maanantai 29. elokuuta 2011
Herkkutatti elokuussa
Tässä vielä itselleni muistutukseksi, että herkkutattia sopisi metsästellä jo aivan elokuun alussa! Jo parin viikon ajan olen törmännyt lähinnä yli menneisiin herkkutatteihin ja sekös sienifiiliä ketuttaa. Taitaa jäädä väliin haaveilemani kokoelma kuivattuja herkkutatteja talven kokkauksen tarpeiksi. Niitä kun uskaltaisi tarjotakin toisin kuin rouskuja, sitä kun haluaisi ottaa varman päälle...
Rouskuja ja kukkapenkin täydennystä (hieman alakuloakin)
No niin, eilisen virkistäydyin sienimetsässä muutaman tunnin rouskureissulla (kokosin myös muhennosainekset lampaankäävästä, kangastatista ja punikkitatista) ja lisäksi pääsin käymään perennoja katsomassa. Hain taloyhtiön kukkapenkkiin hieman täydennystä, kun siellä on sopiva kolo komeamaksaruoholle. Punahattuja hain, mutta olivat loppuneet.
Itselleni laitoin pari tarhaväriminttua ensi kesää ajatellen.
Olen ihan hullaantunut perhoskasveihin. Lisään kohta kännykältä kuvaa kamtsatkanmaksaruohosta, jossa pörräsi alituiseen perhosia ja muita hyönteisiä. Lisäksi itselleni muistutus, että viehätyn myskimalvan väristä ja muodosta ja joskus voisi tehdä sillä jotain, siis tulevaisuudessa.
En ole saanut noin muuten paljon aikaan ja olo on taas lässähtänyt. Vietän liikaa aikaa tietokoneella ja se jurppii. Haukun riippuvuutta, vaikka itsekin roikun netissä. Elämä tuntuu niin lyhytjännitteiseltä. Kaikenlaisia blogiaiheitakin on mielessä pyörinyt, mutta jospa saisin nyt paikkoja kuntoon. Pitäisi listata, mihin kaikkeen tarvitsee putki- ja sähkömiestä sekä sortteerata, mitä kaikkea remontointikamaa voisi lahjoittaa eteenpäin. Kun remontti alkaa olla valmis, alkavat omakotitalohaaveet :) Hullutusta!
Itselleni laitoin pari tarhaväriminttua ensi kesää ajatellen.
Olen ihan hullaantunut perhoskasveihin. Lisään kohta kännykältä kuvaa kamtsatkanmaksaruohosta, jossa pörräsi alituiseen perhosia ja muita hyönteisiä. Lisäksi itselleni muistutus, että viehätyn myskimalvan väristä ja muodosta ja joskus voisi tehdä sillä jotain, siis tulevaisuudessa.
En ole saanut noin muuten paljon aikaan ja olo on taas lässähtänyt. Vietän liikaa aikaa tietokoneella ja se jurppii. Haukun riippuvuutta, vaikka itsekin roikun netissä. Elämä tuntuu niin lyhytjännitteiseltä. Kaikenlaisia blogiaiheitakin on mielessä pyörinyt, mutta jospa saisin nyt paikkoja kuntoon. Pitäisi listata, mihin kaikkeen tarvitsee putki- ja sähkömiestä sekä sortteerata, mitä kaikkea remontointikamaa voisi lahjoittaa eteenpäin. Kun remontti alkaa olla valmis, alkavat omakotitalohaaveet :) Hullutusta!
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Suomi elää metsästä, mutta säästäisittekö sieneni
tarkistamani sienipaikka oli totaalisen raiskattu, seitsemässä
päivässä? Aaargh!!! Sinne meni tatti- ja lampaankääpäpaikka. Sain
silti viimeiseksi mainittuja ja kangasrouskuja mukaani tällä tuhon
ihmettelyreissulla. Tein rouskuista sienisalaatin ja söin leivällä,
rousk!
Jotenkin mua ei noin muutoin ole puuhasteluttanut vaan oon löytänyt
itseni tuijottamasta turhuuksia netissä tai sitten olen odottanut
Sillä silmällä -ohjelmaa.
