa, hih. Nyt voin olla väärässä, mutta
tämä kangas on vissiin Ikasyrin, ja suunnittelija Leena Renko
(lisään hänen kangaskuvioideoitaan blogiin myöhemmin, kun on
enemmän aikaa). Saa korjata, jos olen väärässä.

Nämä kotimaiset kankaat ovat kalleimmasta päästä, joten
säästöä ei kannata ajatella: lapset Aasiassa säästäisivät
kyllä puolestasi. Mitä enemmän ompelee, sitä selkeämmin tajuaa,
ettei pitäisi suosia mitään halpatuotantoa. Tässä joku päivä
muotoilin itselleni, että jos elämä tuntuu helpolta (tarkoittaa
myös halpaa), on melko varmaa, että tulee riistäneeksi jotain tai
jotakuta. Kun ei se niin mene, että helppoa olisi.

Toki kuulisin mieluusti vinkkejä kulutushyödykkeistä, jotka ovat
oikeudenmukaisesti tuotettuja! Kaipaan Neuvostoliiton aikaiseen vaate-
ja kangastuotantoon...

Kelvollinen hummus

Oli viikolla puhetta erään frouvan kanssa hummuksen teosta, ja kun sitä äsken nälkääni tein, niin laitetaanpa ohjekin jakoon...

eli

Laiskan hipin hummus

purkillinen kikherneitä
yksi kolmasosa tai puolet tahinipurkista (kokeile eka kolmasosalla)
1-2 valkosipulinkynttä
sitruuna
oliiviöljyä, ehkä
vettä, ehkä
juustokuminaa, jos on
suolaa

Hummuksessa ei oikeastaan voi epäonnistua, jos lisäilee ainesosia varovaisesti. Sitruunaa ei mielestäni voi olla liikaa, ilman oliiviöljyä pärjää, ja joskus sitruunamehu tuo riittävästi kosteutta, joten vettä ei aina tarvitse. Valkosipulin maku puolestaan voimistuu seuraavana päivänä...

Itse pidän mieluummin kosteasta, jopa löysähköstä hummuksesta, kuin kuivasta ja kovasta. Tahinia kannattaa pyöritellä kielenkärjellä, jos se ei ole ennestään tuttu -- jos ei tunnu omalta jutulta, kannattaa aloittaa varovaisesti lisäily.

Omnom...kylläpä tulee mieleen työmatka Jordaniassa, jolloin aamiaispöydässä oli sååssi poikineen...

Tonttupoolo

Samalla, kun tilasin Fabriinasta mekkokangasta, josta tulikin tehtyä
jo mekko, hankin myös oheisen Stenzon tonttukankaan, joka oli alessa.
Tein kankaasta poolopuseron Ottobren 6/2008 Tippy-kaavalla. Edessä on
rypytyksiä ja kaulus kiinnitetään napein, joita löysin vanhasta
nappi- ja paljettipussukasta ihan kotilootasta.

Ei mikään täydellinen onnistuminen, mutta oppia ikä kaikki! Sievä
malli, joten voisi tehdä tästä joskus jotain muutakin. Kangas voisi
olla vaatimatontakin, ja napit vintagenappeja. Oujee.

Ruismarjapuuro

Tulipa juureva olo eilen, kun päähäni pälkähti tehdä ruismarjapuuroa. Sepä olikin mainio idea. Katsoin ohjetta ja ruishiutaleita olis tarvinu, mutta ei ollut. Sen sijaan löysin ruisjauhoja ja niistäpä tulikin mainio pikapuuro!

Ohje:

löräys puolukoita (itellä meni 2-3 dl survottuja)
3 dl ruisjauhoja (puuro oli tänä aamuna jo aika jankkia, joten ehkä voi laittaa vähemmänkin...hyvin maistui silti edelleen)
litra vettä
ripaus suolaa
sokeria maun mukaan, esim. desi

Kiehauta ensin vesi (vaikka teekeittimellä, jos haluat vaalia pikapuuromaisuutta) ja lisää sitten kaikki sekaan. Itse vatkailin varalta huolella, ettei jauho jankkiintuisi. Mutta tämä ei siis ole vispipuuroa!

Ruismarjapuuron taika piilee siirapissa, jota isäni puoleinen sukuperinne vaalii: siirappia valutetaan reilu kiekura puuroon. Se lähtee valumaan kohti pohjaa ja matkan varrella lusikoidessa löytyy ihania sattumia. Helppoa, halpaa ja hyvää!

