Jouluvalmisteluja ja stressin suitsimista

Aloittelin työpäivää kotona ja katselin ikkunasta ulos. Hoksasin, että olin siirtänyt ajatuksen joulupalloista joksikin hieman...no, rasvaisemmaksi.

Olin nimittäin viikonlopulla nähnyt parvekejoulukoristeluja pallovaloilla. Ajatus jotenkin siirtyi lintujen talipalloiksi...Hännänhuippuna tuossa "installaatiossa" roikkuu sianrasvatanko! Hehhehee, aika esteettistä.

Tai no, nämä talit näyttävät oikeastikin ihan kivoilta, ainakin jos niihin saadaan lintujakin.  Tykkään linnuista ihan mielettömästi.

Tiedän, ettei lintuja tarvitsisi vielä ruokkia, mutten ruokkinut viime talvena (kutsun sitä hoivaenergian puutteeksi, kun taloudessa oli vauva) ja halusin hyvissä ajoin tehdä ruokintapaikan tutuksi. Pitää miettiä, mitä muuta laittaa vielä mukaan sitten, kun lunta tulee. Kuorellisia auringonkukansiemeniä en viitsi laittaa, kun ne saattaisivat sotkea naapurinkin puolta.

Sain tainnutettua perjantaipäiväistä joulukielteisyyttäni. Perjantai-iltana tehtiin pipareita omenamuotilla, jonka sain ystävältä viime joulun alla.  Kiireisen uramamman periaatteilla ostin kaiken valmiina eli taikinan, kuorrutteen ja karkit. Samalla tehtiin yhdessä mokkapaloja (vieläkin kehittelen täydellistä reseptiä!) ja pitsaa. Toisinaan sitä katselee epäuskoisena blogeista "täydellisiä tunnelmia" muiden pipareita leipovista lapsista, mutta sitten kun hieman tsemppaa, saattaa itsekin löytää itsensä keskeltä täydellisiä hetkiä. Pitsapelti oli lattialla ja lapset nakkelivat täytteitä päälle. Se oli hirveän mukava ilta.

(nättejä nämä marraskuun vuodenaikakuvat)

Vastapainona olin pahalla päällä koko viikonlopun. Yritin lievittää sitä virittämällä joulutähdet ikkunoihin. En ole oikein koristelijatyyppiä, ja muutenkin annan mieluummin ne punaiset repsottavat pahvitontut tyttären oveen kiinnitettäväksi kuin mihinkään paraatipaikalle. Punaisia jouluverhojakaan ei meikäläiselle tule. Mutta kynttilöillä ja paperitähdillä, niin ja joulukukilla (vielä en laittanut) on kaikilla oma harmonisoiva efektinsä.

Olen kerrassaan ihan uuvuksissa. Eilisillan yritin pyhittää ihan sille ajatukselle. Katsoin telkkarista Sinkkuelämää-elokuvaa (miten se on niin paljon huonompi kuin sarja? Saako näin sanoa?) ja rouskuttelin sipsejä, villasukat jalassa.

Samalla puuhastelin hieman erään ompelutyöni parissa. Siitä on tulossa niin hieno! Kun vain saisin sen jotenkin kuvatuksi.

Nyt on siis työviikon alku. Mielessä risteilee tsiljoona töihin ja kaikkeen muuhun liittyvää ajatusta. Se on selvä, että seuraavaa vuotta en ilman kalenteria pärjää, oli tilanne mikä hyvänsä. Tänä vuonna en jaksanut hommata taskumallia, koska palailin töihin toukokuun lopulla (enkä sitä ennen tarvinnut). Olen paljon viisaampi. Seuraavan vuoden täyttölehdet odottelevat jo.