Sisustusvinkki sänkylukutoukille

Täälläpä liehutaan taas lifestyle-henkisinä, ihan itseänikin päihdyttää! Keksin nimittäin mainion ratkaisun erääseen ongelmaan.

Olen saanut runsaasti rakentavaa palautetta kirja- ja lehtiläjistäni, jotka muiden paikkojen kohdatessa säännöllistä raivausta ovat se viimeinen saarreke, johon en koske. Kyse on siis makuuhuoneen yöpöydästä ja sängyn viereisestä lattiapaikasta, joka siistinäkin näyttää vähintäänkin tältä:

Kun olen tehnyt paljon töitä kotona, kaikenlaista työn oheismateriaalia on myös kertynyt *krhmn* sängyn paikkeille. En aio kertoa miksi, mutta muotoiltaisiinko niin, että työtäni ja nukkumistani erottaa usein päiväpeitto. No, tänäänkin kyllä kävin työpaikalla... (ja heille ahkerille tiedoksi, jotka nyt muljauttelevat silmiään, kun käyvät itse ahkerina töissä joka päivä, minäkin olen ahkera mutta tarvitsen nyt kovasti keskittymistä, ja kotona vötkistellen se on tällä hetkellä helpompaa).

Ratkaisu. Keksin sen: laatikko sängyn alle!

Ja näin siis toimin. Kun kirja herkeää käsistäni, se valahtaa auliina odottelevaan lootaan. Ja jääkö loota sitten sängyn viereen pönöttämään?

Ehei! Sehän hujahtaa tuosta noin vaan sängyn alle! Pois moite ja marmatus! 

Olen nero!!!!!!!!!!!!!!!

Maailman hienoin salikassi

Pikaisina maanantaitervehdyksinä: olen maailman ylpein hienosta uudesta salikassistani!

Rikoin syksyllä polveni ja siinä missä sen jatkohoito on edelleen hieman kysymysmerkki (kyllä! olen käynyt ortopedillä ja kyllä! myös fysioterapiassa, aina ei vaan tiedä, kannattaako leikata vai vain kuntouttaa), olen joutunut miettimään uusia liikunnan muotoja. Sain joulukuussa luvan ryhtyä käymään salilla ja sattuman oikusta sain myös maailman parhaan reenikaverin.

Jäi puuttumaan vain salikassi eli se kassukka, jossa kulkevat kengät ja vesi ja salivihko. Ei kun surauttelemaan. Kaava on SK 3/2015 -lehdestä löytyvä. Ei ole kyllä lainkaan hankala tehdä ilman kaavaa, joten voin kertoa ohjeen, jos joku sattuu kaipaamaan.

Kankaana on tällainen supertyylikäs Toilet Böys. Tämä farkkukangas on lojunut kokoelmissa tyhjänpanttina vuosia. Halusin pimakan pinkit vetskarit kaveriksi, koska tällaiset viimeisen päälle fitness-pimukathan käyttää salilla neonvärejä...

Mulle on kehkeytymässä myös orastava sali-identiteetti. Se on sellainen miehekäs ja valju. Kunhan vielä saan jotain, millä pullistella, niin sitten vyöryn vaan joka paikkaan kankeasti sellaisena viileänä lihakönttinä.

Tämän kassin ainoa huono puoli on se, että kaikki tämän nähneet haluavat samanmallisen! Ja vähänkö mulla on hyvä mieli, kun tuli tehtyä jotain tarpeellista ja mieluista.

Kassissa on ripsinauhasta tehdyt olkaimet.

Kassiin mahtuu just kaikki tarpeellinen eli vesipullo, sisäkengät, salivihko ja pikkutaskuun salikortti ja vaatelokeron avain.

Tämä sivutasku on maailman sympaattisin.

P.S. Toilet Böys on siis ihan oikea bändi, vaikka rehellisyyden nimissä ihan sama, hehe.

