Hauskaa, luin median lemmikin ja vihollisen Jussi Halla-ahon jutun Hesarista, blogikirjoittamiseen liittyen. Jaanpas sen tässä. Mitään erityisen osoittelevaa toimintaa ei tämä linkkini ole. En ole huolissani omasta ilmaisustani, sillä mulle on annettu palautetta, ettei kukaan tekstejä lue, kuvat vaan katsotaan. Hah.
Mun on pitänyt opetella elämässä yleensä kuvapainotteisuutta, opetella arvostamaan kuvia. Ehkä olen sitä hieman oppinutkin. Sanojen kanssa mulla ei ole koskaan ongelmia ollut.
Eipäs mulla muuta, tilkkutyötä teen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 27. syyskuuta 2013
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Mainostamisesta blogeissa
Haa, ihan asiaa, Asiakkuusmarkkinointiliitto tekee näköjään ohjeistusta blogeissa mainostamiseen. Kehiteltyä luonnosta blogeissa mainostamisesta voi käydä lukemassa täällä.
Olen tyytyväinen, että blogeissa mainostamiseen kaivataan selkeämpiä sääntöjä. Kytkösten pitää olla kristallinkirkkaat. Kammottavia ovat ne hetket, kun vaikkapa Elloksen propaganda soluttautuu joka toiseen blogiin. Ah kun tää matto vaan on niin ihana! Ja mites nää Anno-tuotteet nyt onkin näin raikkaita! Ja sitten pihdataan, millaista yhteistyö nyt oikeastaan on. Mutta tavarahan/rahahan siinä vaihtaa omistajaa, mitä sitä kiertelemään?
Toisinaan tykkään mainoksista. Selailen vaate- ja puutarhakuvastoja, siemenluettelot ovat kuumottavaa kamaa, seuraan kangasuutuuksia ja tykkään muotilehdistäkin (osaan olla aika turhamainen ja olen aina tykännyt vaatteista...sisälläni asuu uinuva elostelija). Toisinaan teen myös töitä mainostoimistojen kanssa, ja mikäpä siinä, se työ on ollut ihan kivaa. Ymmärrän sen toisenkin puolen, ja mainostoimistojen asiakkaita, yrityksiä.
Mainoksissa voi olla hyödyllistäkin informaatiosisältöä. Tarpeellista tietoa tai ihan vaan hömppää. Veneen osia, ruohonleikkureita, kaunopunahatun siemeniä, luomupuuvillaa, mahtavia palveluita.
Mutta läpikaupallisuus on hirvittävän ahdistavaa. Ja piiloteltu sellainen vielä ahdistavampaa.
Blogeissa parasta on selkeä, rehellinen mainostaminen. Onpa ihanaa vetäistä Pandora-matto tekopyhien lifestyle-blogipostauksien alta. Toivottavasti ottavat ohjeistukset tosissaan. On hassua, että olen joskus aidosti lukijana loukkaantunut, kun kytkökset on ilmaistu epämääräisesti sen sijaan, että kaupallisuus olisi ilmaistu ytimekkään asiallisesti, töräytetty vaan ilmoille tuosta noin vaan. Varmaan se on kuluttaja ja asiakas minussa, joka on loukkaantunut. Siitä tämä vahingonilo, vissiin.
Olen tyytyväinen, että blogeissa mainostamiseen kaivataan selkeämpiä sääntöjä. Kytkösten pitää olla kristallinkirkkaat. Kammottavia ovat ne hetket, kun vaikkapa Elloksen propaganda soluttautuu joka toiseen blogiin. Ah kun tää matto vaan on niin ihana! Ja mites nää Anno-tuotteet nyt onkin näin raikkaita! Ja sitten pihdataan, millaista yhteistyö nyt oikeastaan on. Mutta tavarahan/rahahan siinä vaihtaa omistajaa, mitä sitä kiertelemään?
Toisinaan tykkään mainoksista. Selailen vaate- ja puutarhakuvastoja, siemenluettelot ovat kuumottavaa kamaa, seuraan kangasuutuuksia ja tykkään muotilehdistäkin (osaan olla aika turhamainen ja olen aina tykännyt vaatteista...sisälläni asuu uinuva elostelija). Toisinaan teen myös töitä mainostoimistojen kanssa, ja mikäpä siinä, se työ on ollut ihan kivaa. Ymmärrän sen toisenkin puolen, ja mainostoimistojen asiakkaita, yrityksiä.
Mainoksissa voi olla hyödyllistäkin informaatiosisältöä. Tarpeellista tietoa tai ihan vaan hömppää. Veneen osia, ruohonleikkureita, kaunopunahatun siemeniä, luomupuuvillaa, mahtavia palveluita.
Mutta läpikaupallisuus on hirvittävän ahdistavaa. Ja piiloteltu sellainen vielä ahdistavampaa.
Blogeissa parasta on selkeä, rehellinen mainostaminen. Onpa ihanaa vetäistä Pandora-matto tekopyhien lifestyle-blogipostauksien alta. Toivottavasti ottavat ohjeistukset tosissaan. On hassua, että olen joskus aidosti lukijana loukkaantunut, kun kytkökset on ilmaistu epämääräisesti sen sijaan, että kaupallisuus olisi ilmaistu ytimekkään asiallisesti, töräytetty vaan ilmoille tuosta noin vaan. Varmaan se on kuluttaja ja asiakas minussa, joka on loukkaantunut. Siitä tämä vahingonilo, vissiin.
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Nyt niitä uusia blogeja, kiitos!
Parissa muussakin blogissa on kaipailtu uusia "kontakteja", siis uusia kivoja seurattavia blogeja. Keskustelun herättäminenhän on tässä mielessä riskaabelia, joskus olen yrittänyt ja saanut vissiin nolla kommenttia, mutta mun listoilta on jokunen vakkariblogi lopettanut ja olo on ontto. Samalla se on kuitenkin vahvistanut ainakin toistaiseksi tunnetta, että omalla kohdalla blogin pitäminen on mielekästä.
Voisinko siis, jos oikein kauniisti sadepäivän kunniaksi pyydän, saada suosituksia blogeista, joista tykkäät? Voi olla jokin jo valmiiksi suosittukin blogi, koska ei minulla kaikki hyvät listoilla ole, ja lisäksi onhan tässä muitakin lukijoita, jotka varmaan mielellään kahlaavat listaa läpi.
Mulla on myös paljon lukijoita, joiden lukija en itse vielä ole. Arpajaisten yhteydessä jää helposti oudommaksi varsinkin, kun mukana on aina jokunen, joka ei sitten pysyvämmin viihdykään. Mutta minä tykkään arpajaisista. On hauska osallistua niihin itsekin, ja arpajaisia järjestäessä kuulee usein jonkinlaisen huikkauksen lukijoilta, jotka tykkäävät yleensä lueskella omassa rauhassaan.
Eli mitä kivoja blogeja tykkäät seurata ja miksi?
Tasapuolisuuden vuoksi jaan itsekin muutaman vakkarin, joita tulee seurattua. Toisella kertaa voin sitten jakaa lisää suosikkeja. Tällä kertaa en listaa ompelublogeja, mutta niitä mulla vilisee sivupalkissa muutenkin. Sieltä voi siis katsella -- ja yritänpä muistaa myös lisäillä blogeja sivupalkkiin. Muiden sivupalkeista teen toisinaan kivoja löytöjä.
Nämä suositukset eivät ole sellaisia, joiden kanssa olisi välttämättä itsellä vakkariturinoita tai muuten jonkunlainen suhde, nämä nyt vaan ovat sellaisia, joita tykkään kyttäillä.
