Ensimmäiset kylvökset

Useampi tuttu on vinkannut, että olisi kiva lueskella konkreettisia vinkkejä pihapuuhasteluihin. On ensimmäiseksi todettava, että parhaiten asiassa auttaa ammattikirjallisuus ja puutarhalehdet, joista suosikkini ovat Pentti Alangon teokset ja lehdistä Viherpiha, niin ja kasvimaapuuhastelija saa hyviä vinkkejä yhdessä paketissa teoksesta Keittiötarhan kolme vuodenaikaa (Minna Siltala). Näin muutama mainitakseni. Mutta jos ei halua hardcore-henkistä harrastelua, niin voihan olla iloa lueskella vaikka nyt siitä, miten ihan tavalliset viherturaajat minkäkin tekevät. En ole kova esikasvattelija holtittomuuteni ja vähäisen ikkunatilani vuoksi, mutta en malta olla esikasvattamatta silti jonkin verran. Näin sen teen:

Ihan ensimmäiseksi hankin taimimultaa. Taimimulta on köyhempää, joten se ei polta taimiparkoja, joilla muutenkin on kovat olot näin sisätiloissa tähän aikaan. Sitten täytän taimimultaa tämännäköiseen (kyseinen yksilö on Nelson Gardenin) taimipottilaatikkoon.

Taimipottiloota on mahtava kapistus. Moni laittaa ihania kippoja ja kuppeja ikkunalaudat pullolleen, mutta minusta tämä suorastaan kansallissosialistisen suora ja järjestelmällinen taimirivistö on niin käytännöllinen. Taimien juuret kasvavat potin sisälle ja ne saa myöhemmin irti juuria vahingoittamatta, ja muovikupu (jonka saa kiepsautettua myös niin, että lootassa vaihtuu ilma) tekee kylvölle suosiollisen mikroilmaston. Ja sitten toimitaan kylvöohjeiden mukaan, eli kylvetään suositeltuina aikoina (joita itse ainakin soveltelen) ja jos sanotaan, että siementä ei peitetä, niin ei sitten peitetä.

Tässä siis pottilaatikko kansi päällä. Vähän niin kuin minikasvihuone. Ja lopuksi vielä pidetään huoli siitä, että muistaa, mikä siemen on kylvetty mihinkin.

Minun kylvöksissäni ei ole suurensuuria odotuksia. Lähden kokeilemaan kukkapuolella ihastuttavaa keijumekkoa, jonka kylvämisessä olen myöhässä, mutta jota en olisi aiemmin näin pohjoisessa viitsinyt kokeilla. Lisäksi yritän houkutella perhosia lääkärinkukalla ja kokeilen myös spontaania turhamaisuusostosta isotsinniaa, jolle en anna liikoja odotuksia, mutta jota on hauska kokeilla. Isotsinnia on peräisin viattomalta kuminauhaostokseltani: Hortus oli keksinyt ovelasti Hortus Luxus -sarjan, joka näytti vielä houkuttelevammalta kuin muut Hortus-siemenet. Samaan syssyyn ostin sitten vielä päivänkakkaroita, joita ajattelin kylvää puna-ailakkien sekaan pihan reunoihin luonnonmukaisen pihan ajatuksella. Jos kaikki käy niin kuin toivon, on pihassa enemmän kukkivia päivänkakkaroita kuin nykyään (ei vielä tänä kesänä tosin), vaikka niitä nytkin putkahtelee aina sieltä täältä niin, että tiedän sen viihtyvän armottomalla pihallani.

Näin! Aluksi sumuttelen siemeniä ja myöhemmin voi kastella myös alta kaatamalla laatikon pohjalle vettä. Kunhan näiden siementen kohtalo on selvinnyt, eli kuka iti ja kuka ei, ja olen siirtänyt nämä, kylvän vielä toisen satsin, johon tulee muun muassa iisoppia ja ehkä jotain nopsempia kesäkukkia, niin ja ehkä parsakaalta, jos virtaa on, siemeniä kun on ja viime vuonna tuli vähän satoakin. Tämän postauksen suositus on siis ehdottomasti pottilaatikko kaikille suomalais-saksalaisen järjestyksen ystäville.