Onneksi sentään osa aiemmista puuhasteluista kantaa hedelmää:
tässä pari vuotta sitten istutettujen karviaisten satoa. Mums!
perjantai 19. elokuuta 2011
Wanted: täydellinen suklaapiirakka/mokkapalaresepti
Kävinpä eilen kylässä ja söin hyvän mokkapalan, jota myös suklaapiirakaksi, suklaatortuksi ja mokkaruuduksi kutsutaan. Siis nämä nonparellipäällysteiset kuorrutetut neliöt, joita ei saa mistään kaupasta vaan ainoastaan kotitekoisina.
Tein taas kotona niitä sitten, ja jukoliste kaikki meni taas pieleen. Maku ei mätsää eilisen kanssa ja kakkuosasta tuli lättänä :( En taaskaan viittiny kuohkeuttaa, ku ois pitäny unirauhan turvaamiseksi käsin jaksaa kunnolla vispata. Leivonnassa mulla on aina sama harha että kyllä se siitä, se ei nimittäin koskaan siitä!
Joten etsintäkuulutan, onko sinulla reseptiä, joka olisi suussa sulava? Tässä vielä jotain kriteerejä, jotta puhuttaisiin samasta asiasta:
1) EI sama kuin brownie, taikina siis kuohkea, ja siihen ei tule suklaata
2) kuorrute ei liian väkevää eikä liian makeaa, mutta sitä tulee olla runsaasti (omasta tuli tänään liian väkevä)
3) kakkuosa ei silti saa olla liian kuiva
4) kuorrute on siis pehmeää, ei mitään kovaa koppuraa
Oon aatellu, että tässä syksyn mittaan alan pohtia tällä *köh* palstallani sisustusasioitakin. Mulla on nyt olleet mielessä muovieläimet, esimerkiksi. Mutta niistäpä lisää myöhemmin, kun saa hieman paremmin keskityttyä.
Tein taas kotona niitä sitten, ja jukoliste kaikki meni taas pieleen. Maku ei mätsää eilisen kanssa ja kakkuosasta tuli lättänä :( En taaskaan viittiny kuohkeuttaa, ku ois pitäny unirauhan turvaamiseksi käsin jaksaa kunnolla vispata. Leivonnassa mulla on aina sama harha että kyllä se siitä, se ei nimittäin koskaan siitä!
Joten etsintäkuulutan, onko sinulla reseptiä, joka olisi suussa sulava? Tässä vielä jotain kriteerejä, jotta puhuttaisiin samasta asiasta:
1) EI sama kuin brownie, taikina siis kuohkea, ja siihen ei tule suklaata
2) kuorrute ei liian väkevää eikä liian makeaa, mutta sitä tulee olla runsaasti (omasta tuli tänään liian väkevä)
3) kakkuosa ei silti saa olla liian kuiva
4) kuorrute on siis pehmeää, ei mitään kovaa koppuraa
Oon aatellu, että tässä syksyn mittaan alan pohtia tällä *köh* palstallani sisustusasioitakin. Mulla on nyt olleet mielessä muovieläimet, esimerkiksi. Mutta niistäpä lisää myöhemmin, kun saa hieman paremmin keskityttyä.
torstai 18. elokuuta 2011
tiistai 16. elokuuta 2011
Sain tunnustuksen
Ymmärsinköhän oikein, että sain tällaisen Sunshine Awardin ja voin tällain läntätä sen omalle sivulleni? Lähettäjä oli Laura, joka kirjoittaa blogia elämästään tyttärensä kanssa. Toisin kuin minä, Laura on aktiivinen blogiskenessä ja tajuaa näistä jutuista jotain. Olenko jo näin epämuodikas, etten ymmärrä some-ilmiöitä *voih*
Laura kauniisti perusteli, että länttäsi mulle tunnustuksen lähinnä siksi, että joku lukis mun blogia, hirn. Ei kai se yritä sanoa, että plokini on jotenki epäseksikäs?!
Unelmien piha
Kävin tänään käppäilemässä kasvitieteellisessä puutarhassa ja se kirvoitti ajatuksia unelmien pihasta. Tai lähinnä siitä, että olisi kiva miettiä sellaista. Tässä siis joitakin haja-ajatuksia, jotta pääsen haaveilemisen alkuun...
