perjantai 30. maaliskuuta 2012

Ensimmäiset kylvökset

Useampi tuttu on vinkannut, että olisi kiva lueskella konkreettisia vinkkejä pihapuuhasteluihin. On ensimmäiseksi todettava, että parhaiten asiassa auttaa ammattikirjallisuus ja puutarhalehdet, joista suosikkini ovat Pentti Alangon teokset ja lehdistä Viherpiha, niin ja kasvimaapuuhastelija saa hyviä vinkkejä yhdessä paketissa teoksesta Keittiötarhan kolme vuodenaikaa (Minna Siltala). Näin muutama mainitakseni. Mutta jos ei halua hardcore-henkistä harrastelua, niin voihan olla iloa lueskella vaikka nyt siitä, miten ihan tavalliset viherturaajat minkäkin tekevät. En ole kova esikasvattelija holtittomuuteni ja vähäisen ikkunatilani vuoksi, mutta en malta olla esikasvattamatta silti jonkin verran. Näin sen teen:
Ihan ensimmäiseksi hankin taimimultaa. Taimimulta on köyhempää, joten se ei polta taimiparkoja, joilla muutenkin on kovat olot näin sisätiloissa tähän aikaan. Sitten täytän taimimultaa tämännäköiseen (kyseinen yksilö on Nelson Gardenin) taimipottilaatikkoon.
Taimipottiloota on mahtava kapistus. Moni laittaa ihania kippoja ja kuppeja ikkunalaudat pullolleen, mutta minusta tämä suorastaan kansallissosialistisen suora ja järjestelmällinen taimirivistö on niin käytännöllinen. Taimien juuret kasvavat potin sisälle ja ne saa myöhemmin irti juuria vahingoittamatta, ja muovikupu (jonka saa kiepsautettua myös niin, että lootassa vaihtuu ilma) tekee kylvölle suosiollisen mikroilmaston. Ja sitten toimitaan kylvöohjeiden mukaan, eli kylvetään suositeltuina aikoina (joita itse ainakin soveltelen) ja jos sanotaan, että siementä ei peitetä, niin ei sitten peitetä.
Tässä siis pottilaatikko kansi päällä. Vähän niin kuin minikasvihuone. Ja lopuksi vielä pidetään huoli siitä, että muistaa, mikä siemen on kylvetty mihinkin.
Minun kylvöksissäni ei ole suurensuuria odotuksia. Lähden kokeilemaan kukkapuolella ihastuttavaa keijumekkoa, jonka kylvämisessä olen myöhässä, mutta jota en olisi aiemmin näin pohjoisessa viitsinyt kokeilla. Lisäksi yritän houkutella perhosia lääkärinkukalla ja kokeilen myös spontaania turhamaisuusostosta isotsinniaa, jolle en anna liikoja odotuksia, mutta jota on hauska kokeilla. Isotsinnia on peräisin viattomalta kuminauhaostokseltani: Hortus oli keksinyt ovelasti Hortus Luxus -sarjan, joka näytti vielä houkuttelevammalta kuin muut Hortus-siemenet. Samaan syssyyn ostin sitten vielä päivänkakkaroita, joita ajattelin kylvää puna-ailakkien sekaan pihan reunoihin luonnonmukaisen pihan ajatuksella. Jos kaikki käy niin kuin toivon, on pihassa enemmän kukkivia päivänkakkaroita kuin nykyään (ei vielä tänä kesänä tosin), vaikka niitä nytkin putkahtelee aina sieltä täältä niin, että tiedän sen viihtyvän armottomalla pihallani.
Näin! Aluksi sumuttelen siemeniä ja myöhemmin voi kastella myös alta kaatamalla laatikon pohjalle vettä. Kunhan näiden siementen kohtalo on selvinnyt, eli kuka iti ja kuka ei, ja olen siirtänyt nämä, kylvän vielä toisen satsin, johon tulee muun muassa iisoppia ja ehkä jotain nopsempia kesäkukkia, niin ja ehkä parsakaalta, jos virtaa on, siemeniä kun on ja viime vuonna tuli vähän satoakin. Tämän postauksen suositus on siis ehdottomasti pottilaatikko kaikille suomalais-saksalaisen järjestyksen ystäville.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Rauhallista raitaa

Mulla tekee aina mieli sortua väreihin, joten tein tällä kertaa rauhallisemman raitajutskan. Tässä neulepuserossa meni kaikki pieleen, mutta tässä se lopulta on.
Tämä on tehty Novita talvi 2011 -lehden ohjeella Kelo-langasta. Aluksi tykkäsin kovasti Kelosta, mutta jotenkin se alkoi tuntua keinotekoiselta. On sillä ihanan nopea tehdä -- niin, jos ei mokaa kaikkea mahdollista.
Mustavalkoisesta tykkään kyllä. Tein nappien sijaan kam-nepeillä, kun kivoja nappeja ei oikein ollut. Tämä oli viimeistelemättä vaikka kuinka pitkän aikaa, mutta mua harmittaa olla flunssaisena neljän seinän sisällä, joten tuli sellainen olo, että edes johonkin asiaan jotain rotia.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Hammaspeikkoja

