Heti aluksi tunnustan, että tämä ei ole omaa tuotantoa. Äitini sai valmiiksi villatakin, jota olin toivonut. Ohje on Suuresta Käsityölehdestä ja lanka Debbie Bliss Paloma, väri metsänvihreä, sekoitus alpakkaa ja mohairia.
Uusi lisä vaatekaappini perusosiin ja ihana päällä nyt, kun pakkasta on jo lähemmäs kymmenen astetta. Ihan kuin olisi itse alpakka!
Langat tilasin Kimmervilla-putiikista. Tällaisen takin malli kannattaa kyllä miettiä tarkkaan, sillä mikäli haluaa hyvästä langasta, kalliiksi tulee. Minulle tämä oli syntymäpäivälahja.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
maanantai 26. marraskuuta 2012
Jouluvalmisteluja ja stressin suitsimista
Aloittelin työpäivää kotona ja katselin ikkunasta ulos. Hoksasin, että olin siirtänyt ajatuksen joulupalloista joksikin hieman...no, rasvaisemmaksi.
Olin nimittäin viikonlopulla nähnyt parvekejoulukoristeluja pallovaloilla. Ajatus jotenkin siirtyi lintujen talipalloiksi...Hännänhuippuna tuossa "installaatiossa" roikkuu sianrasvatanko! Hehhehee, aika esteettistä.
Tai no, nämä talit näyttävät oikeastikin ihan kivoilta, ainakin jos niihin saadaan lintujakin. Tykkään linnuista ihan mielettömästi.
Tiedän, ettei lintuja tarvitsisi vielä ruokkia, mutten ruokkinut viime talvena (kutsun sitä hoivaenergian puutteeksi, kun taloudessa oli vauva) ja halusin hyvissä ajoin tehdä ruokintapaikan tutuksi. Pitää miettiä, mitä muuta laittaa vielä mukaan sitten, kun lunta tulee. Kuorellisia auringonkukansiemeniä en viitsi laittaa, kun ne saattaisivat sotkea naapurinkin puolta.
Sain tainnutettua perjantaipäiväistä joulukielteisyyttäni. Perjantai-iltana tehtiin pipareita omenamuotilla, jonka sain ystävältä viime joulun alla. Kiireisen uramamman periaatteilla ostin kaiken valmiina eli taikinan, kuorrutteen ja karkit. Samalla tehtiin yhdessä mokkapaloja (vieläkin kehittelen täydellistä reseptiä!) ja pitsaa. Toisinaan sitä katselee epäuskoisena blogeista "täydellisiä tunnelmia" muiden pipareita leipovista lapsista, mutta sitten kun hieman tsemppaa, saattaa itsekin löytää itsensä keskeltä täydellisiä hetkiä. Pitsapelti oli lattialla ja lapset nakkelivat täytteitä päälle. Se oli hirveän mukava ilta.
(nättejä nämä marraskuun vuodenaikakuvat)
Vastapainona olin pahalla päällä koko viikonlopun. Yritin lievittää sitä virittämällä joulutähdet ikkunoihin. En ole oikein koristelijatyyppiä, ja muutenkin annan mieluummin ne punaiset repsottavat pahvitontut tyttären oveen kiinnitettäväksi kuin mihinkään paraatipaikalle. Punaisia jouluverhojakaan ei meikäläiselle tule. Mutta kynttilöillä ja paperitähdillä, niin ja joulukukilla (vielä en laittanut) on kaikilla oma harmonisoiva efektinsä.
Olen kerrassaan ihan uuvuksissa. Eilisillan yritin pyhittää ihan sille ajatukselle. Katsoin telkkarista Sinkkuelämää-elokuvaa (miten se on niin paljon huonompi kuin sarja? Saako näin sanoa?) ja rouskuttelin sipsejä, villasukat jalassa.
Samalla puuhastelin hieman erään ompelutyöni parissa. Siitä on tulossa niin hieno! Kun vain saisin sen jotenkin kuvatuksi.
Nyt on siis työviikon alku. Mielessä risteilee tsiljoona töihin ja kaikkeen muuhun liittyvää ajatusta. Se on selvä, että seuraavaa vuotta en ilman kalenteria pärjää, oli tilanne mikä hyvänsä. Tänä vuonna en jaksanut hommata taskumallia, koska palailin töihin toukokuun lopulla (enkä sitä ennen tarvinnut). Olen paljon viisaampi. Seuraavan vuoden täyttölehdet odottelevat jo.
Olin nimittäin viikonlopulla nähnyt parvekejoulukoristeluja pallovaloilla. Ajatus jotenkin siirtyi lintujen talipalloiksi...Hännänhuippuna tuossa "installaatiossa" roikkuu sianrasvatanko! Hehhehee, aika esteettistä.
Tai no, nämä talit näyttävät oikeastikin ihan kivoilta, ainakin jos niihin saadaan lintujakin. Tykkään linnuista ihan mielettömästi.