Kaktusterraario ja muuta vekkulia

Yhden naisen haaste Toiminnallinen koti 2016 iskee jälleen! Tällä kertaa paransin paria sinänsä vähäpätöistä seikkaa kuopuksen huoneessa periaatteella "mua huvitti". Lastenhuoneet kun ovat siitä kinkkisiä paikkoja, että niitä on aika turhaa sisustaa. Esteettiset näkemykset ovat eri leveleillä. Noh. Olennaista ainakin kuopukseni tapauksessa olisi, että tavaroilla olisi paikkansa, joten Ikea-reissun yhteydessä paransin tilannetta hieman hommaamalla tuollaiset seinään laitettavat pikkunupit ja niihin tuollaiset simppelit korit. Suurpiirteisempikin janari osaa päätellä 1-2-3 ja lajitella oman logiikkansa mukaan parhaimmat aarteensa, kuten vessapaperirullahylsyt.  

Huone ei näytä tältä koskaan. Mutta jamppa ei ole kotona, joten...

Hirviöpuvut ojennuksessa.

Tässä pientä esimerkkiä pyrkimyksistäni sukupuolineutraaliuteen: leikkikodissa on poliisiauto päikkäreillä. En tiedä mikä on ihan peitelty, mutta luultavasti jonkin sortin vene.

No, pääsen seuraavaan Toiminnallinen koti 2016 -haasteeseen eli erityiseen "mua huvitti" -osastoon. Olen luvannut, ettei asuntoon tule toista akvaariota. Kukaan ei kuitenkaan ole puhunut terraariosta mitään.  Muahahahahhahaaa! Ekassa kuvassa terraario hieman kurkistelee. Se on vielä vähän vaiheessa. Kyseinen akvaario on puolisoni vanha varmaan ainakin parinkymmenenvuoden takaa ja jos joku innostuisi tekemään minikasvihuoneen itselleen, tällaisia saa varmaan vitosella-kympillä. Eivät ole käyttämättöminä niitä halutuimpia varastoelementtejä.

Tässä se on. Tarkoitus olisi haalata vielä erinäisiä pikkujuttuja koristeeksi. Terraario on tommoinen niinku kaktustyyppinen.

Kasvikunnan ulkopuoliset oliot rajoitan muovisiin.

"Vähänkö siide!", sanoi tytär.

Tästä päätellen joululoma teki jotain puuhasteluenergialleni, mutta kovin mahtavat nuo voimat eivät edelleenkään ole. Huomaan olevani arki-iltaisin tyytymätön, kun haluaisin tehdä jotain, mutta energiani ovat lopussa, ja loppujen lopuksi roikun netissä tai WhatsAppissa. Ei oo reiluu, mutta ketäpä tässä syyttäisi... Pitäisi saada itsensä riuhtaistua huonoista toimintamalleista, mutta väsymys ei ole paras motivaattori petraamaan toimintamalleissa. Plääh.

Lisäksi kuopus tarvitsee huoneeseensa lukulampun ja sen saamme siirtämällä yhden valon paikkaa. On sitten kivempi lukea iltasatuja. Muuten taitaa olla paras antaa tyypin tolskailla itsekseen, kunhan aina välillä kerää lelunsa.

Arkijärkiruokafilosofiaa

Olen opiskellut käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa ja osaan siis hyökätä näkymätöntä vihollista vastaan, ja tuo näkymätön vihollinen on nyt sitten ihminen, joka hifistelee ruoalla. Jotenkin tuntuu että monessa elämäntaparemontissa ehdotellaan niin eksoottisia muutoksia ja ruokavalio on sitten kaikkiaan maidoton-gluteeniton-perunaton-hiilihydraatiton-rasvaton-rasvainen ja/tai lihaton/lihainen. Pääasia, että rajaillaan erinäisiä aineksia pois, hehkutaan elämänmuutosta ja jossain lehden kannessa hyhmäisellä naamalla irvistetään kausineule päällä kuin se terveys luikahtaisi paholaisen tapaan suuaukosta sisään.

Ja aivan sama onko tämä oikeasti totta, sillä eikö pääasiana ole että musta tuntuu tältä ja mun tuntemus on tärkeämpi kuin mikään yksittäinen fakta. Tiedemiehetkin vain huijaavat... Noo, tosissaan jos ollaan, niin nyrkkisääntöni ovat kasautuneet vuosien saatossa sitä mukaa kuin olen kokenut niitä realistisiksi hinta/aika/eettisyys/maku -kombossani, jossa on muitakin elementtejä, kuten se, suostuvatko lapset syömään. Nyt on arkijärki äänessä.

Seuraa siis Ehtoisan ruokafilosofiaa.