Kummitustalon kuvakirja -- kuvapainotteinen, kauniita kuvia, riittävästi rosoa
Kupla -- samoin visuaalinen, kivan maanläheinen
Harmaata arkea -- sievä blogi ja kivoja käsitöitä
Arjen takaa -- akateemisen kolmen lapsen äidin arjen havaintoja, hauskaa
Ihminen välissä -- kirjoista, elokuvista, mutta etupäässä jostain muusta
Vihreä talo -- jaan samankaltaisen esteettisen maun, eli taas kuvat edellä mennään
Nova Melina -- on ainakin käsitöitä tekevien listoilla jo ihan varmasti, tosi kivoja inspiroivia ideoita
No tässä tuli jokunen, ja lisää kivoja löytyy mun lukulistasta. Olisi tosiaan tarve uusille vakkareille. Etenkin tekstipainotteiset hauskat, mutta pohtimaan laittavat blogit ovat multa hukassa. Mutta kyllä mää kuvablogeistakin tykkään, jos eivät ällökaupallisiksi mene. Ei sillä, etteikö olisi inhimillistä haluta hieman saada jotain takaisinkin bloggaamisestaan. Mutta kun ärsyttää lukea koko ajan mainoksia.
Voisinko siis, jos oikein kauniisti sadepäivän kunniaksi pyydän, saada suosituksia blogeista, joista tykkäät? Voi olla jokin jo valmiiksi suosittukin blogi, koska ei minulla kaikki hyvät listoilla ole, ja lisäksi onhan tässä muitakin lukijoita, jotka varmaan mielellään kahlaavat listaa läpi.
Mulla on myös paljon lukijoita, joiden lukija en itse vielä ole. Arpajaisten yhteydessä jää helposti oudommaksi varsinkin, kun mukana on aina jokunen, joka ei sitten pysyvämmin viihdykään. Mutta minä tykkään arpajaisista. On hauska osallistua niihin itsekin, ja arpajaisia järjestäessä kuulee usein jonkinlaisen huikkauksen lukijoilta, jotka tykkäävät yleensä lueskella omassa rauhassaan.
Eli mitä kivoja blogeja tykkäät seurata ja miksi?
Tasapuolisuuden vuoksi jaan itsekin muutaman vakkarin, joita tulee seurattua. Toisella kertaa voin sitten jakaa lisää suosikkeja. Tällä kertaa en listaa ompelublogeja, mutta niitä mulla vilisee sivupalkissa muutenkin. Sieltä voi siis katsella -- ja yritänpä muistaa myös lisäillä blogeja sivupalkkiin. Muiden sivupalkeista teen toisinaan kivoja löytöjä.
Nämä suositukset eivät ole sellaisia, joiden kanssa olisi välttämättä itsellä vakkariturinoita tai muuten jonkunlainen suhde, nämä nyt vaan ovat sellaisia, joita tykkään kyttäillä.
Kummitustalon kuvakirja -- kuvapainotteinen, kauniita kuvia, riittävästi rosoa
Kupla -- samoin visuaalinen, kivan maanläheinen
Harmaata arkea -- sievä blogi ja kivoja käsitöitä
Arjen takaa -- akateemisen kolmen lapsen äidin arjen havaintoja, hauskaa
Ihminen välissä -- kirjoista, elokuvista, mutta etupäässä jostain muusta
Vihreä talo -- jaan samankaltaisen esteettisen maun, eli taas kuvat edellä mennään
Nova Melina -- on ainakin käsitöitä tekevien listoilla jo ihan varmasti, tosi kivoja inspiroivia ideoita
No tässä tuli jokunen, ja lisää kivoja löytyy mun lukulistasta. Olisi tosiaan tarve uusille vakkareille. Etenkin tekstipainotteiset hauskat, mutta pohtimaan laittavat blogit ovat multa hukassa. Mutta kyllä mää kuvablogeistakin tykkään, jos eivät ällökaupallisiksi mene. Ei sillä, etteikö olisi inhimillistä haluta hieman saada jotain takaisinkin bloggaamisestaan. Mutta kun ärsyttää lukea koko ajan mainoksia.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Uusi tuttavuus ja hieman poikkeavuudesta
Viime kesänä näin ensimmäistä kertaa valkovuokon, ja tänään näin (tietääkseni) ensimmäistä kertaa leskenlehden. Joo-o, etelämmässä asuville varmaan aika säälittävää, mutta tänne leskenlehti on tullut joskus purjelaivojen mukana ja ehkä se on jossain luimistellut paikallisena ilmiönä, kun en ole aiemmin nähnyt. Ehkä se nytkin oli siementänyt jotenkin ovelasti, sillä kukat löytyivät maansiirtokoneen nurmikkoon jättämästä urasta. Ajelin pyörällä ohi ja kiekaisin mielessäni jeskamandeera!
Tämä olis sitten mulle samalla myös virallisesti kevään ensimmäinen kukka, koska ostettuja narsisseja ja orvokkeja ei lasketa ja idänsinililjat ovat joutuneet hytisemään niin, että ovat edelleen vasta nupulla.
Jurputin edellisessä kirjoituksessani siitä, kuinka tuntuu siltä, että blogini on jotenkin vääränlainen. Sain pari sinänsä hyvin ajateltua kommenttia, että jokaisella on oma erilainen tyylinsä periaatteella "erilainen on rikkautta", väärää ei ole.
Nyt pieni täsmennyt aatokseeni. Nimittäin työskentelen päivittäin poikkeavuuden parissa. Joudun miettimään, mitä on, kun yksilö poikkeaa yhteisön asettamista normaaliuden määritelmistä.
Blogosfääri on yhteisö, ja samaan tapaan kuin tietoverkkojen ulkopuolella, myös virtuaalimaailmassa on omat kirjoittamattomat sääntönsä, arvohierarkiansa ja sitä myöten myös nokkimisjärjestyksensä. On myös tyylillisiä trendejä, jotka lähtevät etenemään, ja jos tarkalla silmällä seuraa, jutut myös kuluvat pian. Veikkaisin, että joillakin suosituilla bloggaajilla on suoranaisia paineita tuottaa sisältöä, joka olisi aina oikealla tavalla uudenlaista virtuaaliyhteisössä, joka tiettyjä sääntöjä noudattaa.
Ja nyt sitten vielä tarkennan lopuksi sitä, miten itse tämän itse kuvittelemani "vääränlaisuuden" koen: en panosta visuaalisuuteen riittävästi ollakseni kuvablogi. En kirjoita riittävän älyllisiä ollakseni älykköblogi. En kirjoita riittävän hauskasti ollakseni huumoriblogi. En kerro lapsista riittävästi ollakseni perhe-elämäblogi. En jätä lapsista kertomatta ollakseni raju ja epäsovinnainen blogi. En ole guru ompelussa, pihapuuhissa tai ruoanlaitossakaan, joten olisin aika paska harraste-esikuvablogi. Vaikka yritän kirjoittaa elämästäni vilpittömästi, en paljasta silti kaikkea eli en ole tirkistelyblogi. Ja jos miettisin pääni puhki blogini fokusta, astuisin liikaa ammattini varpaille ja yrittäisin ulottaa ammatillisen osaamisen sinne minne se ei kuulu, harrastetoimintaan. Eli sekin vahvuus, sisältöjen handlaaminen ja kirjoittaminen, on suljettu pois blogista.
En mahdu mihinkään genreen. Se se ongelma on.
Muuta ratkaisuahan tähän ei ole kuin jatkaa samoilla höyryillä.
Tässä vielä kamerakännykkäkuva todisteeksi tämänpäiväisestä "ihmeestä". Olen lähdössä reissuun ja se aina hermostuttaa etukäteen, joten leskenlehti tuntuu kasvin nimenä erityisen karmaisevalta. Yritin selvittää nimen alkuperän, mutta edes mainio kyselypalsta kirjastot.fi ei tiennyt aivan varmaksi vastausta.
Sen sijaan latinankielinen nimi Tussilago farfara viitannee yskän poistoon eli rohdosta on kyse. Kannattaa pysyä uteliaana, vissiin.
.jpg)
Tämä olis sitten mulle samalla myös virallisesti kevään ensimmäinen kukka, koska ostettuja narsisseja ja orvokkeja ei lasketa ja idänsinililjat ovat joutuneet hytisemään niin, että ovat edelleen vasta nupulla.
