Kukkasuunnitelmia kesäksi osa 1

Tämä viimekesäinen kuva takapihalta vie ajatukset jo kohti kesää ja sen uusia pihasuunnitelmia. Tai suunnitelmia ja suunnitelmia, ennemminkin pikkuinen puutarhani on sarja kokeiluja ja manian ilmenemiä, ei niinkään suunnitelmallinen, onnistunut ja harmoninen kokonaisuus. Tai no on sitä suunnitelmallisuutta jonkin verran, kun asiaa alkaa miettiä. Värit, pieniä soveltuvuusaatoksiakin,...

Ja tänä kesänä perhoskasvien lisääminen.

Rakastan pihapuuhia, mutta olen maailman onnettomin kesäkukkien hoitaja. Haluaisin, että mulla olisi räiskyvä ruukkupuutarha, mutta räiskyvästä ei ole näillä kasteluilla, nyppimisillä ja puunaamisilla tietoakaan. Täytyy siis vielä erikseen miettiä, miten saan onnettomalle etupihalle jotain väriä, ja olisiko takapihalle mahdollista saada myös jotain onnistunutta ruukkuviritelmää (saa vinkkailla!). Tässä nyt hajamietintöjä perennoista, sillä niiden suhteen mulla sentään on jonkinlaista toivoa.

Tulin jo tilanneeksi (paikasta Viherpeukalot, oli pakko kokeilla...antoivat akileijoja kaupanpäälle, hih -- yleensä suosin Särkän perennataimistoa aina, kun mahdollista) taloyhtiön kukkapenkkiin muutaman auton renkaiden litistämän kaunopunahatun tilalle uusia. Taloyhtiön kukkapenkkihän on surkuhupaisan nimen "hautakumpu" saanut viritelmä, jonka aion vielä saada kukoistukseen....(ihan kaunis se on nytkin). Koska kaunopunahattu on maailman ihanin ja perhoset lööv sitä. Itselle voisin laittaa vielä yhden valkoisena...

Pari Magnus-kaunopunahattua laitan kokeeksi takapihalle, vaikken usko niiden siellä kukoistavan. No mutta. Viime kesänä havaitsin kauppapuutarhalla, että kamtsatkanmaksaruohossa oli perhosia ihan pipona. Koska kamtsatkanmaksaruohon väritys ei niin sovi takapihalleni (kelta-punainen), kokeilen hempeämpää, pinkihtävää kaukasianmaksaruohoa.

Etupihalle laitan surullisen näköisiin minipenkkeihin punaisia kaunokaisia, sillä niillä on jotain leviämisen toivoa (riesaksi asti ne eivät siinä pääse leviämään).

Lisäksi aion napata mukaani äidiltäni yhtä kurjenpolvea, koska perhoset tykkäävät myös niistä ja koska se on vaatimaton ja sitä paitsi mummoni peruja. Mummolta minulla on jo tarha-alpia ja jalopähkämöä. Siinäpä perennasuunnitelma sitten alkaisi (toivottavasti) olla. Ehkä yritän uusiksi tiikerililjaa, kun viime vuonna tuli muita liljoja, kun niistä ei keväällä erottanut :)

Nytpä tulin ajatelleeksi, että voisin ehkä tilata vielä (huh, millä? leveällä kotihoidontuellani?) päivänkakkaraa, sillä se viihtyy pihani askeettisissa oloissa. Piti kerätä sitä, mutten muistanut...Puna-ailakkia kasvaa pihallani siellä täällä, sillä se viihtyy ja olen ravistellut siemenkotia sinne sun tänne. Haluaisin noudattaa kirjaimellisesti Pentti Alangon oppeja luonnonmukaisesta puutarhasta, mutta jostain syystä pihalleni eksyy aina toisinaan jaloritarinkannuksia ja muita päättömyyksiä...