1) Riittävä määrä kasviksia on 5-7 erilaista päivässä. Oma tavoitteeni on seitsemän, mutta viisi on ihan ok, semminkin kun mulla on usein kotipäiviä, jolloin tulee syötyä tähteitä, ja tähteiden syöminen on jalo laji. Kasviksissa pätee sääntö mahdollisimman montaa eri väriä mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan. Päivän mittaan kasvikset kerääntyvät ilman, että joutuisi pureskelemaan pelkkää salaattia, joka ei muutenkaan tähän vuodenaikaan ole erityisen järkevä ruoka (ellei soveltele pasta-, peruna-, ja papusalaatteja jne).

2) Pakasteet on ok. Niistä syö edullisemmin kasviksia talvisin. Fennovegaani saanee kierrettyä pakasteetkin, mutta omalla kohdallani ei onnistu. Pakasteesta ronkin yleisimmin pinaattia, pakasteseitä (kalansyöjille tämä on käsittääkseni kestävä valinta, vaikkei erityisen herkkua olekaan) sekä soijanakkeja.

3) Einekset on ok. Eineksen voi yhdistää johonkin ei-einekseen. Esimerkiksi eilen ruoaksi oli hapankaalta, pyöryköitä kermaviilinokareen kera, perunoita ja parsakaalia. Mainio kombo on yhdistää (soija)nakki juureksiin ja tehdä keitto. Ei ole huono. On herkullinen.

4) Peruna on ok. Otti aivoon, kun vuosia peruna oli suuren vainon kohteena. Kuka käskee syödä ruoalla seitsemäntoista perunaa. Voi syödä vaikka pari ja osana tasapainoista ruokavaliota ei varmasti ole huono juttu. Kasvaa kotioloissa, hiilijalanjälki olematon, jos otetaan vaikka puikula niin mennään jo gourmet-osastolle.

5) Kotimaiset ovat kannatettavia. Kyllä olen sitä mieltä että viherpirtelöä parempi aamupala on kaurapuuro ja sen päällä kesällä poimittu marja. Kyllä on myös silakkapihvi parempi vaihtoehto kuin Norjan lohi, mutta myönnän että harvoin tulee silakkapihviä tehtyä. Teen parannuksen. Omat kalasuosikkini ovat ahven ja lihamyllyllä jauhettu hauki. Tuore frittimuikkukaan ei paha.

6) Kauden kasvikset kunniaan. Nyt se on herkullinen navel-appelsiini. Ei silloin tarvi paljon muita ostaakaan. Kauden kasviksen näkee kauppojen kampanjoiden lisäksi hintalapusta. Jos se on halpa, ota se. Jos se on kallis, älä ota. Jos et tiedä, miten hinta vaihtelee, on aika. Tammikuu ei ole muhkeiden salaattiannosten sesonkia. Tammikuu on juurespatojen, papujen ja haudutettujen uuniruokien aikaa.

7) Keep it simple. Kaikki, mikä kuulostaa höyrähtäneeltä, tulee jossain vaiheessa kaatumaan. Simppeleintä on syödä vähän kaikkea, omat mahdolliset vakaumukset ja allergiat huomioiden. Voihan se olla että menee maha ripulille jos syö pitsan ja sen päälle kilon pasta-annoksen. Mutta jos tekee pastansa kokojyvävehnästä ja syö sinä päivänä muuten korkeintaan ruisleipää eikä punttaa hirveästi muuta viljaa, voi yllättyä että oma maha kestää vehnääkin. Tiedän ettei kaikilla vaan kestä. Mutta järjenkäyttö tässäkin sallittua. Kokojyväpasta on niin mainio arkiruoka ja sen kanssa voi tehdä ravitsevia ja edullisia kastikkeita.

8) Mausta hyvin. Moneen ruokaan jaloimmat mausteet ovat suola ja itse jauhettu mustapippuri, lisänä oliiviöljy ja ehkä valkosipuli ja yrtit, mutta hifistellä voi moneen suuntaan. Jo mainituilla pärjää niin monessa ruokalajissa jo mainiosti, kunhan osaa esimerkiksi hauduttaa. Itse olen kyllä suuresti etnisempienkin makujen ystävä, ja niiden suhteen onkin olemassa maailma pullollaan reseptivinkkejä. Minunkin blogistani löytyy useampi toimiva resepti.