Nyt pieni täsmennyt aatokseeni. Nimittäin työskentelen päivittäin poikkeavuuden parissa. Joudun miettimään, mitä on, kun yksilö poikkeaa yhteisön asettamista normaaliuden määritelmistä.
Blogosfääri on yhteisö, ja samaan tapaan kuin tietoverkkojen ulkopuolella, myös virtuaalimaailmassa on omat kirjoittamattomat sääntönsä, arvohierarkiansa ja sitä myöten myös nokkimisjärjestyksensä. On myös tyylillisiä trendejä, jotka lähtevät etenemään, ja jos tarkalla silmällä seuraa, jutut myös kuluvat pian. Veikkaisin, että joillakin suosituilla bloggaajilla on suoranaisia paineita tuottaa sisältöä, joka olisi aina oikealla tavalla uudenlaista virtuaaliyhteisössä, joka tiettyjä sääntöjä noudattaa.
Ja nyt sitten vielä tarkennan lopuksi sitä, miten itse tämän itse kuvittelemani "vääränlaisuuden" koen: en panosta visuaalisuuteen riittävästi ollakseni kuvablogi. En kirjoita riittävän älyllisiä ollakseni älykköblogi. En kirjoita riittävän hauskasti ollakseni huumoriblogi. En kerro lapsista riittävästi ollakseni perhe-elämäblogi. En jätä lapsista kertomatta ollakseni raju ja epäsovinnainen blogi. En ole guru ompelussa, pihapuuhissa tai ruoanlaitossakaan, joten olisin aika paska harraste-esikuvablogi. Vaikka yritän kirjoittaa elämästäni vilpittömästi, en paljasta silti kaikkea eli en ole tirkistelyblogi. Ja jos miettisin pääni puhki blogini fokusta, astuisin liikaa ammattini varpaille ja yrittäisin ulottaa ammatillisen osaamisen sinne minne se ei kuulu, harrastetoimintaan. Eli sekin vahvuus, sisältöjen handlaaminen ja kirjoittaminen, on suljettu pois blogista.
En mahdu mihinkään genreen. Se se ongelma on.
Muuta ratkaisuahan tähän ei ole kuin jatkaa samoilla höyryillä.
Tässä vielä kamerakännykkäkuva todisteeksi tämänpäiväisestä "ihmeestä". Olen lähdössä reissuun ja se aina hermostuttaa etukäteen, joten leskenlehti tuntuu kasvin nimenä erityisen karmaisevalta. Yritin selvittää nimen alkuperän, mutta edes mainio kyselypalsta kirjastot.fi ei tiennyt aivan varmaksi vastausta.
Sen sijaan latinankielinen nimi Tussilago farfara viitannee yskän poistoon eli rohdosta on kyse. Kannattaa pysyä uteliaana, vissiin.
.jpg)
torstai 11. lokakuuta 2012
Blogien kotikutoisuudesta
Illalla kellahdin sänkyyn syleilemään uusinta Glorian Kotia, joka ei ole mun lempparisisustuslehti (lemppari on ehdottomasti ihana Sköna Hem!), mutta johon olen tietyiltä osin kiintynyt. Luen aina jopa pääkirjoitukset, koska Kari-Otso Nevaluoman jutut ovat usein jotenkin liikuttavan höpsöjä, vaikka liikkuvatkin eri maailmassa kuin omat ajatukseni (höh, mitä relevanssia pitääkään olla omien ja jonkun toisen ajatusten välillä?). Samoin tykkään lehden kolumneista.
Tämän lehden pääkirjoituksessa Nevaluoma kertoi blogivaeltelusta, siitä, kun jonkun kivan blogin kautta löytää toiseen kivaan...Itsekin hortoilen välillä blogosfäärissä ja törmäilen kaikenlaisiin ihanuuksiin. Aika rentouttava harrastus, muuten! Ja jos olen reippaalla päällä, jätän terveiseni blogin pitäjälle.
Yksi juttu jäi mietityttämään: Nevaluoma kertoi heti hylkäävänsä "kotikutoiset blogit". Tämä herätti jo puolittain horrostavassa mielessäni monenlaisia ajatuksia. Jos ymmärrän "ammattimaisemmat" blogit oikein, ne ovat usein esteettisesti hyvin miellyttäviä suurine sommitelluine valokuvineen ja suunniteltuine postauskokonaisuuksineen.
MUTTA. Olen havainnut joitakin ongelmia näissä "ammattimaisemmissa" blogeissa. Usein blogiin alkaa hivuttautua kaupallista tai muuten ammatillista sisältöä, jolloin blogi muuttuu helposti mainostuskanavaksi. Ei ole väärin käyttää hyväksi blogin suosiota, mutta minun lukuelämystäni kaikki kaupallinen/poliittinen/muu hyötyihin liittyvä jotenkin vesittää. Ja sitten taas jotkut ihanat blogit hiljenevät; ehkä inspiraatio katkeaa, postauspaineet nousevat ja itsekritiikki nostaa päätään. Toisin sanoen bloggaajan ilo katoaa.
Oma lukunsa on se, että "ammattimaisissa" blogeissa elämä esitellään välillä hieman keinotekoisestikin. Itse kaipaan pieniä säröjä, inhimillisyyttä. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö kameran linssin ja sanojen kautta saisi etsiä kauneutta, nähdä sitä omassa arjessaan. En voi vain olla ajattelematta, että blogi on fasadi, pelkkää pintaa.
Ehkä elän sisäisessä maailmassani liian kaukana siitä pöhinästä, että ymmärtäisin kotikutoisuutta negatiiviseksi. Mielenkiintoinen sisältö voidaan määritellä niin monella tapaa, myös kotikutoisuuden perustein. On Nevaluoman jutuissa silti aina se sympaattinen ote. Sitä vaan nostaa kulmiaan, hymähtää ja kääntää sitten sivua.
Tämän lehden pääkirjoituksessa Nevaluoma kertoi blogivaeltelusta, siitä, kun jonkun kivan blogin kautta löytää toiseen kivaan...Itsekin hortoilen välillä blogosfäärissä ja törmäilen kaikenlaisiin ihanuuksiin. Aika rentouttava harrastus, muuten! Ja jos olen reippaalla päällä, jätän terveiseni blogin pitäjälle.
Yksi juttu jäi mietityttämään: Nevaluoma kertoi heti hylkäävänsä "kotikutoiset blogit". Tämä herätti jo puolittain horrostavassa mielessäni monenlaisia ajatuksia. Jos ymmärrän "ammattimaisemmat" blogit oikein, ne ovat usein esteettisesti hyvin miellyttäviä suurine sommitelluine valokuvineen ja suunniteltuine postauskokonaisuuksineen.
MUTTA. Olen havainnut joitakin ongelmia näissä "ammattimaisemmissa" blogeissa. Usein blogiin alkaa hivuttautua kaupallista tai muuten ammatillista sisältöä, jolloin blogi muuttuu helposti mainostuskanavaksi. Ei ole väärin käyttää hyväksi blogin suosiota, mutta minun lukuelämystäni kaikki kaupallinen/poliittinen/muu hyötyihin liittyvä jotenkin vesittää. Ja sitten taas jotkut ihanat blogit hiljenevät; ehkä inspiraatio katkeaa, postauspaineet nousevat ja itsekritiikki nostaa päätään. Toisin sanoen bloggaajan ilo katoaa.
Oma lukunsa on se, että "ammattimaisissa" blogeissa elämä esitellään välillä hieman keinotekoisestikin. Itse kaipaan pieniä säröjä, inhimillisyyttä. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö kameran linssin ja sanojen kautta saisi etsiä kauneutta, nähdä sitä omassa arjessaan. En voi vain olla ajattelematta, että blogi on fasadi, pelkkää pintaa.
