maanantai 6. tammikuuta 2014

Loman loppu, mitäs sitten?

Mitenkähän sitä tämän kevätlukukauden aloittaisi. Syksypuoli oli aikamoista riittämättömyyden tunnetta, koska kaikkea en jaksanut. Koko loman olen nukkunut yhdeksän tunnin öitä (jälkikasvun hösseliepisodit pois lukien) ja huomenna pitäisikin herätä 2,5 tuntia loma-aikataulua aiemmin. Hups.

Eli pitäisi jaksaa 2,5 tuntia vähäisemmillä unilla kesään saakka. Kuka nyt sitä optiota ottaisi huomioon, että nukkumaan voisi mennä aikaisin?

Lisäksi olen karsinut lomalla liikkumisen lähes kokonaan ja pidemmällä tähtäimellä se on mulle haaste. Mieluusti siis liikun, ja se on taas jostain pois. Ja kuka tekee kotityöt, kun menen huomenna töihin? Mietiskelen näitä palapelin palasia hieman hämmennyksissäni. Voisin tehdä kaikenlaisia periaatepäätöksiä, mutta kun kaaos lähtee käsistä, se on todellinen hukuttava vyöry.

Lisäksi olen koko ajan terottanut itselleni, että huomisesta alkaen teen kesään saakka paljon töitä. Se aika on pakko ottaa käsitöistä ja muista höntsäilyistä ja kuten olen jälleen lomalla huomannut, ne todella tuovat tasapainottavaa sisältöä elämään. Yhtenä päivänä radiosta kuului Metallican Enter Sandman ja puoliso lohkaisi että hei, täähän kertoo sun työstä:

Hush little baby don't say a word / And never mind that noise you heard / It's just the beast under your bed / In your closet in your head 


Ihanhan se radiossa kuunnellessa huvitti, mutta kyllä mua vähän hirvittää, miten kevätpuoli sujahtaa.

Jotta en miettisi koko kuviota vielä liikaa, kerrotaanpa tähän vielä hieman kevään tavoitteesta laittaa tankkia kuntoon. Joskus olenkin esitellyt akvaariotani ja tässä se nyt sitte on, vähän sisustamaton ja vailla rakkautta.


Yhtenä tavoitteena olisi ylläpitää pientä rakkautta, jota olen tankille tässä joululoman aikana antanut ja tehdä akvaariosta oikeasti kaunis...Saa nähdä, sillä pönttöni on kirjoahvenakvaario, tarkoittaa sitä, että kaverit syövät ja repivät. Etualalla näkyvät möllisköt ovat sateenkaarikirjoahvenia, joiden kaikkien nimi on Pasi (esikoisen nimeämiä). Minulla ne ovat olleet 5,5 vuotta ja ne ovat hyvin kauniita, mutta kuvassa hieman säikähtyneitä ja siksi värittömiä, sillä olin juuri pyyhkinyt etulasin ikkunanpesuaineella.

Tämä ihana ujo piimä on Katja (jälleen esikoisen nimeämä tapaus).




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...