9) Hapanmaitotuotteet. Mulla on vahvat epätieteelliset perusteet sille, että maitotuotteista hapanmaitotuotteet ovat parhaimpia. Siispä: kastikkeeksi kermaviiliä, välipalaksi viiliä, iltapalaksi luonnonjogurttismoothieta marjoilla, joka aterialla puoli kiloa juustoa. Muista vaihdella juustolajia. No, tässä nyt lipsahti höpöpuheen puolelle. Myönnän olevani juustoaddikti. Juusto niin puhuttelee mua.

10) Nauti. Ruoka on elämän ilo. Arkisin se on usein vääntöä että ehtii harrastuksiin ja muihin rientoihin, ja hintakin pitää pitää alhaisena, mutta toisinaan voi tietoisesti päättää nauttivansa ruoanlaitosta. Menetin kiinnostuksen vuosiksi, kun oli vähän rahaa ja kaksi pientä lasta, mutta jotenkin ruoka on kiinnostanut taas hieman enemmän. Siihen voi upottaa huoliaan, siis laittamiseen, ja kun laittaa kunnollista, ei syö mitä sattuu.

Bonus: Kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ja tietenkin aamupala! Ihan ehoton juttu.

Ikea – tarina härkäpavuista

Olipa kerran lauantai ja vastustamaton halu käydä Ruotsissa. Jostain syystä päädyn aivan ääritiloihin käydessäni Haaparannan Ikea-reissulla, vaikken sieltä yleensä juuri ostelekaan, vaan mieluiten katselen, käyn Haaparannan ruokakaupassa ja polttelen meno- ja paluumatkan iloisesti bensankatkua ilmaan. Arkiset huolet katoavat kuin sademetsä soijankasvatuksen tieltä.

Välillä ihastelen ruotsalaisten kekseliäisyyttä, niin kuin vaikka nyt kun talouden pitkätukkaiset naiset kaipaavat uimahallireissuillensa hoitoainetta mukaan, ja Ikeahan tarjosi 15 kruunun desin kokoisia shampoo- ja hoitoainepulloja kätevine töräytyskorkkeineen, ja olin niin mykkänä ihastuksesta, että heitin paketin mukaan lähinnä lumeena lepattaneeseen keltaiseen kassiini. Vaikka kyllä kassiin muutakin täytettä tuli, mutta niistä myöhemmin, sillä tarkoitukseni on avautua härkäpavuista.

Kyllä tuntuu siltä kuin olisi ollut Kanarian yössä armottomasti diskoamassa, niin on irrotellut olo.

Mutta tässä tuleekin minipullojen ja härkäpapujen välille aasinsilta, ja otetaan kanariamainen lomailukin mukaan, sillä Ikea-konseptiini kuuluu Ruotsissa ruokailu, ja tällä kertaa söin kasvispyöryköitä ja lisuketta, joka oli suurimmaksi osaksi härkäpapuja. Kysyn, miksi Ruotsi on kaikessa Suomea edellä? Mistä vetoa, että se tarjoaa kymmenen vuoden sisään ja taatusti ennen Suomea lihapullavaihtoehtona myös ötökkälihapullia? Kyllä olen oraakkeli. Silloin kun suomalainen vasta väistelee kastematoja asfaltilla niin ruotsalainen puhdistelee aterian päätteeksi heinäsirkan jalalla hammasvälejään. Suomalainen ei näitä ajoissa ymmärrä.

Ikea on tasapäistävä, persoonaton ja mutkaton viherpesussaankin. Joka mutkan takana se vakuutti, kuinka suorastaan pelastaisin maailman, kun kasaisin keltaiseen kassiini mahdollisimman paljon heidän kestävämmin (?) tuotettua puuvillaansa ja mitä lie kierrätyspuupuristehuonekalujaan. Olin suorastaan maailman pelastumisen hurmiossa. Ja mitä vielä, härkäpapuja aterialla! Miksi ei suomalainen älyä tarjota minulle härkäpapuja? Ei se mitään okraa ole vaan kasvaa kotioloissamme, itse olen kasvattanut!