Ehkä elän sisäisessä maailmassani liian kaukana siitä pöhinästä, että ymmärtäisin kotikutoisuutta negatiiviseksi. Mielenkiintoinen sisältö voidaan määritellä niin monella tapaa, myös kotikutoisuuden perustein. On Nevaluoman jutuissa silti aina se sympaattinen ote. Sitä vaan nostaa kulmiaan, hymähtää ja kääntää sitten sivua.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Tunnustus
Sain blogiurani toisen tunnustuksen glenniltä, joka kertoi blogistani näin:
" Ehtoisa emäntä - uudempi tuttavuus, myös paljon muutakin kuin ompelua, ihana soppa, hyvässä mielessä :)"
Kiitos vaan glenni tästä tunnustuksesta!
Ja tunnustus oli jo monella pyörinyt seuraavanlainen:
"Tämän tarkoituksena on ojentaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle blogille,
joissa on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa. "
No. Olen nähnyt tämän saman tunnustuksen jo aika monella, ja monella seuraamallani blogilla on jo yli 200 lukijaa, joten jaan tämän vain yhdelle. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö seuraisi monia inspiroivia blogeja, jotka kriteerit täyttävät :) Mutta riittääpä vinkattavia vastaisuudenkin varalle, jos joskus tulee lisää tunnustuksia vastaan...
Tunnustuksen saa
Mi Kool -- kamuni, joka tekee etupäässä amigurumeja. Niissä on meikäläiselle liikaa väkertämistä, mutta veikkaisin, että moni saattaisi ilahtua tästä blogista, sillä Mi Kool on laittanut aina välillä mukaan jokusen ohjeenkin.
p.s. Olethan huomannut, että minulla on arvonta menossa :)
" Ehtoisa emäntä - uudempi tuttavuus, myös paljon muutakin kuin ompelua, ihana soppa, hyvässä mielessä :)"
Kiitos vaan glenni tästä tunnustuksesta!
Ja tunnustus oli jo monella pyörinyt seuraavanlainen:
"Tämän tarkoituksena on ojentaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle blogille,
joissa on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa. "
No. Olen nähnyt tämän saman tunnustuksen jo aika monella, ja monella seuraamallani blogilla on jo yli 200 lukijaa, joten jaan tämän vain yhdelle. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö seuraisi monia inspiroivia blogeja, jotka kriteerit täyttävät :) Mutta riittääpä vinkattavia vastaisuudenkin varalle, jos joskus tulee lisää tunnustuksia vastaan...
Tunnustuksen saa
Mi Kool -- kamuni, joka tekee etupäässä amigurumeja. Niissä on meikäläiselle liikaa väkertämistä, mutta veikkaisin, että moni saattaisi ilahtua tästä blogista, sillä Mi Kool on laittanut aina välillä mukaan jokusen ohjeenkin.
p.s. Olethan huomannut, että minulla on arvonta menossa :)
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
1-vuotiasarvonta tulossa...
7.3. tulee kuluneeksi vuosi blogin aloittamisesta ja koska olen vielä kotosalla puhumattakaan siitä, että sosiaalinen elämäni on vauvavuoden vuoksi jotakuinkin näivettynyt, voisin hyvinkin piristää itseäni ja lukijoitani arvonnalla.
Mutta koska blogini on varsinainen sillisalaatti erinäisiä puuhasteluja (ja lukijani eivät välttämättä ole edes kiinnostuneita niistä vaan seuraavat horinoitani silkasta pinttyneestä tottumuksesta), en vielä ole päättänyt, mikä olisi mieluisa palkinto. Voin laittaa pari kolmekin vaihtoehtoa, mutta kysynkin: mikä olisi sopiva arpajaisvoitto? (Rajaan pois vain sen, etten ala nyhertää mitään itse. Mulla on viimevuotinen käsityöhaastekin vielä suoriutumatta. Käsityöhaasteessa pitää tehdä jotain viidelle kaverille. No toisaalta vasta yksi niistä on vastannut itse haasteeseen, joten aikaa on...)
Tämä on nyt tavallaan tietenkin samantyyppinen juttu kuin jos haastattelija sanoisi haastateltavalle, että keksi itsellesi kysymys ja vastaa sitten siihen, mutta toisaalta...Muuuutta...Blogillani on niin kohtuullinen määrä lukijoita, että voittomahdollisuudet ovat hyvät. Sopii siis ehdottaa, ja lopputulos on juuri sitä, ei yhtään sitä tai jotain siltä väliltä!
Mutta koska blogini on varsinainen sillisalaatti erinäisiä puuhasteluja (ja lukijani eivät välttämättä ole edes kiinnostuneita niistä vaan seuraavat horinoitani silkasta pinttyneestä tottumuksesta), en vielä ole päättänyt, mikä olisi mieluisa palkinto. Voin laittaa pari kolmekin vaihtoehtoa, mutta kysynkin: mikä olisi sopiva arpajaisvoitto? (Rajaan pois vain sen, etten ala nyhertää mitään itse. Mulla on viimevuotinen käsityöhaastekin vielä suoriutumatta. Käsityöhaasteessa pitää tehdä jotain viidelle kaverille. No toisaalta vasta yksi niistä on vastannut itse haasteeseen, joten aikaa on...)
Tämä on nyt tavallaan tietenkin samantyyppinen juttu kuin jos haastattelija sanoisi haastateltavalle, että keksi itsellesi kysymys ja vastaa sitten siihen, mutta toisaalta...Muuuutta...Blogillani on niin kohtuullinen määrä lukijoita, että voittomahdollisuudet ovat hyvät. Sopii siis ehdottaa, ja lopputulos on juuri sitä, ei yhtään sitä tai jotain siltä väliltä!
maanantai 20. helmikuuta 2012
Kommentointi helpottui
Poistin kommentointilomakkeestani sanavahvistukset, jotka ainakin itselleni tarkoittavat yleensä tuskallista kryptaamista, kun niistä ei saa selvää. Nyt on siis helpompaa kommentoida tekstejäni...En kyllä edes tiennyt, että mulla oli se oletuksena päällä, mutta no...
perjantai 10. helmikuuta 2012
Blogivinkkejä kaivataan, kiitos
En jaksa nykyisin enää seurata naamakirjan tilapäivityksiä, mutten jaksa oikein mitään. On talvi, ollut pitkään kylmää. Istun sisällä, tuijotan ikkunasta ulos ja toivon, että tuntuisi toiselta.
Pitäisi osata iloita hiljentymisen hetkistä ja ajoista, jolloin keskittyy ihan vain lapsiin ja kotona oloon. En kaipaa oravanpyörää ja sitä, etten ole hätäisesti poukkoilevana läsnä missään. Ehkä se on tämä talvi, mikä vie virrat. Ei jaksa siivota sataan kertaan aina samaa. Ei jaksa lähteä mihinkään, viitsi pukea, katsoa linja-autoaikatauluja, niin ja pyörän peräkärry on pöllitty ja lastenvaunut hajalla. Tänään ensimmäistä kertaa sen verran lämmin, että kuopuksen voi viedä ulos.
Tuijotan ikkunasta ulos ja kuvittelen elämäni olevan samanlaista tästä hamaan. Sitten yhtäkkiä olenkin ratsastamassa kamelilla beduiinien kanssa, tai tanssin Länsi-Afrikassa hiekkarannalla polttavan auringon alla. Elämä ei ole päättynyt tähän, vaikka pysähdyn, se laukkaa eteenpäin hullun lailla enkä tajua sitä. Käperryn sisäänpäin ja näpertelen, kun muuhun ei virta riitä. Perheet käpertyvät helposti sisäänpäin ja jos sisällä jotain kytee, se joskus poksahtaa (näin ei tällä kertaa täällä, mutta monesti muualla).
Voisin lisätä lukulistalleni kivoja blogeja, joten jos on vinkata, ottaisin vinkkejä mielelläni vastaan! Blogit ovat hieman pureksitumpia kuin tilapäivitykset ja muut 140 merkin vouhkaukset, silti vähemmän vaativia kuin kokonaiset kirjat, joihin olen tarttunut koko elämäni mutta joihin en tällä hetkellä jaksa edes koskea.
