tiistai 29. joulukuuta 2015

Arkisia ankeuksia

Ensinnäkin, rykäistyäni blogilistani ihananimelät joulukuulumiset läpi todettakoon, että selvisin oikein hienosti omastani. Ei ollut kulutushysteriaa (itse sain tosin kaksikin lahjaa: rintaneulan ja "lahjakortin" kirpputorilla myytävään lasiesineeseen, oikein ruhtinaallista), ei liiemmälti hössötystäkään, ja esikoinen ei arvannut pukkia, muahahahahahhaha. (Pukki toi vain yhdet lahjat, muut sitten oli niiltä, ketkä olivat lahjat antaneetkin.) Siispä itselleni kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tästä keskinkertaisesta suorituksesta.

Muutaman päivän työpaussi (jota perheeseen riehahtanut streptokokki A siivitti) on heti tuonut luovaa energiaa, joka ei tosin vielä ole muuttunut käytännön teoiksi.

Aion silti kokeilla uutta reseptiä ja jos se on hyvä, jaan sen, koska vaikuttaa hyvältä arkireseptiltä.

Oon tehnyt kaikenlaista tällaista, ei pahaa.



Kuvaajan läsnäolo leikkii piiraisiin kohdistuneessa kännykän mallisessa varjossa.


Vaahterasiirappikuorrutus näyttää ihan liialta, ihan liialta. Ja sitä syökin liikaa.


Sentään olen lukenut!


Mutta niin, potentiaaliselle puuhailuenergialleni kävi köpelösti, kun pitikin ruveta pusaamaan työhommaa. Että ei tästä puuhastelusta oikein mitään tule.

Mutta ei se haittaa, koska joulu ei ollut ikävä. Jes, joo ja jee!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Sairastuvalla

Sairastuvallapa täällä. Ompelin keskeneräisen pyjaman valmiiksi nuorelle herralle, joka tykkää mustasta ja punaisesta (valitsi itse resorivalikoimasta suosikkinsa).

Kangas on Pehemiän possupussista ja sopii kissanystävälle.



Tässäpä punaiset komiat resorit.




sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Nuha-ajan puhdetoimintaa

Valmiiksi saatettu käsityö!!!

Lapset lähtivät eilen isovanhemmilleen kylään ja tarkoituksena oli tietenkin olla ahkera kodin raikkoaja, mutta tuhisinkin sohvannurkassa nuhaisena ja kudoin samalla keskeneräisen sukan loppuun. (Ja katsoin viisi jaksoa Dexterin viimeistä kautta putkeen.)

Olin jo pitkään haaveillut palkitsevani itseni sievällä sukkakuvalla, kunhan olen tehnyt sukkaparin valmiiksi, mutta ei siitä mitään tullutkaan. Voin kuvien yhteydessä silti kertoa, mitä olisin halunnut kuvata sen sijaan, mikä lopputulema olikaan.

Lanka on Arne & Carlos Regia 4-ply Design Line, käsittämätön nimi, miksi kukaan paiskaisi tuollaisella nimellä kivaa lankaa. Vai kuvaako se jotenkin langan hämärää identiteettiä, mene ja tiedä.

Värimaailma ei tässä langassa ole omaani mutta onpahan pirteä.

Tässä aiempi kuva, jossa toinen sukka on vielä tekeillä.


Tässä sen sijaan oli tarkoitus olla kirkkaat värit ja hangen hohdetta. Tarkoituksena ei ollut ottaa kuvaa pää alaspäin ja käyttää suoritukseen kaikkiaan 2,5 sekuntia. Tarkoituksena ei ollut myöskään stailata sukkia collegehousujen kanssa. Mutta meneväthän nämä näinkin.


Yritän saada rutistettua viimeisiä hommia ennen joululomaa mutta se sujuu just näin hyvin. Oikealla kasa on joskus ompelemani tilkkupeitto, jonka alla sijaitsen.



Tässä puolestaan kotityörintamalta. Vuorossa touhukas pyykkien lajittelu.


Viikonlopuissa nautin oikeasti niistä vähistä valoisista hetkistä, mitä kotona on.


lauantai 12. joulukuuta 2015

Oikea elämä syö hitaan elämäni

Tulinpa kurkkaamaan blogia salaa näin lauantaiaamupäivänä, kun muu jengi on ulkona ja itse olin tekemässä kotitöitä. Tuli uusi flunssa pian edellisen jälkeen ja ounastelen, että parempikin vastustuskyky voisi ehkä olla. Syytän joulunalusaikaa, vaikka ei mulla rehellisyyden nimissä mitään erityisen rankkaa pitäisi olla.

No. Ajatukseni oli, että vaikka kuinka haluaisi pitää erillään pilvihöttömaailman eli huolettoman blogimaailman, joka rentouttaa ja joka saa ajattelemaan kaikenlaista kivaa kuten nyt vaikka käsitöitä, niin se "oikea elämäni" syö valtavilla haukkauksilla kivaa höttöä. Yritin esimerkiksi selailla uusia blogeja jonkun toisen blogilistasta ja havaitsin, että siellä kaikenlaista hidasta elämää tavoitellaan ja oli monenmoista luonnontuotetta ja mindfulnessia tarjolla.

Mun "oikeassa elämässä" mindfulness ja mielenhallinta on nyt sitä, että jos en tapa ketään niin olen riittävän mindful. Jotenkin tuossa valossa kaikki mielen harjoitukset ovat kerrassaan kosmeettisia. Ja tämä ei tarkoita ettenkö tavoittelisi mielenrauhaa, kyllä! Nimenomaan haluaisin kaapia aivoistani kaikenlaisen kuonan ja levätä rauhoittavassa tyhjyydessä. Mutta sitä ei tapahdu.

Odotan jo lomalta sitä, että ehtisin tulla siihen tunteeseen, että aidosti haluan puuhastella. Mua ei jotenkin oma-aloitteisesti nyt huvita. Ja se on huono, koska puuhastelu laskisi kierroksia. Mutta jos tavoitteet ovat tappamisen välttämisessä.

Tämä on hankala selittää. En ole ajatellut laittaa ketään hengiltä. En tiedä kovin paljon kammottavampia asioita. Ehkä se tässä operoi vain kaikenlaisen muun ihmisyyttä edustavan symbolina.

Voin kertoa lopuksi, että yritin eilen kutoa sukkaa. Poistuttuani jälkikasvu oli jäänyt riehumaan ja toisella upposi minkä lie hypyn yhteydessä sukkapuikko selkään. Jotenkin tämä kiteyttää pyrkimykseni.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...