sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Miehekäs PaaPii-kettupaita

Pienenä, tai ei niin pienikokoisena (tällainen nielee melkein metrin) työnä ompelin tällaisen kettupaidan aikuiselle.

Kangas on PaaPiin suunnittelema, Nosh Organicsin valmistama ja Pehemiästä hankittu. Tätä ei tosin taida saada tällä hetkellä mistään, sen verran huippusuosittu on ollut. Omaan makuuni kuosi on hieman levoton.

Vain machoille tosimiehille! Räyh!
  



Tänään olen hakenut kasvimaapalstalta loput viljelmät, esimerkiksi mustajuurta, palsternakkaa, porkkanaa, punajuurta, maa-artisokkaa, ruttoisia perunoita. Kaupungin vuokrasopimus loppuu tänään. Kohta maa käännetään.

Seuraavaksi vuodeksi mun on luvattava itselleni osittainen pressulla peitto. Sopivia syötäviä olisivat esimerkiksi: porkkana, mustajuuri, palsternakka, sipuli, punajuuri, valkosipuli, kaalet, herneet pienissä määrin (tänä vuonna paransin niillä maata), kesäkurpitsa. Kurkkua voisin kokeilla tässä kotona ja salaatit pitää täällä myös tämän kesän tapaan. Maa-artisokka on myös kiva. Perunoita riittää ihan jokunen vain.

Tänä vuonna epäonnistuivat tilli, persilja, sipulit. Perunaan iski rutto.

Mielessä on pyörinyt pari aihetta kirjoitettavaksi, mutta lienee paras säästää ne ensi viikkoon, kun/jos olo on virkeämpi. Toinen liittyy järkevään kuluttamiseen ja toinen naisiin. Joskus tosin käy niinkin, että aihe haihtuu, kun siihen ei tartu heti.

Tämä lähtis levolle, viikon haasteet odottavat jälleen...
(Tämä viikko olikin vähän onneton työnteon kannalta. Toivon, että olisin ahkerampi ensi viikolla, niin voisi sitten ottaa rennommin.)


Quorn on saapunut Suomeen

Kyllä silmät meinasivat muljahtaa, kun luin Pirkasta quornin saapuvan
K-kauppoihin. Ja eilen sitä löysin, ensimmäistä kertaa.

Quorn on englantilaisten lahja kasvissyöjille. Luin tuoteselosteesta,
että se on valmistettu mykoproteiinista, joten tuli sitten syötyä
sientä lampaankääpäkastikkeella?

Olen varovaisen ilahtunut. Löytyykö joltakulta vaikkapa kananrintaa
hyödyntäviä reseptejä? Itsellä tulee mieleen kokeilla vaikkapa
tandooriquornia. Kaikki lihansyöjät voivat rauhassa pyöritellä
silmiään...Itselläni alkaa päässä soida mainio
hipsteripilkkalaulu Being a Dickhead's Cool...ja ehkä seuraavan
postaukseni teen lorem ipsumin Hipster ipsum -versiolla...hih. Ehkä
illalla linkitän nää, kun oon koneella.

Ei muuta kuin quornia kokeilemaan!

torstai 27. syyskuuta 2012

Get the Message -tyyny

Seuraa hieman hehkutusta, mutta sallittakoon se, koska eilisen ja tämän päivän teemana tuntuu olevan "miksi ihminen ei ole koskaan valmis".

Tästä ompeluksesta annan nimittäin itselleni taidollisesti kasin, mutta fiilisperusteilla kymppi plussan!

Kyseessä on tyttärelle tehty Amy Butlerin kaavalla tehty Get the Message -tyyny, jonka ompelin istumiskäyttöön. Tälle on tarkoitus ommella pari serkkua ja ottaen huomioon, että aloitin vähiten mieluisimmalla kankaalla, olen jo nyt aika ihastunut enkä osaa vielä kuvitella, millaista on, kun pannaan tämä yksilö serkkujen kanssa pinoon :)

Ajatuksena nyt kuitenkin se, että lapset tykkää leikkiä lattialla ja peuhuta tyynyjen kanssa. 