Innostuin eilen tekemään myös kalan kanssa lanttukuutioita uunissa ja näiden kaveriksi metsäsienisalaattia keräämistäni rouskuista (mukaan punasipulia, purkillinen kermaviiliä ja hapan omena), joten sopisin aivan hyvin vatkaamaan hispteriksi jonnekin Punavuoreen (tai mikä se hipsterien teh mesta nykyään onkaan...nimimerkki Helsingissä viimeksi työmatkalla vuosi sitten), luettelemaan ruoka-aineita, jotka alkaa lähi- tai luomu- tai Öko-tex-sanoilla...hihih.

Olen myös aavistuksen rauhoittunut ja palannut etsimään taas ominta itseäni, eli syrjäänvetäytyvää lueskelijaa. Ompeleminen ja muu vastaava kouhotus on seurausta siitä, etten pikkuvauvan vuoksi ole voinut asettua ihmisten aikoihin sänkyyn lueskelemaan ja odottelemaan unen tuloa (seuraus: valvomista, lääpöstystä netissä ja kofeiinitärinän kaltaista levottomuutta). Eilen rupesin maadoittamaan ja ryhdyin lukemaan Elias Koskimiehen Korusähkeitä. Sopivasti ilkeää ja pinnallisia ilmiöitä kauhovaa tähän saumaan! Seuraavaksi sitten joku kirjallisuuden ikiklassikko, eh eh.

Saapa nähdä, mitä sitä tulee leivottua viikonlopulla, kun olis isäinpäiväkin. Saa vinkata herkkuja!

Znokin norsut

Voin tunnustaa, että hommasin "rinkelirahalla" eli pojantekorahalla,
jonka sain appini vanhemmilta, sadan euron saumurin. Meininki sen
kanssa oli kyllä villiä ja saatoin loppuun tämän Znokin kankaasta
tehdyn puseron. Kaava jo nähty Ottobre 4/2011.

Väri on oikeasti ennemmin petrooli, joka on aika tiukka ton melkein
neonoranssin kans.

Annetaan lautasia

Voisinpa aloittaa uuden "juttusarjan", jossa lahjoitan pois sellaista
tavaraa, jota ei tule käytettyä. Nähtäväksi jää, löytääkö
tavara tällä tavoin uuden omistajan. Tärkeintä on, että käyttöä
löytyy. Vaihdossa saa antaa jotain, jos haluaa, esimerkiksi lukemista,
syötävää tai rikkoutuneen fleecepusakan, josta saa leikattua
hupparin pojalle. Teeämäs. Mutta ilmaseksi lähtee.

Eka satsissa on itse tekemiäni lautasia 6 kpl. Itse sinisen
ystävänä pidän niitä oikein kauniina, mutta käyttöä ei ole.
Näissä on röpöläiset reunat, joten sopivat hieman bohemian chic-
tai kotikutoiseen makuun.

Säästövinkkejä Kuluttajaliitolta

Etsiskelin keskimääräistä miehen paidan kangasmenekkiä ja törmäsin Kuluttajaliiton perussäästövinkkeihin, ainahan tällaiset ovat hyviä, joten laitetaanpa jakoon. Mää aina peräänkuulutan säästövinkkejä mutten toistaiseksi ole juuri niitä saanut.

Itse lähetin kerran Kodin Kuivalehteen säästövinkkejäni ja niistä melkein kaikki julkaistiin, hih. Jotenkin olen vaan ollut säästämisessä nyt retuperällä, kankaitakin läähätän netissä illat pitkät. Nyt loppuu sekin touhu, niitä on nyt riittävästi tälle vuodelle. Korkeintaan yksivärisiä "välttämättömyyksiä" saa hankkia, ei ihanuuksia mielitekosyistä.

Temple Tulips -mekko

Sattuipa niin, että uskalsin surauttaa Singerillä enemmän tai
vähemmän onnistuneesti Ottobre 4/2011-numerossa olleen Cranberry-
liivihameen! Mekko se tosin oikeasti on.

Ei ole eka kerta, kun onnettomat kamerapuhelinräpsyni jättävät
jotain olennaista taltioimatta (jääköön se mun blogini näennäisen
huolettomaksi punkhenkisyydeksi) mutta kangashan on aivan
henkeäsalpaavan ihanasta Soul Blossoms -sarjasta, jonka on
suunnitellut Amy Butler. Kyseinen mekkokangas on nimeltään Temple
Tulips ja pienempää en muista. Molemmat kuitenkin Fabriinasta
tilattuja.