Tiedän, ettei lintuja tarvitsisi vielä ruokkia, mutten ruokkinut viime talvena (kutsun sitä hoivaenergian puutteeksi, kun taloudessa oli vauva) ja halusin hyvissä ajoin tehdä ruokintapaikan tutuksi. Pitää miettiä, mitä muuta laittaa vielä mukaan sitten, kun lunta tulee. Kuorellisia auringonkukansiemeniä en viitsi laittaa, kun ne saattaisivat sotkea naapurinkin puolta.
Sain tainnutettua perjantaipäiväistä joulukielteisyyttäni. Perjantai-iltana tehtiin pipareita omenamuotilla, jonka sain ystävältä viime joulun alla. Kiireisen uramamman periaatteilla ostin kaiken valmiina eli taikinan, kuorrutteen ja karkit. Samalla tehtiin yhdessä mokkapaloja (vieläkin kehittelen täydellistä reseptiä!) ja pitsaa. Toisinaan sitä katselee epäuskoisena blogeista "täydellisiä tunnelmia" muiden pipareita leipovista lapsista, mutta sitten kun hieman tsemppaa, saattaa itsekin löytää itsensä keskeltä täydellisiä hetkiä. Pitsapelti oli lattialla ja lapset nakkelivat täytteitä päälle. Se oli hirveän mukava ilta.
(nättejä nämä marraskuun vuodenaikakuvat)
Vastapainona olin pahalla päällä koko viikonlopun. Yritin lievittää sitä virittämällä joulutähdet ikkunoihin. En ole oikein koristelijatyyppiä, ja muutenkin annan mieluummin ne punaiset repsottavat pahvitontut tyttären oveen kiinnitettäväksi kuin mihinkään paraatipaikalle. Punaisia jouluverhojakaan ei meikäläiselle tule. Mutta kynttilöillä ja paperitähdillä, niin ja joulukukilla (vielä en laittanut) on kaikilla oma harmonisoiva efektinsä.
Olen kerrassaan ihan uuvuksissa. Eilisillan yritin pyhittää ihan sille ajatukselle. Katsoin telkkarista Sinkkuelämää-elokuvaa (miten se on niin paljon huonompi kuin sarja? Saako näin sanoa?) ja rouskuttelin sipsejä, villasukat jalassa.
Samalla puuhastelin hieman erään ompelutyöni parissa. Siitä on tulossa niin hieno! Kun vain saisin sen jotenkin kuvatuksi.
Nyt on siis työviikon alku. Mielessä risteilee tsiljoona töihin ja kaikkeen muuhun liittyvää ajatusta. Se on selvä, että seuraavaa vuotta en ilman kalenteria pärjää, oli tilanne mikä hyvänsä. Tänä vuonna en jaksanut hommata taskumallia, koska palailin töihin toukokuun lopulla (enkä sitä ennen tarvinnut). Olen paljon viisaampi. Seuraavan vuoden täyttölehdet odottelevat jo.
perjantai 23. marraskuuta 2012
Joulun lahjahankinnat
Nyt se on edessä: jokavuotinen krääsäahdistus.
Joulu on tulossa, ja sitä myötä pohdintani suhteessa tavaraan. Ehkä olen taas surffaillut liikaa sisustusblogeissa ja nähnyt tuhat Washi-teippiteippausta, pallovalosarjaa, taiteellisesti aseteltua Clipper/Kusmi-teepakkausta, Oiva-teekannua ja String-hyllyä. Eilisellä rillienhankintareissullani pulahdin hetkeksi Stockmannin joulutavaraosastolle ja hetken huuman jälkeen haistoin vain Kiinan ja luonnonkatastrofit.
On käsittämätöntä, mutta 5-vuotiaani suhtautuu joululahjoihin järkevämmin kuin minä. Kun sanoin, ettei kaikkea toivottua välttämättä saakaan, hän vain totesi: "Niin, kun saa jo muuten tarpeeksi lahjoja". Kuulun kyllä niihin julmureihin, joska piilottavat lelukuvastot, joten ehkä sen takia pukin listalla oli lähinnä heppatarroja.
Niin, minä taas kipuilen. Toisaalta on kiva antaa ja ihan kiva saadakin. Kohtuuden, tarpeellisuuden ja järkevyyden rajat vain on niin vaikea asettaa. Olisikin kiinnostavaa kuulla, miten muissa perheissä ajatellaan sopivasta tavaran määrästä?
Perheessäni annetaan yhdet lahjat lapsille. Muut lahjat tulevat kummeilta ja isovanhemmilta ja tädiltä ja enolta. Kokonaisuudessaan siis aika monta pakettia.
Lahjojen antaminen se vasta vaikeaa onkin. On niin paljon kaikkea huumaavaa tavaraa. Kävin eilen ostamassa paperisen joulutähden kuopukselle (koska esikoisellakin on...vaikka minä sitä oikeasti halusin...) viehättävästä pikkuputiikista. Lopputuloksena oli väriähky, tavaraähky, kaiken ähky.
