maanantai 31. joulukuuta 2012

Mainokset ovat kaikkialla

Eräs ystäväni, joka käy lukemassa blogia silloin tällöin, totesi vasta, että sussa on vielä aika paljon hippiä jäljellä (hän on tuntenut minut 6-vuotiaasta). Tällä hän viittasi siihen, kun toistuvasti palaan kulutusteemaan.

Musta taas tuntuu, että blogi on se paikka, jonne tulen tunnustamaan oman kuluttamiseni häpeäpilkkuja. Tänä vuonna varmaan kohtuuttomia kangashankintoja, aiemmin rahaa kului remontoimiseen. Mutta no joo. Olin teininä hyvin tiedostava ja olen oikeastaan iloinen, että jaksan vieläkin miettiä näitä juttuja. Se ei tarkoita, että paheksuisin heitä, jotka eivät. Meillä jokaisella on omat kiinnostuksenkohteemme (esimerkiksi itse olisin huonompi auttamaan ihmisiä, ja monelle se on jo työn puolesta aivan arkipäivää).

Jatketaan nyt sitten kulutusteemalla. Ennen tämän kirjoitukseni aloittamista selailin blogeja, ja olen nyt nähnyt ihan riittävästi blogiyhteistyötä tähän saumaan. Enemmän ja enemmän inhottaa se, kun saman firman tuunatut kuvat näkyvät kaikissa niissä vähän enemmän kuvallisesti laadukkaissa blogeissa. Rehelliset mainokset kestän paremmin, sisältöön upotettua en. Risoo.

Tästähän oli vasta kirjoitteluakin, kun kauneusalan firmat ohjailevat muotilehtiä. Työkentälläkin on vasta ollut oma kuohunsa, "gate". Täytyy siis sanoa suuri kiitokseni kaikille riippumattomille bloggareille! Ja ennen kaikkea, jos haluaa täyttää ansiosyistä blogiaan myös kaupallisella sisällöllä, selvät merkinnät kunniaan. Läpinäkyvyys on arvostettavaa.

Eilen illalla katsoin jatkuvan flunssani kunniaksi The Greatest Movie Ever Made -dokumentin (tekijänä Supersize Me -leffan Spurlock), jossa käsiteltiin mainosten kokonaisvaltaista vaikutusta elämään. Ei se mitään maailman eeppisintä ollut, mutta hyödyllinen katsoa. Olisi tarpeellista tiedostaa aktiivisemmin, millainen vaikutus mainoksilla on omaan elämään ja millaisia kompromisseja tekee esimerkiksi työelämässä.

En osaa tehdä kollaaseja tai yhteenvetoja tästä vuodesta, vaikka viimeinen päivä onkin. Ensi vuodesta on tulossa monella tavalla tiukka. Siinä on mukana monenlaista epävarmuutta ja rahaa ei ole liiaksi. Olen tehnyt loman aikana monenlaisia laskelmia ja yrittänyt miettiä, mitä kaikkea jätetään pois. Yksi hetken hermolomalle jäävä perheenjäsen on vanha Volvo, joka on jo kohta kahden vuoden ajan toiminut käytännön apuna. Vanha herrasmies on melkoinen juoppo ja vakuuttaakin se pitää, joten se saa vähän levähtää tallissa. Arjessamme emme sitä käytä muutenkaan, lähinnä se on toiminut mummolareissujen kyytimiehenä. Vähän sitä jää ikävä, mutta ilmankin pärjätään. Muutenkin on auton omistaminen hieman vaivannut.

Muuten joutuu tutkailemaan omia halujaan. Tarvitsenko, vai pelkästään haluanko, ja milloin palkitsen itseäni. Olen siitä postmoderni nykyajan olento, että kyllästyn helposti ja virikkeiden täytyy vaihdella. Kita ammollaan olen aina jotain haluamassa.

Yhden uudenvuodenlupauksen voin loppuun pinnistää: yritän syödä vuonna 2013 vähemmän juustoa.


perjantai 28. joulukuuta 2012

Merida on tullut taloon

Nolottaa myöntää, mutta pimahdin monen muun tapaan Animator
Dolleihin, ja tilasin joululahjaksi Meridan.

Tässäpä hän nyt on. Kaveri ei ole ihan perinteinen prinsessa vaan
aika omatoiminen tuittupää, joten sopii paremmin ajatusmaailmaan kuin
prinssiään huokaileva kaunotar. Siksi halusin prinsessapuvullekin
vaihtoehtoja.

Tämä asu on minusta enemmän Meridan persoonaa kuvaava. Rokkikissa-
muruneulosta ja Majapuun merinovillajoustista leggareissa. Vaatteisiin
voi käyttää pikku tilkkuja eli on aika tyydyttävää, kun
palanlopuista voi tehdä minivaatteita. Vaikka onhan nukkeen
ihastuminen vähän hölmöä.

Ehkä elämässä pitää olla vähän höpsötystä...

torstai 27. joulukuuta 2012

Neuletakki

Terve vaan,

Sain valmiiksi ihanan neuletakin, mutta mulla on pienen vuoren kokoinen huuliherpes ja flunssa. Kiitos laukeava stressi, kiitos jouluhulina, kiitos satunnainen pöpö, joka ovenkahvassa väijyit.