Ensinnäkään mua ei innosta hirvittävän suuri piha laakeine nurmikenttineen. En ole sitä tyyppiä, joka tykkää päältäajettavan hytinästä perseen alla, kun kerran viikossa sillä pihansa neljässä tunnissa ajelee. Piha voi siis olla melko kompakti, kunhan sieltä löytyy riittävästi pinta-alaa kokeiluihin.
Ryytimaa eli yrttien kasvatusalue pitäisi olla. Ehkä potagerie-henkinen, ehkä vapaampi. Yrtteinä mitä vaan, sellaisiakin, mitä en välttämättä käytä, mutta ehdottomasti joitakin monivuotisia. Esimerkiksi lipstikkaa.
Marjapensaita ja kivoja puita: puna- ja mustaviinimarjaa molempia vähintään kolme pensasta, valkoistakin vaikka yksi. Karviaisia esimerkiksi neljä. Omenapuita, kirsikkaakin kokeiluksi.
Mansikoita, raparperia, vattuja.
Kasvimaa, johon osio monivuotisille.
Perhosbaari.
Kärhöjä ja muita köynnöstäviä. Pergola!
Kunnollinen komposti.
Niittyalue.
Kukkapenkkejä.
Joitakin ruukkuja.
Kasvihuone.
Ensinnäkään mua ei innosta hirvittävän suuri piha laakeine nurmikenttineen. En ole sitä tyyppiä, joka tykkää päältäajettavan hytinästä perseen alla, kun kerran viikossa sillä pihansa neljässä tunnissa ajelee. Piha voi siis olla melko kompakti, kunhan sieltä löytyy riittävästi pinta-alaa kokeiluihin.
Ryytimaa eli yrttien kasvatusalue pitäisi olla. Ehkä potagerie-henkinen, ehkä vapaampi. Yrtteinä mitä vaan, sellaisiakin, mitä en välttämättä käytä, mutta ehdottomasti joitakin monivuotisia. Esimerkiksi lipstikkaa.
Marjapensaita ja kivoja puita: puna- ja mustaviinimarjaa molempia vähintään kolme pensasta, valkoistakin vaikka yksi. Karviaisia esimerkiksi neljä. Omenapuita, kirsikkaakin kokeiluksi.
Mansikoita, raparperia, vattuja.
Kasvimaa, johon osio monivuotisille.
Perhosbaari.
Kärhöjä ja muita köynnöstäviä. Pergola!
Kunnollinen komposti.
Niittyalue.
Kukkapenkkejä.
Joitakin ruukkuja.
Kasvihuone.
Kotoilu edistää epätasa-arvoa?
Lukaisinpa 7/11 Oliviasta Meri Nykäsen kirjoittaman kommentin "Kotoilu on kirosana" (s. 16), jossa Nykänen päätteli, että perheenäidit ehtivät kotoilla, koska eivät tee mitään muuta.
Kovasti oli Nykänen sitä mieltä, että kotoilu vie takaisin 1950-luvulle kohti epätasa-arvoa. No, voihan se olla että Nykänen itse käyttää vapaa-aikansa kikkelinkasvatuskurssilla tai säntäilemällä supermarketissa eineshyllyjen äärellä uraäitikompleksia potien, mutta ihan en kirjoitusta silti ymmärrä.
Väittämä 1: Jokaisella lapsen saaneella naisella on jokin ajanjakso, jonka hän viettää kotona. Vähintään ensimmäiset puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen, mutta usein myös pidempään. Automaattisesti nainen ei siis kymmentä vuotta kotona vietä, minkä luulisi Nykäsen kirjoituksen perusteella olevan selviö.
Väittämä 2: Kun lapset ovat pieniä, elämä kääntyy kotiin, vaikka menevä olisikin. Tuolloin koti on usein prioriteetti tavalla tai toisella. Nukkumaanmenoajan jälkeen aina jonkun aikuisen on oltava kotona. Saakohan kikkelinkasvatuskursseja verkkoversiona?