Sekin on surullisen huvittavaa, että hyvinvoinnin keskellä kieriskellään huonossa omassatunnossa, toimitaan sen vastaisesti ja surkutellaan, kun ei tehdä asialle mitään. Mikä kiero ajatusketju!
Tästä kirjoituksesta ei siis kannata tulkita niin minkäänmoista kirkasotsaisuutta. Haluaisin vain suhtautua jouluun positiivisemmin ja ammentaa siitä energiaa (minulle on tullut teinistä asti vuosittain jokin, jota kutsumme äitini kanssa joulumasennukseksi). Mutta selvää on, että tykkään antaa lahjoja. Tavarasta tulee kylkiäisinä hyvän mielen lisäksi paha mieli. Itse en osaa (tai ei huvita) lahjoja tehdä, kirppareita ehdin kierrellä onnettoman huonosti. Ehkä jatkan siis aineettomien, syötävien tai ehdottaman tarpeellisten linjoilla. Saa vinkkailla hyviä joululahjaideoita!
Tuli taas mieleen ehkä osittain materiaan liittyvänä perversiona, osittain puhtaana haluna pohtia suhdettani esineisiin, perustaa blogi, jossa kertoisin rakkaista esineistä, niiden merkityksestä ja suhteestani niihin. Tavaroihin liittyy niin monenlaisia tarinoita.
Joulu on tulossa, ja sitä myötä pohdintani suhteessa tavaraan. Ehkä olen taas surffaillut liikaa sisustusblogeissa ja nähnyt tuhat Washi-teippiteippausta, pallovalosarjaa, taiteellisesti aseteltua Clipper/Kusmi-teepakkausta, Oiva-teekannua ja String-hyllyä. Eilisellä rillienhankintareissullani pulahdin hetkeksi Stockmannin joulutavaraosastolle ja hetken huuman jälkeen haistoin vain Kiinan ja luonnonkatastrofit.
On käsittämätöntä, mutta 5-vuotiaani suhtautuu joululahjoihin järkevämmin kuin minä. Kun sanoin, ettei kaikkea toivottua välttämättä saakaan, hän vain totesi: "Niin, kun saa jo muuten tarpeeksi lahjoja". Kuulun kyllä niihin julmureihin, joska piilottavat lelukuvastot, joten ehkä sen takia pukin listalla oli lähinnä heppatarroja.
Niin, minä taas kipuilen. Toisaalta on kiva antaa ja ihan kiva saadakin. Kohtuuden, tarpeellisuuden ja järkevyyden rajat vain on niin vaikea asettaa. Olisikin kiinnostavaa kuulla, miten muissa perheissä ajatellaan sopivasta tavaran määrästä?
Perheessäni annetaan yhdet lahjat lapsille. Muut lahjat tulevat kummeilta ja isovanhemmilta ja tädiltä ja enolta. Kokonaisuudessaan siis aika monta pakettia.
Lahjojen antaminen se vasta vaikeaa onkin. On niin paljon kaikkea huumaavaa tavaraa. Kävin eilen ostamassa paperisen joulutähden kuopukselle (koska esikoisellakin on...vaikka minä sitä oikeasti halusin...) viehättävästä pikkuputiikista. Lopputuloksena oli väriähky, tavaraähky, kaiken ähky.
Sekin on surullisen huvittavaa, että hyvinvoinnin keskellä kieriskellään huonossa omassatunnossa, toimitaan sen vastaisesti ja surkutellaan, kun ei tehdä asialle mitään. Mikä kiero ajatusketju!
Tästä kirjoituksesta ei siis kannata tulkita niin minkäänmoista kirkasotsaisuutta. Haluaisin vain suhtautua jouluun positiivisemmin ja ammentaa siitä energiaa (minulle on tullut teinistä asti vuosittain jokin, jota kutsumme äitini kanssa joulumasennukseksi). Mutta selvää on, että tykkään antaa lahjoja. Tavarasta tulee kylkiäisinä hyvän mielen lisäksi paha mieli. Itse en osaa (tai ei huvita) lahjoja tehdä, kirppareita ehdin kierrellä onnettoman huonosti. Ehkä jatkan siis aineettomien, syötävien tai ehdottaman tarpeellisten linjoilla. Saa vinkkailla hyviä joululahjaideoita!
Tuli taas mieleen ehkä osittain materiaan liittyvänä perversiona, osittain puhtaana haluna pohtia suhdettani esineisiin, perustaa blogi, jossa kertoisin rakkaista esineistä, niiden merkityksestä ja suhteestani niihin. Tavaroihin liittyy niin monenlaisia tarinoita.
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Kuuden (kesäisen) kuvan haaste
Purlina lähetti meikäläiselle kuvahaasteen, joka varmaan liikkuu siksi, että marraskuu on niin pimeä ja ankea:
Haasteessa on tarkoitus valita kuusi viime kesäistä kuvaa, aihe on täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä. Esimerkiksi suosikkikasveista, kesän projekteista, onnistumisen ilosta, reissuista tai mistä tahansa kesäisistä kuvista koostuu tämä haaste.