Kotona ollaan. Sukurutsausta on tullut harrastettua. Automatkoilla harrastin lasten isän kanssa imeliä joulukiteytyksiä Facebook-tyyliin, pienellä jujulla. Kuten vaikka näin: "Riisipuuro tulilla. Lasten riemu. Glögilasista nouseva höyry, joulusauna, kynttilät. Sain." Höhöhö. Kyllä olen itsekin salaa tunnelmoija, mutta kun laittaa toisten tunnelmointeja pötköksi peräjälkeen tulemaan, alkaa tulla toivoton olo. Missä on kaikki veemäiset perheriidat, joulunlaittostressikiukuttelut, ikävät sukulaiset? Ihanasti vaan yhdessä nekkua imeskellään ja kuusen ympärillä hyöriskellään.

Eipä sillä, ihan kivasti joulu meni.

Isompi osaa jo nitistä: "Joulupukki toi vain yhden jutun, mitä toivoin." "Ai, no mitä se ei tuonut?" "En muista." Hohhoi.

Neuletakki on Novitan syksy 2012 -lehdestä, nimellä Naisen neuletakki. Lankana Kelo. Olin sattunut ostamaan tätä sika-alella Prismasta keväällä sopivasti neljä rullaa, joten olipa huoleton kilkutella valmiiksi. Hurjan kätevä malli, koska talvella kaipaa lämmikettä, mutta pitkät villatakit ovat monesti aika kuumia, ja mullahan on jo äidin tekemä alpakkainen. 

Kudoin, vai pitääkö se sanoa neuloin, tätä pidemmän tovin, rauhassa ja nautiskellen. Ohje oli helpohko. Nappi on Nappi-Kikasta.




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joululahja äidille

Onneksi en ajatellutkaan tekeväni itse joululahjoja kovin monelle. Mekko vanhemmalle kummitytölle ja pipo veljelle riittivät. Sain nyt viimein hieman tuskanhiellä valmistuneen yöpaidan äidilleni valmiiksi.

Viskoositrikoo on Eurokankaan palalaarista, arvelin että äiti saattaisi lämmetä kuosille, kun tykkää sinisestä. Malli on puhki kuluneesta yöpaidastani. Yleisvaikutelma on tietenkin magee & seksikäs.

En osaa kuvitellakaan, millaista on vääntää läjittäin käsin tehtyjä lahjoja omien hienojen visioiden pohjalta. Varmaan aika karmaisevaa. Muille tehtäessä tupeksin tuplasti tai triplasti, ja lopputulos on mitä on.

Näin aattoa odotellessa aika on sujahtanut kivasti tuhotessa rytöläjiä, nääs teatterilippujen muodossa olleet neljä joululahjaa olivat hankkijaltaan päässeet näppärästi hukkumaan. Ei ole onnea ollut löytämisessä, mutta pinot, läjät ja kasat ovat huvenneet.

Paras vain pysähtyä olemaan hetkiin. Tässä taisi olla viimeinen "velvollisuuteni", muutenhan elämäni on täysin vastuista ja velvollisuuksista vapaata, röh röh.

Enpä lupaakaan olla tulematta tänne joulunpyhinä. Eihän sitä tiedä, mitä jouluahdistusta pitää päästä purkamaan!

Jaahas! Naapurin koirat hiippailivat pihalle. Kuurompi tulee syömään lintujen läskiä. Kissa tuli kattelemaan ikkunan taakse, toisen häntä heilahtaa, toinen maukaisee moro. Raportti päättyy.


tiistai 18. joulukuuta 2012

No tietenki kustoo eli Cousteau-pipo

Veli toivoi pipoa joululahjaksi ja aattelin, että värkkään sille jonkun yksinkertaisen kirjoneulehärdellin. Äiti siihen leikkasi väliin että haloo, sen pitää olla kustoo!

Cousteau-pipo on kuulemma kuuminta hottia ja kaikki miehet haluaa sellaisen. En tiennykään, mutta tuumasta toimeen...Katselin netistä sieltä sun täältä ohjeita, mutta tää taitaa olla selkein.

Kun nyt sitten rupesin nyhertämään pipoa, herätti se miehissä yllättäviä tunteita. Työpaikalla miehet kiinnittivät erityistä huomiota pipon designiin (jota minä en puusilimänä osaa sen kummemmin arvostaa) ja arvioivat myös sen värin varsin soveltuvaksi miehisiin koristautumistarpeisiin. Aktiivisia suunnitelmia pyytää jotakuta neulomaan samanlainen alkoi kuulua. Kotona jatkoin Dexterin parissa, kun sovituksen yhteydessä alkoi kuulua vähemmän hienovaraisia vihjeitä, kuinka oma kustoo olis, suoraa lainausta käyttäen, "makia".

Ottaa nyt miehistä selvää?

Tässä se "komistus" nyt on:


Ja mageintahan koko laitoksessa ovat nämä kavennukset, joita on viisi eri puolilla päätä, hieman niin kuin tähden sakarat.

Trenditietoisimmat miehet varmaan käyttävät tätä kuin juutalaiset kipaa, päälaella keikkuvana, Cousteau-tyyliin. Pakkassäällä tiedostavampikin trendipelle varmaan alistuu ja hilaa taitosta alemmas, jotta korvannipukat pääsevät villoihin.

Tämä kutale on ihan vaan seiskaveikkaa, vaikka blogeissa kovasti merinovillaa kehuttiin sen kutiamattoman laadun vuoksi. Itseäni huvittaisi ommella tänne vielä fleecerinkula alle, mutta en ole vielä kokeillut, voiko tätä lepotilassa kondomimallista pipoa (se on aika pimakka ja venyy sitten päähän laitettaessa) venyttää fleecevuorta ajatellen.


