feat. Kuningasrakastaja

Jokin aika sitten kommentoin postaukseen, jossa eräs Kiinaan muuttava vakkarilukulistalaisistani kehitti puolisolleen nimen. Tai ei hän kehittänyt vaan kysyi mieheltään, siis suurmetsuri Kyösti Hitachilta. Idea oli oikeastaan otettu Ihminen välissä -blogista, jossa seikkailee nimensä puolesta tyylikkään viileä Roscoe.

Kysyin mieheltäni, että JOS vain koskaan kirjoittaisin hänestä, mikä hänen nimensä olisi. Kuningasrakastaja, kuulemma. Kommenttini seurauksena minut haastettiin tekemään Kuningasrakastaja-aiheinen featuring-postaus. Olkoon tämä sellainen.

Tässä ensinnäkin kuvamateriaalia, niin saan ympättyä eilisillan ompeluksen samaan kuvaan. Kuningasrakastaja tässä huolehtii, että ehtii ystävänsä luo kahville (varmaankin puhumaan tunteistaan). Jos vain pyydän häntä olemaan kuvassa, koko keho jännittyy mitä ihmeellisimpiin asentoihin, jotka korostavat hänen sinänsä miehekästä kolmion mallista ylävartalomuotoaan. Siksi tyydyn ensimmäiseen hätäräpsäisyyn, jossa ohessa näkyvät myös kauan ulkona lojuneet taimilootani sekä taustaa elävöittävä kissan ruoka-alusta, joka on luontaisella kaatosadepesulla.

Tässä nyt sitten kolmiomaisempi kuva. Kuningasrakastaja on sinänsä yksinkertainen otus, joka pitää urheilusta ja makean syönnistä. Hän pitää myös aamu-unista, ulkomaanuutisten seuraamisesta sekä retroelektroniikasta. En kommentoi tässä yhteydessä, jos koskaan, hänen itselleen valitsemaansa nimeä.

Tässä Kuningasrakastaja on tosiaan pukeutunut Viljamin puodin ratikkakankaasta tehtyyn paitaan. Kaavan leikkelin hänen hikipinttyneestä urheilupaidastaan. Muodista hän ei ymmärrä mitään eikä ole siitä lainkaan kiinnostunut. Hänet tavatessani garderobi koostui farkuista ja mustista teepaidoista, joita hän käytti vuodet ympäri. Tähän syynä oli paitsi vaatteiden vähäisyys myös ennen kaikkea hänen mainio pohjoispohjalainen kylmänkestävyytensä.

Minä ja Kuningasrakastaja olemme matalan profiilin pari. Emme lirkuttele toisillemme Facebookissa ja naimisiinkin menimme salaa. Ulko-oven suljettuani en viittaa häneen yhtenään puheissani. Joillekin hän on vain etäinen lapseni siittänyt olento, mikäli hänen (tai lapsien) olemassaolo on ylipäänsä tiedossa.

Kodin sisäpuolella Kuningasrakastaja on elämäni tuki ja turva, ruoantähteistä huolehtiva, kissan hiekkalaatikon putsaava ja aamupuuron keittävä paketti. Ei siis sinänsä lainkaan huonompi diili.

Yoga pants miehelle

Ai kun ihanaa, nyt on koko perhe yoga pantseissa!

Tästä ivallisesta huokauksesta löytyy yhtäaikainen totuus: vaikken ole vaatemerkkiuskovainen, olen havainnut, että Meandi-merkin yoga pantsit ovat oikeasti todella mukavat ja kätevät pöksyt. Niinpä joskus kutsukökkäjäisille eksyttyäni olen hankkinut sellaiset itselleni ja parit isommalle, neutraaleissa väreissä niin, että käyvät sitten myöhemmin nuoremmallekin.

Mutta voi kyynel, miehille niitä ei tehdä, vaikka miehet ovat kotipöksyjen suurkuluttajia.

Otin mieluisat lökäpöksyt ja leikkasin velouria vähän sinne päin. Nilkkoihin pitkät resorit (estävät rispaantumisen, mahtuvat kumppareihin, eivät kastu pakkaslumessa jne) ja vyötärölle samoin leveän kuminauhan kera.

Otin kuvan aidossa ympäristössä eli tässä Yle Areenaa surffaava yoga pants -mies.  

No tietenki kustoo eli Cousteau-pipo

Veli toivoi pipoa joululahjaksi ja aattelin, että värkkään sille jonkun yksinkertaisen kirjoneulehärdellin. Äiti siihen leikkasi väliin että haloo, sen pitää olla kustoo!

Cousteau-pipo on kuulemma kuuminta hottia ja kaikki miehet haluaa sellaisen. En tiennykään, mutta tuumasta toimeen...Katselin netistä sieltä sun täältä ohjeita, mutta tää taitaa olla selkein.

