Vähän lapsellistahan se on viitata menneeseen ja sanoa, että ennen olivat asiat toisin ja paremmin tietenkin, ei oltu vellihousuja eikä valitettu turhasta blaah blaah jiiänee. Mutta perverssi olo tuli, kun eilen kävin paikallisen kuntosalin HOTyoga-tunnilla (ei varsinaisesti mikään meikän juttu, mutta ei nyt puhuta siitä) ja keskityin kuuntelemaan sisimpääni, tai siis oikeastaan viereisestä salista kantautuvaa mölinää.
Ihminen läsöttää päivän toimistossa ja syö liikaa. Päivän päätteeksi se istumisen rasittamana ja syyllisyydentuskassa ajautuu salille, missä joku kehoansa viilannut narsisti kiekuu pumppaamaan niin, että ryyni lentää. Väkisinkin pujahti mieleen, että saadun energian voisi hyödyllisemminkin ja arvokkaamminkin purkaa.
Tein itselleni semilupauksen, että mun rasvavarantojani kulutettaneen ensisijaisesti lajeihin, joissa on jotain mielekkyyttä (juoksu vie jonnekin paikkaan, tanssi on ilmaisua, ratsastus on moniaistillista jne) enkä alistu jonkun keskenkasvuisen kuikelon kuritettavaksi. Ja tietenkin, alun entisaikojen viittaukseen palatakseni, käytän energiaani puhdetöihin eli puuhasteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!