Saa valistaa tässä Cousteau-asiassa! Mikä tässä oikein on se juttu? Onko mulla mennyt muitakin Trendejä noin vain ohi?

maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulutunnelman ainekset

On tullut jo tännekin naristua, etten ole jouluihmisiä. Nyt on kuitenkin ekaa kertaa elämässäni sellainen tilanne, että vietän jouluaaton kotona. On ollut "pakko" pohdiskella, millainen olisi itsestä mukava aatto.

Inhoan viime metrien stressailua, joten olen aika hyvin hoitanut lahja-asiat. Jotain on sentään vielä tekemättä.

Eilen sain lapset pois jaloista, harvinaista luksusta sikäli, että saatettiin siivota kunnolla. Siis sellaista rytöläjien järkkäämistä. Ikävästi siinä konkretisoituu tavaran määrä.

Mun jouluun kuuluu sitten kukat.


Ja aattelin, että tehdään piparkakkutalokin, uraäitityyliin valmiista paketista.Naapurin tyttö ja oma tyttö koristelivat. Oli aika kikatusta ja tahmaa.


Tuijotin kaupassa vartin jouluruusua ja tokalla kauppareissulla ostin sellaisen. Tämä jouluruusu nyt on mun jouluturhake.

Olen aika tyytyväinen jouluvalmisteluista, kun ylilyönteihin en ole sortunut, ainakaan vielä. Noin muuten on olo edelleen aika labiili. kyllä mulla vähän herätti ajatuksia nämä sanat, kun mut pakotettiin kuuntelemaan repeatina Olavi Uusivirtaa. Vähän kyllä tykkäilinkin levystä, vaikken yleensä halua avautua mun musiikkimausta. Laitanpa nämä hieman haikeat sanat tänne, kun ne kertovat mun mietteistä, ja kun ei mua oikein runouskaan ole vuosiin puhutellut.

Louna ja Inna
Sydäntalvella
Vuonna kivi
Katottiin Myrskylintuja ja
Syötiin paperia
Jossain Rööperissä
Muistatteko
Louna ja Inna
Kun mentiin
Kolmistaan naimisiin?
Katosta lohkeili laasti

Eikä pitänyt tietää
Mitä huomenna
Mitä ylihuomenna

Kun kadut oli meidän
Minä olin pennitön rahamies
Ja ne mustat lasit silmillä
Sateessa
Oli nuoruus

Aina kun kutsuttiin
Minä tulin
Kun pallo heitettiin
Minä menin hakemaan
Ja jos joku rotukatti
Tuli siihen naukumaan
Halusin aina tietää
Mitähän se piilottelee
Kellarissaan

Halusin olla vapaa
Mutta en halunnut yksin olla

Ilta oli viiniä
Ja aamuyöllä apeena
Ja se kusentuoksu
Porttikäytävissä
Oli nuoruus

Ei se ole se huimaus
Jota tunsit leijaillessasi
Kaupungin halki
Vappuaattona huusit:
Uusi sukupolvi tulee!
Eikä ne sanat jotka
Takertuivat kurkkuun
Kun roikuit ihmisissä ja
Haaveissa niin kuin
Juoppo pullossa

Sillä ihmisillä on tapana kadota ilmaan
Sillä ihmisillä on tapana kadota ilmaan

Eilen vielä villi lapsi
Tänään oot jo aikuinen
Ja se sumuinen yö siinä välissä
Oli nuoruus

Eilen vielä villi lapsi
Tänään oot jo aikuinen
Ja se sumuinen yö siinä välissä
Oli nuoruus
Oli nuoruus
Oli nuoruus
Oli nuoruus

lauantai 15. joulukuuta 2012

Riine-mekko lintukuosilla

Ompelin isommalle kummitytölle joululahjaksi Mekkotehdas-kirjan Riine-
kaavalla mekon.

Tiedän, että hän pitää hempukoista, tyttömäisistä jutuista ja
hiplailin ensin haaveilevasti Eurokankaasta ihanaa puuvillaa, joka
olisi ollut täydellinen hitti. Mutta päätin sitten kuitenkin tehdä
kotoa jo valmiiksi löytyvällä kangaskaksikolla. Samaa kuosia on
tereissä ja vuoressa sinisenä.

Tässä masentavassa valaistuksessa ei näe kunnolla, mutta mekon pohja
on luonnonvalkoinen ja siinä on lintukuvioita. Ompelin mekon oikein
huolellisesti, joten aikaa meni useampi ilta ja Netflixissä pyöri
useampi satsi Dexteriä. Pienet yksityiskohdat tekevät mekon.

Kangas on vuosi sitten salaisesta paketista Michas Stoffeckestä
saatua, suunnittelijana Not4Angels.



p.s. Sain tunnustuksen Ihmevaate CaMini-bloggaajalta. 
Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. 
Liebster-palkinnon tarkoituksena on saada huomio blogeille, joissa on alle 200 lukijaa.
1) Kiitä antajaa ja ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
 
  2) Valitse viisi (5) blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3) Toivon, että annat tämän eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi.

 Epäilen, että nyt joulun alla kukaan ei ehdi nappaamaan tätä itselleen, joten en tällä kertaa laita eteenpäin. Minusta on kuitenkin kiva itse saada näitä, eli kiitos vaan vielä.
 

maanantai 10. joulukuuta 2012

Sukupolvelta toiselle siirtyvät perinteet

Sehän on selvää, että perinteet liikkuvat sukupolvelta toiselle. Mutta mitä ne ovat? Siinä missä perimä oli "menneinä aikoina" tasaisempaa, vaikkapa maanviljelykseen tai ruoanvalmistukseen tai eläinten hoitoon liittyviä tapoja, tai käsitöitä, puutöitä, mitä vielä, nykyään perittävän arvo on mennyt sekaisemmaksi.

