torstai 1. joulukuuta 2011

Pari sanaa remontoinnista ja sisustamisesta

Nyt, kun en ole suunnittelemassa remonttia tai sisustusta, voi olla hyvä katsoa taaksepäin neljän vuoden remonttirupeamaa ja listata joitakin asioita, joista on kenties viisastunut tässä matkan varrella. Nämä huomiot liittyvät vaiheeseen, kun alkaa olla vara tehdä joitakin omia valintoja, eivät siis välttämättä opiskelijabudjetin huomioita.

1. Mieluisa ei ole koskaan kallis. Tähän mielipiteeseen voi toki liittyä pientä nenänvartta pitkin katselua, koska rahaa ei ole välttämättä ollenkaan. Mutta oman kokemuksen mukaan kannattaa tehdä suunnitelma tavoitteesta ja säästää pitkäänkin, jos jotain laadukasta todella haluaa. Itsellä tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa olohuoneen valaisin ja ruokailuryhmä, molempiin säästetty lähemmäs vuosi ja ne toivottavasti kulkevat matkassa hamaan hautaan. Köyhällä ei ole vara ostaa halpaa, sanotaan, mutta mielestäni sikäli virheellisesti, että köyhällä ei ole vara ostaa ollenkaan, mutta jos on semiköyhä, niin säästäminen ja kerralla hyvän hankkiminen kannattaa. Ja jää parempi mielikin, kun ei oo kohta joku paska romu huoneennurkassa lahottumassa. Missä luulet säästäväsi, oikeasti usein menetät, ja päälle huonolaatuisuuden tuoma ketutus.

2. Käytetyn ja/tai vanhan ei pidä tarkoittaa samaa kuin halpa. Second hand maksaa myös, ja saakin maksaa. Osto- ja myyntiliikkeiden huonekalujen ja muiden kodin tavaroiden ei tarvitse olla ilmaisia, kunhan ne ovat laadukkaita. Ja jos ne ovat laadukkaita ja ennen kaikkea mieluisia, niitä kannattaa myös ostaa.

3. Väliaikaisratkaisuihin kannattaa käyttää lainattua. Jos ei ole vaikka rahaa sohvaan, käyttää sitten säästäessään jonkun toisen vanhaa, ei hanki jotain ihan ok:ta, jonka ajattelee korvaavansa myöhemmin toisella. Yleensä tällaiset hankinnat ovat susia. Lainatunkin kanssa saa olla tarkkana. Ostin kaveriltani aikoinaan tupakkiaskin hinnalla tapettirullan, jolla tapetoin eteisen seinän. Tapetti oli "ihan kiva", eli neljän vuoden jälkeen kyllästyttää. Mikään itse valitsemani tapetti ei, vaikka toinen niistä on paljon nähty Kiurujen yö.

4. Omaa makuaan kannattaa eritellä järkiperäisesti, sillä se johtaa pitkäikäisyyteen. Sisustamisessa, jollei nyt puhuta pelkistä sohvatyynyjen päällisten vaihdosta, ei kannata pyrkiä liikaa itsensä kulloistenkin fiilisten ilmaisuun, sillä se johtaa kertakäyttöisyyteen. Kannattaa tehdä sellaisia makuvalintoja, joiden uskoo kestävän aikaa. Itselleni on turvallista valita sinistä (kunhan en liioittele sen kanssa), sillä trendeistä riippumatta se on teinivuosista saakka rauhoittanut.

5. Säilytysratkaisujen merkitystä ei voi liioitella.

6. Keittiöstä (jota en ole remontoinut) ja kosteista tiloista kannattaa tehdä hyvin neutraaleja, vaikka se olisikin tylsää. Eipä sillä, jännemmät ratkaisut ovat minusta kivoja ja rohkeita, mutta ainakin jos kosteissa tiloissa on neliöitä, uusiminen MAKSAA. Ei ole siis mikään arkajalkojen myytti, että kannattaa käyttää harkintaa. Poikkeuksena ehkä keittiön välitilan kaakelointi, sitä tuskin on kovin kallis uusia.

7. Sisustuslehtiä vastaan saa ja pitää kapinoida. Tokihan lukijat ovat muutenkin itse ajattelevia eivätkä lähde joka kotkotuksen mukaan, mutta etupäässä sisustuslehdissä esitellään elämää, johon yleensä melko harvoilla on varaa. Ne lietsovat elitismiä ja rohkaisevat kulutuskeskeisyyteen. Toki niitä kannattaa seurata, sillä niiden myötä kehittyy parempia ratkaisuja.