Tein ruotsalaiselle kangaspulju LiandLolle paikallisen kimppatilauksen (halvemmat postikulut), ja tilaus saapui eilen. Olin haaveillut hammaspeikkokuosista sen ilmestymisestä alkaen, joten ryhdyin heti tänään innokkaasti leikkelemään ja surauttelemaan. Moni on kommentoinut, kuinka tämä kuosi on outo ja ällö, mutta minusta tämä on aikasta ihana! Pelottelen päivittäin hammaspeikolla, joten onhan se peikonkin aika saada jostain rooli. Peikko jäikin mietityttämään esikoista niin, että piti antaa soiro matkaan unipuuhiin...
Tämä kuva on väärin päin mutta ainut, jossa värit näkyvät paremmin.
Tein sekä yläosan että nämä pöksyt Ottobren Night Owl -kaavalla, joka on kiva pyjamakaava. Olen tehnyt aikaisemmin näillä yhden pyjaman. Raidallinen jersey on myös LiandLon. Tätä saa myös punaisena, turkoosina ja cerise-värissä, mutta cerise on niin lähellä Hilcon campanelloa, että ottaisin Hilcoa LiandLon sijaan, tämä ihan oma laatupreferenssi siis...
Koska LiandLolta tilataan metreittäin, kangasta riitti molemmille nukkujille. Kylläpäs olen tyytyväinen.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kevään merkkejä

Olen alkanut elää täysillä kevättä. Laskeudun, tai siis kiihdyn hiljalleen kevätmaniaan, joka tasapainottelee kevätväsymyksen kanssa.

Tässä muutamia kevään puuhailuja!

Tyttäreni sai Irlannin virtuaalimummoltaan viime kesänä ruohopään. En viitsinyt alkaa tuolloin värkkäämään ruohopään kanssa, sillä vihreää ja vehreää oli muutenkin. Nyt on sopiva hetki ruohopäälle, sillä on valoisaa ja muuta kasvua ei ole liikaa, tai siis niin paljon, että ruohopää unohtuisi. Nyt sitten odottelemme, että sille kasvaa sänki.



Olen letkeän kotihoidontukeni turvin hankkinut tulppaaneja useampaan otteeseen. Tässä tämänhetkinen kimppu. Herkkää pinkkiä ja valkoista.



Olen päättänyt, etten aloita varsinaisia kylvöjä ennen maaliskuun loppua, sillä valo ei näin pohjoisessa vielä kunnolla riitä, mutta laitoin nyt jo pienet voileipäkylvökset (pussi Irlannista, kyljessä lukee "mustard") ja jatkan sitten huomenissa tai muuten lähiaikoina krassilla. Tällaisia en jaksa millään värkätä sitten myöhemmin, koska en tykkää kastella tiuhaan.



Vinkiksi, että toopekin osaa tämän homman. Laitetaan vaan talouspaperille siemeniä ja kohta puskee jo siementä märästä paperista. Jotenkin silti tuntuu, että kivempi olisi upottaa nämäkin multaan.

Tämän päivän jymypotti odotti kuitenkin aivan äkkiarvaamatta viatonta kulkijaa. Helkkari vie ja sus siunakkoon, kaveria puskee maan pinnalle!

Tässä the hautakummun, eli taloyhtiön kukkapenkin syyshohdekukka puski läpi soran ja tupakantumppien (sic!) seasta.



Nyt tässä iltasella ryhdyin tosin epäröimään, voiko kyseessä sittenkin olla se samperin rikkaruoho, joka on jo aikoinaan taimistolla kytkeytynyt sitkaasti syyshohdekukan kaveriksi. Sovitaan, että ei!

En ollut hoksannutkaan, että aurinkoisella paikalla sijaitseva töh kumpu on loistava penkki keväiseen bongailuun, se kun on alkanut jo sulaa! Ihanata. Yksi ikivihreäkin siellä mennä porskutteli, mutta seuraavaksi odotan, milloin tulppaanit alkavat työntää nokkaansa mullista...

p.s. Pikkukissani kanssa keräilimme potkurireissulla myös pajunkissoja. Ne ovat meillä ulkona. Harmi vaan ei ole mitään kaunista astiaa niille.

1-vuotisarvonnan voittaja ja tunnustus

Lauantaina päättyneen 1-vuotisarvonnan voittaja on

SANNA

Onnea Sannalle! Sanna toivoi kasvupakettia. Sulla on asunnon ja parvekkeen verran kasvutilaa, vai mitä? Vinkkaa vielä, millainen olet viherpuuhastelijana, niin suunnittelen sulle sopivan yllätyksen :)

Kiitos kaikille uusille liittyneille lukijoille ja muille satunnaisillekin seuraajille. Tätä kautta löytää itsekin uusia kivoja blogeja! Yleensä pyrin tutustumaan minua kommentoineiden blogeihin, mutta aina joskus hötäkässä sekin unohtuu.

Sain myös tunnustuksen.



Tunnus tuli bloggaajalta nimeltään hula maja, ja tunnustuksessa pyydettiin jakamaan 7 random asiaa itsestä sekä jakamaan tunnustusta eteenpäin. Tunnustuksessa toivottiin tätä 10 bloggaajalle, mutta minusta on mukavampi jakaa aina fiiliksen mukaan vaikka yhdelle kerrallaan. Seuraan monia blogeja ja uusistakin saa aina vinkata :)

Minäpä laitan tämän eteenpäin tänne:

Vanha Pastorila

Ja toivon, että alan saada pikkukurkistusten lisäksi hieman isompiakin kurkistuksia pastorilasta :) Niin, ja tietenkin kesän perhoskuvia niityltä... Vanha Pastorila on tuttavani blogi, ja blogissaan pastorilan emäntä kertoo hailuotolaisen vanhan koulun kunnostuksesta.

