No joo, huh huh. Odottelin koko päivän, että illalla surauttelen hieman terapeuttisesti. Siinä odotellessa kerkesi yksi lapsi kuumentua ja kanssa-asujan oven lähtöpaukaus herätti terveemmänkin yöunilta.
Ja ompelukone ei pelaa.
Nyt olen jumissa, en pääse viemään masiinaa huoltoon (jonka yli 30-vuotinen kone ansainnee joka tapauksessa, puhumattakaan sen rikkinäisestä käpälästä) enkä myöskään rentouttamaan itseäni surauttelulla, joka siis tämänhetkinen pakkomielteeni.
Voi huokaus. Ehkä voin katsella malleja ja piirtää jotain kaavaa. Joskus on sellainen olo, että kaiken pitäisi tapahtua just ja heti.
Voin vain sanoa etä tiedän todellakin tuon tunteen. Ja voi kamaluus kun sitä ei pääse toteuttamaan, itse meen ainakin hetkeksi ihan sijoiltani ennen ku saan itseni suunnattua johonkin muuhun toimintaan. Tällä hetkellä mua piinaa 24h/7 kun haluttas vaan virkata ja virkata ja virkata mutten vaan voi, piiiiiiinaaaaavaaaa!
VastaaPoista