Noh, lempikuvani ovat kukkaisia, mutta näistä tulee hyvä mieli.
Lähetän haasteen tällä kertaa eteenpäin seuraaville, mutta ei minkäänmoisia paineita jatkaa, lähinnä jos tekee mieli fiilistellä kesää!
* Lapsenkengissä
* How I Became Me
* Pieniä aarteita
* Mun Tekemä
* Made for Apes
Haasteessa on tarkoitus valita kuusi viime kesäistä kuvaa, aihe on täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä. Esimerkiksi suosikkikasveista, kesän projekteista, onnistumisen ilosta, reissuista tai mistä tahansa kesäisistä kuvista koostuu tämä haaste.
Noh, lempikuvani ovat kukkaisia, mutta näistä tulee hyvä mieli.
Lähetän haasteen tällä kertaa eteenpäin seuraaville, mutta ei minkäänmoisia paineita jatkaa, lähinnä jos tekee mieli fiilistellä kesää!
* Lapsenkengissä
* How I Became Me
* Pieniä aarteita
* Mun Tekemä
* Made for Apes
tiistai 20. marraskuuta 2012
Arvonnan voittajat
Heippa vanhat ja uudet lukijat,
Pidin blogissani aivan vastikään arpajaiset ja nyt paljastan arvonnan voittajat. Palkintoina oli kaverini tekemä vapaavalintainen amigurumi periaatteella "vain mielikuvitus on rajana" sekä miellyttävän tuntuiset, hienostuneet ja lämpöiset kämmekkäät syssyn ja talven viimoihin. Kämmekkäät ovat Ululai-merkkiset ja valmistettu Suomessa, samoin tietenkin amigurumit ovat ihan paikallista tuotantoa.
Mainoshenkinen en blogissa tämän kummemmin ole eikä minusta sellaista tule, mutta ymmärrätte varmaan, että minusta on tosi hienoa, että kaveripiirissäni puuhastellaan tällaisten juttujen parissa ja siksi halusin nostaa heidän hienoja tuotteitaan esille arvonnan myötä.
1. PALKINNON eli amigurumin voitti nimimerkki
Purlina
Oijee! Onnea vaan Purlinalle. Ota suoraan yhteyttä tekijään osoitteeseen jenni.traskelin@hotmail.com ja esitä toiveesi hänelle.
2. PALKINNON eli kämmekkäät voitti nimimerkki
Bikke
Onnea Bikke!
Minä käyn blogistasi katsomassa, onko sinulla siellä sähköpostiosoitetta. Jos ei, otathan minuun yhteyttä vaikkapa kommentoimalla tähän postiin ja laittamalla s-postiosoitteesi. Minunkin pitäisi laittaa blogini etusivulle oma osoite, ehkä jonain päivänä :)
Kiitos hirveästi arvontaan osallistuneille! Pitää käydä kurkkimassa myös uusien lukijoiden blogeja, kunhan tässä joutaa...
Pidin blogissani aivan vastikään arpajaiset ja nyt paljastan arvonnan voittajat. Palkintoina oli kaverini tekemä vapaavalintainen amigurumi periaatteella "vain mielikuvitus on rajana" sekä miellyttävän tuntuiset, hienostuneet ja lämpöiset kämmekkäät syssyn ja talven viimoihin. Kämmekkäät ovat Ululai-merkkiset ja valmistettu Suomessa, samoin tietenkin amigurumit ovat ihan paikallista tuotantoa.
Mainoshenkinen en blogissa tämän kummemmin ole eikä minusta sellaista tule, mutta ymmärrätte varmaan, että minusta on tosi hienoa, että kaveripiirissäni puuhastellaan tällaisten juttujen parissa ja siksi halusin nostaa heidän hienoja tuotteitaan esille arvonnan myötä.
1. PALKINNON eli amigurumin voitti nimimerkki
Purlina
Oijee! Onnea vaan Purlinalle. Ota suoraan yhteyttä tekijään osoitteeseen jenni.traskelin@hotmail.com ja esitä toiveesi hänelle.
2. PALKINNON eli kämmekkäät voitti nimimerkki
Bikke
Onnea Bikke!
Minä käyn blogistasi katsomassa, onko sinulla siellä sähköpostiosoitetta. Jos ei, otathan minuun yhteyttä vaikkapa kommentoimalla tähän postiin ja laittamalla s-postiosoitteesi. Minunkin pitäisi laittaa blogini etusivulle oma osoite, ehkä jonain päivänä :)
Kiitos hirveästi arvontaan osallistuneille! Pitää käydä kurkkimassa myös uusien lukijoiden blogeja, kunhan tässä joutaa...
maanantai 19. marraskuuta 2012
Vaihtoehtoisia blogeja
Löysin tällaisen kuvan kissaa hoitaneen kamun FB-sivulta (terkut vaan! toivottavasti hra Utelias ei traumatisoinut). Olin viikonlopun kyläilyreissulla etelän suunnassa ja vasta tässä palailen arkeen. Kissa on näköjään auttanut sikäläisissä puuhissa.