Vielä seitsemän random seikkaa itsestäni:

1. Olen ammatiltani kirjoittaja, mutta blogini on rentoutumispaikka. Tämä on siis vastapaino ammatillisemmalle minälleni, joten annan tekstin tulla tajunnanvirtana ja kieltäydyn stressaamasta myös sitä, että visuaalisesti blogini ei aina aisteja kutkuta. Toivon sen silti kutkuttavan jotain, uteliaisuutta, inspiraatiota tai vaikka kanssasisaruuden tuntemuksia :P Sama ammatillisuuden puute pätee puuhasteluihini: en ole virallisesti viherpeukalo, taitava ompelija tai muutenkaan Super-Marjo. Kyllä harrastajakin silti joskus onnistuu :)

2. Minulla on kaksi ihanaa lasta, tyttö ja poika, mutta perhe-elämän ulkopuolella tykkään leikkiä, ettei minulla perhettä olisikaan. Jotkut pitävät sitä kummallisena, minusta se on terveellistä.

3. Tykkään sellaisesta tanssista, jossa on isot liikkeet. Muutenkin olemiseni liikeradat ovat alapainotteiset. Mulla on siis sammakon reidet ja lötkö ylävartalo.

4. Kuvissa vilahteleva kissani tunkee oikeastikin aina kuvaan, koska se on drama king. Ikää sillä on kohta 10 vee ja sen karva on maailman pehmein. Mun mielestä se on melkoinen dandy ja aika oikkuilevakin, mutta toisaalta kiltti ja ihana öinen rakastaja. Se myös härnää naapurin koiria ja käy säännöllisesti kylässä. Se vierailee ilman lupaakin, mutta olen myös nähnyt, kuinka jossain ovi aukeaa heti, kun kissasta näkyy viiksikarvan verran.

5. Olen blogien myöhäisherännäinen ja hurahtanut blogeihin vasta vuoden sisällä. Haluaisinkin lukilistalleni hauskoja ja ajattelevaisia blogeja. Myös kaikenlaiset puuhastelut kiinnostavat, mutten oo genren kanssa turhantarkka.

6. Rakastan merta ja saaristoa mutta en yhtään osaa purjehtia, vaikka se taito olisi pitänyt siirtyä minulle isänveressä (ei voi oikein sanoa äidinmaidossa).

7. Blogini nimi "ehtoisa emäntä" on naapurini kuittaus (mahtaakohan tunnistaa itsensä?). Ehtoisa emäntä minussa on totisesti alter ego, sillä tykkään myös laittautua ja olla urbaani cityihminen ;) Ehtoisa emäntä kuoriutuu metamorfoosin lailla ulos hamosesta ja tilalle astelee kumpparimartta...

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Apilahurtuuki

Kun paikalliset surauttelijat tekivät Michas Stoffeckeen tilauksia, pysyin maltillisena. Kyseisen puljun ns. salaiset paketit eli metrihinnaltaan hyvin halvat yllätysjerseyt ja -interlockit saivat ompeluakkojen housunpuntteihin ja hameenhelmoihin aikaan sellaiset tutinat, että kankaita tilailtiin urakalla. Mutta hah, minäpä olin kohtuullinen ja tilasin vain koristenauhoja ja tätä apilakangasta, jota jostain perverssistä syystä halusin itselleni...



Toteutin kyseisen hurtuukin samalla tätini kaavalla, jolla tein keijuneitopuseron, ja lisätäänpä tätiini ja kohtuullisuuteen liittyen pieni anekdootti: Paljastettakoon, etten etenkään äitini puolelta ole af tai von, vaan ylläripylläri persevä savolainen. Sukujuureni on revitty savotalta tänne nykyiseen seutuuni (joka on tosin vahvasti kiinni identiteetissäni isäni puolelta, tätä "huikeaa ja mehukasta" sukuläppää toisella kertaa...) ilman että minuun olisi jäänyt kuin ali- ja puolitajuisia merkkejä savolaisuudesta. Jos tätä lukee joku savolainen niin pliis, kertokaa, mitä merkkejä kannattaisi itsestään etsiä! Joka tapauksessahan mussa ei taida olla kovin isoja pisaroita Suomen läntistä perimää, joten kulttuurisesti mennään paikallis-ruotsalais-savolaiscocktaililla...

Mutta asiaan. Savolaissuvulleni on ollut tyypillistä "tenttu tappoi miehen" -tyyppiset muistokirjoitukset (varmaan hyvin tyypillistä rahvaalle), ja yhtä hyvin on mennyt omaisuuden saralla. Isoisoisäni kuolinpesän kartoituksessa, jota tätini luona silmäilin, oli enemmän velkaa kuin omaisuutta, ja kuolinpesän tavarat olivat lusikoineen listattu. Ei ole ennen ihmisellä ollut tavaraa. Vanhempieni sukupolvi on ollut ensimmäinen, jolla sitä on ollut (siis jos ei ole jo mainitut af tai von), ja kylläpä sai taas Joosepin "Ryysyrannan" paperit ihmettelemään tätä tavarassa rypemistä.