Tarvittavat taidot muuttuvat. Toisaalta se, mikä nykyään on normaalia, olisi parikymmentä vuotta sitten ollut säälittävää uusavuttomuutta. Ja sitten taas toisaalta uusia taitoja on vaikka millä mitalla, vaikka jokapäiväiseen teknologiaan liittyviä taitoja.

Viikonloppuna yritin rauhoittua puuhastelemalla turvapuuhasteluja, siis kaikenlaista sellaista, mikä rauhoittaa ja on ennestään tuttua, ehkä jotain sellaista, mistä on muistoja. Tein puolukkapuuroa, raparperipiirakkaa, tyrnisoppaa.

Ehkä jotain googlailin, mutta kotiemännöivässä otteessani oli mummoa ja äitiä, marjoja kyykkivää kesäistä hikoilijaa. Marjaisat maut ovat mulle turvamakuja, niin suomalaiskansallisia, ne tunnen perin pohjin.

Mutta mitä muita taitoja olen perinyt? Voisiko taipumus lukemiseen olla perittyä? Äkäisyys? Ruoanlaitosta tykkääminen, sisäänpäinkääntyvä puuhastelutaipumus, tarve loikata aikaisin sängystä ylös ja saada jotain aikaiseksi?

Mitäköhän taitojani tulevaisuudessa arvostetaan todellisina taitoina? Vai olemmeko vain se toivoton pullamössösukupolvi, joka tökki lituskaista elektronista vimpainta ja luki sillä sarjakuvia?


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Gum Drop Pillow -rahit

Kotonani on kellari. Kellari on ennen kaikkea romun säilytystila, mutta myös harraste- ja telkkaritila. Se on muokkautunut ja muokkautumassa hiljalleen viihtyisäksi paikaksi. Kellari on yleensä aika karstaisessa kunnossa, mutta se herättää myös runsaasti kateutta ja ihailua. Kun kodit sisustetaan kliinisen kauniiksi paikoiksi, rönttätilaa ei ole. Kellarissa on tilaa olla ja puuhastella, jättää keskenkin.

Täysin ikkunattomana luukkuna tila on hyvin pimeä, joten nämä ompelukseni kuvasin niille vieraassa ympäristössä olkkarin lattialla. Ne eivät ole ollenkaan kotonaan täällä, joten kuskaan ne pian takaisin kellariin...Siellä, pimeässä tilassa, tarvitaan värejä.

Nämä pallerot ovat virallisesti tyynyjä (kaavana Polinkasta tilattu Gum Drop Pillow, Amy Butleria), mutta ainakin jos tekee isomman, kaksikymmentäneljätuumaisen vaihtoehdon, nämä ovat oikeammin huonekaluja. Varsinkin, jos täyttää jämäkällä täytteellä.

Tässäpä onkin erittäin hyvä kierrätysvinkki, etenkin, jos saa kierrätettyä vielä tähän vaadittavat kaksi metriä kangasta (per yksi rahi). Täytin nämä nimittäin osittain kaikella sellaisella lumpulla, mitä ei peiliin katsoessa enää voi kuvitella kierrättävänsä. Kaavan hienostunutta muotoa saa tosin kaikista parhaiten esimerkiksi vanulla esiin, joten laitoin rahin päälle kahden pussin verran myös vanua. Gum Drop Pillow nielee tavaraa sisäänsä kuin Moolokin kita, joten saa varautua sullomaan sinne eräätkin kalsarit ja porokuvioneuleet. Ja oma tasapainottelunsa on myös siinä, ettei täytä tyynyä liian raskaaksi, tai kevyesti, koska kevyt lussahtaa todellisessa käytössä.

Kankaat ovat Polinkasta, Art Gallery Fabrics / Pat Bravo / Hyperreal Garden.



Noin muuten voisin sanoa, että mukavatkin asiat tuntuvat velvollisuuksilta ja pakoilta, veto on loppu. Kaikenlaisia ajatuksia muhii mielessä, mutta palailen niihin toisessa kirjoituksessa.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Villatakki talveen

Heti aluksi tunnustan, että tämä ei ole omaa tuotantoa. Äitini sai valmiiksi villatakin, jota olin toivonut. Ohje on Suuresta Käsityölehdestä ja lanka Debbie Bliss Paloma, väri metsänvihreä, sekoitus alpakkaa ja mohairia.

Uusi lisä vaatekaappini perusosiin ja ihana päällä nyt, kun pakkasta on jo lähemmäs kymmenen astetta. Ihan kuin olisi itse alpakka!

Langat tilasin Kimmervilla-putiikista. Tällaisen takin malli kannattaa kyllä miettiä tarkkaan, sillä mikäli haluaa hyvästä langasta, kalliiksi tulee. Minulle tämä oli syntymäpäivälahja.




maanantai 26. marraskuuta 2012

Jouluvalmisteluja ja stressin suitsimista

Aloittelin työpäivää kotona ja katselin ikkunasta ulos. Hoksasin, että olin siirtänyt ajatuksen joulupalloista joksikin hieman...no, rasvaisemmaksi.