Toisaalta voisin poissulkea liian hehkuttavat blogit pois toivomuslistaltani, sillä liiallinen hehkutus alkaa ketuttaa. Toisaalta taas tulee mieleen uusimman Kuukausiliitteen juttu taiteilija Carl Larssonista. Artikkelissa etsittiin kielteistä Larssonin onnellisten idyllien takaa. Mitään kovin hirveää ei niistä löytynyt, vaan porvarillinen onnellisuus säilyi. Mutta Larssonille taiteen tekeminen oli ahdistuksen ja kauhun pois pitämistä.
Mulla kaikki puuhastelu säännöstelee kauhua ja ahdistusta. Miksi en siis sallisi sitä muille.
Pitäisi osata iloita hiljentymisen hetkistä ja ajoista, jolloin keskittyy ihan vain lapsiin ja kotona oloon. En kaipaa oravanpyörää ja sitä, etten ole hätäisesti poukkoilevana läsnä missään. Ehkä se on tämä talvi, mikä vie virrat. Ei jaksa siivota sataan kertaan aina samaa. Ei jaksa lähteä mihinkään, viitsi pukea, katsoa linja-autoaikatauluja, niin ja pyörän peräkärry on pöllitty ja lastenvaunut hajalla. Tänään ensimmäistä kertaa sen verran lämmin, että kuopuksen voi viedä ulos.
Tuijotan ikkunasta ulos ja kuvittelen elämäni olevan samanlaista tästä hamaan. Sitten yhtäkkiä olenkin ratsastamassa kamelilla beduiinien kanssa, tai tanssin Länsi-Afrikassa hiekkarannalla polttavan auringon alla. Elämä ei ole päättynyt tähän, vaikka pysähdyn, se laukkaa eteenpäin hullun lailla enkä tajua sitä. Käperryn sisäänpäin ja näpertelen, kun muuhun ei virta riitä. Perheet käpertyvät helposti sisäänpäin ja jos sisällä jotain kytee, se joskus poksahtaa (näin ei tällä kertaa täällä, mutta monesti muualla).
Voisin lisätä lukulistalleni kivoja blogeja, joten jos on vinkata, ottaisin vinkkejä mielelläni vastaan! Blogit ovat hieman pureksitumpia kuin tilapäivitykset ja muut 140 merkin vouhkaukset, silti vähemmän vaativia kuin kokonaiset kirjat, joihin olen tarttunut koko elämäni mutta joihin en tällä hetkellä jaksa edes koskea.
Toisaalta voisin poissulkea liian hehkuttavat blogit pois toivomuslistaltani, sillä liiallinen hehkutus alkaa ketuttaa. Toisaalta taas tulee mieleen uusimman Kuukausiliitteen juttu taiteilija Carl Larssonista. Artikkelissa etsittiin kielteistä Larssonin onnellisten idyllien takaa. Mitään kovin hirveää ei niistä löytynyt, vaan porvarillinen onnellisuus säilyi. Mutta Larssonille taiteen tekeminen oli ahdistuksen ja kauhun pois pitämistä.
Mulla kaikki puuhastelu säännöstelee kauhua ja ahdistusta. Miksi en siis sallisi sitä muille.
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Lukijoiden haalimisen salaisuus
Kysyin Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä, miten lukijat ovat löytäneet heidän blogeihinsa. Kyseisellä sivustolla kun on monta bloggaajaa ja seurailen lähinnä lukijana ryhmää aktiivisesti. Näin kotona suurimman osan ajastaan viettävänä sosiaalisena introverttinä kun kaipaan keskustelujen seuraamista, hih.
Ajatus kysymyksen esittämisestä lähti huikean epäonnistuneesta arvonnastani. Olisihan lisäksi kiva löytää ihmisiä, jotka harrastavat samanlaisia juttuja kuin minä.
(Pahoittelen muuten, jos et ole päässyt osallistumaan arvontaan! Jostain syystä kommentin jättämisen mahdollisuus ei joka välissä toimi, vaikka blogi noin muuten mahdollistaakin nykyään anonyymin kommentoinnin. En tiedä, miksi Blogger ryppyilee!)
Numeroin nämä ompeluryhmän antamat vinkit lukemisen helpottamiseksi. Missään nimessä ei ole kyse kattavasta listasta, joten vinkkaa vapaasti omat suosikkikonstisi.
1. Anonyymi kommentointimahdollisuus lisää aktiivisuutta.
Olisi pitänyt ottaa itselle käyttöön jo aiemmin, mutta olen pelännyt, että joku ilkeämielinen trollaa blogiani jollain asiattomuudella. Käytössä on nyt välimuoto, eli tarkistan kommentit ensin. Ei ole tarkoitus olla mikään Stasi ja varmaan julkaisen mahdolliset negatiivisetkin kommentit, mutta haluan edes mahdollisuuden hallita julkaisemaani sisältöä. Nyt tämä palvelee myös niitä lukijoita, jotka eivät muuten bloggaa ja jotka eivät ole kaikista aiheista kiinnostuneita -- voi helposti kommentoida piipahtaessaan silloin tällöin.
2. Hyvät kuvat lisäävät suosiota.
Juu ja ei. Järkkärillä otetut otokset ja photoshopatut silkkikasvot ovat kivaa silmäkarkkia, ja esimerkiksi käsityöt tulevat paremmin esiin. En silti aivan täysin peräänkuuluta kuvien laatuakaan...Kokonaissisältö ratkaisee. Ja tosi tosi stailatut kuvat ovat mun makuuni muovisia. Mutta joo. Paremmat kuvat, enemmän kiinnostuneita.
3. Kommentoi muiden blogeja aktiivisesti.
Hyvä vinkki, ei tule vaan itsellä hirveästi tehtyä. Olen huono kirjoittelemaan kehuja. Voisihan sitä tosin kokeilla, koska monesti tulee vau-fiilis. Facebookin tykkää-nappi on sinänsä hyvä keksintö kaltaisilleni viileille surffaajille.
4. Älä pyri miellyttämään.
Miellyttämishakuisuus näkyy erään kommentoijan mielestä negatiivisella tavalla. Joo ja ei, toisaalta musta on kiva, jos lukijaa huomioidaan. Mutta huomiointia on ennen kaikkea vaikkapa kommentteihin vastaaminen, jos konteksti sitä edellyttää.
5. Myös blogin ulkonäköön on luvallista panostaa.
Tähän lisään oman huomioni!!! Monet käsityöbloggaajien kuvat on hyviä ja sivuston luettavuus ihan kammottava! Yksinkertainen saattaa siis toimia paremmin kuin liiat härpäkkeet tai fonttikikkailu.
6. Päästä lukijat sisälle elämääsi.
Ehdottomasti joo, ihmiset tykkää tirkistellä. Mää en tosin, kuten aiemminkin mainittua, avaudu esimerkiksi lapsistani. On hyvä vetää itselle selkeät rajat, jotta homma pysyy mukavuusalueella.
7. Pidä yllä samaa tyyliä.
Tyyliyhtenäisyyttäkin korostettiin. Varmaan ihan relevanttia.
8. Verkostoidu.
Liity itse seuraamaan muita.
9. Päivitä säännöllisesti.
Vuoden tauko saattaa karsia satunnaisia seurailijoita.
Ja ennen kaikkea,
10. Pidä oma tyylisi.
Oma huomioni, että tyyliä on luvallista etsiä ja kehittää :) Muuttaakin! Näköjään esimerkiksi ompelijat käyttävät paljon kuvakollaaseja etusivun kuvassa. Ne näyttävät kivoilta, mutta ovat myös vähän nähty juttu.
Ajatus kysymyksen esittämisestä lähti huikean epäonnistuneesta arvonnastani. Olisihan lisäksi kiva löytää ihmisiä, jotka harrastavat samanlaisia juttuja kuin minä.
(Pahoittelen muuten, jos et ole päässyt osallistumaan arvontaan! Jostain syystä kommentin jättämisen mahdollisuus ei joka välissä toimi, vaikka blogi noin muuten mahdollistaakin nykyään anonyymin kommentoinnin. En tiedä, miksi Blogger ryppyilee!)
