Öinen profetia

Näitä huolen täyttämiä öisiä hetkiä, jolloin en toiveestani
huolimatta nuku, alkaa olla sen verran, että ihan muistuu teiniajat
mieleen. Voi mavonsilimä, sanoisi tonttu Toljanteri.

Öisessä harhaisuudessa on siis hyvä profetoida. Julistan, että
pirstaleisen tiedon aika on pian ohi ja alamme jälleen vaatia kunnon
kokonaisuuksia. Lähdekritiikki korostuu ja ajat, jolloin mikä tahansa
randomilla arvottu vastays netistä kelpaa näsäviisasteluun ja
nokkapokkailuun, ovat pian ohi.

Siirrytään jälleen enemmän asiantuntijuuteen. Ei missään
äärimielessä, mutta vaikka nyt siten, että Facebookin
statuspäivitysten merkitys vähenee, mutta blogien suosio pysyy. Vai
onkohan tämä vain oman sisäisen maailmani luotausta, kun olen
hitaasti herätellyt itsessäni bloggaajaa ja blogien seuraajaa.

Tieto rakentuu, ja tällä hetkellä tieto rakentuu kuin korttitalo:
huterasti, vailla kunnon perustuksia. Aikakauslehdetkin pullistelevat
sitä saastaa, mitä näemme liikaa muutenkin: twiittauksen pituisia
mielipiteitä vailla perusteellista erittelyä. Luulet ostavasi
mielenkiintoisen artikkelin ja löydät hötöksi taitetun
jutunrepaleen, jossa on kerätty mielipiteitä Facebookista!

Blogit ovat viehättävästi kerroksellisia. Ne syventyvät,
täydentyvät ja luovat tarinan. Aion oppia hyödyntämään niitä
lisää. Saa vinkkailla!

Elämän tarkoituksesta

No niin, nyt siirrytään perimmäisten kysymysten äärelle eli samalla myös blogini aihepiiriin, heh.

Jos riisutaan elämä kaikesta välttämättömästä, eli riittävästä rahan/muun vaihdantavälineen hankinnasta (käytännössä useimmiten työstä) sekä ravinnosta ja unesta, jos siis pohditaan ihmisen vapaa-aikaa eli täyttä vapaaehtoisuutta, millaista ajankäyttöä tuosta merkittävimmästä ajasta löytyy?

Tavallaanhan sitä on olemassa vapaa-aikaansa varten, jolloin voi toteuttaa itseään ja omia tarpeitaan. Jos nyt ei lähdetä pohdiskelemaan, että olemme täällä lisääntyäksemme tai tahdottomasti osa ravintoketjua. Jos lähdemme liikkeelle itsestämme ja minuudestamme.

Nämä ovat osaltani vielä aivan raakoja, eivät vielä puolikypsiäkään ajatuksia, mutta sopivat hyvin elämäntilanteeseeni: kuinka aika tulisi käyttää, jotta elämän nautinnot ja omat tarpeeni olisi maksimoitu? Olisi hurjan mielenkiintoista kuulla, mitä muut ajattelevat mieluisimmaksi vapaa-ajan käytöksi. Löytyykö suuria kunnianhimoja ja unelmia, jotka lakastuvat liiallisen tv:n katselun tai feispuukin töllötyksen alle? Kuinka paljon elämässä on sijaistoimintoja, ja sitten toisaalta, kuinka raa'asti omaa ajankäyttöään saa miettiä? Liian riisutuksi se muuttunee, jos pohtii tuhlanneensa aikaansa, jos ei ollutkaan vaikka niin kivaa jossain kuin olisi pitänyt olla. Jotain rajanvetoa siihenkin voi tehdä. Ei ole pakko elämässään katsella ikäviä ihmisiä.

Mun on vielä hieman hankala eritellä todellisia haaveitani ja unelmiani, mutta joitakin viimeaikaisia sijaistoimintoja tulee tässä: huuto.net, Facebook, vaatekaapin viikkailu. Ei taida paljoa yllättää. Sen sijaan ihan aitoa nautintoa saan Taran monta elämää -sarjasta sekä Mad Menistä, jonka ykköskausi on kesken. Mietin itsekin, mitä haluan tällä horinallani sanoa. Palaan asiaan...(Tai ehkäpä joku tavoittaakin tästä jonkin langanpätkän? Elämämme ei ole täysin ohjelmoitua vaan teemme usein hyödyttömiä tai vasta myöhemmin oivalliseksi osoittautuneita ratkaisuja, mutta milloin turhaudumme sijaistoiminnoiksi kokemastamme, milloin taas koemme menevämme jonnekin, löytäneemme suunnan...?)

Ravelry

Kuulinpa eilen eka kertaa Ravelrystä, "kutojien Facebookista". Melkoinen aikavaras vissiin, mutta ilmeisen tutustumisen arvoinen! Tässä tuli siis laitettua linkki jakoon jo ennen kuin ehdin sinne itse :) Mutta jos ootte jo siellä, niin ruvetaan kavereiksi, kunhan itse sinne ennätän...