Arvonta on päättynyt, mutta palasin yöllä enkä ole siis ehtinyt ajatellakaan arvonnan suorittamista. Palailen asiaan tässä alkuviikosta nyt kuitenkin, kunhan saan vähän unta palloon, pyykkiä pyöritettyä jiiänee. Lukijoita on tullut lisää, se on kiva! Lukijoiden lisääntyminen arvontojen kautta on sillä lailla käänteinen juttu, että samalla tulee mietittyä, pitäisikö blogissa olla jotain Tasoakin. On aivan mahdotonta yrittää miellyttää kuvitteellista lukijajoukkoa, mutta silti näiden pohdintojen parista yllättää itsensä toisinaan.
Näiden mielessäni häivähtäneiden blogistressiaatosteni (huom! vain häivähtäneiden...en suostu taipumaan liialliseen itsesensuuriin) kunniaksi paljastan nyt muutaman blogi-idean, joita olen näiden houreisten puuhastelupohdintojeni sijaan haaveillut blogien, ehkä superanonyymien salablogien, sisällöksi.
Kaapissa lymyävä design-fani
Järkevän kuluttajan kehossani elää järjetön materialisti, joka ihailee designia ja hankkii vaivihkaa joskus jonkun tyyriimmänkin vaatekappaleen, noin niin kuin esimerkiksi. Blogissa esittelisin makuani, mielipiteitäni ja löytöjäni. Jo tämän tunnustaminen on noloa, koska en halua tunnustautua tavarassa kieriskelijäksi. Tällaisen kaapissa lymyävän alter egon esiin päästäminen blogin muodossa tuntuisi ihanan syntiseltä puuhalta. Mutta jos innostus lisääntyisi, lisääntyisivätkö myös paljastumisen riskit? MUOKS: Virpi Salmelta aika hauska kolumni "ekokuluttamisesta", sopii ihan hyvin tähän, hih hih.
Epäsovinnainen räyhääjä
Olisi ihanaa päästä laukomaan yhtä tiukkasanaisesti kuin mitä joskus mielessäni ajattelen. Epäsovinnainen räyhääjä rikkoisi tabuja niin yhteiskunnallisesti kuin yksityisen piiriinkin liittyvien ajatusten parissa. Olen teräväkielinen ja joskus myös -mielinen, mutta tämänkin puolen itsessäni pidän mieluummin piilossa kuin paljastan.
Lapsi- ja sisustusblogi
On tietoinen päätös, etteivät lapseni ole blogissa tunnistettavia ja etten keskity sisustusratkaisujeni tai -haaveideni esittelyyn muuten kuin niiden liittyessä johonkin puuhasteluproggikseeni. Toisinaan olen silti kateellinen ihanille sisustusblogeille.
tiistai 13. marraskuuta 2012
Tiike-pöksyt
Jokunen viikko sitten vietettiin Kankaiden yötä eli pienyrittäjien pyörittämää tapahtumaa, jonka aikana oli kankaisiin liittyviä kilpailuja, alennuksia ja tarjouksia.
Silloin tuli myyntiin Käpysen tiikerikuvioista velouria, johon suhtautumista tuumailin. Hieman sitä teki mieli ostaakin, mutta tiedossa oli, että lapset eivät tällä hetkellä tarvitse uusia vaatteita ja muille en osaa tätä oikein ajatella.
Oli niin lutuista, kun kuopukseni innostui kankaasta erityisesti: "tiike!"
Joskus pitää varoa, mitä toivoo, nimittäin voitin Käpysen Kankaiden yön vitsikilpailussa kolme metriä heidän uutuuskankaitaan, mukana myös metri tätä tiikeä. Tiesin välittömästi, että haalarithan tästä tulee, tiike-fanille.
Kangas on Leena Rengon suunnittelema.
p.s. Kylläpä nätisti polttaa tuota kuvaa tämä marraskuu, suomeksi pimeys. Päätän olla välittämättä.
Silloin tuli myyntiin Käpysen tiikerikuvioista velouria, johon suhtautumista tuumailin. Hieman sitä teki mieli ostaakin, mutta tiedossa oli, että lapset eivät tällä hetkellä tarvitse uusia vaatteita ja muille en osaa tätä oikein ajatella.
Oli niin lutuista, kun kuopukseni innostui kankaasta erityisesti: "tiike!"
Joskus pitää varoa, mitä toivoo, nimittäin voitin Käpysen Kankaiden yön vitsikilpailussa kolme metriä heidän uutuuskankaitaan, mukana myös metri tätä tiikeä. Tiesin välittömästi, että haalarithan tästä tulee, tiike-fanille.
Kangas on Leena Rengon suunnittelema.
p.s. Kylläpä nätisti polttaa tuota kuvaa tämä marraskuu, suomeksi pimeys. Päätän olla välittämättä.