Numeroin nämä ompeluryhmän antamat vinkit lukemisen helpottamiseksi. Missään nimessä ei ole kyse kattavasta listasta, joten vinkkaa vapaasti omat suosikkikonstisi.
1. Anonyymi kommentointimahdollisuus lisää aktiivisuutta.
Olisi pitänyt ottaa itselle käyttöön jo aiemmin, mutta olen pelännyt, että joku ilkeämielinen trollaa blogiani jollain asiattomuudella. Käytössä on nyt välimuoto, eli tarkistan kommentit ensin. Ei ole tarkoitus olla mikään Stasi ja varmaan julkaisen mahdolliset negatiivisetkin kommentit, mutta haluan edes mahdollisuuden hallita julkaisemaani sisältöä. Nyt tämä palvelee myös niitä lukijoita, jotka eivät muuten bloggaa ja jotka eivät ole kaikista aiheista kiinnostuneita -- voi helposti kommentoida piipahtaessaan silloin tällöin.
2. Hyvät kuvat lisäävät suosiota.
Juu ja ei. Järkkärillä otetut otokset ja photoshopatut silkkikasvot ovat kivaa silmäkarkkia, ja esimerkiksi käsityöt tulevat paremmin esiin. En silti aivan täysin peräänkuuluta kuvien laatuakaan...Kokonaissisältö ratkaisee. Ja tosi tosi stailatut kuvat ovat mun makuuni muovisia. Mutta joo. Paremmat kuvat, enemmän kiinnostuneita.
3. Kommentoi muiden blogeja aktiivisesti.
Hyvä vinkki, ei tule vaan itsellä hirveästi tehtyä. Olen huono kirjoittelemaan kehuja. Voisihan sitä tosin kokeilla, koska monesti tulee vau-fiilis. Facebookin tykkää-nappi on sinänsä hyvä keksintö kaltaisilleni viileille surffaajille.
4. Älä pyri miellyttämään.
Miellyttämishakuisuus näkyy erään kommentoijan mielestä negatiivisella tavalla. Joo ja ei, toisaalta musta on kiva, jos lukijaa huomioidaan. Mutta huomiointia on ennen kaikkea vaikkapa kommentteihin vastaaminen, jos konteksti sitä edellyttää.
5. Myös blogin ulkonäköön on luvallista panostaa.
Tähän lisään oman huomioni!!! Monet käsityöbloggaajien kuvat on hyviä ja sivuston luettavuus ihan kammottava! Yksinkertainen saattaa siis toimia paremmin kuin liiat härpäkkeet tai fonttikikkailu.
6. Päästä lukijat sisälle elämääsi.
Ehdottomasti joo, ihmiset tykkää tirkistellä. Mää en tosin, kuten aiemminkin mainittua, avaudu esimerkiksi lapsistani. On hyvä vetää itselle selkeät rajat, jotta homma pysyy mukavuusalueella.
7. Pidä yllä samaa tyyliä.
Tyyliyhtenäisyyttäkin korostettiin. Varmaan ihan relevanttia.
8. Verkostoidu.
Liity itse seuraamaan muita.
9. Päivitä säännöllisesti.
Vuoden tauko saattaa karsia satunnaisia seurailijoita.
Ja ennen kaikkea,
10. Pidä oma tyylisi.
Oma huomioni, että tyyliä on luvallista etsiä ja kehittää :) Muuttaakin! Näköjään esimerkiksi ompelijat käyttävät paljon kuvakollaaseja etusivun kuvassa. Ne näyttävät kivoilta, mutta ovat myös vähän nähty juttu.
perjantai 30. joulukuuta 2011
Öinen profetia
Näitä huolen täyttämiä öisiä hetkiä, jolloin en toiveestani
huolimatta nuku, alkaa olla sen verran, että ihan muistuu teiniajat
mieleen. Voi mavonsilimä, sanoisi tonttu Toljanteri.
huolimatta nuku, alkaa olla sen verran, että ihan muistuu teiniajat
mieleen. Voi mavonsilimä, sanoisi tonttu Toljanteri.
Öisessä harhaisuudessa on siis hyvä profetoida. Julistan, että
pirstaleisen tiedon aika on pian ohi ja alamme jälleen vaatia kunnon
kokonaisuuksia. Lähdekritiikki korostuu ja ajat, jolloin mikä tahansa
randomilla arvottu vastays netistä kelpaa näsäviisasteluun ja
nokkapokkailuun, ovat pian ohi.
Siirrytään jälleen enemmän asiantuntijuuteen. Ei missään
äärimielessä, mutta vaikka nyt siten, että Facebookin
statuspäivitysten merkitys vähenee, mutta blogien suosio pysyy. Vai
onkohan tämä vain oman sisäisen maailmani luotausta, kun olen
hitaasti herätellyt itsessäni bloggaajaa ja blogien seuraajaa.
Tieto rakentuu, ja tällä hetkellä tieto rakentuu kuin korttitalo:
huterasti, vailla kunnon perustuksia. Aikakauslehdetkin pullistelevat
sitä saastaa, mitä näemme liikaa muutenkin: twiittauksen pituisia
mielipiteitä vailla perusteellista erittelyä. Luulet ostavasi
mielenkiintoisen artikkelin ja löydät hötöksi taitetun
jutunrepaleen, jossa on kerätty mielipiteitä Facebookista!
Blogit ovat viehättävästi kerroksellisia. Ne syventyvät,
täydentyvät ja luovat tarinan. Aion oppia hyödyntämään niitä
lisää. Saa vinkkailla!
lauantai 26. marraskuuta 2011
Todellisuus vs. epätodellisuus
Olen tässä koko viikon pohtinut erästä lehtijuttua syistä, joita en kehtaa tässä sen kummemmin eritellä, mutta jonka moni teistä saattaa tietää muutenkin. Tämä aivopieru liittyy nyt sitten laajemminkin blogien ja sisustus- ja muiden lifestyle-lehtien kuva- ja kuvailumaailmaan.
Eritellessäni mainittuun lehtijuttuun liittyviä ajatuksiani eräs bloginkin ehkä satunnainen lukija totesi, ettei halua välittää itsestään/kodistaan epätodellista kuvaa, joka olisi muille haaveilemisen ja tavoittelemisen arvoinen. Syy: todellisuus on jatkuvaa kaaosta, joka virtaa huoneesta toiseen ja nurkasta toiseen.
Niin. Olen tänään katsellut muutamaa blogia, joissa on aivan ihania kuvia ja kauniisti photoshopattua meininkiä. Mahdolliset lapset (jos kyse vaikka mekoista, joiden toteutuksia katselin) ovat ennemmin siloisia silkohapsia kuin sekaisin kuin seinäkellot ja puuhaavat kuvissa jotain idyllistä.
Välillä on harmittanut, kun puljautan blogiini suttuisia, ylivalottuneita kuvia nuukahtavasta auringonkukasta, joka silti on ehta ylpeydenaiheeni, tai ruttuisesta vaatteesta, jota olen hikisin käsin ommellut. Mutta ehkä sittenkin haluan välittää ennemmin tällaista todellisuutta, epätäydellistä, kaoottista ja keskeneräistä, koska en haluakaan olla kenenkään ihailun kohde (ei sillä että siihen yllettäisikään, hi hi hi).
Täydellisyys ei kiinnosta minua ja sitä paitsi täydellisyys valehtelee. Ymmärrän, jos kauneuden rakastajat haluavat tavoittaa täydellisen hetken ennen korttitalon luhistumista, mutta ehkä todellisuus itsessään on kaikessa hulluudessaan kaikista makoisin. Jos siis alan joskus tulla jossakin liian hyväksi, saa sanoa. Täytynee sitten kaataa samaan hengenvetoon jokin matoisan maailman murhe, ikään kuin tasapainoksi.
Eritellessäni mainittuun lehtijuttuun liittyviä ajatuksiani eräs bloginkin ehkä satunnainen lukija totesi, ettei halua välittää itsestään/kodistaan epätodellista kuvaa, joka olisi muille haaveilemisen ja tavoittelemisen arvoinen. Syy: todellisuus on jatkuvaa kaaosta, joka virtaa huoneesta toiseen ja nurkasta toiseen.
