Isoposliinikukka

Esittelen nyt suuren rakkauteni isoposliinikukan (Hoya carnosa), joka asustaa keittiöni ikkunalaudalla. Tunnesiteeni kyseiseen yksilöön on hyvin suuri, sillä olen kasvattanut sen mummolan posliinikukasta, ja mummolan posliinikukka on peräisin mummon naapurilta, joka puolestaan on evakkomatkalle lähtiessään taittanut oksan kotikasvistaan. Siksi kutsun omaa posliinikukkaani Karjalan evakoksi (mulla on myös toinen, jonka nimi on Köpi; kaverilta saatu posliinikukka Kyösti Kallion kotitilalta). Lapsuuteni muistoihin posliinikukka kuuluu saumattomasti, ja minun maailmassani posliinikukka kehystää ikkunaa vähän niin kuin oma yksilö kehystää keittiön ikkunaa, on ikkunan verhot.

Kas näin:



Posliinikukalla on miljoona hyvää puolta, mutta jos voisin jotain erityisesti hehkuttaa, niin sitä, että se kukkii maaliskuusta syyskuuhun hennon vahamaisin vaaleanpunaisin kukin, joista tippuu makeaa nestettä. Kukat tuoksuvat ihanasti iltaisin. Karjalan evakko on alkanut jo muodostaa nuppuja, eli kevät on hyvässä käynnissä.



Posliinikukka tykkää kuivahtaa välillä, mistä syystä se sopii erinomaisesi hoteisiini. Veikkaan, että monta kasvia on tapettu liian huolelliseen kasteluun. Omat kasvini majailevat länsi-ikkunalla ja veikkaankin, että länsi- ja itäikkuna ovat sen paras sijoituspaikka.

Lannoitan kasvia kasvukaudella säännöllisesti, jotta se jaksaa kukkia. Toistaiseksi Karjalan evakolla on ollut yhtäaikaisesti maksimissaan 11 kukka..ööh...vanaa? rypästä? Ne kasvavat aina samoihin kohtiin, joten annan kukkien rauhassa kuivahtaa, etten sohi kukkien kasvukohtaa rikki.

Karjalan evakosta tai Köpistä voin antaa kasvuoksaa rakastavaan kotiin.