Väittämä 3: "Pilkulliset lastenbodit, tuunatut keittiörätit, pastellinsävyiset synttärikakut" ovat harrastuksia, joita joku saattaisi epäillä eheyttäviksi ja virkistäviksi. On makuasia, ovatko ne jotenkin epätasa-arvoisempia kuin aquazumba.
Väittämä 4: On edelleen miehiä, jotka ottavat lapsiensa menetetyn lapsuuden takaisin pappaiällä -- tai harmittelevat lastensa nopeaa kasvua säntäillessään uratykkinä. Sanotaan tasa-arvosta mitä tahansa, on omaa viisautta keskittyä lapsiin ja kodin asioihin (kävi sitten töissä tai ei).
Nykäsen kirjoitus kuulostaa alentuvalta kädenojennukselta "sisarille"; herätkää kotipoteroistanne ja alkakaa toimia kuin....no, miehet! Se on kuitenkin ennemmin naisille tyypillisesti passiivisaggressiivinen kettuilu ja epäsolidaarisuudessaan lähinnä naisten asiaa latistava.
Kovasti oli Nykänen sitä mieltä, että kotoilu vie takaisin 1950-luvulle kohti epätasa-arvoa. No, voihan se olla että Nykänen itse käyttää vapaa-aikansa kikkelinkasvatuskurssilla tai säntäilemällä supermarketissa eineshyllyjen äärellä uraäitikompleksia potien, mutta ihan en kirjoitusta silti ymmärrä.
Väittämä 1: Jokaisella lapsen saaneella naisella on jokin ajanjakso, jonka hän viettää kotona. Vähintään ensimmäiset puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen, mutta usein myös pidempään. Automaattisesti nainen ei siis kymmentä vuotta kotona vietä, minkä luulisi Nykäsen kirjoituksen perusteella olevan selviö.
Väittämä 2: Kun lapset ovat pieniä, elämä kääntyy kotiin, vaikka menevä olisikin. Tuolloin koti on usein prioriteetti tavalla tai toisella. Nukkumaanmenoajan jälkeen aina jonkun aikuisen on oltava kotona. Saakohan kikkelinkasvatuskursseja verkkoversiona?
Väittämä 3: "Pilkulliset lastenbodit, tuunatut keittiörätit, pastellinsävyiset synttärikakut" ovat harrastuksia, joita joku saattaisi epäillä eheyttäviksi ja virkistäviksi. On makuasia, ovatko ne jotenkin epätasa-arvoisempia kuin aquazumba.
Väittämä 4: On edelleen miehiä, jotka ottavat lapsiensa menetetyn lapsuuden takaisin pappaiällä -- tai harmittelevat lastensa nopeaa kasvua säntäillessään uratykkinä. Sanotaan tasa-arvosta mitä tahansa, on omaa viisautta keskittyä lapsiin ja kodin asioihin (kävi sitten töissä tai ei).
Nykäsen kirjoitus kuulostaa alentuvalta kädenojennukselta "sisarille"; herätkää kotipoteroistanne ja alkakaa toimia kuin....no, miehet! Se on kuitenkin ennemmin naisille tyypillisesti passiivisaggressiivinen kettuilu ja epäsolidaarisuudessaan lähinnä naisten asiaa latistava.
maanantai 15. elokuuta 2011
Harjaneilikka rulaa
keikistelemässä.
Note to self: pitääpä panostaa perhosbaarin kehittelyyn!
Sipulinkukka kaunistukseksi
se yleensä tarkoittaa yhtä syötävää sipulia vähemmän.
Tytär näki sipulissa kauneutta, jota en tullut itse ajatelleeksi.
Tämä kaunokainen on viihtynyt maljakossa jo viikon päivät.
Tatteja ja marjoja
Kyllä on ehtoisa emäntä ollut viikonloppuna innoissaan, kun marjapuskaan ja metsään pääsi.
Metsään tosin ihan vain pienelle piipahdukselle, ja sieltä tuliaisina tatteja, joita kuvassa. Heti tein tattikeiton.