Tänään on tosin siivottu, joten ei näytä kamalalta. Ja huomenna kirpputorille myyjäksi. Tekee hyvää luopuminen, keräilijälle.



Takaisin asiaan. Tällainen outo paita/tunika/mekko/yöpaita tästä tuli. Ajattelin käyttää vyön kanssa, jos löytyy riittävästi reikiä omaava, että saan sen köytettyä uumalleni (tarkoitus ei ole vainota läskiä, se tekee monet komeaksi, mutta tuntuu kuin kuopus olisi jäänyt asumaan keskivartalooni...jätän tämän tähän, musta on tärkeä viestiä ennemmin tyytyväisyyttä itseensä). Mennee kesällä leggingssien kanssa, tai tiukkojen farkkujen. Tai jos alan epäröidä, tästä tuleekin yöpaita. Mutta ehken luovuta tän kanssa vielä, kun jostain syystä edelleen tykkään kuosista.

Arvonta päättyy tänään!

Vielä ehtii osallistua arvontaan, joka päättyy tänään klo 0.00! Eikä tarvitse siis olla Bloggerissa osallistuakseen.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Keijuneito paidaksi



Tätini esitteli joku aika sitten ostamansa paidanrutaleen, josta aikoi piirtää kaavaa. Eilen sain kyseisen kaavan käsiini ja lähdin heti kokeilemaan.

Tässä ensimmäinen versio, Ikasyrin mielettömän pehmeästä Keijuneito-trikoosta tehty pusero, sillä mulla oli vain 70 senttiä tätä trikoota, vaikka tätini tunikaan menisi enemmän.

Tässä netistä pöllitty lähikuva Keijuneito-kuosista, mutta kuva taitaa olla Ikasyrin ja tuskinpa huonoa tykkäävät, kun kuosin tässä esittelen:






Kuosista tulee mieleen lapsuuteni, joten haaveilin sitä itselleni ja vaihdoin sitten kangasvaihtareilta (kankaan suunnittelija jälleen kerran Leena Renko). Neidon mangasilmistä en niin välitä, mutta muuten kukkaismeininki on mieleen.

Yhyy, kun otin kännykkäkameralla näitä kuvia, ikäkriisi aktivoitui. Lasten myötä kadonnutta vyötäröä kaipailen :/ Muuten oon kyllä riski neiti!

Kukkasuunnitelmia kesäksi osa 1



Tämä viimekesäinen kuva takapihalta vie ajatukset jo kohti kesää ja sen uusia pihasuunnitelmia. Tai suunnitelmia ja suunnitelmia, ennemminkin pikkuinen puutarhani on sarja kokeiluja ja manian ilmenemiä, ei niinkään suunnitelmallinen, onnistunut ja harmoninen kokonaisuus. Tai no on sitä suunnitelmallisuutta jonkin verran, kun asiaa alkaa miettiä. Värit, pieniä soveltuvuusaatoksiakin,...

Ja tänä kesänä perhoskasvien lisääminen.

Rakastan pihapuuhia, mutta olen maailman onnettomin kesäkukkien hoitaja. Haluaisin, että mulla olisi räiskyvä ruukkupuutarha, mutta räiskyvästä ei ole näillä kasteluilla, nyppimisillä ja puunaamisilla tietoakaan. Täytyy siis vielä erikseen miettiä, miten saan onnettomalle etupihalle jotain väriä, ja olisiko takapihalle mahdollista saada myös jotain onnistunutta ruukkuviritelmää (saa vinkkailla!). Tässä nyt hajamietintöjä perennoista, sillä niiden suhteen mulla sentään on jonkinlaista toivoa.

Tulin jo tilanneeksi (paikasta Viherpeukalot, oli pakko kokeilla...antoivat akileijoja kaupanpäälle, hih -- yleensä suosin Särkän perennataimistoa aina, kun mahdollista) taloyhtiön kukkapenkkiin muutaman auton renkaiden litistämän kaunopunahatun tilalle uusia. Taloyhtiön kukkapenkkihän on surkuhupaisan nimen "hautakumpu" saanut viritelmä, jonka aion vielä saada kukoistukseen....(ihan kaunis se on nytkin). Koska kaunopunahattu on maailman ihanin ja perhoset lööv sitä. Itselle voisin laittaa vielä yhden valkoisena...

Pari Magnus-kaunopunahattua laitan kokeeksi takapihalle, vaikken usko niiden siellä kukoistavan. No mutta. Viime kesänä havaitsin kauppapuutarhalla, että kamtsatkanmaksaruohossa oli perhosia ihan pipona. Koska kamtsatkanmaksaruohon väritys ei niin sovi takapihalleni (kelta-punainen), kokeilen hempeämpää, pinkihtävää kaukasianmaksaruohoa.

Etupihalle laitan surullisen näköisiin minipenkkeihin punaisia kaunokaisia, sillä niillä on jotain leviämisen toivoa (riesaksi asti ne eivät siinä pääse leviämään).