Olin nimittäin viikonlopulla nähnyt parvekejoulukoristeluja pallovaloilla. Ajatus jotenkin siirtyi lintujen talipalloiksi...Hännänhuippuna tuossa "installaatiossa" roikkuu sianrasvatanko! Hehhehee, aika esteettistä.


Tai no, nämä talit näyttävät oikeastikin ihan kivoilta, ainakin jos niihin saadaan lintujakin.  Tykkään linnuista ihan mielettömästi.

Tiedän, ettei lintuja tarvitsisi vielä ruokkia, mutten ruokkinut viime talvena (kutsun sitä hoivaenergian puutteeksi, kun taloudessa oli vauva) ja halusin hyvissä ajoin tehdä ruokintapaikan tutuksi. Pitää miettiä, mitä muuta laittaa vielä mukaan sitten, kun lunta tulee. Kuorellisia auringonkukansiemeniä en viitsi laittaa, kun ne saattaisivat sotkea naapurinkin puolta.

Sain tainnutettua perjantaipäiväistä joulukielteisyyttäni. Perjantai-iltana tehtiin pipareita omenamuotilla, jonka sain ystävältä viime joulun alla.  Kiireisen uramamman periaatteilla ostin kaiken valmiina eli taikinan, kuorrutteen ja karkit. Samalla tehtiin yhdessä mokkapaloja (vieläkin kehittelen täydellistä reseptiä!) ja pitsaa. Toisinaan sitä katselee epäuskoisena blogeista "täydellisiä tunnelmia" muiden pipareita leipovista lapsista, mutta sitten kun hieman tsemppaa, saattaa itsekin löytää itsensä keskeltä täydellisiä hetkiä. Pitsapelti oli lattialla ja lapset nakkelivat täytteitä päälle. Se oli hirveän mukava ilta.


(nättejä nämä marraskuun vuodenaikakuvat)

Vastapainona olin pahalla päällä koko viikonlopun. Yritin lievittää sitä virittämällä joulutähdet ikkunoihin. En ole oikein koristelijatyyppiä, ja muutenkin annan mieluummin ne punaiset repsottavat pahvitontut tyttären oveen kiinnitettäväksi kuin mihinkään paraatipaikalle. Punaisia jouluverhojakaan ei meikäläiselle tule. Mutta kynttilöillä ja paperitähdillä, niin ja joulukukilla (vielä en laittanut) on kaikilla oma harmonisoiva efektinsä.

Olen kerrassaan ihan uuvuksissa. Eilisillan yritin pyhittää ihan sille ajatukselle. Katsoin telkkarista Sinkkuelämää-elokuvaa (miten se on niin paljon huonompi kuin sarja? Saako näin sanoa?) ja rouskuttelin sipsejä, villasukat jalassa.

Samalla puuhastelin hieman erään ompelutyöni parissa. Siitä on tulossa niin hieno! Kun vain saisin sen jotenkin kuvatuksi.

Nyt on siis työviikon alku. Mielessä risteilee tsiljoona töihin ja kaikkeen muuhun liittyvää ajatusta. Se on selvä, että seuraavaa vuotta en ilman kalenteria pärjää, oli tilanne mikä hyvänsä. Tänä vuonna en jaksanut hommata taskumallia, koska palailin töihin toukokuun lopulla (enkä sitä ennen tarvinnut). Olen paljon viisaampi. Seuraavan vuoden täyttölehdet odottelevat jo.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Joulun lahjahankinnat

Nyt se on edessä: jokavuotinen krääsäahdistus.

Joulu on tulossa, ja sitä myötä pohdintani suhteessa tavaraan. Ehkä olen taas surffaillut liikaa sisustusblogeissa ja nähnyt tuhat Washi-teippiteippausta, pallovalosarjaa, taiteellisesti aseteltua Clipper/Kusmi-teepakkausta, Oiva-teekannua ja String-hyllyä. Eilisellä rillienhankintareissullani pulahdin hetkeksi Stockmannin joulutavaraosastolle ja hetken huuman jälkeen haistoin vain Kiinan ja luonnonkatastrofit. 

On käsittämätöntä, mutta 5-vuotiaani suhtautuu joululahjoihin järkevämmin kuin minä. Kun sanoin, ettei kaikkea toivottua välttämättä saakaan, hän vain totesi: "Niin, kun saa jo muuten tarpeeksi lahjoja". Kuulun kyllä niihin julmureihin, joska piilottavat lelukuvastot, joten ehkä sen takia pukin listalla oli lähinnä heppatarroja.

Niin, minä taas kipuilen. Toisaalta on kiva antaa ja ihan kiva saadakin. Kohtuuden, tarpeellisuuden ja järkevyyden rajat vain on niin vaikea asettaa. Olisikin kiinnostavaa kuulla, miten muissa perheissä ajatellaan sopivasta tavaran määrästä?

Perheessäni annetaan yhdet lahjat lapsille. Muut lahjat tulevat kummeilta ja isovanhemmilta ja tädiltä ja enolta. Kokonaisuudessaan siis aika monta pakettia.

Lahjojen antaminen se vasta vaikeaa onkin. On niin paljon kaikkea huumaavaa tavaraa. Kävin eilen ostamassa paperisen joulutähden kuopukselle (koska esikoisellakin on...vaikka minä sitä oikeasti halusin...) viehättävästä pikkuputiikista. Lopputuloksena oli väriähky, tavaraähky, kaiken ähky.