Tyyny on pehmoinen, koska vanua ei ollut kotona enempää, mutta silti kohtuu jämäkkä. Tereetkin tein, mutta tereiden sisällä olisi voinut olla kovempikin materiaali. Näihinkin olen tyytyväinen ainakin sen kasin edestä, sillä pehmeät tereet pitävät tyynyn pehmeänä ja ryhdistävät sitä silti.


Tyyny sijoitettuna tyttären huoneeseen.



Kaava on ostettu nappikauppa Polinkasta. Kankaat Amy Butleria Eurokankaasta.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Musta sadepilvi
















Ihastuin Ferm Livingin sadepilviseinätarraan, mutta en sen hintaan.

Niinpä hain Tiimarista mustaa kartonkia. "Tein itse,
säästin." (lausutaan yleensä sarkastisesti...)

Nyt portaikossa satelee. Kertoneekohan tuo jotain sielun sopukoista.

Onhan siinä jotain lapsekasta, eli leikkisän ja surumielisen
pyhällä liitolla mennään.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Työssäkäyvän naisen viikonloppu

Aina toisinaan joku kysyy, millaista on käydä töissä, kun on tuota perhettäkin ja silleen.

Tällä viikolla ainakin on tuntunut siltä, että aivan hullua. Ei ehkä siksi, että käy töissä, vaan sen takia, että haluaisi niin paljon kaikkea muutakin. Eräs ystäväni käy töissä, tulee töistä, hoitaa lapsen nukkumaan ja menee itse nukkumaan.

Jotenkin tuntuu, että itselläni lurahtaisi järki päästä ja jäljelle jäisi vain iloton suorittaja. Tämä maaninen puuhastelu ja töiden hamstrailu (mulla on tapana tehdä hieman lisäduuneja) kun jotenkin pitää kuosissa, vaikka sitten toisesta päästä alkaa repsottaa.

Tänä viikonloppuna oon käynyt merellä, sienestänyt, hakenut kasvimaalta juureksia, jakanut perennoja, istuttanut sipulikukkia, tehnyt yhden sisustusaskartelun (näytän jossain toisessa postauksessa), järjestellyt tonneittain ympäriinsä lainehtivaa tavaraa, imuroinut, pessyt neljä koneellista pyykkiä ja viikannut viisi, rullaillut sushia, haudutellut uunijuureksia ja neulonut tyynynpäällistä.

(Niin ja tietenkin myös ollut lasten kanssa.)

Tuntuu siltä, että mitä tiukemmalle oma tila puristetaan, sitä hullummin hakee hengitysaukkoja arjen syväjään alta, jos nyt näin kankean runollisesti asian ilmaisisi. Välillä vihaan erinäisiä arjen ilmentymiä. Enkä tarkoita, ettenkö sietäisi tavallisuutta...ainakaan useimmiten.

Tarkoitan arjen ilmentymillä ennemmin varjopuolia. Elämän rikkonaisuutta, epävarmuutta, epätäydellisyyttä, heikkouksia itsessä ja muissa...Ehkä osittain oman työstressin ja paljon kaiken muun takia vasta nyt sunnuntai-iltana tuntuu siltä, että jos hellittää, ei heti kiristä.

Aika jännä kehä tämä, kiire luo puuhastelutarpeen luo lisää kiirettä.

Mutta oikeasti oli kiva viikonloppu. Varmaan en enää ehdi sienestämään, paitsi toivottavasti suppilovahveroreissun. Yhdessä sienipaikoistani ei ollut kuin muutama rousku sienisalaattiin, muuta en löytänyt. Mutta sievää oli.




Käytiin kauden viimeinen reissu purjeilla. Gastit olivat reippaampia kuin minä.



