Apilahurtuuki

Kun paikalliset surauttelijat tekivät Michas Stoffeckeen tilauksia, pysyin maltillisena. Kyseisen puljun ns. salaiset paketit eli metrihinnaltaan hyvin halvat yllätysjerseyt ja -interlockit saivat ompeluakkojen housunpuntteihin ja hameenhelmoihin aikaan sellaiset tutinat, että kankaita tilailtiin urakalla. Mutta hah, minäpä olin kohtuullinen ja tilasin vain koristenauhoja ja tätä apilakangasta, jota jostain perverssistä syystä halusin itselleni...



Toteutin kyseisen hurtuukin samalla tätini kaavalla, jolla tein keijuneitopuseron, ja lisätäänpä tätiini ja kohtuullisuuteen liittyen pieni anekdootti: Paljastettakoon, etten etenkään äitini puolelta ole af tai von, vaan ylläripylläri persevä savolainen. Sukujuureni on revitty savotalta tänne nykyiseen seutuuni (joka on tosin vahvasti kiinni identiteetissäni isäni puolelta, tätä "huikeaa ja mehukasta" sukuläppää toisella kertaa...) ilman että minuun olisi jäänyt kuin ali- ja puolitajuisia merkkejä savolaisuudesta. Jos tätä lukee joku savolainen niin pliis, kertokaa, mitä merkkejä kannattaisi itsestään etsiä! Joka tapauksessahan mussa ei taida olla kovin isoja pisaroita Suomen läntistä perimää, joten kulttuurisesti mennään paikallis-ruotsalais-savolaiscocktaililla...

Mutta asiaan. Savolaissuvulleni on ollut tyypillistä "tenttu tappoi miehen" -tyyppiset muistokirjoitukset (varmaan hyvin tyypillistä rahvaalle), ja yhtä hyvin on mennyt omaisuuden saralla. Isoisoisäni kuolinpesän kartoituksessa, jota tätini luona silmäilin, oli enemmän velkaa kuin omaisuutta, ja kuolinpesän tavarat olivat lusikoineen listattu. Ei ole ennen ihmisellä ollut tavaraa. Vanhempieni sukupolvi on ollut ensimmäinen, jolla sitä on ollut (siis jos ei ole jo mainitut af tai von), ja kylläpä sai taas Joosepin "Ryysyrannan" paperit ihmettelemään tätä tavarassa rypemistä.

Tänään on tosin siivottu, joten ei näytä kamalalta. Ja huomenna kirpputorille myyjäksi. Tekee hyvää luopuminen, keräilijälle.



Takaisin asiaan. Tällainen outo paita/tunika/mekko/yöpaita tästä tuli. Ajattelin käyttää vyön kanssa, jos löytyy riittävästi reikiä omaava, että saan sen köytettyä uumalleni (tarkoitus ei ole vainota läskiä, se tekee monet komeaksi, mutta tuntuu kuin kuopus olisi jäänyt asumaan keskivartalooni...jätän tämän tähän, musta on tärkeä viestiä ennemmin tyytyväisyyttä itseensä). Mennee kesällä leggingssien kanssa, tai tiukkojen farkkujen. Tai jos alan epäröidä, tästä tuleekin yöpaita. Mutta ehken luovuta tän kanssa vielä, kun jostain syystä edelleen tykkään kuosista.