Laitoskeittiöt olisivat mainio paikka parantaa suomalaisten syöminkejä terveelliseen, edulliseen ja kestävään suuntaan. Tulevaisuus on palkokasvien (ja jo mainittujen ötököiden). Joskus minua niin tympii tämä suomalaisten hitaus. Ajatellaan että ollaan niin helvetin eteviä kun osataan tehdä kaukomaan herkuista trendipasta. Perkele! Anteeksi. Olen kiihtynyt. Olen niin mykkänä tämän suomalaisen hidasjärkisyyden edessä. Eteenpäin on toki madeltu ysärikasvisgatiinien ääreltä (varmaan kaikki ysäriltä saakka kasvissyöjinä olleet tunnistavat tämän ravintolan ruokalistojen parhaan eli ainoan vaihtoehdon), mutta vielä on matkaa, vielä on matkaa.

Laitan kyllä huomenna kaalilootaa.

Valoa pirttiin

Yhden naisen haasteeni nimeltä Toiminnallinen koti 2016 on lähtenyt käyntiin hienosti, vaikka mietinkin parannuksia useammalla rintamalla yhtä aikaa. Ihan sama, en ole kovin hyvä tottelemaan sääntöjä, joten edetään kaoottisesti, hyvin menee.

Olohuoneessa, niin kuin oikeastaan koko kodissa, oli vaativa tehtävä kohentaa valaistusta. Aiemmat valaisimet olivat rikkoutuneet jo aikaa sitten ja lueskelua harrastava porukka tihrusteli miten parhaimmin näki, kirjaimellisesti.

Tilannetta parannettiin parilla "arkkitehtivalaisimella", malli, jonka muistan lapsuudestani. Lapsuudesta tutussa mallissa on jotain lohdullista ja turvallista ja silmää miellyttävää.

Tämä sininen komistus pääsi valaisimaan nojatuolilukijaa.

Tiedän ihmisiä, jotka ällöävät sinistä, mutta se on ollut lempivärejäni niin kauan kuin muistan.

No entäs hän sitten? Toinen valaisin on väriltään jotenkin tuollainen ihanan harmaa. Ei huuda olemassaoloaan kaikille, mutta sävy ei myöskään pyytele anteeksi. Malliltaan lamppu on vielä vanhempi kuin edellinen.

Kukkuluuruu! Mukana myös auringon seinään maalaama valopilkku.

Täytyy hoitaa muutkin valaisinasiat paremmalle mallille ennen kuin kevätaurinko alkaa humalluttaa siinä määrin, ettei enää koe valaisimien tarvetta. En usko, että yhtään valaisinta tulee ostettua uutena, mutta energiansäästölamppujahan näihin pitää shoppailla. Toisaalta, kohdevalot vähentänevät yleisvalon käytön tarvetta (hän kirjoittaa ja huomaa samassa polttelevansa paraikaa molempia).

Vuosihaaste: Toiminnallinen koti 2016

Eilen tulin jonkinmoisen kevyenmaanisen kohtauksen aikana siihen tulokseen, että ihmisellä pitää olla vuoden alussa epärealistisia tavoitteita. Pitää olla jotain, mihin itsessään pettyä, kun muuten menee aina kaikki niin nappiin.

Tällä kertaa päätin, että keskityn kodin eri nurkkiin ja mietin niissä toiminnallisuutta. En jaa tiloja valmiiksi eri kuukausille enkä tee tarkkaa suunnitelmaa, sillä aion suhtautua haasteeseeni kuin isosutinen taiteilija: sudin siellä missä milloinkin huvittaa.

Ajatukseni taustalla on haave raivata toimimattomia tiloja, nousta hitaasti ja haparoivin siiveniskuin, Feniksin tavoin, hortoilevista vauva- ja taaperovuosista sekä ennen kaikkea ohjata haaveiluenergiaani harmittomaan hömppään, josta pelkästään hyötyy.

Siltä varalta, että joku innostuisi itsekin ottamaan haasteen vastaan, tässä muutamia itselleni kehittämiäni sääntöjä:

* Ajatuksena on käydä läpi kodin eri toiminnallisia tiloja. Tilat voivat olla huoneita tai rajatumpia alueita kuten komeroita, käytäviä tai kaapistoja. Ajatuksena on keskittyä pohtimaan, toimivatko kyseiset tilat käyttötarkoituksessaan vai voisiko tehdä jotain, joka saisi tilasta toiminnallisemman.

* Ensisijaisena tarkoituksena ei ole sisustaa, mutta selvää on, että usein toiminnallisuus myös a) siistii tilan sekä b) kaunistaa sitä.