Myöhäissyksyinen viikon menu
Ihan ensimmäiseksi huikkaus, että tässä blogissa oleva arvonta loppuu tänään! (EDIT: Eikä lopu, sekoilin.) Pääset osallistumaan arvontaan vaikka oikeassa palkissa olevasta kuvasta.
Kesän korvilla nappasin kuvan jokaisesta tehdystä ruoasta viikon ajalta. Uhosin tekeväni saman talvisempaan aikaan, kun ainekset ovat vähemmän freshit. Tämä on melko lailla peruslista työssäkäyntiarkena, kun kaikki syövät yhden ruoan muualla.
Jos kiinnostaa, tämän saa napata omaan blogiinsa haasteeksi. Sellainen toive on, että jos joku tekee haasteen, niin vinkkaa siitä mulle tänne blogiin, koska mua kiinnostaa muiden ruokalistat. Tiedän, että moni inhoaa ruoka-aiheita niin kotiarjessaan kuin akkainlehdissäkin. Mulle ruoanlaitto on parhaimmillaan arjesta pakenemista, ja normaalisti no, parhaimmillaan ehkä hengähdyshetki, heh. Muiden ruokalistat mua kiinnostaa edullisten käytöntöjen, ideoiden ja oikopolkujen (monesti laiskuus/kiire/motivaationpuute vaivaa) vuoksi. Kaikki einespöperöt tänne siis!
Ma: Porkkanakeitto
Ti: Hernekeitto (näyttää vähän yrjöltä, mutta on itse tehtynä aika hyvää)
Ke: Se Kuuluisa avokadopasta arkimalliksi sovellettuna (tuo linkki ei ole alkuperäiseen reseptiin, mutta alkuperäinen löytyy siis Safkaa-kirjasta)
To: kiusauseines
Pe: Suppilovahverorisotto
La lounas: spagetti bolognese soijarouheesta
La päivällinen: sekava paistos bulguria, kasviksia, oliiveja, papuja ja fetaa
Lopuksi vielä punajuurimuhennosta, puikulapottuja, ruusukaalta ja kermaviiliä
Ei näytä arkieväs samalta kuin ravintolassa, heh.
En ole koskaan ollut oikein lisukkeiden väsääjä, mutta syön sitten marjoja tai ne kasvikset mukana ruoassa.
Kesän korvilla nappasin kuvan jokaisesta tehdystä ruoasta viikon ajalta. Uhosin tekeväni saman talvisempaan aikaan, kun ainekset ovat vähemmän freshit. Tämä on melko lailla peruslista työssäkäyntiarkena, kun kaikki syövät yhden ruoan muualla.
Jos kiinnostaa, tämän saa napata omaan blogiinsa haasteeksi. Sellainen toive on, että jos joku tekee haasteen, niin vinkkaa siitä mulle tänne blogiin, koska mua kiinnostaa muiden ruokalistat. Tiedän, että moni inhoaa ruoka-aiheita niin kotiarjessaan kuin akkainlehdissäkin. Mulle ruoanlaitto on parhaimmillaan arjesta pakenemista, ja normaalisti no, parhaimmillaan ehkä hengähdyshetki, heh. Muiden ruokalistat mua kiinnostaa edullisten käytöntöjen, ideoiden ja oikopolkujen (monesti laiskuus/kiire/motivaationpuute vaivaa) vuoksi. Kaikki einespöperöt tänne siis!
Ma: Porkkanakeitto
Ti: Hernekeitto (näyttää vähän yrjöltä, mutta on itse tehtynä aika hyvää)
Ke: Se Kuuluisa avokadopasta arkimalliksi sovellettuna (tuo linkki ei ole alkuperäiseen reseptiin, mutta alkuperäinen löytyy siis Safkaa-kirjasta)
To: kiusauseines
Pe: Suppilovahverorisotto
La lounas: spagetti bolognese soijarouheesta
La päivällinen: sekava paistos bulguria, kasviksia, oliiveja, papuja ja fetaa
Lopuksi vielä punajuurimuhennosta, puikulapottuja, ruusukaalta ja kermaviiliä
Ei näytä arkieväs samalta kuin ravintolassa, heh.
En ole koskaan ollut oikein lisukkeiden väsääjä, mutta syön sitten marjoja tai ne kasvikset mukana ruoassa.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Pientä sisustuspuuhaa tyynyillä
Makasin juuri pari tuntia ihan lahnana sohvalla, mitä nyt aina joku on välillä käynyt istumassa pään päällä tai silleen. Taitaa olla joku November blues.
Siksi on varmaan tullut ommeltuakin, kun ei oikein muuhun jaksa keskittyä.
Tässä ompelupuuhassa oli sellainen idis, että kankailla on kiva päällystää juttuja. Mulla on kasa lässähtäneitä tyynyjä, jotka on silti kivoja peuhaamistarkoitukseen. Tein niitä muutaman pojalle ja heti se tuntui hiffaavan, mitä niillä on tarkoitus tehdä.