8. Suosi netin kautta tehtäviä hankintoja, mutta vältä kopiotuotteita. Vaikka designissa toisinaan maksaakin tyhjästä (joskin maksoin ilolla jokaisen euron valaisimestani), on hieman hupaisaa hankkia feikkejä. Sen sijaan ei ole mikään pakko astella Vepsäläiseen, jos myyjät siellä katselevat nenänvarttaan pitkin (käynyt melkein aina minulle) siinä missä vaikkapa Nivalan Laatukaluste toimittaa ystävällisesti, edullisesti ja kotiovelle melkein mitä vain. On ihan oikein seurata hintoja netissä, sillä paras ei aina ole kallein.

9. Suosi kotimaista, skandinaavista ja eurooppalaista. Ja vaikka kilpailuttaminen onkin ok, paikallisen suosiminen yleensä kannattaa. Nuff said.

10. Vaikka se on klisee, anna kotisi kertoa tarinoita. Epätäydellisyys, rönsyily ja kaaos sopivat minimalisminkin ystävälle, kunhan kodin antaa olla koti, ei mikään fasadi (viitaten sen alkuperäiseen merkitykseen renessanssiajan arkkitehtuurissa). Kodin ei myöskään pidä olla kulutusjuhlien paraatipaikka vaan KOTI. Siellä missä on hyvä olla, siellä missä läheiset ovat, siellä missä elämä on.

3 kommenttia:

  1. Viksuja virkat! Hyvä vinkki tuo Nivalan Laatukaluste, heti piti googlailla.

    VastaaPoista
  2. Ou jeah! Taas täyttä asiaa joka sana!
    "köyhä" voi olla rikaskin, rahan määrä on jännä määritelmä. Itse en koe olevani köyhä, vaikka kelan ruhtinaaliset 260euroa niin monen korvaan kuulostaisikin. Raha riittä aivan hyvin siihen mikä on tarpeen. TOKI haaveilen juurikin esim klassikko Lokki-lampusta, mutta oon päättänytkin että sen joskus hankin.
    Köyhän pitää kannattaa) olla kekseliäs hyvinkin monessa asiassa. Hyvä esimerkki näin joulun alla, tee itse joulukoristeet jo olemassa olevista materiaaleista. Viime vuonna meidän kuusessa oli mm.pipareita, lehdistä leikattuja ja askarreltuja eläinhahmoja, käpyjä sekä muutamia kirppareilta löytyneitä puisia enkeleitä yms. En ostais ikinä kaupasta näitä uutena.
    Ylipäätään juurikin tämä kertakäyttöisyys ja osta osta osta-ajatusmali on se joka pitäis saada kitkettyä meistä jokaisesta pois.
    Jos ostat, osta kerralla hyvä, kotimainen, ja kestävä tuote. (jos rahat ei siihen riitä, osta kirpparilta joku hyvä vaihtoehto kunnes saat ostettua jonkin mieluisamman tai lainaa ystävältä tai ota vastaan lahjoituksena)
    Mää esim vihasin meidän edellistä sohvaa, pekan 30vuotta vanhaa rikkinäistä resua, mutta siedin sitä kunnes sain ostettua tämän nykyisen umelmienisohvan huutonetistä ihan pilkkahintaan.
    Sänkyä lukuunottamatta kaikki huonekalut ollaan saatu/ostettu käytettynä. Kaiken saa myös käytettynä, ihan kaiken.

    Toki saa sisustaa, ymmärrän sen, kaikki naiset haluaa niin tehdä, mutta olis hyvä just miettiä aina mitä kaikkea ostaa ja tarviiko ostaa uutena, tai ylipäätään.
    Hyvä esimerkki tästäkin, meillä on ollu samat verhot (yht. 8 erillaista paria joita vaihtelen vuodenajan mukaan, kirpparilta ostettuja/saatuja) käytössä koko sen ajan kun ollaan asuttu pois kotoa. Samoin lakanat ja pyyhkeet on melkein kaikki kotoa aikoinaan saatuja, edelleen aivan hyviä. En voi ymmärtää miksi kahden aikuisen pitäis omistaa montakymmentä paria erillasia lakanoita ja ostaa niitä jatkuvasti lisää. (viitaus erääseen lähisukulaiseeni)

    menipä taas saarnaamiseksi... pointti oli se, että puhut niin täyttä asiaa että enpä ois osannu paremmin sanua!

    VastaaPoista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...