* Rahaa saa käyttää, mikäli se lisää toiminnallisuutta. Toiminnallisuus voi olla esteettisyyttäkin; jos vaikkapa kohdevalo tuo turhan nurkan paremmin esiin ja ehkä houkuttelee jonkun kyseistä nurkkaa käyttämään, ei kaunis valaisin ole turha hankinta. Omana tavoitteenani on pitäytyä pitkälti kotoa löytyvässä sekä kirpputoritavarassa, sillä pidän vanhoista romuista, mutten tee sääntöjä. Esimerkiksi säilytysratkaisut saattavat olla parhaimmillaan kaupasta kannettuina.

* Bonuspisteitä saa, jos onnistuu hyödyntämään kotona turhaan lojuvaa jonkin tilan toiminnallisuuteen. Jos nurkissa sattuisi pyörimään vaikkapa kenkäteline, jonka ottaisi uudella tavalla johonkin tilaan käyttöön, on ehdottomasti ansainnut bonuspisteen.

* Sopiva tahti on tila per kuukausi, mutta tuunatun tilan koko kannattaa aina suhteuttaa käytettävissä olevaan aikaan. Niin, ja kaikkia ideoita ei tarvitse toteuttaa tänä vuonna! Itse tägään postaukseni "toiminnallinen koti" -otsakkeen alle, joten toteuttamatta jääneet ideat tallentuvat helposti myöhempää varten.

Jos innostut niin ohjeita saa jalostaa ja jakaa vapaasti!

**
Toiminnallinen tila 1: Pesuhuone

Aloitan itse helpolla eli suihkutilalla. Tämä tila oli helppo tuunattava ja siksi lähdin sillä esimerkinomaisesti liikkeelle.

Käytännössä en tehnyt muuta kuin raivasin lasten lelut, pesin ammeen alta ja noukin pois tyhjät shampoopullot. Kylpylelut ovat yhdessä läjässä pesuhuoneen nurkassa.

Tässä muutama kuva, pesutiloihin liittyy muitakin toiminnallisia tiloja, joista toivottavasti myöhemmin.

Huomautettavana seikkana se, että suuria muutoksia ei tarvita, sillä tila on valmiiksi toimiva ja toiminnallinen. Se on aikanaan suunniteltu (en minä vaan arkkitehtuuria opiskeleva ystävä) vastaamaan tuolloin pohdittuja tarpeita ja pohdinnat ovat vastanneet todellisuutta.

Tilassa ei ole mitään erityistä, ei mitään sinänsä huokailuttavan kaunista, materiaalit ovat pelkistettyjä ja edullisia, mutta se on kätevä. Yllättävän hieno ominaisuus vaikkapa neljän hengen taloudessa!

Lintuinen silkkimekko Mekkotehtaan Ruut-kaavalla

Sain ihanaa lintukuvioista silkkiä jo aikaa sitten tuliaiseksi. En ole tarttunut kankaaseen ensinnäkään siksi, etten ole osannut päättää, mitä siitä toteuttaisin ja millä kaavalla, mutta toiseksi, olen hieman kammonnut silkin ompelua.

Oli siis korkea aika kokeilla mukavuusalueelta poistumista. Ja yllätyksekseni silkin ompelu ei ollut niin kamalaa kuin pelkäsin – ainoastaan helmakäänne muodostui karmaisevaksi kokemukseksi ja seuraavalla kerralla perehdyn paremmin silkinompelunikseihin. Muuten en tarvinnut erityisohjeita, ja silkki oli toisaalta ihanan pehmeä ja kevyt materiaali, joka huokuu laadukkuutta. 

Olen tyytyväinen Ruut-kaavaan, joka siis Mekkotehdas aikuisille -kirjassa. Tein koossa 38, joka on tavanomainen kokoni, enkä löydä huomauttamista. Jätin rusetin pois omasta toteutuksestani. Painotan myös, että tekisin Ruutin silkin kaltaisesta hyvin laskeutuvasta ja kevyestä materiaalista, jottei tule mahdollisia rumia pussituksia. Malli kun nuolee kehon liikkeessä kurveja ja on samaan aikaan ilmava ja rento. Mikään tiukka malli tämä ei ole. 

Tässä vielä yksityiskohta kauniista kaula-aukosta. Kädentiet on yksinkertaisesti käännetty ja tikattu kiinni.