Osa gasteista oli aika pieniä. Vaikka en ole itse purjehtija, merta olen aina rakastanut.

p.s. Kokeilin ensimmäistä kertaa kasvitieteellisiä tulppaaneja (Tulipa bakeri Lilac wonder ja Tulipa tarda), jännittää, mitä kevät tuo tullessaan! Laitoin myös paljon krookuksia, Angelique-tulppaaneja, keskiaikaisia Hemisphere-tulppaaneja, valkoisia White Emperor -tulppaaneja ja jotain kevätkurjenmiekkoja. Mutta alan olla aika puhki pihakauteen.

torstai 20. syyskuuta 2012

Köyhyydestä

Kun vihjaisin reissueväitä koskevassa postauksessani syyllisyyden tunteista, joita koin matkalla olosta, tarkoitin osittain näitä tunteita, mitä heräsi uudelleen mieleen, kun luin tämän Suomen Kuvalehden artikkelin köyhyydestä.
Ihan siis vaan suomalaisesta köyhyydestä.

Kun olin matkalla, tunsin ajoittain oloni elostelevaksi irstailijaksi, joka syytää huolettomana ja aivottomana rahaa sinne tänne (enhän minä sinänsä mitään irstaillut enkä syytänyt, mutta nyt puhutaankin tunteesta). Kun kävin viimeisenä iltana ostamasta viereisestä ravintolasta ruokaa, juttelin kevyesti tarjoilijan kanssa. Hän on Kreikasta, minä Suomesta. Pohdin, onko hän tullut Kreikasta sikäläisen toivottoman tilanteen vuoksi. Ja tietääkö hän, mitä me suomalaiset Kreikasta ajattelemme.

Välillä haaveilen, että minulla olisi vara luksustuotteisiin. Välillä säästän niihin. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen joissakin asioissa perso luksukselle, kuitenkin kai aika viattomalla tavalla.

Taloudellisessa marginaalissa on helpompi olla syyllistymättä ja hengittää kevyemmin. Kun kävin Tanskassa, sain kaveriksi pistävän omatunnon. Ehkä se on ihan terveellistä. 

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

And That's Who I Am











Lapsenkengissä-blogin Lauralta pöllin tämän "haasteen" valita kuvia, jotka kuvaavat minua.

Oikeasti tämä oli aikarosvo. Tarkoitus oli vain tsekata postit, käydä suihkussa reenien jälkeen, laittaa pyykit narulle, hiplailla tänään postista tulleita kukkasipuleja ja mennä sänkyyn uusimman Viherpihan kanssa, mutta tässä sitä vieläkin ollaan...

Jos huvittaa pohdiskella, mikä se sie olet, niin näitä kuvia löytyy täältä.


tiistai 18. syyskuuta 2012

Mitä on hyvät reissueväät?

Tulin juuri kesälomareissultani Tanskanmaalta ja ajattelinkin pohdiskella hieman marttamaiselta haiskahtavaa aihetta eli reissueväitä...No, ehkä tulee horistua ohessa muutakin...

Hieno oli sinänsä tulla kotiin, kun pakkanen ei ollut pannut kukkia. Leimuja pihalla, vaikka kyrsii tämä kamerakännykän laatu (ja vielä taannoin olin ylpeä näistä suttuisista kuvista!).

Niin, ensimmäisenä seuraa kysymys: mitä eväitä tulee reissussa syötyä? Kun ei kai kukaan ole niin kroisos, että söisi silkkaa ravintolamuonaa? Varsinkaan, kun eihän sitä edes jaksa kahta kertaa päivässä? Tähän kiinnostaa oikeasti kuulla vastauksia, koska tässähän voisi vaikka valaistua ja viisastua...

Meikäläisen seurueessa on neljä syöjää ja vaikka neljännen voi kuitata puolivillaisella eväällä, pitäisi ainakin kolmen saada omat annokset. Täytyy sanoa, että jo sana "myslipatukka" alkaa tämän reissun jäljiltä iljettää...

Myslipatukoiden lisäksi mukana oli pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, seesaminsiemenpatukoita, mehua, nuudeleita ja pussikeittoja, keksejä, leipää ja juustoa, pussipuuroja, erinäisiä hedelmiä ja jogurttia. Niillä täydennettiin aamiaisen ja lounaan tarpeita.