Kotoa löytyy myös pari vierastyynyä, aattelin, että niitäkin vois käyttää sisustuspuuhissa, kun ihan yhtä laillahan niitä voi pitää koristeena ja sitten vaan sujauttaa tyynyliinan päälle, jos on joku yökylässä.
Nämä ovat Robert Kaufmanin puuvilloja Perhonen korvanlehdellä -putiikista. Hommasin nämä Kankaiden yöstä edukkaasti. Varmaan teen näille vielä yhden kaverin, joka on tummempisävyinen ja vähän niin kuin kokoaa tän setin. Nää kun on kaikki perusvärejä, ja sen yhden pohja sininen höystettynä näillä muilla väreillä...Lässytilää...
Siksi on varmaan tullut ommeltuakin, kun ei oikein muuhun jaksa keskittyä.
Tässä ompelupuuhassa oli sellainen idis, että kankailla on kiva päällystää juttuja. Mulla on kasa lässähtäneitä tyynyjä, jotka on silti kivoja peuhaamistarkoitukseen. Tein niitä muutaman pojalle ja heti se tuntui hiffaavan, mitä niillä on tarkoitus tehdä.
Kotoa löytyy myös pari vierastyynyä, aattelin, että niitäkin vois käyttää sisustuspuuhissa, kun ihan yhtä laillahan niitä voi pitää koristeena ja sitten vaan sujauttaa tyynyliinan päälle, jos on joku yökylässä.
Nämä ovat Robert Kaufmanin puuvilloja Perhonen korvanlehdellä -putiikista. Hommasin nämä Kankaiden yöstä edukkaasti. Varmaan teen näille vielä yhden kaverin, joka on tummempisävyinen ja vähän niin kuin kokoaa tän setin. Nää kun on kaikki perusvärejä, ja sen yhden pohja sininen höystettynä näillä muilla väreillä...Lässytilää...
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Lattiatyynyserkut
Heti alkuun muistuttelen blogissani olevasta arvonnasta, joka on voimassa vielä melkein viikon ajan!
Sain viimein ommeltua kolmannen serkuksen: nyt lattiatyynyjä on kolme. Yksi huoneen omistajalle, yksi kaverille ja yksi toiselle kaverille tai (häiriköivälle) pikkuveljelle.
Aika kivoja ovat näin kolmestaan kulkiessaan!
Tämä sininen näistä on se uutukainen, joka antoi odotella itseään. On joskus tylsää ommella sama juttu moneen kertaan...Näissäkin on jonkin verran tekemistä, kun tyynyn sisälle ommellaan ensin sisätyyny (nyt käytin vasta revennyttä lakanaa), askarrellaan tereet ja tehdään aukileikkauksia, jotta pyöreä muoto onnistuisi.
Olen puskenut kaiken karkkivärisen tyttären huoneeseen, koska muuten kotona ei karkkivärejä ole. Minä vaan tykkään kukkakuoseista ja hippivaikutteista... Kaikki nämä kankaat ovat Amy Butlerin jämäkkää puuvillasatiinia, ja tuo sininen kangas on Polinkasta.
Jos jotakuta kiinnostaisi ommella pyöreänmallinen tyyny, voin kirjoittaa muutamia vinkkejä, miten tällainen saattaisi onnistua kotikonstein. Tämän kaavan nimi on Get the Message ja kaavaa saa muun muassa Polinkasta.
Sinistä pitää vielä hieman asetella, kun sisätyyny on jotenkin kierosti.
Sain viimein ommeltua kolmannen serkuksen: nyt lattiatyynyjä on kolme. Yksi huoneen omistajalle, yksi kaverille ja yksi toiselle kaverille tai (häiriköivälle) pikkuveljelle.
Aika kivoja ovat näin kolmestaan kulkiessaan!
Tämä sininen näistä on se uutukainen, joka antoi odotella itseään. On joskus tylsää ommella sama juttu moneen kertaan...Näissäkin on jonkin verran tekemistä, kun tyynyn sisälle ommellaan ensin sisätyyny (nyt käytin vasta revennyttä lakanaa), askarrellaan tereet ja tehdään aukileikkauksia, jotta pyöreä muoto onnistuisi.
Olen puskenut kaiken karkkivärisen tyttären huoneeseen, koska muuten kotona ei karkkivärejä ole. Minä vaan tykkään kukkakuoseista ja hippivaikutteista... Kaikki nämä kankaat ovat Amy Butlerin jämäkkää puuvillasatiinia, ja tuo sininen kangas on Polinkasta.
Jos jotakuta kiinnostaisi ommella pyöreänmallinen tyyny, voin kirjoittaa muutamia vinkkejä, miten tällainen saattaisi onnistua kotikonstein. Tämän kaavan nimi on Get the Message ja kaavaa saa muun muassa Polinkasta.