Sekin on surullisen huvittavaa, että hyvinvoinnin keskellä kieriskellään huonossa omassatunnossa, toimitaan sen vastaisesti ja surkutellaan, kun ei tehdä asialle mitään. Mikä kiero ajatusketju!

Tästä kirjoituksesta ei siis kannata tulkita niin minkäänmoista kirkasotsaisuutta. Haluaisin vain suhtautua jouluun positiivisemmin ja ammentaa siitä energiaa (minulle on tullut teinistä asti vuosittain jokin, jota kutsumme äitini kanssa joulumasennukseksi). Mutta selvää on, että tykkään antaa lahjoja. Tavarasta tulee kylkiäisinä hyvän mielen lisäksi paha mieli. Itse en osaa (tai ei huvita) lahjoja tehdä, kirppareita ehdin kierrellä onnettoman huonosti. Ehkä jatkan siis aineettomien, syötävien tai ehdottaman tarpeellisten linjoilla. Saa vinkkailla hyviä joululahjaideoita!

Tuli taas mieleen ehkä osittain materiaan liittyvänä perversiona, osittain puhtaana haluna pohtia suhdettani esineisiin, perustaa blogi, jossa kertoisin rakkaista esineistä, niiden merkityksestä ja suhteestani niihin. Tavaroihin liittyy niin monenlaisia tarinoita.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kuuden (kesäisen) kuvan haaste

Purlina lähetti meikäläiselle kuvahaasteen, joka varmaan liikkuu siksi, että marraskuu on niin pimeä ja ankea:

Haasteessa on tarkoitus valita kuusi viime kesäistä kuvaa, aihe on täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä. Esimerkiksi suosikkikasveista, kesän projekteista, onnistumisen ilosta, reissuista tai mistä tahansa kesäisistä kuvista koostuu tämä haaste.

Noh, lempikuvani ovat kukkaisia, mutta näistä tulee hyvä mieli.

Lähetän haasteen tällä kertaa eteenpäin seuraaville, mutta ei minkäänmoisia paineita jatkaa, lähinnä jos tekee mieli fiilistellä kesää!

* Lapsenkengissä
* How I Became Me
* Pieniä aarteita
* Mun Tekemä
* Made for Apes







tiistai 20. marraskuuta 2012

Arvonnan voittajat

Heippa vanhat ja uudet lukijat,

Pidin blogissani aivan vastikään arpajaiset ja nyt paljastan arvonnan voittajat. Palkintoina oli kaverini tekemä vapaavalintainen amigurumi periaatteella "vain mielikuvitus on rajana" sekä miellyttävän tuntuiset, hienostuneet ja lämpöiset kämmekkäät syssyn ja talven viimoihin. Kämmekkäät ovat Ululai-merkkiset ja valmistettu Suomessa, samoin tietenkin amigurumit ovat ihan paikallista tuotantoa.

Mainoshenkinen en blogissa tämän kummemmin ole eikä minusta sellaista tule, mutta ymmärrätte varmaan, että minusta on tosi hienoa, että kaveripiirissäni puuhastellaan tällaisten juttujen parissa ja siksi halusin nostaa heidän hienoja tuotteitaan esille arvonnan myötä.

1. PALKINNON eli amigurumin voitti nimimerkki

Purlina

Oijee! Onnea vaan Purlinalle. Ota suoraan yhteyttä tekijään osoitteeseen jenni.traskelin@hotmail.com ja esitä toiveesi hänelle.

2. PALKINNON eli kämmekkäät voitti nimimerkki

Bikke

Onnea Bikke!

Minä käyn blogistasi katsomassa, onko sinulla siellä sähköpostiosoitetta. Jos ei, otathan minuun yhteyttä vaikkapa kommentoimalla tähän postiin ja laittamalla s-postiosoitteesi. Minunkin pitäisi laittaa blogini etusivulle oma osoite, ehkä jonain päivänä :)

Kiitos hirveästi arvontaan osallistuneille! Pitää käydä kurkkimassa myös uusien lukijoiden blogeja, kunhan tässä joutaa...

maanantai 19. marraskuuta 2012

Vaihtoehtoisia blogeja


Löysin tällaisen kuvan kissaa hoitaneen kamun FB-sivulta (terkut vaan! toivottavasti hra Utelias ei traumatisoinut). Olin viikonlopun kyläilyreissulla etelän suunnassa ja vasta tässä palailen arkeen. Kissa on näköjään auttanut sikäläisissä puuhissa.

Arvonta on päättynyt, mutta palasin yöllä enkä ole siis ehtinyt ajatellakaan arvonnan suorittamista. Palailen asiaan tässä alkuviikosta nyt kuitenkin, kunhan saan vähän unta palloon, pyykkiä pyöritettyä jiiänee. Lukijoita on tullut lisää, se on kiva! Lukijoiden lisääntyminen arvontojen kautta on sillä lailla käänteinen juttu, että samalla tulee mietittyä, pitäisikö blogissa olla jotain Tasoakin. On aivan mahdotonta yrittää miellyttää kuvitteellista lukijajoukkoa, mutta silti näiden pohdintojen parista yllättää itsensä toisinaan.

Näiden mielessäni häivähtäneiden blogistressiaatosteni (huom! vain häivähtäneiden...en suostu taipumaan liialliseen itsesensuuriin) kunniaksi paljastan nyt muutaman blogi-idean, joita olen näiden houreisten puuhastelupohdintojeni sijaan haaveillut blogien, ehkä superanonyymien salablogien, sisällöksi.