Oikeastaan parhaaksi vaihtoehdoksi koin ostaa kaupan valmissalaatteja, koska ne ovat lounaaksi sopivia. Tulee kalliimmaksi kuin arki armaassa koto-Suomessa, mutta monipuolisemmaksi ja olon kannalta täyteläisemmäksi kuin Lidlin sokeriliemessä uitetut ja pahvisessa suklaassa kellutetut myslipatukaksi kutsutut hirvitykset. Tanskasta sai onneksi ruisleipää, joten läskinen juustopala siinä päällä sai hetkeksi unohtamaan, että kunnon lounas jää jälleen kerran väliin.

Ja joissakin turistikohteissa ei vaan saa hyvää ruokaa. Sen sijaan, jos tosiaan pitää jotain syödä, saa jonkin upporasvassa käristetyn kuivahtaneen kikkareen lautaselleen ranskalaisten kera. Niistä pitäisi nauttia ja kuvitella, että tämä nyt on sitä haluamaani lomaevästä. Ja ei kannata ymmärtää mua väärin, nautin kyllä epäterveellisestä ruoasta. Ei ole juuston voittanutta ja haksahdan vakavasti sipseihin ja dippikastikkeeseen. Joskus tekee mieli pitsaa tai hampurilaista...Mutta että ihan perusoletuksena, luuletteko, että ihminen haluaa syödä moista sontaa? Jos haluaa, niin pitää vissiin totisesti kehitellä näitä piknikeväiden rakentelutaitoja eteenpäin...

Sen verran edistynyt olen, että mukana kulkee supertyökalu ja kaikki kertakäyttöastiat napataan talteen. Ehkä jatkossa voisi miettiä, kannattaisiko kullakin perheenjäsenellä olla oma lusikka-haarukka-veitsi -työkalunsa (sellaisiahan saa) sekä jonkinmoinen henkilökohtainen hinkalo evään nautintaan. Ruokiakinhan voisi oikeasti kuljettaa ihan kotoa, vaikka tuhahtelin vuosia sitten Larissalle, joka jakoi kanssani huoneen Madeiran-lomallani (otin kerran äkkilähdön päivän varoituksella ja päädyin jaettuun huoneeseen venäläisrouvan kanssa). Larissa kun toi mukanaan nuudeleita. Kyllä nyt ymmärrän Larissaa paremmin. Säännölliset ateriat ovat kaiken a ja ö! Nyt kyllä mieleni purjehti Madeiran lämpimiin iltoihin, kun nautiskelimme Larissan kanssa parvekkeella paikallisia pihvitomaatteja yksittäispakatun suolan (otettu mukaan varmaan joltain hesalaiselta mäkkäriltä) kera kuunnellen viihdemielessä naapurihuoneiston tenuttavaa pariskuntaa.

Luulenpa, että lihaa popsivat karnivoorit ovat eväshommissa vahvemmilla kuin meikämandolino. Kaupasta löytyy kaikenlaista ruokaisaa leikkelettä naposteltavaksi. Voihan sitä ostaa vaikka nakkeja? Sen sijaan kermaperseilijäksi kouluttautunut pescatorian-ruokailija Suomen perähikiältä ei saa evääkseen tussahtanutta croissanttia kummempaa, kun pikkukaupoissa liikutaan. On se niin epää!

Matkustusblogihan tämä ei sinänsä ole, mutta kerron nyt kuitenkin loppuun pikaisesti reissuni kulun ja muutaman pikku ajatuksen tien päältä: kävin Kööpenhaminassa, Legolandin lähiseutuvilla sekä Odensessa. Tanska on erittäin lapsiystävällinen maa ja lapset on siis otettu huomioon ihan kaikessa. Ostoskeskuksessa saattaa törmätä imetyshuoneeseen, jossa on akvaarioita ja viisi eri verhon taakse kätkettyä imetyspistettä. Samoin löytyy luontaisesti keskeltä barokkiajan linnan puutarhaa imetykselle omistettu huvimaja. Itsehän en moisia tiloja tarvitse, mutta olinpa silti ihan äimänä...Ja saman voi soveltaa isompien lasten tarpeisiin. Hyvä kun leikkipuiston ääreen ei ollut sijoitettu sivistynyttä pikku viinibaaria, sen verran hyvin suunniteltua kaikki oli...

