Miksiköhän on niin ärsyttävää, kun jotkut ovat täynnä tarmoa ja tuntuvat hallitsevan elämänsä pullanpaistoja ja säännöllisiä lauantaisaunoja myöten? Aiheesta vitsaili muun muassa tämä Kodin Kuivalehden pikku vitsitöräytys "täydellisestä naiseudesta". Sitähän se tämä omakin ehtoisa emäntäni parodioi, vaikka tässä onkin totta toinen puoli (hassua kyllä, tänne välittyy vain se puoli, joka tosiaan emännöi...se siitä parodiasta).
Kyllä teen tästä vuodesta elämänhallinnan teemavuoden. Lupaan yrittää ihailla heitä, jotka hallitsevat elämänsä nyansseja niin paljon, että jaksavat muillekin hehkuttaa. Enkä varmasti sorru ainakaan ensimmäisenä kateuteen tai epäilykseen siitä, että kulissien takana huojuu.
Joo, jepu jep, näin on, tänä vuonna otan oppia elämäänsä hallitsevista ihmisistä, vaikka luulen, että siinä suhteessa pysyttelen mieluummin marginaalissa, lähellä kaaoksen ja järjestyksen rajapintaa.
Tämä kuukausi on mulle nimittäin järjestyksen kuukausi. Ja se tuntuu todella hyvältä!
**
Lapset kasvavat ja tilailin niille internetsistä jokuset housut. Kaveriksi muutamia puseroita, jotka ovat lojuneet keskeneräisinä. Päällimmäinen Lillestoff (Lieblingsstücke), sen alla Kiukkupyllyt (Tuike), alimmaisena LiandLolta irvikissoja. Nämä pojalle kokoa 98.
Hah. Haluaisin vain siihen KK:n listaan huudahduksen, kuinka hyvää raakasuklaa onkaan, kun on päässyt irti sokerikoukusta.
VastaaPoistaOlen elämässäni saanut muutaman näyn kulisseista ja niiden takusista. Pitäköön niitä, ken tahtoo. Mua ei nappaa. Pieni epäilys liian kauniiden näkyjen edessä on mielestäni realismia.
Niin, juuri tällä viikolla mulla oli työasioiden yhteydessä puhetta, että epäilys kuuluu aikuisuuteen. Terve ilmiö siis ;)
PoistaMutta ei se oo multa pois, jos jollakulla on hallinnassa tai haluaa antaa sellaisen kuvan. Ihan turhaa yrittää rikkoa toisen silopintoja, jos se ei halua niiden taakse näyttää. Plah olipa syvällistä, hehheh.