Nyt se on edessä: jokavuotinen krääsäahdistus.
Joulu on tulossa, ja sitä myötä pohdintani suhteessa tavaraan. Ehkä olen taas surffaillut liikaa sisustusblogeissa ja nähnyt tuhat Washi-teippiteippausta, pallovalosarjaa, taiteellisesti aseteltua Clipper/Kusmi-teepakkausta, Oiva-teekannua ja String-hyllyä. Eilisellä rillienhankintareissullani pulahdin hetkeksi Stockmannin joulutavaraosastolle ja hetken huuman jälkeen haistoin vain Kiinan ja luonnonkatastrofit.
On käsittämätöntä, mutta 5-vuotiaani suhtautuu joululahjoihin järkevämmin kuin minä. Kun sanoin, ettei kaikkea toivottua välttämättä saakaan, hän vain totesi: "Niin, kun saa jo muuten tarpeeksi lahjoja". Kuulun kyllä niihin julmureihin, joska piilottavat lelukuvastot, joten ehkä sen takia pukin listalla oli lähinnä heppatarroja.
Niin, minä taas kipuilen. Toisaalta on kiva antaa ja ihan kiva saadakin. Kohtuuden, tarpeellisuuden ja järkevyyden rajat vain on niin vaikea asettaa. Olisikin kiinnostavaa kuulla, miten muissa perheissä ajatellaan sopivasta tavaran määrästä?
Perheessäni annetaan yhdet lahjat lapsille. Muut lahjat tulevat kummeilta ja isovanhemmilta ja tädiltä ja enolta. Kokonaisuudessaan siis aika monta pakettia.
Lahjojen antaminen se vasta vaikeaa onkin. On niin paljon kaikkea huumaavaa tavaraa. Kävin eilen ostamassa paperisen joulutähden kuopukselle (koska esikoisellakin on...vaikka minä sitä oikeasti halusin...) viehättävästä pikkuputiikista. Lopputuloksena oli väriähky, tavaraähky, kaiken ähky.
Sekin on surullisen huvittavaa, että hyvinvoinnin keskellä kieriskellään huonossa omassatunnossa, toimitaan sen vastaisesti ja surkutellaan, kun ei tehdä asialle mitään. Mikä kiero ajatusketju!
Tästä kirjoituksesta ei siis kannata tulkita niin minkäänmoista kirkasotsaisuutta. Haluaisin vain suhtautua jouluun positiivisemmin ja ammentaa siitä energiaa (minulle on tullut teinistä asti vuosittain jokin, jota kutsumme äitini kanssa joulumasennukseksi). Mutta selvää on, että tykkään antaa lahjoja. Tavarasta tulee kylkiäisinä hyvän mielen lisäksi paha mieli. Itse en osaa (tai ei huvita) lahjoja tehdä, kirppareita ehdin kierrellä onnettoman huonosti. Ehkä jatkan siis aineettomien, syötävien tai ehdottaman tarpeellisten linjoilla. Saa vinkkailla hyviä joululahjaideoita!
Tuli taas mieleen ehkä osittain materiaan liittyvänä perversiona, osittain puhtaana haluna pohtia suhdettani esineisiin, perustaa blogi, jossa kertoisin rakkaista esineistä, niiden merkityksestä ja suhteestani niihin. Tavaroihin liittyy niin monenlaisia tarinoita.
Minä lykkään joululahjahankintoja niin kauas kuin mahdollista. Luulen, että 90-luvun yltäkylläisyys lapsuuden kodissa aiheutti sellaisen lahjaähkyn, etten ole toipunut siitä vieläkään. Olen yrittänyt opetella omien lasten ilon takia nauttimaan myös jouluaaton lahjoista, etten olisi tylsä äiti. Koko joulu piti itse asiassa opetella uudelleen muutama vuosi sitten. Nyt se menee jo kohtuudella.
VastaaPoistameillä kaikki hommattuna ollu jo pidemmän aikaa..alotan jo heinäkuussa alennus myyntien aikaan ni ei tartte jouluruuhkissa tuskailla..vapauttavaa. suosittelen sinullekkin ensi vuonna. säästää myös selvästi rahaa.
VastaaPoistaVoisihan siinä olla ideaa, että jotain hommaisikin. Sama juttu joidenkin kausikamppeiden kohdalla, kinttaiden ja sellaisten...Sitä vaan ei niin herkästi innostu kesäaikaan moisia miettimään.
PoistaNettiputiikitkin ovat aika näppäriä, varsinkin jos on pikkulapsia, ettei pääse helposti kaupungille. Nytkin ostan varmaan teatterilippuja ja semmoisia netistä lahjaksi.
Minäkin olen tänä vuonna piilottanut joka ainoan lelukuvaston lapsilta ja mieheltäni!! ;) sillä seurauksella, ettei kukaan osaa edes toivoa mitään! ;) Keskimmäinen toivoi luistimia ja oli täysin tyytyväinen kun ne löytyivät mummolasta (serkkujen perintöä).
VastaaPoistaYhtään lahjaa en ole vieläkään hankkinut, muutaman ajattelin ommella, nyt kun on ehkä aikaa hiukan ennen joulua.. Mieleen on kyllä lähipäivinä hiipinyt ajatus, että äkkiäÄKKIÄ ostoksille hassaamaan vähätkin veronpalautukset, ettei vaan kukaan jää ilman lahjaa. Onkohan se vaan se yleinen vouhotus, joka saa "paniikin" aikaan. Pah, päätin jo viime jouluna, etten osta omille muksuille mitään, ompelen vain perusvaatetta. Mies kiitää viimeistään aattoaamuna paikalliseen supermarkettiin ja kantaa iloksemme?! kasan pakkausmateriaalia leluineen. Näin on käynyt viimeiset 7v vaikka olen sanonut lahjat hommanneeni! Joten hankkikoon hän tänä vuonna ne pakolliset plastiikat! huokaus! :)