sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Puhki

Vietin viikonlopun ystävien seurassa ja itsekseni, muu perhe liehui maailmalla. Oli outoa, kun kotona oli yhtäkkiä siistiä.

Ja outoa, kun aamulla kerkesi syödä rauhassa aamupalan. Kun porukka palasi, alkoi heti riitely ja mökä, maidot lensivät mun viikolla pesemälle matolle ja niskoja nakeltiin. Toisaalta hankala itsestäkin joskus arvioida, milloin kasvattaa ja milloin vain haluaa purkaa omaa väsymystään tai kiukkuaan. Kiukku sitten lietsoo lisää tiuskintaa, jiiänee.

Mikähän mahtaa ylläpitää ystävyyttä vuosien jälkeen, ja mikä määritellään ystävyydeksi? Olen aina ollut aika janoinen sosiaalisia suhteita kohtaan. Se, että sinkoilen eri suuntiin ja tykkään eri asioista, tarkoittaa myös sitä, että tarvitsen erilaisia ihmisiä ympärilleni. Olen saanutkin tosi kivoja tuttavuuksia.

Kyllä en nyt heti keksi, että olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olisi ihan normaalioloissa, ei vaikkapa ulkomailla asuessa, tässä aivan viime aikoina ystävystynyt. Ei sillä, etteikö se olisi mahdollista tai suotavaakin. Joskus sitä ehkä hieman tunnustelee, pääsisikö jonkin rajan yli seuraavalle tasolle. Mutta melko poteroitunutta taitaa olla, mullakin. Mistä sen tietää, että joku haluaisi olla Enemmän?

Eipä sillä, tuttavuuksia, kaveruuksia ja ihan vaan kollegojakin pitää arvostaa, ja arvostankin. Aina joskus joku sitten hyppää sieltä rajan takaa seuraavalle tasolle. Ystävyys on aina ollut ihan ihmeellinen arvoitus. Se tyttöjen välinen ystävyys.

Olin ikionnellinen ensimmäisestä bestiksestä kuudennella luokalla, koska aina aiemmin kaveri oli pitänyt jakaa muiden kanssa. Ehkä se oli harjoittelua muita ihmissuhteita ajatellen, parisuhdettakin. Se bestis oli pari vuotta, ja ystävyys säilyi vielä joitakin vuosia. Emme olleet täydellisiä toisillemme, ehkä tosiaan sinkoilen. Sinkoilen nytkin, kun mielessä on muhinut niin paljon erilaisia ajatuksia, mutta olen myös tosi tosi väsynyt, ihan puhki.

Sain nyt kuitenkin polttarit järjestettyä ja olen luvannut itselleni ompelemisaikaa ja olemisaikaa, jos vain lapset rupeavat kunnolla nukkumaan. Onhan tässä myös kesä aluillaan, ja naapurin rouvan mielestä uusi terassikin pitää vihkiä. Kuten sanottua, ajatukset harhailevat, joten taidan harhailla minäkin ompeluhommiin.

Tälle kesälle värkkään vielä yhden sängyn, muuten ovat isommat tavoitteet tässä. Pitää osata päästää irtikin, ei tästä tämän kunnollisemmaksi muutu.


6 kommenttia:

  1. Ystävyys on kyllä metka juttu. Joskus esim. työkaverista tajuaa, että tästä on tullut ystävä, enemmän kuin pelkkä työkaveri. Olen vaihtamassa työpaikkaa elokuussa ja nyt kun jäin kesälomalle, voin heti sanoa, ketkä ovat ystäviä, ketkä jäävät entisinä työkavereina vain tutuiksi.

    Vanhoja bestiksiä ja lapsuudenystäviä on löytynyt uudelleen tässä viimeisten vuosien aikana. Se on jännää, kun huomaa, että vaikka tiet on johtaneet omiin suuntiin ja elämäntilanteetkin ovat ihan erilaiset, ystävyys on ja pysyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen miettinyt näitä työkaverijuttuja itsekin, kun vaihdoin työpaikkaa. Täällä uudessa on niin yksinäistä aiempaan paikkaan verrattuna.

      Poista
  2. Moi, hyvää kesää! :) Olipa taas hyvä kirjoitus, heti toinen kappale kolahti täysillä. Olen juuri miettinyt miten sitä tosiaan purkaa omaa väsymystä ja ärsytystään muksuihinkin verhoillen sen joskus jopa kasvatukseksi. Otin oman 8veen kanssa juuri yhteen oikein kunnolla saaden palautetta, että voisit äiti muuttaa kotoa pois, minä vihaan sinua.. auts. Mitähän murrosikä tuo tullessaan. Asioita selvitellessämme syy vihoitteluun oli yksinkertainen, äiti ei pidä sylissä enää niin paljon kuin nuorempia sisaruksia eikä enää hoida samalla tavalla ja 8 vuotiaan velvollisuudet (siivoilut ym.) ahdostivat pientä ihmistä.

    No juu, voisin jatkaa vielä ystävyys-aiheestakin, mutta komppania on noussut sängyistään, pitänee mennä paimentamaan porsaat takaisin petiin..

    En ole kuukausiin käynyt blogeissa, en ole ommellut ym.. mutta kohta koittaa loma, joten eiköpähän sitten löydy hetki ompelullekin.. elleivät rikkaruohot vie voittoa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi isoa pientä 8-vuotiasta!

      Blogithan on ja pysyy ja niin ompelukin, toivotaan siis lomalle aikaa. Välillä tuntuu itestäkin, ettei ompelulle ym. ole millään sijaa, joskus taas harrastelu onnistuu ihan hyvin arjen lomassa. Vissiin on työ aika hyvin puristanut ylimääräiset teikäläisestä :)

      Poista
  3. Mun ainoat naispuoliset tai tyttöpuoliset bestikset lapsena/murkkuna oli kaksostytöt, se sisältää hyvin erilaista dynamiikkaa kuin kahden BFF:n keskinäinen ystävyys. En tiedä johtuuko siitä, että harvat ystävä-ystäväni ovat sittemmin olleet lähinnä miespuolisia. Miten sen sanoisi, olen arempi naisten seurassa kuin miesten. Ehkä parhaat miespuoliset ystävät ovat jotenkin vähän androgyynejä, eli jollain tapaa samaa sukupuolta kuin minä. Pääsen machoilemaan. Toisaalta taas mies-miesten seurassa samaistun vielä vähemmän kuin nais-naisten. Aina väärä? Jaa-a. No, onneksi olen löytänyt sellaisen elämänkumppanin, jonka kanssa on oikea. Mitä se sitten tarkoittaakaan.
    No, menneisyyteni psykopatologia on niin kummallinen, että enpä sitä tässä lähde tätä kouristusta enempää avaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kahden kaksostytön kanssa ei ole samanlaista kilpailua kuin muuten kolmen tytön kimpassa, vai onkohan.

      Kyllä minäkin varon naisia vähän. Miehet eivät niin mutkistele, yleensä. Mutta kyllä jotkut miehetkin mutkistelevat, ei pitäisi aliarvioida.

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...