Nyt ei vaan pysty sovituskuvaan, mutta tämä vastaa olemukseltaan kirjassakin olevaa esimerkkikuvaa, ja voihan googlata lisää malleja. Tämä on kyllä ultranaisellinen mielestäni, ja onnistunut kaava. Suhteellisen yksinkertainen ommella, mutta silti eteerinen.

Lötkö lattiatyyny

Kävi kivasti niin, että olin itsekseni kotona. Koska olen vinkunut ajan ja energian puutetta ja levottomuutta, tiesin, että on aika tarttua Berninaa paininjalasta ja ommella edes jotain. Ja kun ei ole univajetta, loputtomia kysymyksiä eikä kiirettä, niin saahan vuorokaudessa jotain tehtyäkin!

Esittelen tässä postauksessa järkiprojektini eli lötkön lattiatyynyn, johon käytin erinäisiä jämämateriaaleja. Ei niin järkevää lattiatyynyssä oli se, ettei tälle varsinaista polttavaa tarvetta ole, mutta sanonpahan vain, että lapset rakastavat kaikenlaisia pehmeitä lössyköitä, joiden päälle loikata, joiden päällä röhnöttää ja joilla pönkätä majan. 

Tilkuista olen tehnyt jo kaksi ihanaa peittoa (kyseessä Heather Rossin hurmaava Briar Rose -mallisto) ja suosittelenkin, että tällainen tyyny voisi olla mukava, helppo projekti sellaiselle, jolla on kivoja puuvillatilkkuja ja haluaa saada niistä jotain näkyvää, muttei liian vaativaa. 

Pohjaan käytin interlocktrikoista palaa, joka on lojunut kätköissäni jo vuosia. Päättelin, etten ehkä aivan huimapäisesti ole siihen rakastunut, joten se pääsi mainioon edustustehtävään pehmoiseksi ja joustavaksi takapuoleksi. Lisäksi tein tereen nyöristä ja Tilda-puuvillatilkusta, ja se piristääkin mukavasti tyynyn reunaa.

Täytin tyynyn kahdella lussahtaneella aikuisen tyynyllä, jotka ovat menneet muhkuraisiksi eivätkä pesulla ja möyhinnällä parane. En tiedä, onko kauppamies keksinyt sen, että tyynyjä pitäisi uusia, mutta jos tosiaan pitää, tällaisissa proggiksissa on mainio kierrätyskohde. Lisäksi sulloin sisään levyvanujämäpaloja, joita on jäänyt aiemmista tilkkutyöprojekteista.

Mittakaavaa saadakseni tässäpä kissa.

 Kissa hyväksyi tyynyn.

Ehtoisa säväyttää ruokareseptillään

Nyt on taatusti oikea aika iskeä, kun housut puristavat, joulupulla pierettää ja pikkujouluista roikkuu yhäkin mukana lepattavat silmäpussit. Nimittäin terveellisen elämän eetos! Tässä sitä nyt tulee.

Meikäläinen ei ihmeemmin harrasta uudenvuodenlupauksia enkä lupaa myöskään laihtua tai tulla paremmaksi ihmiseksi. Puolisoni kanssa pohdimme, että tämän vuoden tavoitteina voisi olla valokuvien tulostaminen ja lisääntyvä vapaaehtoistyö. Niihin ei liity kiinteytymistä, spiruliinaa eikä spagaatiakaan, mutta tokihan olisin henkisesti valmis niihinkin muutoksiin, jos ne jotenkin ihmeen kaupalla kohdalleni osuisivat.

Omana haasteenani on ainainen arkilevottomuuden tuntu: se, että rentona hengittelevä ja kotona hääräävä ehtoisa emäntä on oikeammin välttämättömyyksiä huiteleva iloton olento, tai siis ehtoisa emäntä ei pääse hengittelemään. Olen niin monta kertaa tiedostanut loman loppupuolella sen voi ei -tunteen, että taas mennään. Enkä ole kertaakaan osannut hidastella niin, että arki tuntuisi makeammalta. Eikä siinä mitään, makeutta on elämässä omasta takaa, mutta ei sitä hetkeen keskittymistä, käsitöitä, yksinkertaisuudesta nauttimista.