Suuressa lukijakyselyssäni todettiin, että voisin tehdä jotain
itsellekin. Joo-o, tulipa tilattua sellaista kangasta, mutta saapa
nähdä, milloin uskallan.

Tämän mekon kakkoskuosin valitsi tytär ja päällä tämä tuntui
sovituksessa olevan aeevan ihana, oikeastaan kauniimpi kuin
alkuperäinen mallikuosi. Ja tässä kangasvalinnassa puskee selkeästi
esiin mun ajoittainen maksimalismi...

Kaaliruokaa ja leivänpäällisherkku

Reseptejäkin toivottiin...

Kaali on nyt (ja aina) halpaa, joten tässä yksi kaaliruoka, jota tein viimeksi torstaina:

Kaalipata

reilu lohko kaalia (vaikka puolikas)
1-2 sipulia
1-2 kynttä valkosipulia
suolaa
yrttejä
2 rkl siirappia
sitruunan mehu

2 kananmunaa
1/2 litraa maitoa
1 pussillinen Hälsans Kök -kasvissyöjän pekonia/soijanakkeja tai kinkkusuikaleita, jos syö lihaa

Hauduttele pannulla öljyssä pilkottu sipuli ja kaali, mausta lopuksi. Vatkaa yhteen kananmuna ja maito. Lykkää kaalipaistos uunivuokaan ja kaada sekaan "pekoni" ja kananmuna-maitosekoitus. Pari voinokaretta päällä ei tee pahaa.

Anna ässehtiä 200 asteessa tunteroinen. Anna vetäytyä tovi ennen syöntiä. Kasvispekonia lukuunottamatta halapaa ja kaaliruoaksi yllättävän hyvvää. Ei sovellu sellasille kasvissyöjille, joita esim. soijanakit ällöttää.


Sitten vielä tälle iltaa tehty leivänpäällisklassikko omaksi herkuksi tai illanistujaisiin

Tapenade

Pikku purkillinen mustia oliiveja
kourallinen pikkukapriksia
jokunen (vaikka 5) aurinkokuivattua tomaattia sekä loraus tomaattien oliiviöljyä purkista
valkosipulin kynsi, jos haluaa

Muistan, kuinka ulkomailla kesätöissä ollessani sain kenkää rinkelilounaspaikasta kahden viikon jälkeen, koska olin niin tumpelo ja/tai kulttuurishokissa. Siellä veggie gourmet -rinkeliin levitettiin toiselle puolelle hummusta ja toiselle tapenadea. Väliin tuli mm. makeutettua sipulimössöä, ranteenpaksuinen pala vuohenjuustoa ja varmaan näön vuoksi jotain tuorettakin. Ei ollu pahhaa.

Tein taas mutakakkua, kun piti viihdyttää pikkuakkaa leipomahommilla. Onnistui tosi hyvin, joskin tietenkin mulla putosi hyllystä tavaraa kakun päälle ja siihen tuli "lommoja". Pitäis ehkä vähän rajoittaa näiden superherkkujen leipomista ja keskittyä kevyempiin vaihtoehtoihin...

Pandapaita

Taika-Singer palaili lääkäristä ja hurisee nyt iloisesti, joten
sain ommeltua loppuun tämän Liandlo-merkkisen pandapaidan koossa 86
cm, kaava Ottobre 4/2011-lehdestä.

Huomaan, että useampi hommaamani kangas on tosiaan Liandlon, joka on
ruotsalainen luomupuuvillaa käyttävä firma.

Ompelu on opettelua eikä nurjalle puolelle ole katsomista, mutta alan
jo haaveilla miesten teepaidoista tai kamppeista itselleni. Esittelen
joku kerta pari vaatekappaletta, joista mieluusti tekisin itselleni
erikuosiset toisinnot.

Jos satut omistamaan esimerksi rikkinäisen fleecepusakan, olisi se
kovasti tervetullut poikani tai tyttäreni takkimateriaaliksi. Vielä
en ole kovin luova kankaiden kierrätysideoinnissa, mutta lupaavan
oloinen harrastushan tämä on ja neuvoja voi varmasti kysyä.

Neulemalleja haaveiltavaksi

Neulottuani tälle syksyä yhden vauvan villatakin ja yhdet sukat, tekeepä mieleni heti ruveta seuraavaan urakkaan, mutta en ole vain aivan varma, riittävätkö taidot...

