Pari sanaa remontoinnista ja sisustamisesta

Nyt, kun en ole suunnittelemassa remonttia tai sisustusta, voi olla hyvä katsoa taaksepäin neljän vuoden remonttirupeamaa ja listata joitakin asioita, joista on kenties viisastunut tässä matkan varrella. Nämä huomiot liittyvät vaiheeseen, kun alkaa olla vara tehdä joitakin omia valintoja, eivät siis välttämättä opiskelijabudjetin huomioita.

1. Mieluisa ei ole koskaan kallis. Tähän mielipiteeseen voi toki liittyä pientä nenänvartta pitkin katselua, koska rahaa ei ole välttämättä ollenkaan. Mutta oman kokemuksen mukaan kannattaa tehdä suunnitelma tavoitteesta ja säästää pitkäänkin, jos jotain laadukasta todella haluaa. Itsellä tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa olohuoneen valaisin ja ruokailuryhmä, molempiin säästetty lähemmäs vuosi ja ne toivottavasti kulkevat matkassa hamaan hautaan. Köyhällä ei ole vara ostaa halpaa, sanotaan, mutta mielestäni sikäli virheellisesti, että köyhällä ei ole vara ostaa ollenkaan, mutta jos on semiköyhä, niin säästäminen ja kerralla hyvän hankkiminen kannattaa. Ja jää parempi mielikin, kun ei oo kohta joku paska romu huoneennurkassa lahottumassa. Missä luulet säästäväsi, oikeasti usein menetät, ja päälle huonolaatuisuuden tuoma ketutus.

2. Käytetyn ja/tai vanhan ei pidä tarkoittaa samaa kuin halpa. Second hand maksaa myös, ja saakin maksaa. Osto- ja myyntiliikkeiden huonekalujen ja muiden kodin tavaroiden ei tarvitse olla ilmaisia, kunhan ne ovat laadukkaita. Ja jos ne ovat laadukkaita ja ennen kaikkea mieluisia, niitä kannattaa myös ostaa.

3. Väliaikaisratkaisuihin kannattaa käyttää lainattua. Jos ei ole vaikka rahaa sohvaan, käyttää sitten säästäessään jonkun toisen vanhaa, ei hanki jotain ihan ok:ta, jonka ajattelee korvaavansa myöhemmin toisella. Yleensä tällaiset hankinnat ovat susia. Lainatunkin kanssa saa olla tarkkana. Ostin kaveriltani aikoinaan tupakkiaskin hinnalla tapettirullan, jolla tapetoin eteisen seinän. Tapetti oli "ihan kiva", eli neljän vuoden jälkeen kyllästyttää. Mikään itse valitsemani tapetti ei, vaikka toinen niistä on paljon nähty Kiurujen yö.

4. Omaa makuaan kannattaa eritellä järkiperäisesti, sillä se johtaa pitkäikäisyyteen. Sisustamisessa, jollei nyt puhuta pelkistä sohvatyynyjen päällisten vaihdosta, ei kannata pyrkiä liikaa itsensä kulloistenkin fiilisten ilmaisuun, sillä se johtaa kertakäyttöisyyteen. Kannattaa tehdä sellaisia makuvalintoja, joiden uskoo kestävän aikaa. Itselleni on turvallista valita sinistä (kunhan en liioittele sen kanssa), sillä trendeistä riippumatta se on teinivuosista saakka rauhoittanut.

5. Säilytysratkaisujen merkitystä ei voi liioitella.

6. Keittiöstä (jota en ole remontoinut) ja kosteista tiloista kannattaa tehdä hyvin neutraaleja, vaikka se olisikin tylsää. Eipä sillä, jännemmät ratkaisut ovat minusta kivoja ja rohkeita, mutta ainakin jos kosteissa tiloissa on neliöitä, uusiminen MAKSAA. Ei ole siis mikään arkajalkojen myytti, että kannattaa käyttää harkintaa. Poikkeuksena ehkä keittiön välitilan kaakelointi, sitä tuskin on kovin kallis uusia.

7. Sisustuslehtiä vastaan saa ja pitää kapinoida. Tokihan lukijat ovat muutenkin itse ajattelevia eivätkä lähde joka kotkotuksen mukaan, mutta etupäässä sisustuslehdissä esitellään elämää, johon yleensä melko harvoilla on varaa. Ne lietsovat elitismiä ja rohkaisevat kulutuskeskeisyyteen. Toki niitä kannattaa seurata, sillä niiden myötä kehittyy parempia ratkaisuja.

8. Suosi netin kautta tehtäviä hankintoja, mutta vältä kopiotuotteita. Vaikka designissa toisinaan maksaakin tyhjästä (joskin maksoin ilolla jokaisen euron valaisimestani), on hieman hupaisaa hankkia feikkejä. Sen sijaan ei ole mikään pakko astella Vepsäläiseen, jos myyjät siellä katselevat nenänvarttaan pitkin (käynyt melkein aina minulle) siinä missä vaikkapa Nivalan Laatukaluste toimittaa ystävällisesti, edullisesti ja kotiovelle melkein mitä vain. On ihan oikein seurata hintoja netissä, sillä paras ei aina ole kallein.

9. Suosi kotimaista, skandinaavista ja eurooppalaista. Ja vaikka kilpailuttaminen onkin ok, paikallisen suosiminen yleensä kannattaa. Nuff said.

10. Vaikka se on klisee, anna kotisi kertoa tarinoita. Epätäydellisyys, rönsyily ja kaaos sopivat minimalisminkin ystävälle, kunhan kodin antaa olla koti, ei mikään fasadi (viitaten sen alkuperäiseen merkitykseen renessanssiajan arkkitehtuurissa). Kodin ei myöskään pidä olla kulutusjuhlien paraatipaikka vaan KOTI. Siellä missä on hyvä olla, siellä missä läheiset ovat, siellä missä elämä on.