Lisäksi aion napata mukaani äidiltäni yhtä kurjenpolvea, koska perhoset tykkäävät myös niistä ja koska se on vaatimaton ja sitä paitsi mummoni peruja. Mummolta minulla on jo tarha-alpia ja jalopähkämöä. Siinäpä perennasuunnitelma sitten alkaisi (toivottavasti) olla. Ehkä yritän uusiksi tiikerililjaa, kun viime vuonna tuli muita liljoja, kun niistä ei keväällä erottanut :)

Nytpä tulin ajatelleeksi, että voisin ehkä tilata vielä (huh, millä? leveällä kotihoidontuellani?) päivänkakkaraa, sillä se viihtyy pihani askeettisissa oloissa. Piti kerätä sitä, mutten muistanut...Puna-ailakkia kasvaa pihallani siellä täällä, sillä se viihtyy ja olen ravistellut siemenkotia sinne sun tänne. Haluaisin noudattaa kirjaimellisesti Pentti Alangon oppeja luonnonmukaisesta puutarhasta, mutta jostain syystä pihalleni eksyy aina toisinaan jaloritarinkannuksia ja muita päättömyyksiä...

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Isoposliinikukka



Esittelen nyt suuren rakkauteni isoposliinikukan (Hoya carnosa), joka asustaa keittiöni ikkunalaudalla. Tunnesiteeni kyseiseen yksilöön on hyvin suuri, sillä olen kasvattanut sen mummolan posliinikukasta, ja mummolan posliinikukka on peräisin mummon naapurilta, joka puolestaan on evakkomatkalle lähtiessään taittanut oksan kotikasvistaan. Siksi kutsun omaa posliinikukkaani Karjalan evakoksi (mulla on myös toinen, jonka nimi on Köpi; kaverilta saatu posliinikukka Kyösti Kallion kotitilalta). Lapsuuteni muistoihin posliinikukka kuuluu saumattomasti, ja minun maailmassani posliinikukka kehystää ikkunaa vähän niin kuin oma yksilö kehystää keittiön ikkunaa, on ikkunan verhot.

Kas näin:



Posliinikukalla on miljoona hyvää puolta, mutta jos voisin jotain erityisesti hehkuttaa, niin sitä, että se kukkii maaliskuusta syyskuuhun hennon vahamaisin vaaleanpunaisin kukin, joista tippuu makeaa nestettä. Kukat tuoksuvat ihanasti iltaisin. Karjalan evakko on alkanut jo muodostaa nuppuja, eli kevät on hyvässä käynnissä.



Posliinikukka tykkää kuivahtaa välillä, mistä syystä se sopii erinomaisesi hoteisiini. Veikkaan, että monta kasvia on tapettu liian huolelliseen kasteluun. Omat kasvini majailevat länsi-ikkunalla ja veikkaankin, että länsi- ja itäikkuna ovat sen paras sijoituspaikka.

Lannoitan kasvia kasvukaudella säännöllisesti, jotta se jaksaa kukkia. Toistaiseksi Karjalan evakolla on ollut yhtäaikaisesti maksimissaan 11 kukka..ööh...vanaa? rypästä? Ne kasvavat aina samoihin kohtiin, joten annan kukkien rauhassa kuivahtaa, etten sohi kukkien kasvukohtaa rikki.

Karjalan evakosta tai Köpistä voin antaa kasvuoksaa rakastavaan kotiin.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Salmiakkia, kaupunkiautoja ja pipo

Onpa ollut ihana päivä...not. Koko päivän on yrjöttänyt (niin kuin olis tauti ilman georgea....ehkä se on sitä, perheenlisäystä ei ole tulossa) ja porukka on matalapaineessa. Hyvä puoli on se, että puuhastelin esikoisen kanssa ja ompelin siinä samalla. Ihan basic shittiä eli ei mitään uutta auringon alla, mutta käytännöllistä peruskampetta.

Leena Renko -mainosta, eli pari kangasvaihtareilta suunnittelijalta itseltään saatua kangasesimerkkiä.

Tätä ihailin Pikkukiiski-blogissa kauan ennen kuin tiesin tämän tulevan kankaaksi, sitten kun sain tätä pätkän, en ollutkaan enää niin innoissani, ja nyt valmiina vaatteena tämä on musta tosi rock ja cool ja mitä kaikkea ne nykynuoret ovatkaan, hih.

Kyseessä siis tuore Kaupunkiautot-kuosi Sampsukasta muokattuna pienen miehen napakaksi puseroksi:



Tällainen se paita siis on, ei oikein lättänänä asetu:



Myös tämä joustofrotee on Leena Rengon suunnittelema. Tein tästä puseron esikoiselle ja taas sillä järkevällä ajatuksella, että neutraali kuosi menee seuraavallekin. Siksi kaavana järkevä Ottobren More Grey.



Tätä oli hankala kuvata. Ei siksi, että hienostelisin valolla, vaan koska mulla ei ole ollut hetken rauhaa. Tässä pieni esimerkki:



Ostin tätä pienen palan suoraan suunnittelijalta, mutta tietääkseni tätä saa Hannan Kankaasta ja Royal-tuotteesta. Tämä on mun mielestä monikäyttöinen, olen nähnyt esimerkiksi oikein kauniin singoalla-mallisen mekon (Jenni K:n, jos satut vaikka tämän lukemaan). Olen miettinyt, tekisinkö loppupalasta sortsit, mutta saa nähdä, pidänkö kuosia alaosaksi riittävän monikäyttöisenä.