Kööpenhaminan tivolin kukkaistutukset hurmasivat minut pienen vastarinnan jälkeen. Niiden värisommittelut olivat niin tajunnanräjäyttävän kauniita. Samoin nautin suuresti Egeskov-linnan puutarhasta. Reissussa tuli käytyä myös Legolandissa, ja vaikka lapsikohteet saavat minut yleensä poissa tolaltani (paljon lapsia, jonotusta, kaikki on niin kovin keinotekoista), täytyy silti sanoa että rahalle sai vastinetta.

Kaikista tärkein tavoite (ja ollaanpa nyt siellä pään sisällä hiljaa kaikista matkustamiseen liittyvistä kriittisistä ajatuksista...jätetään ne tällä kertaa sinne pään sisään) itselleni oli hengittää hetki isompaa kaupunkia. Sillä niin kuin kohtaloni on sinetöity meren äärelle piskuiseen Suomeen, saa kai pieni osa minusta elää aina suurkaupungeille?

p.s. Hulamajan blogissa arvonta.




sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Sieniä ja säilöntää

Onpa ollut kiireinen viikko. Viikolla tein paljon töitä (päivätöiden lisäksi muuta) ja perjantaina kävin pitämässä puheen. Hassua sekin, että olen kyseisessä kohtuullista arvokkuutta nauttivassa opinahjossa ollut oppilaana, en minään laitoksen lellikkinä tosin, ja nyt piti leikkiä erikseen tervetulleeksi toivotettua kunniavierasta. Ei aina osu kohdilleen tämä aikuisuuden rooli, mutta hyväksyin tilanteen, niin se meni. Ei auta aina teininä kikatella.

Kävin taas itse adoptoimallani kotipaikkakunnalla. En siis ole sieltä kotoisin, kunhan olen sen adoptoinut. Lasten sukujuuria siellä on. Minun sukuun naidut, joentöyräällä.

Hain hillittömän kasan omenia ja keitin kaksi erää hilloa. Yksi erä olisi vielä keittää tai muuten prosessoida, pakastin on pistetty täyteen.

Nyt olis herkkutattejakin. Herkkutattipaikallani oli kaksi tattia, joilla oli ihan mielettömät jalat. Molemmat olivat melko haukatun näköisiä, mutta tadaa! Sisältä siistit. Kolmen aterian verran niistä tuli, kun käsittelin pakastimeen (kuivaamalla niistä ihania tulisi). Perinteinen moka eli mittasuhde puuttuu, mutta tuossa oikealla ylhäällä näkyy koivunlehtiä, ottaa ja vertaa niihin...



Olen stressannut niin, että leukaperät kramppaavat. Rauhoitun metsässä. Lapsetkin hengailivat siellä. Isompi sienestää. Se on tosi jeessiä.




Olen hiljalleen palaillut lukevaan maailmaan. Olen tutustellut tämän keittokirjan parissa. Tekisi mieli kokeilla karviaismarja-porkkanahilloa. Tai ehkä pihlajanmarjahilloa? Palaan resepteihin, jos löytyy sellaisia, mistä oikein tykkään. Hieman hankalia aineksia on resepteissä toistaiseksi näkynyt. On teoksessa silti kotimaisen ruoan painotus, ja sitä tarvitsen kasvimaaharrastukseni takia. Nimi on siis Aidon maun juurilla ja kirjoittajat Sonja Blåberg ynnä Kaisa Torkkeli. (Niin ja sanomattakin lienee selvää, että tämä blogi on täysin epäkaupallinen, eli kukaan ei ole tätä kirjaa mulle tyrkyttänyt. Himoitsin tätä, kun ilmestyi vuosi sitten, ja nyt oli hinta pudonnut.)