Kun nyt sitten rupesin nyhertämään pipoa, herätti se miehissä yllättäviä tunteita. Työpaikalla miehet kiinnittivät erityistä huomiota pipon designiin (jota minä en puusilimänä osaa sen kummemmin arvostaa) ja arvioivat myös sen värin varsin soveltuvaksi miehisiin koristautumistarpeisiin. Aktiivisia suunnitelmia pyytää jotakuta neulomaan samanlainen alkoi kuulua. Kotona jatkoin Dexterin parissa, kun sovituksen yhteydessä alkoi kuulua vähemmän hienovaraisia vihjeitä, kuinka oma kustoo olis, suoraa lainausta käyttäen, "makia".

Ottaa nyt miehistä selvää?

Tässä se "komistus" nyt on:

Ja mageintahan koko laitoksessa ovat nämä kavennukset, joita on viisi eri puolilla päätä, hieman niin kuin tähden sakarat.

Trenditietoisimmat miehet varmaan käyttävät tätä kuin juutalaiset kipaa, päälaella keikkuvana, Cousteau-tyyliin. Pakkassäällä tiedostavampikin trendipelle varmaan alistuu ja hilaa taitosta alemmas, jotta korvannipukat pääsevät villoihin.

Tämä kutale on ihan vaan seiskaveikkaa, vaikka blogeissa kovasti merinovillaa kehuttiin sen kutiamattoman laadun vuoksi. Itseäni huvittaisi ommella tänne vielä fleecerinkula alle, mutta en ole vielä kokeillut, voiko tätä lepotilassa kondomimallista pipoa (se on aika pimakka ja venyy sitten päähän laitettaessa) venyttää fleecevuorta ajatellen.

Saa valistaa tässä Cousteau-asiassa! Mikä tässä oikein on se juttu? Onko mulla mennyt muitakin Trendejä noin vain ohi?

Miehekäs PaaPii-kettupaita

Pienenä, tai ei niin pienikokoisena (tällainen nielee melkein metrin) työnä ompelin tällaisen kettupaidan aikuiselle.

Kangas on PaaPiin suunnittelema, Nosh Organicsin valmistama ja Pehemiästä hankittu. Tätä ei tosin taida saada tällä hetkellä mistään, sen verran huippusuosittu on ollut. Omaan makuuni kuosi on hieman levoton.

Vain machoille tosimiehille! Räyh!
  

Tänään olen hakenut kasvimaapalstalta loput viljelmät, esimerkiksi mustajuurta, palsternakkaa, porkkanaa, punajuurta, maa-artisokkaa, ruttoisia perunoita. Kaupungin vuokrasopimus loppuu tänään. Kohta maa käännetään.

Seuraavaksi vuodeksi mun on luvattava itselleni osittainen pressulla peitto. Sopivia syötäviä olisivat esimerkiksi: porkkana, mustajuuri, palsternakka, sipuli, punajuuri, valkosipuli, kaalet, herneet pienissä määrin (tänä vuonna paransin niillä maata), kesäkurpitsa. Kurkkua voisin kokeilla tässä kotona ja salaatit pitää täällä myös tämän kesän tapaan. Maa-artisokka on myös kiva. Perunoita riittää ihan jokunen vain.

Tänä vuonna epäonnistuivat tilli, persilja, sipulit. Perunaan iski rutto.

Mielessä on pyörinyt pari aihetta kirjoitettavaksi, mutta lienee paras säästää ne ensi viikkoon, kun/jos olo on virkeämpi. Toinen liittyy järkevään kuluttamiseen ja toinen naisiin. Joskus tosin käy niinkin, että aihe haihtuu, kun siihen ei tartu heti.

Tämä lähtis levolle, viikon haasteet odottavat jälleen...
(Tämä viikko olikin vähän onneton työnteon kannalta. Toivon, että olisin ahkerampi ensi viikolla, niin voisi sitten ottaa rennommin.)

Kesämiehen tuunaus

Nyt nyt ne lämpimät kelit alkoivat, ja niiden luonnollisena seurauksena esiin asteli Kesämies, tuo vähemmän esteettinen, hellelukemia kammoksuva otus, joka pukeutuu mieluusti esimerkiksi urheilupaitoihin, koska "ne hengittävät". Tartti tehdä jotain!

Ratkaisu löytyi kangasläjästä.Sokeana hetkenä olin ostanut Ikasyrin alesta tätä Moonkidsin perverssiä ribbipuuvillaa, jossa on aamiaishenkinen teema. Puuvilla on sangen ohutta ja siksi sopivaa kesävaatetukseen. Hintaahan tällä oli peräti 5 euroa per metri, joten tämän paidan hinnaksi tuli n. 3 euroa.

Ompeluohjeet: etsi kaapista ns. vaimonhakkaajapaita. Piirrä siitä kaavat ja ompele mielesi mukaan uusi. Ehdota Kesämiehelle paidan (toista päivää päällä) vaihtoa. Ja kas, siinä se on! Kesämies 2.0!