Lopuksi vielä Lieblingsstückestä tilaamani pala avaruusapinajerseytä, koska halusin välikausihaalariin sopivan pipon. Tällainen siitä tuli:



En fanita avaruusapinaa noin muuten mitenkään hirveästi, mutta se sopi mielestäni äitini yllärinä kirpputorilta löytämään välikausihaalariin, joka siis tässä pipon kera. Ei tästä kauheasti selvää saa, mutta malli oli kuvaustilanteesta sen verran innoissaan, että parempaan en pystynyt.



p.s. Tänään vinkkasin Naamakirjassa blogini 1-vuotisarvonnasta. Kävijämäärä nousi 100 normaalista, mutta vain kaksi osallistui arvontaani. Tuli sellainen olo kuin olisin viuhahtanut eikä kukaan edes kiljaissut. Kyllä täällä on paljon kivempaa olla ilman nimeä.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Tylsää, tylsää, oli niin tylsää

(Luvassa taas poikkitieteellistä narinaa.)

Talvi alkaa taittua kevääksi, kasvukausi käynnistyy. Posliinikukka alkaa pullistella nuppuja, peikonlehti herää.

Mullanvaihdon aikaan uutta lehteä ei ollut vielä havaittavissa. Sitten se alkoi kohota vaaleanvihreänä, pienenä ja terävänä.



Hentoinen lehti avautui.



Sitten se alkoi kasvaa ja tummua.



Olen ollut riittävän pitkään kotona kotiäitinä vetääkseni lehden kasvusta yhtäläisyysmerkkejä lapsien kasvuun. Näyttää siltä kuin mitään ei tapahtuisi, mutta kuin huomaamatta ne kasvavat ja asiat muuttuvat.

Mulla on vaivaannuttavan paljon perheperspektiiviä. En ole kodin ulkopuolella perhekeskeinen. En puhu mielelläni perheasioita ja tykkään olla vain minä. Mutta muutos myös itsessä on väistämätöntä. Minuus elää yhä pienemmässä elintilassa, lapset mellastavat minussa, minusta. Tämä aika on niin mahtavaa ja ihanaa ja samalla välillä helvetin tylsää, nytkin kun nukuttaa.

On silti selkeitä merkkejä siitä, että alan muuttua itsekkäämmäksi. Ensinnäkin, mulla on alkanut tehdä mieli puuhastella itseäni varten. Peilikuva miellyttää enemmän, haluaisin täydentää vaatekaappiin vaatekappaleita, jotka olisivat superlaadukkaita ja supermieluisia. Se vähentäisi turhuushankintoja.

Tekee myös mieli ommella itselle.

Olen myös puuhastellut jotain ihan omia juttuja, jotka kehittyvät tai sitten eivät. Mulla ei ole kotiäidin identiteetti, mutta olen löytänyt sitä itsestäni enemmän. Löydän enemmän yhteistä kotona viihtyvien kanssa ja musta on tullut toisaalta parempi, toisaalta sulkeutuneempi ihminen.

Ja siemenet, ne kylvetään multaan kuun lopulla.

p.s. Vaikka tiedän, että musta ei koskaan tuu supertaitavaa käsillätekijää, koska oon tällainen akateeminen tunari, mua ottaa välillä päähän selailla täydellisesti photoshopattuja tai mitä lie gimpattuja otoksia. Kateusko se sisuksia kalvaa?

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Moonkids-villitys: katu

Tyttärelle on tullut tehtyä ja kirpparihamstrattua melko
tyttömäisiä vaatteita, jotka eivät konservatiivisen seulani läpi
pojan vaatteina mene. Siksi ihastuin tähän hivenen neutraalimpaan
Moonkidsin katukuosiin, joka on ohutta ribbiä. Ei silti mitään lirua
ommella.

Kaava on More Grey ( Ottobre 4/2011) ja kangas Ikasyristä, ja
loppurepaleesta tein vielä kesäteepaidan pojalle.

Tunnustus

Sain blogiurani toisen tunnustuksen glenniltä, joka kertoi blogistani näin:


" Ehtoisa emäntä - uudempi tuttavuus, myös paljon muutakin kuin ompelua, ihana soppa, hyvässä mielessä :)"

Kiitos vaan glenni tästä tunnustuksesta!

Ja tunnustus oli jo monella pyörinyt seuraavanlainen:

"Tämän tarkoituksena on ojentaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle blogille,
joissa on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa. "

No. Olen nähnyt tämän saman tunnustuksen jo aika monella, ja monella seuraamallani blogilla on jo yli 200 lukijaa, joten jaan tämän vain yhdelle. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö seuraisi monia inspiroivia blogeja, jotka kriteerit täyttävät :) Mutta riittääpä vinkattavia vastaisuudenkin varalle, jos joskus tulee lisää tunnustuksia vastaan...

Tunnustuksen saa

Mi Kool -- kamuni, joka tekee etupäässä amigurumeja. Niissä on meikäläiselle liikaa väkertämistä, mutta veikkaisin, että moni saattaisi ilahtua tästä blogista, sillä Mi Kool on laittanut aina välillä mukaan jokusen ohjeenkin.

p.s. Olethan huomannut, että minulla on arvonta menossa :)

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Ehtoisan emännän 1-vuotisarvonta! 10.--24.3.

Osa bloggaajista tykkää kiittää aika ajoin lukijoita ja niinpä
taas minäkin, omalla kömpelöllä tavallani. Vuosi on vilahtanut ja
nyt on lupaamani yksivuotisarvonnan aika. Lue ensin ohjeet ja sitten
vain osallistumaan!