Kukat ottavat jo kylmyydestä osumaa.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Enkelinsiipi yllätti

Joskus käy näinkin, että yllättyy iloisesti. Huomasin juuri
enkelinsiipeni kukkivan.

Olen juurruttanut yhden katkenneen varren. Jollekulle ilmoittautuvalle
olisi tällaisen hienostuneen kaunottaren alku valmiina multiin.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Pyykkipaita

Tein jo joku aika sitten puuvillapaidan tästä Heather Rossin Far Far Away III -kankaasta, jossa Lumikin ja kääpiöiden kamppeita kuivuu pyykkinarulla. Tein tänne pienen postauksenkin, mutta siitä ei oikein erottanut mitään ja menetin uskoni koko surautukseen, joten deletointisormi iski.

Laitetaan nyt sitten kuitenkin, koska käytän tätä kerrospukeutumisessa. Lisäksi tässä on ihan kivasti ajatus kuvioista kankaalla.

En ole tähän mitenkään rakastunut, mutta yllättävästi hammaslääkärini kehui paitaa! En alkanut täsmentää, että tämä on itse tehty...

Kaava on oma, seuraavaan paitaan haluan kokeilla jo jotain muuta kaavaa.

Muuten, olen hoksannut vähän järjestellä blogeja ja olen pitkästä aikaa lisäillyt joitakin omaan blogiluettelooni. Kiitos teille, joilla on minun blogini omassa blogiluettelossa bloginne sivulla. Toivottavasti joku löytää minun blogini kautta katselemaan teidän kivoja blogeja! :)

 



keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Vaatekaapin järkevöittämisestä

Kerroin joskus aikeistani hankkia vaatteiden perusvaraston, joka koostuisi järkevistä, laadukkaista ja ajattomista vaatteista, joita ei olisi yhtään liikaa vaan juuri sopivasti.

Vaikka mukana onkin hieman persoutta ihanien vaatteiden perään, on kyse ennen kaikkea järkevöittämisestä. Ettei ostaisi vain ostamisen takia, että harkitsisi kunnolla ne hankinnat, jotka ovat tarpeellisia ja että tulisi pohdittua vaatteen laatua ja -- jösses sentään -- jopa sen alkuperää. Ihmisessä kun on pirullinen vietti hankkia, hankkia ja hankkia. Harvassa ovat ne, joilla ei olisi minkäänlaista kutkutusta minkään suhteen.

Olen käytännössä esimerkiksi kieltänyt itseltäni alennusmyynnit, muutenkaan en ole shoppaillut vaatteita. Toisaalta en ole vuosiin tehnyt kirpputorilta onnistuneita vaatehankintoja itselleni. Teininä olin varsinainen kirppisprinsessa ja vielä opiskeluaikoina löysin vaatteeni kirpputoreilta. Jossain vaiheessa tämä taito lakastui ja hankinnoista tuli "no kai tätäkin vois joskus pitää" -kuteita, joista hankkiuduin mahdollisimman pian eroon.

Viime viikolla sain äitini viime vuoden syntymäpäiväksi lupaamat hintavahkot nahkasaapikkaat, jotka viimein bongasin omassa koossani. Ne tuntuvat unelmalta jalassa ja yhdistyvät monen kanssa. Sen verran kenkäfetisisti olen, ettei mulle tekisi tiukkaakaan esitellä omaa makuani, mutta olen kaverillenikin luvannut, että tämä ei ole eikä tästä tule muotiblogi, joten vaatekaappini sisältö jääköön ikuiseksi salaisuudeksi :P

Joka tapauksessa täydensin siis yhden harkitun lisäyksen vaatekaappini perusosiin.

Ei siis esimerkiksi näin: viidet vähän sinnepäin avokkaat vaan mieluummin yhdet hyvät ja kestävät.Ei seitsemää rutaletrikoopaitaa vaan kaksi hyvää.