Niin. Olen tänään katsellut muutamaa blogia, joissa on aivan ihania kuvia ja kauniisti photoshopattua meininkiä. Mahdolliset lapset (jos kyse vaikka mekoista, joiden toteutuksia katselin) ovat ennemmin siloisia silkohapsia kuin sekaisin kuin seinäkellot ja puuhaavat kuvissa jotain idyllistä.
Välillä on harmittanut, kun puljautan blogiini suttuisia, ylivalottuneita kuvia nuukahtavasta auringonkukasta, joka silti on ehta ylpeydenaiheeni, tai ruttuisesta vaatteesta, jota olen hikisin käsin ommellut. Mutta ehkä sittenkin haluan välittää ennemmin tällaista todellisuutta, epätäydellistä, kaoottista ja keskeneräistä, koska en haluakaan olla kenenkään ihailun kohde (ei sillä että siihen yllettäisikään, hi hi hi).
Täydellisyys ei kiinnosta minua ja sitä paitsi täydellisyys valehtelee. Ymmärrän, jos kauneuden rakastajat haluavat tavoittaa täydellisen hetken ennen korttitalon luhistumista, mutta ehkä todellisuus itsessään on kaikessa hulluudessaan kaikista makoisin. Jos siis alan joskus tulla jossakin liian hyväksi, saa sanoa. Täytynee sitten kaataa samaan hengenvetoon jokin matoisan maailman murhe, ikään kuin tasapainoksi.
perjantai 21. lokakuuta 2011
8 asiaa itsestä
Olen jotenkin lämmennyt tälle blogihommalle nyt. Voisitkos vinkata kivoja blogeja?
Mun pitäis vähän remontteerata tätä omaa ja tehdä järkevämmiksi nuo tägitkin. Ihan kohta juu...
Otin Lauralta kahdeksan asiaa itsestä -idean jatkokäyttöön ja kirjoitan itsekin. Olen tosin ollut superpuuhakaskin tänään, kun leivoin Kinuskikissan mutakakun marenkipäällysteellä, keikauskakun ja suolukkapiiraan (shiitakesieniä, artisokkaa, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja), mutta rääppiäisissä ei paljon ole kuvattavaa.
No mutta nyt kahdeksaan puuhasteluaiheiseen asiaan itsestäni.
1. Kuten todettua, puuhastelu lievittää sisäisen ahdingon tunteitani. En siis esittele puuhastelujani retostellakseni vaan tuottaakseni itselleni mielihyvää. Pidemmällä tähtäimellä vuorovaikutteisuus eri puuhastelujen parissa olisi tietenkin suotavaa.
2. En ole missään puuhasteluasiassa erityisen hyvä. Remontoin neljä vuotta, nyt ei ole ihmeempää remonttia mielessä. Siksi käsityöasiat ovat tulleet mieleen, kun kasvukausikin on ohi (toki harrastan hieman myös viherkasveja, mutta niitä ei juuri mahdu enempää...). Pihahommissa olen ihan ok (jos olisi aikaa), käsitöissä aika tunari. Ruoanlaitossa olen melko hyvä, mutta leipomisessa aika paska. Tai no on leipominenkin alkanut onnistua vähän paremmin.
3. Tällä hetkellä puuhasteluintoani lisää se, ettei mulla oo ollut kauheasti intoa liikkua. Mun pitäis kaivaa jostain motivaatiota ja järjestää aikaa. Mulla on suoraan sanottuna tällä hetkellä kauhea uimarengas. Käveleminen ja viikottainen tanssitunti ei sille mitään tee, jos on tottunut liikkumaan paljon ja syömään paljon.
4. Mun sisällä asuu martta. Olen tykännyt ajatella, että mulla olis myös menevä ja trendikäs puoli, mutta martta on ollut viime aikoina jotenkin aktiivisempi.
5. Mut olis helppo höynäyttää taas johonkin uuteen puuhastelujuttuun. Ristipistotyökin olis siisti, jos tekis vaikka Banksyn graffitin.
No emmää jaksanukaan enempää, lähen ahmimaan mutakakkua :)
Mun pitäis vähän remontteerata tätä omaa ja tehdä järkevämmiksi nuo tägitkin. Ihan kohta juu...
Otin Lauralta kahdeksan asiaa itsestä -idean jatkokäyttöön ja kirjoitan itsekin. Olen tosin ollut superpuuhakaskin tänään, kun leivoin Kinuskikissan mutakakun marenkipäällysteellä, keikauskakun ja suolukkapiiraan (shiitakesieniä, artisokkaa, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja), mutta rääppiäisissä ei paljon ole kuvattavaa.
No mutta nyt kahdeksaan puuhasteluaiheiseen asiaan itsestäni.
1. Kuten todettua, puuhastelu lievittää sisäisen ahdingon tunteitani. En siis esittele puuhastelujani retostellakseni vaan tuottaakseni itselleni mielihyvää. Pidemmällä tähtäimellä vuorovaikutteisuus eri puuhastelujen parissa olisi tietenkin suotavaa.
2. En ole missään puuhasteluasiassa erityisen hyvä. Remontoin neljä vuotta, nyt ei ole ihmeempää remonttia mielessä. Siksi käsityöasiat ovat tulleet mieleen, kun kasvukausikin on ohi (toki harrastan hieman myös viherkasveja, mutta niitä ei juuri mahdu enempää...). Pihahommissa olen ihan ok (jos olisi aikaa), käsitöissä aika tunari. Ruoanlaitossa olen melko hyvä, mutta leipomisessa aika paska. Tai no on leipominenkin alkanut onnistua vähän paremmin.
3. Tällä hetkellä puuhasteluintoani lisää se, ettei mulla oo ollut kauheasti intoa liikkua. Mun pitäis kaivaa jostain motivaatiota ja järjestää aikaa. Mulla on suoraan sanottuna tällä hetkellä kauhea uimarengas. Käveleminen ja viikottainen tanssitunti ei sille mitään tee, jos on tottunut liikkumaan paljon ja syömään paljon.
4. Mun sisällä asuu martta. Olen tykännyt ajatella, että mulla olis myös menevä ja trendikäs puoli, mutta martta on ollut viime aikoina jotenkin aktiivisempi.
5. Mut olis helppo höynäyttää taas johonkin uuteen puuhastelujuttuun. Ristipistotyökin olis siisti, jos tekis vaikka Banksyn graffitin.
No emmää jaksanukaan enempää, lähen ahmimaan mutakakkua :)
torstai 20. lokakuuta 2011
Berliini piristi
Kävin viikon Berliinissä piristymässä. Aah! Oli haikeaa tulla kotiin.
En ole siis puuhastellut, ja se näkyy kädestä. Se voi paljon paremmin.
Ja kun tämä tekstiilimania nyt on, niin joo, löysin yhden ihanan kangaskaupan, Frau Tulpen. Jos sattuisi, että sieltä jotain innostut tilaamaan, niin tuun följyyn. En nimittäin ostanut sieltä yhtikäs mitään, hyvä minä.
Yhden Blutgeschwister-merkkisen paidan hankin itselleni tuliaiseksi. Onko vaikeaa hahmottaa vaatekappaleesta sen "kaavoja", siis jos sitä ei pura? Malli miellyttäisi itse tehtynäkin. Palataanpa nyt alkutilanteeseen kuitenkin, siis siihen, etten osaa ommella...
Olen lukenut muutamia kiintoisia blogeja, nyt kun bloggaamisen makuun olen hieman päässyt. Jotta olisi tosi mielenkiintoinen blogi, pitää antaa paljon itsestään. Sitä mää en ole valmis tekemään, sorppa.
En ole siis puuhastellut, ja se näkyy kädestä. Se voi paljon paremmin.