Jos vastaat anonyyminä, käytä tunnistettavaa nimimerkkiä.

Olisi mukava tietää, keitä blogissa käy lukemassa. Siispä:

1. Saat yhden arvan, kun kerrot jotain pientä itsestäsi. Pysyttele
niin anonyyminä kuin haluat, en vaadi nähdä hetuasi ;)

Sitten palkitaan lukijoita:

2. Saat toisen arvan, jos liityt lukijapaneeliin tai jos olet jo
menossa mukana.

Vielä, jotta bloggaajat löytäisivät arvonnan:

3. Saat kolmannen arvan, jos mainitset tästä arvonnasta omassa
blogissasi. Voit käyttää oheista superlaadukasta kuvaa!

Kerro kommentissa, mitä haluat seuraavista:

Palkinnot:

1. Lukupaketti. Sisältää kaksi romaania toiveitasi kunnioittaen.

2. Kangastarvikepaketti. Voi sisältää pikkutarvikkeita, kuten
nauhoja, nappeja, muuta ompelutarviketta.

3. Herkkupaketti. Heille, jotka eivät tykkää lukea eivätkä
ommella. Voi vinkata, minkätyyppisistä herkuista tykkää.

4. Kasvupaketti. Jotain kasviharrasteluun liittyvää. Viimeksi
voittaja sai siemenpaketin, tällä kertaa luvassa jotain muuta
jännää :)

Arvon yhden palkinnon. Jos osallistujia tulee oikein monta, voin arpoa
kaksikin :) Arvonta päättyy 24.3. Osallistu heti!

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Samettinen ulkoilupuku

Tämäntyyppinen ulkoilupuku oli mielessäni jo viime syksynä.
Ompeluelämää-ryhmässä naamakirjassa tuli seuraava haaste
Kankaattoman kuukauden jälkeen: poikien kuukausi. Se auttoi
motivoimaan tämän nyhräyksessä ja sainpa valmiiksi, Prymin
anorakkinepparit tähän vielä tulee (tai kaksirivinen armeija
punaisia kameja, en ole vielä päättänyt).

Näin aenon blogissa syksyllä samantyyppisen haalarin (käytetty
Ottobre 4/2011 Babushka-kaavaa), jossa oli norsua vuorissa. Tykkäsin
ideasta niin, että päätin jo tuolloin soveltaa omaan luomukseen
tässä punasinisessä värissä, jota mulla oli. Pipon olenkin tehnyt
jo samasta norsusta kevättä odottamaan.

Tummanharmaa vakosametti on Löytö-Palasta, hupun norsu Ikasyristä ja
raitainen joustofrotee Lasten Metsolasta. Kokonaisuudesta oli hankala
saada väreille oikeutta tekevää kuvaa näin kamerakännykällä,
mutta toivottavasti idea välittyy.

P.S. Minulle väitettiin, että edellinen postaukseni Ehtoisan
emännän sisustusvinkeistä on mennyt puolella porukasta takuulla ohi.
Kuulemma nykyviestinnässä pitäisi olla ensimmäisen 140 merkin
kohdalla kuva ja selkeä alleviivaus tyylilajista, tässä tapauksessa
sarkasmi. Valitettavasti en aio jatkossakaan panostaa viestini
alleviivaamiseen. Mää odotan tän hätäisen some-mylläkän
rauhoittumista.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Vain tässä blogissa: Ehtoisan emännän sisustusvinkit

Olemme saaneet harvinaisen haastattelun Ehtoisalta emännältä, joka aluksi vaatimattomasti vastustellen lopulta suostui avaamaan kotinsa oven ja paljastaa nyt meille muutaman nerokkaan sisustusvinkkinsä. Kuulun Ehtoisan emännän suuriin ihailijoihin, sillä tuntuu, että hänellä on arjen avaimet hyppysissään! Silti häntä kohtaan on mahdotonta tuntea kateutta. Ennemmin vielä illalla nukkumaan mennessä tuntuu siltä kuin haastatteluhetken aikana olisi kylpenyt viisauden lähteessä...

Pitemmittä puheitta siirtykäämme kuuntelemaan, mitä Ehtoisa emäntä suostuu paljastamaan kotinsa sisustuksesta:

Me kaikki tunnemme sinut ahkerana puuhastelijana, joka pitää myös kodin kunnossa ja piltit puhtaina. Olet kuin kodin hengetär, joka hehkuu äidillisyyttä, naisellisuutta ja huolenpitoa. Kerro, kuinka teet tämän kaiken.

Se on yksinkertaista. Kotini on kuin mieleni, aina järjestyksessä. Jos tavarat menevät pois paikoiltaan, tuntuu minustakin siltä, kuin mieleni muljahtaisi väärille urille. Siksi imuroin päivittäin ja suihkauttelen myös mielelläni puhdistusainetta peilipinnoille.


Olet luvannut kertoa sisustamisideoistasi kuvien välityksellä. Ennen kuin katsomme kuvia, kysytään vielä yksi kysymys. Sinulla on taito vangita ikimuistoisia hetkiä elämästäsi. Onko elämäsi todella niin hohdokasta?

Ajattelen, että jokainen päivä on kuin kiiltelevä timantti. Pursuan onnea. Miksi en siis saisi jakaa sitä muillekin?