Voin suositella oman vaatekaapin pohdintaan seuraavaa teosta:


Löysin sen kesällä kirjastosta ja olen lueskellut sitä aina silloin tällöin. Nimi on siis STYLE. Löydä oma tyylisi. Vinkkejä maailman tunnetuimmilta muotibloggareilta (Tammi).

Parasta antia siinä on esittelyt erimuotoisista vaatteista ja maininnat, minkätyyppiselle vartalolle mikäkin sopii. Itselleni relevantteja ovat esimerkiksi keskivartaloa häivyttävät yläosamallit (vaikka luojan kiitos olen alkanut viimein kutistua vauvarumban jälkeen), pukevat housut paksureitisille ja yläosat rintaville. Ja kaiken kaikkiaan soveltuvat mallit noh, alle keskimittaisille.

Lisäksi mukana on jonkinmoinen lista "tarpeellisista" vaatekaapin osasista, siis millaisia kenkiä, laukkuja, mekkoja, yläosia...Ja kyseinen lista ei ole lainkaan kohtuuton tai öky, vaan aivan hyvin perusteltavissa (toki se on sovellettava tarpeisiin, kuten vaikka siihen, vaatiiko työ business casualia jne).

En erityisemmin harrasta muotia, siis esimerkiksi seuraa muotiblogeja tai kierrä vaatekaupoissa. (Samaan syssyyn myönnän lukevani töissä Elleä ja kotona joskus kirjastosta lainattuja Trendejä.) Mutta tätä kirjaa suosittelen mielelläni, sillä se on käytännönläheinen ja järkevä. Perusteellisempaa värioppia olisin tosin vielä kaivannut.

Eilen käväisin pikaisesti vaateliikkeessä etsimässä itselleni urheilupaitaa. Vastaan tuli alerekkejä ja sinne päin -vaatteita. Hiplailin niitä ja mietiskelin, tarvitsenko tätä? Rakastanko tätä? Haluanko pitää tätä aina? Kauppaan jäivät ja rahat säästyivät siihen tulevaan, rakastettuun. 

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Stressinlievitystä

Elämässä alkaa hiljalleen pukata ankarampaa stressiä. Töitä on paljon, ja lisäksi lisätöitä, joita en ole aloittanutkaan. Perjantaiksi pitää kirjoittaa puhe, kotia ei tullut taaskaan imuroitua, vaikka koko viikonlopun touhusin,...

Tässähän olisi kaksi vaihtoehtoa: lamaantua, tai....puuhastella ankarasti. Olen ollut koko viikonlopun kotosalla ja touhunnut maanisen ankarasti.

Eilen hommasin kukkapenkkitarpeita ja riehuin pari tuntia kasvimaalla, tänään tein kukkapenkkiä ja sienestin. Tuunasin akvaariota, järkkäilin paikkoja,...

Olin jo viikko sitten varma, että laitan koko kasvimaan ensi vuodeksi pressun alle, kun mistään ei tule mitään, lähinnä ajankäytöllisesti. On niin korvennut, kun heti elokuun alusta hoitohommat menevät puihin.

Mutta visiitti ranchille eilen oli kiva. Porkkanoita on tulossa valkoisia, keltaisia, oransseja ja violetteja, muutakin evästä lähti matkaan.

Olen myös raskinut ottaa pari kertaa kukkia mukaan palstalta.


Ja onhan siellä nyt sangen satoisaa. Edessä oleva palsta ei ole mun, vaan mun Himopalstailija-naapurin.


Auringonkukatkin kukkivat.


Ja punajuuria tulee. On muuten hyvä pasta, kun tekee punajuurista. Pannulle hautumaan sipulia ja pilkottua punajuurta, voi maustaa kaapista löytyvillä yrteillä. Kun punajuuri on pehmennyt, sekaan kermaa, mustapippuria, aurajuustoa tai vuohenjuustoa.