Kaapissa lymyävä design-fani 

Järkevän kuluttajan kehossani elää järjetön materialisti, joka ihailee designia ja hankkii vaivihkaa joskus jonkun tyyriimmänkin vaatekappaleen, noin niin kuin esimerkiksi. Blogissa esittelisin makuani, mielipiteitäni ja löytöjäni. Jo tämän tunnustaminen on noloa, koska en halua tunnustautua tavarassa kieriskelijäksi. Tällaisen kaapissa lymyävän alter egon esiin päästäminen blogin muodossa tuntuisi ihanan syntiseltä puuhalta. Mutta jos innostus lisääntyisi, lisääntyisivätkö myös paljastumisen riskit? MUOKS: Virpi Salmelta aika hauska kolumni "ekokuluttamisesta", sopii ihan hyvin tähän, hih hih.


Epäsovinnainen räyhääjä

Olisi ihanaa päästä laukomaan yhtä tiukkasanaisesti kuin mitä joskus mielessäni ajattelen. Epäsovinnainen räyhääjä rikkoisi tabuja niin yhteiskunnallisesti kuin yksityisen piiriinkin liittyvien ajatusten parissa. Olen teräväkielinen ja joskus myös -mielinen, mutta tämänkin puolen itsessäni pidän mieluummin piilossa kuin paljastan.

Lapsi- ja sisustusblogi

On tietoinen päätös, etteivät lapseni ole blogissa tunnistettavia ja etten keskity sisustusratkaisujeni tai -haaveideni esittelyyn muuten kuin niiden liittyessä johonkin puuhasteluproggikseeni. Toisinaan olen silti kateellinen ihanille sisustusblogeille.
  

tiistai 13. marraskuuta 2012

Tiike-pöksyt

Jokunen viikko sitten vietettiin Kankaiden yötä eli pienyrittäjien pyörittämää tapahtumaa, jonka aikana oli kankaisiin liittyviä kilpailuja, alennuksia ja tarjouksia.

Silloin tuli myyntiin Käpysen tiikerikuvioista velouria, johon suhtautumista tuumailin. Hieman sitä teki mieli ostaakin, mutta tiedossa oli, että lapset eivät tällä hetkellä tarvitse uusia vaatteita ja muille en osaa tätä oikein ajatella.

Oli niin lutuista, kun kuopukseni innostui kankaasta erityisesti: "tiike!"

Joskus pitää varoa, mitä toivoo, nimittäin voitin Käpysen Kankaiden yön vitsikilpailussa kolme metriä heidän uutuuskankaitaan, mukana myös metri tätä tiikeä. Tiesin välittömästi, että haalarithan tästä tulee, tiike-fanille.

Kangas on Leena Rengon suunnittelema.



p.s. Kylläpä nätisti polttaa tuota kuvaa tämä marraskuu, suomeksi pimeys. Päätän olla välittämättä.


Myöhäissyksyinen viikon menu

Ihan ensimmäiseksi huikkaus, että tässä blogissa oleva arvonta loppuu tänään! (EDIT: Eikä lopu, sekoilin.) Pääset osallistumaan arvontaan vaikka oikeassa palkissa olevasta kuvasta.

Kesän korvilla nappasin kuvan jokaisesta tehdystä ruoasta viikon ajalta. Uhosin tekeväni saman talvisempaan aikaan, kun ainekset ovat vähemmän freshit. Tämä on melko lailla peruslista työssäkäyntiarkena, kun kaikki syövät yhden ruoan muualla.

Jos kiinnostaa, tämän saa napata omaan blogiinsa haasteeksi. Sellainen toive on, että jos joku tekee haasteen, niin vinkkaa siitä mulle tänne blogiin, koska mua kiinnostaa muiden ruokalistat. Tiedän, että moni inhoaa ruoka-aiheita niin kotiarjessaan kuin akkainlehdissäkin. Mulle ruoanlaitto on parhaimmillaan arjesta pakenemista, ja normaalisti no, parhaimmillaan ehkä hengähdyshetki, heh. Muiden ruokalistat mua kiinnostaa edullisten käytöntöjen, ideoiden ja oikopolkujen (monesti laiskuus/kiire/motivaationpuute vaivaa) vuoksi. Kaikki einespöperöt tänne siis!

Ma: Porkkanakeitto




 Ti: Hernekeitto (näyttää vähän yrjöltä, mutta on itse tehtynä aika hyvää)


Ke: Se Kuuluisa avokadopasta arkimalliksi sovellettuna (tuo linkki ei ole alkuperäiseen reseptiin, mutta alkuperäinen löytyy siis Safkaa-kirjasta)

To: kiusauseines

Pe: Suppilovahverorisotto
La lounas: spagetti bolognese soijarouheesta

La päivällinen: sekava paistos bulguria, kasviksia, oliiveja, papuja ja fetaa

Lopuksi vielä punajuurimuhennosta, puikulapottuja, ruusukaalta ja kermaviiliä

Ei näytä arkieväs samalta kuin ravintolassa, heh.

En ole koskaan ollut oikein lisukkeiden väsääjä, mutta syön sitten marjoja tai ne kasvikset mukana ruoassa.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Pientä sisustuspuuhaa tyynyillä

Makasin juuri pari tuntia ihan lahnana sohvalla, mitä nyt aina joku on välillä käynyt istumassa pään päällä tai silleen. Taitaa olla joku November blues.

Siksi on varmaan tullut ommeltuakin, kun ei oikein muuhun jaksa keskittyä.