Olen hieman haaveillut Nomin vintagemalleista, esimerkiksi juurikin ensimmäiseksi näkyvästä norsuvillatakista. En viitsi ruveta ainakaan vielä Kelo-lankaurakoihin, koska kyseinen lanka on niin hintavaa.

Yllättävää kyllä, sain toisen blogin kautta palautetta kielenkäytöstä, kun ilmaisin olevani "perkeleen riivaama". En tiedä onko ilahduttavaa saada palautetta vai masentavaa, kun ainoat kommentoijat puuttuvat kielenhuollollisiin kysymyksiin. Ministeri saa laukoa, että vittu mitä paskaa, ei vois vähempää kiinnostaa, ja minun vanhanaikainen viittaukseni Belsebubiin tuomitaan heti. Erikoinen tämä internetsi!

Kierrättämisen haasteista, ja mitä siihen liittyy

Suuressa Lukijapaneelissani (toistaiseksi yksi vastaaja) ehdotettiin kierrätysaiheisia kirjoituksia, ja sopivasti mulla onkin aiheeseen liittyen avauduttavaa.

Onpa siinä jo riittävästi, kun elää päänsisäisessä halujen kakofoniassa ja yrittää sitten selvittää itselleen, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Vaikka kuinka olisi ekoa tai Ökoa, samanlaista halujen tyydytystä hankkiminen noin yleensä on.

Oikeastaan omien kamojen lajittelussa kirpparia varten selkenee erityisen tuskallisesti omien hankintojen turhuus. Mietin, minkä verran olen mihinkin vaateostokseen aikoinani käyttänyt ja kuinka paljon saan niistä, jos myyn eteenpäin. JOS KUKAAN OSTAA. Maailma on sillä tavoin perverssi paikka, että ostetaan sitä sun tätä, jonka laatu ei kestä, ja uuden saa kuitenkin paljon halvemmalla. Saati jos korjata pitää.

Ja mulle ei oikeastaan nykyisin enää sovi käytettyjen vaatteiden ostaminen, koska tuolloin hankin määrällisesti enemmän enkä laadullisesti sitä mitä tarvitsisin, eli toisin sanoen oikeastaan vain tyydytän haluviettiäni ja lisään romun/kaman/lumppujen määrää asunnossani.

Olen jo pidemmän aikaa hautonut mielessäni pitkäaikaista projektia (kunhan alan lähennellä entisiä mittojani raskausrupeaman jälkeen), eli 10 vaatekappaleen hankintaa. Naisten mediassa puhutaan usein 10 vaatekappaleesta, jotka jokaisella naisella tulisi olla (tai siis "tulisi olla"). Ajattelin hankkia nämä 10 vaatekappaletta ja hankkia ne todella laadukkaina. Siis joskus. Ja kun jotain tuossa katselin, niin aika monia hyviä mulla onkin.

Olen laittanut lastenvaatteita huutikseen myyntiin ja tarkoituksena on mahdollisesti laittaa kirppispöytä kohta, mikä on raivostuttavaa, koska joutuu maksamaan viikkovuokraa ja tuloksena on todennäköisesti lähinnä pöllittyjen vaatteiden häviö.

Astiakauppaa olen tehnyt jo yli kuukauden päivät ja vaikka jotain on mennyt kaupaksikin, ketuttaa kaikki ne itkijät, joiden mielestä tuotteella ei saisi olla mitään hintaa, koska kaikki pitäisi niin halvalla saada, jos se on _käytettyä_ (ja maagisestihan tuote muuttuu käytetyksi, kun se lähtee kaupasta). Mutta ilmaiseksi en ole myynyt, jotta saisin korvattua astiastoa toisella (joita taas ei tunnu olevan myynnissä käytettynä...).

Jos ei ole luonteeltaan minimalisti, en oikein tiedä, miten tavaramäärää saisi kohtuullistettua järkevästi. Siis niin, ettei sitä nakkaa kaatopaikalle ja jopa niin, että saa jotain takaisinkin. Eteenpäin myyminen eli sopivan ostajan löytäminen on melko vaivalloista! Nyt olen käymässä kiinni vaatekaappiini (saa tulla katsomaan) ja sen jälkeen vilkaisen, irtoaisiko keittiöstä jotain kiertoon laitettavaa. Mutta aina on muistettava myös tämä: ei ole mikään enkeliteko hankkia uutta, KUNHAN kierrättää. Hankittuun tavaraan on paras olla aivan rakastunut, niin luopua ei tarvitse.