Tässä taas yksi sadonkorjuusuosikki. Pilkotaan perunoita, porkkanoita, palsternakkaa (sitäkin tulee tänä vuonna omalta palstalta), punajuurta, sipulia, valkosipulia, mulla myös kesäkurpitsaa. Paljon oliiviöljyä, yrttejä ja ripaus suolaa. Uuniin tunniksi.

Metsästä irtosi tänään ämpärillinen lampaankääpiä. Olin esikoisen kanssa sienessä, nautittiin. Esikoinen löysi yhden herkkutatin, lisäksi bongattiin pari raatoa. Pari puoliksi syötyä kangastattia löytyi kans. Pieni pettymys, mutta ei tämän kääpäsadon kanssa saa valittaa. Yritin myös kuumeisesti löytää orakkaita, muttei onnistanut. *toistetaan taas toteamus kääpäsadosta*

Koska kukkapenkissä ei ole vielä esittelemistä, näytetään mun yrttiloota. Nimittäin kuvassa ylinnä kukkiva anis/yrtti-iiso on Aivan Ihana ja houkuttelee pölyttäjiä. Nämä olen kasvattanut siemenestä ja minulta löytyy myös taimia, varmasti myös ensi vuonna. Etualalla värimintun kukinta, sen vieressä kukkii sitruunamelissa ja vasemmalla reunimmaisena kamomillasaunio.


Olen tilaillut sipulikukkiakin, mutta eivät ole saapuneet. Eilen bongasin kivan sekoituslootan pinkkejä ja violetteja sipulikukkia Tokmannilta hintaan 5,99. Ei ollut laisinkaan paha, eli suositukseni sinne suuntaan. Ei tosin mitään hirmu isoja sipuleita, eli ei tule isot kukatkaan.

Josko näiden voimin kestäisi taas ensi viikon sisäisen levottomuuden, kaaoksen, kiireen, stressin ja häsellyksen...?


lauantai 1. syyskuuta 2012

Gypsy Caravan -tilkkupeitto

Ihan alkuun tervehdys työpaikan pojille: jos ihan oikeasti olette niin sherlockeja, että löydätte tämän blogin, tarjoan oluen. (Raukat kai luulevat, että blogini olisi jotenkin heille kiinnostava, muahahahhaa.)

Tässä nyt vähään aikaan viimeinen tilkkupeitto.

Osallistuin taas Ompeluelämää-ryhmän kankaattomaan kuukauteen, mikä ei tehnyt tiukkaa, koska kotonaolojaksoni aikainen kankaiden ostelemisen huuma on ohitettu.

Tämän tilkkutyön tein sohvanpäälliseksi kellariin, mutta siellä ei ole ikkunoita, joten kuvan saaminen ei onnistu. On kyllä muutenkin pimeä päivä, 1. syyskuuta, sadetta ilmassa.


Tilkut on fabric.com -verkkokaupasta, kaksi Amy Butlerin Gypsy Caravan -charm packia. Eli vielä kerran valmistilkkuja. Olen halunnut fiilistellä Butler-kuoseilla ja tilkkutöitä tehdessä kokoelmiin saa mukavasti otetta. Jos sitten joskus haluaa vaikka tilata yhtä, tietää jo, mistä tykkää.

Tosin en minä yksin Butlereille uskollinen ole...

Taustapuuvilla on  Eurokankaasta.


Olen käyttänyt kahdessa aiemmassa työssä reunakoristeena pallonauhaa, mikä sopii tilkkutöihin mielestäni ihanasti, mutta tällä kertaa kokeilin tällaisia tupsuja. Näihin hain vielä erikseen tuollaiset pinkit puuhelmet, joista on vielä lähempää otettu kuva.



Tykkään tuosta kuosista, missä on pinkki kukka.


Tässäpä ne tupsut työn jokaisessa  nurkassa. Jäävät roikkumaan sohvan reunan yli eli korostuvat sitten oikeassa käytössä.



Yksi salakuva kellarista! Tässä tilkkutyö todellisessa käytössä :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...