Otetaan ensimmäinen kuva. Kertoisitko tästä otoksesta?



Mielelläni! Meillähän olohuone on elämää täynnä ja pieni elämänmakuinen ote ei siis haittaa. Kuopukseni on siinä iässä, että kaikki maistuu, joten olemme tehneet pieniä uudelleenjärjestelyjä sisustuksessa. Huomaamattomasti nostin pöydälle myös Vanish-pullon pieneksi tuotesijoitteluksi. Se kun oli vallan kätevä tässä jokunen päivä sitten suklaatassujen tuomien jälkien siivoukseen. Putsasin ne hellällä otteella ja jatkoimme lämmintä yhdessäoloamme.

Seuraava kuva:



Ah, aivan. Tämä otos onkin käytävästä, vai pitäisikö sanoa eteishallista. Olen maltillisesti sijoittanut muutamia kestävän designin esineitä matolle peittämään kissanoksennuksen ja vauvankakan jälkiä. Etualalle on myös sijoitettu potan osa. Sisustuksen pitää olla käytännöllistä, joten vaatetelineemme on samaan aikaan lastenvaunut. Kätevää, eikö?

Kyllä, näistä varmasti moni lukija saa kaipaamaansa inspiraatiota. Saammeko kurkata myös saniteettitiloihin?



Tottahan toki! Lapseni on niin huomaavainen, että on pilkkonut wc-paperinkin valmiiksi samalla, kun äidin piti selvitellä Kelan tätien kanssa sitä, miksi äiti ei saa rahaa. Väripilkuksi olen tuonut myös jokusen vaatteen. Vinkkinä, että niilläkin voi sisustaa! Olen käyttänyt myös vanhaa kikkaa ja sijoittanut sisustuslukemistoa esille inspiroimaan niin itseäni kuin satunnaisia kävijöitä.

Ja lopuksi kurkistetaan, onko missään pölyä, aivan niin kuin Maija Poppanen tekee. No sitähän ei teiltä löydykään!



Pois se minusta! Kyllä se on niin, että siisti koti on naisen mitta. Mitään tärkeämpää tekemistä en keksi kuin sen viimeisen silauksen luomisen kodilleni. Ehtoisa emäntä on kodin sydän!

Kiitos haastattelusta. Kätken nämä viisaudet sydämeeni.

Jälkikirjoitus: Inspiraation haastatteluun sain luettuani haastattelun erään blogistin elämästä. toim. huom.

Helmililjasesonki alkaa

No olipa taas itsekuria. Rimpsasta lähti matkaan pikku helmililja,
vaikkei sillä ole ulos vielä mitään asiaa...

Toivon, että keittiön ikkunalaudan kylmyys ja veto pitävät sen
virkeänä. Ainakin ne näivettivät kevätesikon, jonka kippasin eilen
biojätteisiin, eli penkkiin istuttamisesta ei tarvitse haaveilla...

Rakastan kaksinkertaisia ikkunalaseja siinä mielessä, että ne
mahdollistavat vanhan ajan huonekasvit. Katsotaan, miten näille käy,
onko keittiössä kohta hätäisesti kukkivia anorektikkoja...

Näitä ja narsisseja lähtee pihalle heti, kun keli vielä hieman
lämpenee.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Piristävät pikkutyynyt

Tässäpä helppo pieni sisustusidea: leikkaa saumanvaroineen joku kiva
kuvio kankaasta, tee sille selkäpuoli ja täytä se. Tadaa, tyyny!

Nämä kuopuksen huoneeseen tulleet tyynyt ovat tosin hieman huijausta,
sillä valmiina kankaana myydään sekä etu- että takapuolia.
Täysleveässä kankaassa on kokonaista kuusi pöllöä!

Olkoonkin "ompelijan pikaruokaa", nämä oli hauska tehdä! Ei
juurikaan epäonnistumisen mahdollisuutta ja kaverit syntyivät
illassa. Satujen lueskeluhommiin monenlaiset niskanpönkät tulevat
tarpeeseen.

Kangasta tekee Lillestoff.de ja se on hankittu Ikasyristä.

Amppelivillitys



Olen viime viikkoina puuhastellut kuopukselle omaa huonetta, jotta saisin palata rakkaan harrastukseni eli sängyssä lueskelun ja haaveilun pariin. Huone onkin jo pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta valmis, ja mukavahan siellä on oleskella.

Koska huoneeseen muutti taaperoituva vauva ja yläkerta on ennestään ollut viherkasvien valtaamaa aluetta, piti keksiä uusia keinoja sijoittaa viherkasvejani. Niinpä hankin kehitysmaakaupasta pari amppelia, joista toinen on ensimmäisessä kuvassa näkyvä kerrosamppeli. Amppelissa pyykkipojalla roikkuva raketti on muuten helistin ja matkamuisto Berliinistä. Sitä vaan ei voi pitää leluna, koska tekijä ei ole tajunnut pestä kankaita ensin ja värit leviävät...saati että suuhun menee käsittelyainetta. Mitä pöljyyttä! Vaikka söpö helistin onkin.

Amppelin ylemmässä korissa on kaksikin viherkasvia, niin kookkaita korit ovat. Alakoria asuttaa yksi kultaköynnöksistäni.



Toisesta amppelista kurkistaa haworthia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...