Tarkoituksena oli kuitenkin jakaa resepti, sillä ehtoisa emäntä tykkää ruoanlaitosta (toisin kuin se töissä käyvä bitch). Ja tämä resepti ainakin moukaroi makuhermoja, ja tässä on paljon soveltamisvaraa. Tämä on mukaelma ulkomailta saamastani reseptistä ja mukaelma tarkoittaa sitä, että tätä voi mukailla edelleen.

Huonoiksi puoliksi listaisin raaka-aineiden ulkomaisuusasteen sekä erinäisten tarvikkeiden runsaan lukumäärän, eli kertasatsi tätä evästä ei ole kovin edullinen. Mutta jos tätä tekee toistekin ja käyttää esim. jo avattua tahinia ja tamarindia, ruoka ei ole enää lainkaan kallis. Ne kuitenkin aika armollisesti säilyvät.

Hyviksi puoliksi listaisin mukailtavuuden, jota tuossa yrittelin jo alleviivailla, terveellisyyden sekä rakenteeltaan virkistävän vaihtelevuuden. Keskeiseksi ottaisin tuon kastikkeen, joka pitää sisällään erinäisiä erinomaisia raaka-aineita. Mössöön soveltaisin kaalta ja muita kotimaisia aineksia. Mutta nyt mennään näillä.

Ruoan nimi on Munakoisomössö.

Mössöön käytin seuraavia:
1 ruokalusikallinen garam masalaa
1 ruokalusikallinen sinapinsiemeniä
öljyä (alkuperäisohjeessa kookos-, minä käytin oliivi-)
2 munakoisoa kuutioituna
kirsikkatomaatteja halkaistuna
halloumijuustopaketti
korianteria silputtuna valmiin sekaan, jos harrastelee yrttejä talviaikaan (minä yleensä en)

Vinkit soveltamiseen: käytä joka tapauksessa garam masalaa ja sinapinsiemeniä, ne ovat mainio pohja! Jos poistat halloumin, suosittelen tilalle muuta suolukkaa. Ajatuksena on ensin öljytilkassa vapauttaa mausteista vähän makua ja sitten lisätä munakoisot. Eli jos laittaisit vaikka kaalta, tässä vaiheessa olisi kaalin paikka, ja muiden hauduttelusta pitävien kasvisten. Niitä kannattaa haudutella rauhassa parisenkymmentä minuuttia. Vasta lopussa lisätään kirsikkatomaatit ja halloumi, tai muut ei kypsentämistä vaativat jutskat. Voitte kuvitella, miten kivasti kirsikkatomaatit lussahtavat, kun ne ovat vain ehtineet kuumentua ja hieman pehmentyä mutta säilyttävät edelleen rakenteensa. Eivät ole pahoja. Kun ajattelen enemmän kaalta, ruokahaluani alkaa kiihottaa. Se ihan varmasti toimisi tässä kombossa. Mutta mennäänpä eteenpäin.

Tämän reseptin Se Juttu (hellän garam masalan ja hauduttelun lisäksi) on Soosi.

1 sipuli
muutama varsi selleriä
5 ruokalusikallista tahinia
2 sitruunan mehu
2 ruokalusikallista tamarindia (löytyy currytahnojen läheltä, jos ei ole tuttu ennestään)
5 ruokalusikallista oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
vähän vettä riippuen siitä, kuinka juoksevaa Soosista haluaa
tuoretta persiljaa tai muuta yrttiä, jos siltä tuntuu
suolaa
pippuria

Laita ainekset blenderiin. Minä laitoin tamarindia kolmekin ruokalusikallista, sillä halusin vähän lisämakua. Ja sitten soveltele makusi mukaan Mössön päälle tiputellen.

Mössön ja Soosin ulkonäkö yhdistettynä ei ole päätähuimaava, mutta maku on sangen miellyttävä. En usko että kuopukseni tykkäisi Soosista, tosin. Hän ei ollut tällä kertaa kokeilemassa. Mutta ehkä kaapissa voi olla varalta vaikka nokarellinen kermaviiliä, jos Soosi ei maistu. Soosin ideanahan on, että se täydentää ravintoympyrästä aika monta slottia Mössön seurana. Ja ainakin meikäläisillä Soosiannos oli sen verran reilu, että voi tehdä toisenkin Mössön ja syödä sen Soosi seuranaan. Että ei heti loppunut.

Että oli hyvää. Santsasin. Kyllä nyt varmaan laihduin.