Tässä ompelupuuhassa oli sellainen idis, että kankailla on kiva päällystää juttuja. Mulla on kasa lässähtäneitä tyynyjä, jotka on silti kivoja peuhaamistarkoitukseen. Tein niitä muutaman pojalle ja heti se tuntui hiffaavan, mitä niillä on tarkoitus tehdä.

Kotoa löytyy myös pari vierastyynyä, aattelin, että niitäkin vois käyttää sisustuspuuhissa, kun ihan yhtä laillahan niitä voi pitää koristeena ja sitten vaan sujauttaa tyynyliinan päälle, jos on joku yökylässä.

Nämä ovat Robert Kaufmanin puuvilloja Perhonen korvanlehdellä -putiikista. Hommasin nämä Kankaiden yöstä edukkaasti. Varmaan teen näille vielä yhden kaverin, joka on tummempisävyinen ja vähän niin kuin kokoaa tän setin. Nää kun on kaikki perusvärejä, ja sen yhden pohja sininen höystettynä näillä muilla väreillä...Lässytilää...






keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Lattiatyynyserkut

Heti alkuun muistuttelen blogissani olevasta arvonnasta, joka on voimassa vielä melkein viikon ajan!

Sain viimein ommeltua kolmannen serkuksen: nyt lattiatyynyjä on kolme. Yksi huoneen omistajalle, yksi kaverille ja yksi toiselle kaverille tai (häiriköivälle) pikkuveljelle.

Aika kivoja ovat näin kolmestaan kulkiessaan!

Tämä sininen näistä on se uutukainen, joka antoi odotella itseään. On joskus tylsää ommella sama juttu moneen kertaan...Näissäkin on jonkin verran tekemistä, kun tyynyn sisälle ommellaan ensin sisätyyny (nyt käytin vasta revennyttä lakanaa), askarrellaan tereet ja tehdään aukileikkauksia, jotta pyöreä muoto onnistuisi.

Olen puskenut kaiken karkkivärisen tyttären huoneeseen, koska muuten kotona ei karkkivärejä ole. Minä vaan tykkään kukkakuoseista ja hippivaikutteista... Kaikki nämä kankaat ovat Amy Butlerin jämäkkää puuvillasatiinia, ja tuo sininen kangas on Polinkasta.

Jos jotakuta kiinnostaisi ommella pyöreänmallinen tyyny, voin kirjoittaa muutamia vinkkejä, miten tällainen saattaisi onnistua kotikonstein. Tämän kaavan nimi on Get the Message ja kaavaa saa muun muassa Polinkasta.

Sinistä pitää vielä hieman asetella, kun sisätyyny on jotenkin kierosti.






 

maanantai 5. marraskuuta 2012

Vyön kiristämistä

Niin, tarkoitus ei ole otsikolla leuhottaa keskivartalon kutistumisesta vaan siitä, että vakuutuslasku, rusentuneet rillit ja talouden toisen tienaajan tulojen tippuminen ovat aiheuttaneet pakollisen säästötoimiin ryhtymisen.

Eli vinkkejä otetaan vastaan. Mistä kaikesta voi pihistää?

Olen ollut eloni aikana monenlaisissa taloudellisissa tilanteissa. On ollut opiskelijaelämää, minimiäitiysrahaa, viemäriremonttia ja toisaalta lisätöitä, vakituinen työpaikka ja silviisiin. En ole siis profiloitunut tarkasti mihinkään kuluttajagenreen; välillä säästellään, välillä päästellään.

Eilen kävin kaupassa ja tili on jo heti palkan jälkeen nollilla, joten lapsilisiin asti mennään eilisillä ostoksilla ja käteispurkin varannoilla.

Ehkä nää hedelmät riittää loppuviikkoon.


torstai 1. marraskuuta 2012

Laulukalamekko

Tämä laulukalakuosi meni kansaan kuin häkä, taisi loppua melko pian. Itse en ollut tästä kiihkoissani, mutta kun näin livenä, näin myös tämän ihanan yönsinisen pohjavärin ja halusin sitten palan. Tuloksena liivimekko Lindexin mekosta piirretyllä kaavalla.

Kangas on joustofroteeta Seliasta.

Mutta mikä parasta, olin niin reipas, että sain ommeltua tyttärelle Vaatekaapin Perusosan eli vaatteen, joka tarvitaan, että muita vaatteita voi käyttää. Se on siis tuo valkoinen pusero (Nanson palatrikoota Löytö-Palasta). Vaateasioita olen pohtinut omankin kaappini kohdalla ja juurikin näitä perusosia (muuten en ole vaatteiden suhteen loputtoman shoppailuhenkinen, viittaan sekä rahatilanteeseen että muihin intresseihin...ei tosin valitettavasti tarkoita sitä, ettenkö olisi joiltain osin turhamainen).

(Ja ei taas mietitä kohdistuksia sen kummemmin...Mulle on vähäisen kangasmäärän omistaessani tärkeintä lähinnä se, että kuviot asettuvat vaatteeseen kivasti. Mutta onneksi maailmassa on paljon parempia ompelijoita kuin minä.)



No joko saa mennä.....?


Liekö tässä laulukalan esikuvaa? Tällaisia multa löytyy kotoa kolme. Nämä tyypit ovat sateenkaarikirjoahvenia ja ovat majailleet kortteerissani reilut neljä vuotta.


p.s. Blogissani on käynnissä arpajaiset, osallistu ihmeessä! Osallistua voivat myös anonyymit, kunhan jättää nimimerkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...