Marjoja taas tuli muutama ämpäri, osa mehuksi. Osasta sitten lappapuuroa, smoothieita, rahkaa ja ihan vaan puuronpäällistä.
Kun pääsin vielä kurkistamaan tyrnien kypsyysastetta auringon kimallellessa tyynessä merivedessä, tuli sellainen olo, että kuka urbaania elämää kaipaakaan. Hyvä unohtaa vaikka se, miten pääsee töihin ja mistä töitä, puhumattakaan pitkästä talvesta.
En ole sielultani erityisen urbaani, mutta oma paikkansa on vaikea määritellä. Onko siloiteltua ja epärealistista ajatella omia viinimarjapensaita ja omenapuita, tai ryytimaata kotipihalla? Menee sille punainen tupa ja perunamaa -unelmalinjalle. Tai sille omakotitalo kaupungista järven rannalta -realismitasolle.
Mutta kylläpä sielu lepäsi. Iski vaan aivan armoton herkutattikuume. Tällä viikolla pitäisi äästä tattimetsään, ei mutinoita!
Metsään tosin ihan vain pienelle piipahdukselle, ja sieltä tuliaisina tatteja, joita kuvassa. Heti tein tattikeiton.
Marjoja taas tuli muutama ämpäri, osa mehuksi. Osasta sitten lappapuuroa, smoothieita, rahkaa ja ihan vaan puuronpäällistä.
Kun pääsin vielä kurkistamaan tyrnien kypsyysastetta auringon kimallellessa tyynessä merivedessä, tuli sellainen olo, että kuka urbaania elämää kaipaakaan. Hyvä unohtaa vaikka se, miten pääsee töihin ja mistä töitä, puhumattakaan pitkästä talvesta.
En ole sielultani erityisen urbaani, mutta oma paikkansa on vaikea määritellä. Onko siloiteltua ja epärealistista ajatella omia viinimarjapensaita ja omenapuita, tai ryytimaata kotipihalla? Menee sille punainen tupa ja perunamaa -unelmalinjalle. Tai sille omakotitalo kaupungista järven rannalta -realismitasolle.
Mutta kylläpä sielu lepäsi. Iski vaan aivan armoton herkutattikuume. Tällä viikolla pitäisi äästä tattimetsään, ei mutinoita!
perjantai 12. elokuuta 2011
Perhosista
kiiltoleimusta yllätetty yksilö, joka on erityisesti harjaneilikoiden
perään.
Teeyrttejä
vain sitruunamelissa ja anisiiso, molemmat kuvassa. Lisäksi mulla
kukki kamomillasaunio, mutta hirmuisen pienin kukin. Veikkaan, että
mun olisi kannattanut esikasvattaa myös mintut.
Kai näitä kuivaillakin pitäisi, mutta olen mennyt sikäli perse
edellä puuhun, etten ole selvittänyt näiden käyttöä. Muahan
kiehtoi näissä niinkin pinnallinen asia kuin perhoset...Suomeksi,
halusin vain perhosbaarin. Enkä ole tosin nähnyt näissä yhtään
perhosta.
10 kilon tuomiset
rikkaruohoryteikköä. Pari valkosipuliakin nappasin mukaan, jos tuota
vaikka ehtisi haisemaan.
Avomaankurkut ilahduttavat. Tässä pientä listaa ensi vuodelle:
kesäkurpitsa, sipulia useammanlaista, punajuuri, porkkana,
auringonkukka, perunaa pari eri lajikekokeilua, avomaankurkku,
parsakaali, latva-artisokka ehkä, valkosipuli, taittoherne,
sokeriherne, härkäpapu, yrttejä. Kukat päätän myöhemmin ja saa
ehdottaa muita kokeiluja! Taidan laajentaa viljelylaatikkomeininkiä
toiseen lootaan ja salaatit ja yrttejä sinne. Helpompi hoitaa ja
napata syötäväksi.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Kinuskikakku
miettiä aikoihin mitään muuta kuin kinuskia, vaikka se on
äklömakeaa.
Voileipäkakku
Kinuskikissan blogista. Tämä on kasvisvoileipäkakku ja löytyy
helposti, mutta jätin ohjeesta valkosipulin pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