Sinistä pitää vielä hieman asetella, kun sisätyyny on jotenkin kierosti.
maanantai 5. marraskuuta 2012
Vyön kiristämistä
Niin, tarkoitus ei ole otsikolla leuhottaa keskivartalon kutistumisesta vaan siitä, että vakuutuslasku, rusentuneet rillit ja talouden toisen tienaajan tulojen tippuminen ovat aiheuttaneet pakollisen säästötoimiin ryhtymisen.
Eli vinkkejä otetaan vastaan. Mistä kaikesta voi pihistää?
Olen ollut eloni aikana monenlaisissa taloudellisissa tilanteissa. On ollut opiskelijaelämää, minimiäitiysrahaa, viemäriremonttia ja toisaalta lisätöitä, vakituinen työpaikka ja silviisiin. En ole siis profiloitunut tarkasti mihinkään kuluttajagenreen; välillä säästellään, välillä päästellään.
Eilen kävin kaupassa ja tili on jo heti palkan jälkeen nollilla, joten lapsilisiin asti mennään eilisillä ostoksilla ja käteispurkin varannoilla.
Ehkä nää hedelmät riittää loppuviikkoon.
Eli vinkkejä otetaan vastaan. Mistä kaikesta voi pihistää?
Olen ollut eloni aikana monenlaisissa taloudellisissa tilanteissa. On ollut opiskelijaelämää, minimiäitiysrahaa, viemäriremonttia ja toisaalta lisätöitä, vakituinen työpaikka ja silviisiin. En ole siis profiloitunut tarkasti mihinkään kuluttajagenreen; välillä säästellään, välillä päästellään.
Eilen kävin kaupassa ja tili on jo heti palkan jälkeen nollilla, joten lapsilisiin asti mennään eilisillä ostoksilla ja käteispurkin varannoilla.
Ehkä nää hedelmät riittää loppuviikkoon.
torstai 1. marraskuuta 2012
Laulukalamekko
Tämä laulukalakuosi meni kansaan kuin häkä, taisi loppua melko pian. Itse en ollut tästä kiihkoissani, mutta kun näin livenä, näin myös tämän ihanan yönsinisen pohjavärin ja halusin sitten palan. Tuloksena liivimekko Lindexin mekosta piirretyllä kaavalla.
Kangas on joustofroteeta Seliasta.
Mutta mikä parasta, olin niin reipas, että sain ommeltua tyttärelle Vaatekaapin Perusosan eli vaatteen, joka tarvitaan, että muita vaatteita voi käyttää. Se on siis tuo valkoinen pusero (Nanson palatrikoota Löytö-Palasta). Vaateasioita olen pohtinut omankin kaappini kohdalla ja juurikin näitä perusosia (muuten en ole vaatteiden suhteen loputtoman shoppailuhenkinen, viittaan sekä rahatilanteeseen että muihin intresseihin...ei tosin valitettavasti tarkoita sitä, ettenkö olisi joiltain osin turhamainen).
(Ja ei taas mietitä kohdistuksia sen kummemmin...Mulle on vähäisen kangasmäärän omistaessani tärkeintä lähinnä se, että kuviot asettuvat vaatteeseen kivasti. Mutta onneksi maailmassa on paljon parempia ompelijoita kuin minä.)
No joko saa mennä.....?
Liekö tässä laulukalan esikuvaa? Tällaisia multa löytyy kotoa kolme. Nämä tyypit ovat sateenkaarikirjoahvenia ja ovat majailleet kortteerissani reilut neljä vuotta.
p.s. Blogissani on käynnissä arpajaiset, osallistu ihmeessä! Osallistua voivat myös anonyymit, kunhan jättää nimimerkin.
Kangas on joustofroteeta Seliasta.
Mutta mikä parasta, olin niin reipas, että sain ommeltua tyttärelle Vaatekaapin Perusosan eli vaatteen, joka tarvitaan, että muita vaatteita voi käyttää. Se on siis tuo valkoinen pusero (Nanson palatrikoota Löytö-Palasta). Vaateasioita olen pohtinut omankin kaappini kohdalla ja juurikin näitä perusosia (muuten en ole vaatteiden suhteen loputtoman shoppailuhenkinen, viittaan sekä rahatilanteeseen että muihin intresseihin...ei tosin valitettavasti tarkoita sitä, ettenkö olisi joiltain osin turhamainen).
(Ja ei taas mietitä kohdistuksia sen kummemmin...Mulle on vähäisen kangasmäärän omistaessani tärkeintä lähinnä se, että kuviot asettuvat vaatteeseen kivasti. Mutta onneksi maailmassa on paljon parempia ompelijoita kuin minä.)
No joko saa mennä.....?
Liekö tässä laulukalan esikuvaa? Tällaisia multa löytyy kotoa kolme. Nämä tyypit ovat sateenkaarikirjoahvenia ja ovat majailleet kortteerissani reilut neljä vuotta.
p.s. Blogissani on käynnissä arpajaiset, osallistu ihmeessä! Osallistua voivat myös anonyymit, kunhan jättää nimimerkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)