Olen alkanut elää täysillä kevättä. Laskeudun, tai siis kiihdyn hiljalleen kevätmaniaan, joka tasapainottelee kevätväsymyksen kanssa.
Tässä muutamia kevään puuhailuja!
Tyttäreni sai Irlannin virtuaalimummoltaan viime kesänä ruohopään. En viitsinyt alkaa tuolloin värkkäämään ruohopään kanssa, sillä vihreää ja vehreää oli muutenkin. Nyt on sopiva hetki ruohopäälle, sillä on valoisaa ja muuta kasvua ei ole liikaa, tai siis niin paljon, että ruohopää unohtuisi. Nyt sitten odottelemme, että sille kasvaa sänki.
Olen letkeän kotihoidontukeni turvin hankkinut tulppaaneja useampaan otteeseen. Tässä tämänhetkinen kimppu. Herkkää pinkkiä ja valkoista.
Olen päättänyt, etten aloita varsinaisia kylvöjä ennen maaliskuun loppua, sillä valo ei näin pohjoisessa vielä kunnolla riitä, mutta laitoin nyt jo pienet voileipäkylvökset (pussi Irlannista, kyljessä lukee "mustard") ja jatkan sitten huomenissa tai muuten lähiaikoina krassilla. Tällaisia en jaksa millään värkätä sitten myöhemmin, koska en tykkää kastella tiuhaan.
Vinkiksi, että toopekin osaa tämän homman. Laitetaan vaan talouspaperille siemeniä ja kohta puskee jo siementä märästä paperista. Jotenkin silti tuntuu, että kivempi olisi upottaa nämäkin multaan.
Tämän päivän jymypotti odotti kuitenkin aivan äkkiarvaamatta viatonta kulkijaa. Helkkari vie ja sus siunakkoon, kaveria puskee maan pinnalle!
Tässä the hautakummun, eli taloyhtiön kukkapenkin syyshohdekukka puski läpi soran ja tupakantumppien (sic!) seasta.
Nyt tässä iltasella ryhdyin tosin epäröimään, voiko kyseessä sittenkin olla se samperin rikkaruoho, joka on jo aikoinaan taimistolla kytkeytynyt sitkaasti syyshohdekukan kaveriksi. Sovitaan, että ei!
En ollut hoksannutkaan, että aurinkoisella paikalla sijaitseva töh kumpu on loistava penkki keväiseen bongailuun, se kun on alkanut jo sulaa! Ihanata. Yksi ikivihreäkin siellä mennä porskutteli, mutta seuraavaksi odotan, milloin tulppaanit alkavat työntää nokkaansa mullista...
p.s. Pikkukissani kanssa keräilimme potkurireissulla myös pajunkissoja. Ne ovat meillä ulkona. Harmi vaan ei ole mitään kaunista astiaa niille.
Hip hei! tein saman huomion kukkapenkissä, eloa löytyi! Tarkemmin en edes käynyt syynäämässä, mutta jotain (ilmeisesti sipulikukkaa)oli jo nousussa!
VastaaPoistaOudointa oli, että viime marraskuussa mulla nousi helmililjaa JA jaloleinikkiä, joka ei ollut suostunut kesällä samaan!!! Toivottavasti eivät säikähtäneet syksyllä niskaan ropsahtanutta lunta...
VastaaPoistaMä jännitän, onko Fröken Zilga (Lepplaxin taimistolta viime keväänä haettu viiniköynnös) selvinnyt talvesta. Vielä kukkapenkissä on varmaan puoli metriä lunta, mutta äkkiä se siitä sulaa, kiitos tiilipölyn ja muun hangelle levinneen muuraukseen liittyvän töryn.
VastaaPoistaTekikö se jotain viime vuonna, siis hetelmää? Meillä oli Zilgasta puhetta kyllä joskus, mutta se oli ennen mahdollista Tuotantoa...
PoistaEi se tehnyt viime vuonna vielä muuta kuin kasvoi lyijykynän kokoisesta kuivasta ja mustanpuhuvasta kepistä ehkä 70-senttiseksi lehteväksi roitoksi. Mutta on sekin ainakin minusta jo melkoista edistystä, kun lähtökohtana oli tosiaan kukkaruukku ja kuiva keppi, jossa muutama vihreä päykylä. Se kai alkaa hetelmää tehdä vasta muutaman vuoden kuluttua. Joku tiesi, että tänä kesänä saatan nähdä kasvua sitten viime kesänkin edestä. Toivotaan!
VastaaPoistaSIIS IHANA tuo ruohopää!!!! Määki haluun tommosen meijjän lillerille! :D
VastaaPoistaSaisko sulta 2 oksaa?En ehtis metsään,ja Neitin tarvii viedä kouluun pari!
VastaaPoistaKiitos ruohopäämuistutuksesta! Täytyykin tehdä muksujen kanssa nuo kasvamaan, vielä ehtii pääsiäiseksi. Töissä kerran laitettiin, mutta ajattelemattomasti osa sai vanhasta pussista siemenet ja eihän ne kasvanut vaan osalla oli aikas kaljut ruohopäät. T: Irmeli
VastaaPoista