Ja kun tämä tekstiilimania nyt on, niin joo, löysin yhden ihanan kangaskaupan, Frau Tulpen. Jos sattuisi, että sieltä jotain innostut tilaamaan, niin tuun följyyn. En nimittäin ostanut sieltä yhtikäs mitään, hyvä minä.
Yhden Blutgeschwister-merkkisen paidan hankin itselleni tuliaiseksi. Onko vaikeaa hahmottaa vaatekappaleesta sen "kaavoja", siis jos sitä ei pura? Malli miellyttäisi itse tehtynäkin. Palataanpa nyt alkutilanteeseen kuitenkin, siis siihen, etten osaa ommella...
Olen lukenut muutamia kiintoisia blogeja, nyt kun bloggaamisen makuun olen hieman päässyt. Jotta olisi tosi mielenkiintoinen blogi, pitää antaa paljon itsestään. Sitä mää en ole valmis tekemään, sorppa.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Siirtyminen sisähommiin
Pitää vielä omana päivityksenään huomauttaa, että armas lukijani, en ole jättänyt sinua. Päinvastoin, aion tehdä blogistani entistä ehomman ja lisätä kirjoituksiini ja kuviini tägejä, jotta löydät itseäsi kiinnostavat aiheet!
Senkin voin kertoa, että puuhastelu ei taatusti lopu, onhan se minulle keino hallita pään sisäistä kaaosta ja anarkiaa. Olen siirtynyt hetkellisen huutisaddiktioni jälkeen sisäpuuhiin ja päivityksiä on luvassa... :)
Senkin voin kertoa, että puuhastelu ei taatusti lopu, onhan se minulle keino hallita pään sisäistä kaaosta ja anarkiaa. Olen siirtynyt hetkellisen huutisaddiktioni jälkeen sisäpuuhiin ja päivityksiä on luvassa... :)
tiistai 16. elokuuta 2011
Sain tunnustuksen
Ymmärsinköhän oikein, että sain tällaisen Sunshine Awardin ja voin tällain läntätä sen omalle sivulleni? Lähettäjä oli Laura, joka kirjoittaa blogia elämästään tyttärensä kanssa. Toisin kuin minä, Laura on aktiivinen blogiskenessä ja tajuaa näistä jutuista jotain. Olenko jo näin epämuodikas, etten ymmärrä some-ilmiöitä *voih*
Laura kauniisti perusteli, että länttäsi mulle tunnustuksen lähinnä siksi, että joku lukis mun blogia, hirn. Ei kai se yritä sanoa, että plokini on jotenki epäseksikäs?!
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Arjen puuhastelija
Lukuisien blogiräpiköintien jälkeen olen jälleen perustanut uuden blogin, koska kaipaan ilmaisukanavaaa ja vuorovaikutustakin. Ulkona pyöräillessä ajatukset virtaavat vapaasti, mutta tässä bloginäkymän auki ollessa olen jälleen ilmaisusta tyhjä, ehkä liikaa Facebook-statusselailua takana. Statuspäivitykset ovat eräänlainen arkeni paise, joita seuraan, jotka saavat pahalle tuulelle ja turhauttavat. Miksen saa lukea edes kokonaisia ajatuksia, kaikki on pätkitty?
Blogini aihe, väljästi määriteltynä, on arjen ilmiöt. Nykyään puhutaan paljon homingista, mutta itseäni koko termi kiusaannuttaa. Jotenkin siihen ei osaa heittäytyä matkaan, vaikka ilmiö itsessään on -- teennäisyydessäänkin -- sinänsä myönteinen. Niputan itsekin mielelläni ilmiöitä jälkikäteen, "se oli yksinkertaisiin arjen asioihin kääntymisen aikaa", mutta onhan se nyt aivan liikaa, kun nuoriso-ohjelmissakin vatkataan trendikamppeissa kuin vähämieliset, että "nyt luontoon!" Mihin helvetin luontoon? Miksei se pihalle meno riitä?
Oman määritelmäni mukaan olen arjen puuhastelija, joka kokoaa elämänsä selkärangan puuhastelusta ja erinäisistä pienistä projekteista. Tämä olkoon kanavani, jossa niitä esittelen. Jos joku meinaa hirttäytyä satunnaiseen aktiivisuuteeni (tai saada etukäteen tyydytystä siitä, että aktivismia ei ilmene, mitään ei tunnu tapahtuvan), niin sopii lukea muita blogeja.
Itse ilahtuisin, jos saisin seuraajikseni muita arjen puuhastelijoita, jotka ovat keksineet kivoja puuhaprojekteja ja jakavat niitä itsekin mielellään muille. Tätä tarvetta minulla palvelevat toki myös jotkin naistenlehdet, mutta kuka itseään kunnioittava nainen voi niitä kovin paljon lukea? "Katso, kuinka ilmiömäisen hoikka Penelope Cruz on vain kaksi päivää synnytyksen jälkeen?" Aaargh! Ennemmin haluaisin vain lukea niistä arjen kaaosta taltuttavista vinkeistä, uusista puutarhakirjoista ja siitä, kuinka (muka, jonkin purnukan avulla) keittiö saadaan kuntoon pikkurahalla.
Ja jos joku tästä mahdollisesti jotain perverssiä tyydytystä saa, niin en ole arjen ihme. Eilen olen käsitellyt hyvin saastaisia kodinkoneitani, arkeni repsottaa ja karkailee hallitsemattomana eri suuntiin, kotini on harvoin siisti ja mieleni harvoin tyynesti hallinnassa ristipistotyön äärellä. Mutta meillä kaikilla on oma tapamme hallita, ja minun tapani on puuhastelu. Siitä kertoo tämä blogi.
Blogini aihe, väljästi määriteltynä, on arjen ilmiöt. Nykyään puhutaan paljon homingista, mutta itseäni koko termi kiusaannuttaa. Jotenkin siihen ei osaa heittäytyä matkaan, vaikka ilmiö itsessään on -- teennäisyydessäänkin -- sinänsä myönteinen. Niputan itsekin mielelläni ilmiöitä jälkikäteen, "se oli yksinkertaisiin arjen asioihin kääntymisen aikaa", mutta onhan se nyt aivan liikaa, kun nuoriso-ohjelmissakin vatkataan trendikamppeissa kuin vähämieliset, että "nyt luontoon!" Mihin helvetin luontoon? Miksei se pihalle meno riitä?
Oman määritelmäni mukaan olen arjen puuhastelija, joka kokoaa elämänsä selkärangan puuhastelusta ja erinäisistä pienistä projekteista. Tämä olkoon kanavani, jossa niitä esittelen. Jos joku meinaa hirttäytyä satunnaiseen aktiivisuuteeni (tai saada etukäteen tyydytystä siitä, että aktivismia ei ilmene, mitään ei tunnu tapahtuvan), niin sopii lukea muita blogeja.
Itse ilahtuisin, jos saisin seuraajikseni muita arjen puuhastelijoita, jotka ovat keksineet kivoja puuhaprojekteja ja jakavat niitä itsekin mielellään muille. Tätä tarvetta minulla palvelevat toki myös jotkin naistenlehdet, mutta kuka itseään kunnioittava nainen voi niitä kovin paljon lukea? "Katso, kuinka ilmiömäisen hoikka Penelope Cruz on vain kaksi päivää synnytyksen jälkeen?" Aaargh! Ennemmin haluaisin vain lukea niistä arjen kaaosta taltuttavista vinkeistä, uusista puutarhakirjoista ja siitä, kuinka (muka, jonkin purnukan avulla) keittiö saadaan kuntoon pikkurahalla.
Ja jos joku tästä mahdollisesti jotain perverssiä tyydytystä saa, niin en ole arjen ihme. Eilen olen käsitellyt hyvin saastaisia kodinkoneitani, arkeni repsottaa ja karkailee hallitsemattomana eri suuntiin, kotini on harvoin siisti ja mieleni harvoin tyynesti hallinnassa ristipistotyön äärellä. Mutta meillä kaikilla on oma tapamme hallita, ja minun tapani on puuhastelu. Siitä kertoo tämä blogi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
