Salmiakkia, kaupunkiautoja ja pipo

Onpa ollut ihana päivä...not. Koko päivän on yrjöttänyt (niin kuin olis tauti ilman georgea....ehkä se on sitä, perheenlisäystä ei ole tulossa) ja porukka on matalapaineessa. Hyvä puoli on se, että puuhastelin esikoisen kanssa ja ompelin siinä samalla. Ihan basic shittiä eli ei mitään uutta auringon alla, mutta käytännöllistä peruskampetta.

Leena Renko -mainosta, eli pari kangasvaihtareilta suunnittelijalta itseltään saatua kangasesimerkkiä.

Tätä ihailin Pikkukiiski-blogissa kauan ennen kuin tiesin tämän tulevan kankaaksi, sitten kun sain tätä pätkän, en ollutkaan enää niin innoissani, ja nyt valmiina vaatteena tämä on musta tosi rock ja cool ja mitä kaikkea ne nykynuoret ovatkaan, hih.

Kyseessä siis tuore Kaupunkiautot-kuosi Sampsukasta muokattuna pienen miehen napakaksi puseroksi:



Tällainen se paita siis on, ei oikein lättänänä asetu:



Myös tämä joustofrotee on Leena Rengon suunnittelema. Tein tästä puseron esikoiselle ja taas sillä järkevällä ajatuksella, että neutraali kuosi menee seuraavallekin. Siksi kaavana järkevä Ottobren More Grey.



Tätä oli hankala kuvata. Ei siksi, että hienostelisin valolla, vaan koska mulla ei ole ollut hetken rauhaa. Tässä pieni esimerkki:



Ostin tätä pienen palan suoraan suunnittelijalta, mutta tietääkseni tätä saa Hannan Kankaasta ja Royal-tuotteesta. Tämä on mun mielestä monikäyttöinen, olen nähnyt esimerkiksi oikein kauniin singoalla-mallisen mekon (Jenni K:n, jos satut vaikka tämän lukemaan). Olen miettinyt, tekisinkö loppupalasta sortsit, mutta saa nähdä, pidänkö kuosia alaosaksi riittävän monikäyttöisenä.

Lopuksi vielä Lieblingsstückestä tilaamani pala avaruusapinajerseytä, koska halusin välikausihaalariin sopivan pipon. Tällainen siitä tuli:



En fanita avaruusapinaa noin muuten mitenkään hirveästi, mutta se sopi mielestäni äitini yllärinä kirpputorilta löytämään välikausihaalariin, joka siis tässä pipon kera. Ei tästä kauheasti selvää saa, mutta malli oli kuvaustilanteesta sen verran innoissaan, että parempaan en pystynyt.



p.s. Tänään vinkkasin Naamakirjassa blogini 1-vuotisarvonnasta. Kävijämäärä nousi 100 normaalista, mutta vain kaksi osallistui arvontaani. Tuli sellainen olo kuin olisin viuhahtanut eikä kukaan edes kiljaissut. Kyllä täällä on paljon kivempaa olla ilman nimeä.