perjantai 30. joulukuuta 2011

Taloudellista ruokaa

Nyt tulee pitkä ruokaan liittyvä lätinä reseptin kera. Tähän kirvoittaa tämänpäiväisen kaupassakäynnin mukanaan tuomat aatokset sekä uusimmasta (1/2012) Kodin Kuivalehdestä lukemani juttu taloudellisesta ruoan ostamisesta.

Oli nimittäin sen verran turha juttu, että tuntui siltä kuin toimitus olisi keskenään miettinyt, että hei Tuija, Ansku ja Eevertti, dedis lähestyy, joten heittäkäähän meitsille pari kaupassakäyntivinkkiänne, niin saan pieraistua tän jutun kasaan. Tai no, ehkä mää olen harjoittanut tätä ruokaostosten salatiedettä niin pieteetillä, ettei artikkeli vain anna mulle sitä, mitä siltä lähdin hakemaan...

No, oli KK:ssa oikeasti sinänsä asiallisia vinkkejä, mutta ehkä ne pätevät sellaisille, joilla on myös vara tilata lehteä. Minua kiinnostaisi todellinen luovuus. Siis todella edulliset ruoat ja taidokas kikkailu. Lehdessä kehotetaan esimerkiksi välttämään muovikassien ostoa, koska niistä tulee lisäkuluja. Siis ostaako joku tänä päivänä vaikka viisi muovikassillista viikossa, niin kuin lehdessä esimerkinomaisesti kirjoitetaan? KK:n ehdottama kokkauksen kolmevarttinen (vähentää puolivalmisteiden käyttöä, kun tekee itse) puolestaan lienee heille, jotka muutenkin pystyvät keskittymään ruoanlaittoon. Lähdin hakemaan tosi halpaa ja tosi nopeaa, mutta sain keskivertoa.

Suuri Totuushan on se, että suunnittelu tiellä pitää. Se osattiin mainita jutussakin.

Mun mielestä olennaista on pitää kaapissa aina jemmassa muutamaa keskeistä ruoka-ainetta, kuten tomaattimurskaa, ruokakermaa ja kananmunia. Niillä tekee melkein mitä vaan. Lueskelin ihan hyvältä vaikuttavaa joulupukin tuomaa kirjaa The Vegetarian Family Cookbook (Nava Atlas), jossa oli järkeviä ohjeita kiireisille kokkaajille, joiden samalla pitäisi säästää. Listassa oli muun muassa nopeasti keitettäviä viljoja (kuskus tai bulgur), peruna, pasta, valmiskastikkeet, salsa, pitaleivät, tortillat, peruspakastevihannekset eli maissi, herne, vihreä papu, pinaatti.

Halpaketjuilla on omat tuotteensa, mutta Cookbookista sain vastauksen myös mielessä monesti pyörineeseen kysymykseen: mitä erityisesti kannattaisi ostaa luomuna. Koska en asu metropolissa, saattaa luomuosastolta löytyä kolme nahistunutta omenaa ja palsternakka. Hinta on kiitettävä. Ihan kaikkea en siis sieltä tule hankkineeksi...Tässä eniten torjunta-aineita sisältävät kasvikset (Jenkeissä): mansikka, paprika, pinaatti, kirsikka, persikka, cantaloupe, selleri, omena, aprikoosi, vihreä papu, rypäle, kurkku.

Olen ottanut tavakseni ostaa pelkästään EU:ssa tuotettuja vihanneksia, koska EU:n torjunta-ainemääräykset ovat luotettavasti (?) kontrolloituja.

Ja tykkään kyllä, kuluneesti sanottuna, lähiruoasta. Se on paitsi äärettömän taloudellista myös kukkaron sisältöä säästävää. Lähinnä sitten höystän ruokia jollain "kansainvälisemmällä" jutulla, niin kuin vaikka kookosmaidolla.

No, se siitä. Ruoka on mulle niin kiihottava aihe, että se alkaa näköjään kirjoittaessa rönsyillä temaattisesti joka suuntaan. Musta on ihanaa toisaalta pihistellä ja toisaalta joskus mennä överiksi ruoan suhteen. Olen pitänyt malttini karppauskeskustelussa, mutta pidän kyllä omassa elämässäni kiinni perunasta. Toisaalta en koskaan ole ollut pottua ja lihakastiketta -tyttöjä, joten perunoita tulee keiteltyä lähinnä sienikastikkeen kaveriksi tai pataruokiin. Mutta sanotaan nyt kiihkottomasti tässä ja nyt: selvää on, että ihmiset syövät liikaa lihaa ja maailma olisi parempi paikka, jos lihansyöntiä vähennettäisiin. Mutta jätetään tämä tähän.

Tässä vielä uusin arjenhelpotuskokeiluni, joka myös säästää:

Teen kerran viikossa kunnon muhevan pataruoan (tässä päivityksessäni mukana resepti!), johon heitän mukaan kaikkea mahdollista, joka sitten pitkin viikkoa ravitsee syömäreitä. Helpottaa kiireessä ja motivaatiopulassa.

Seuraava resepti on The Irish Times -lehden ruokaosiosta ja sen on kehitellyt Paul Kavanagh itsa4-ravintolasta Sandymouthissa. Tästä tuli itselläni tosi tulista, joten lasten annokset harkintaan tai malttia, jos yleensä mausteet hikoiluttavat liikaa. Itselläni makumuistot veivät Afrikan mantereelle...

Marokkolainen papupata

2 dl öljyä
3 isoa sipulia (sanoisin viisi suomalaista)
suolaa ja pippuria
1 iso inkivääripala
1 valkosipuli
1 ruokalusikallinen kanelia
1 ruokalusikallinen korianteria
2 ruokalusikallista jeeraa
3 ruokalusikallista mietoa currya
1 teelusikallinen chililastuja (oho, mulla tuli ruokalusikallinen, ehkä se selittää?)
4 purkkia tomaatteja (käytin kaksi 500 ml tomaattimurskaa)
4 ruokalusikallista hunajaa
1 appelsiini, kuorittuna ja pilkottuna
3 laakerinlehteä
1 purkki kikherneitä
1 purkki kidneypapuja
1 purkki cannellinipapuja (käytin perus valkoisia papuja)

Syödään luonnonjogurtin ja tuoreen korianterisilpun kanssa.

Ensin öljy pataan, perään sipuli. Annetaan hautua oikein hyväksi suolan ja pippurin kanssa (varo polttamasta) ja lisätään sitten tehosekoittimella soosattu inkivääri ja valkosipuli (itse vain pilkoin) kera desin vettä. Jokusen minuutin kuluttua mukaan mausteet. Varo taas polttamasta ja anna ässehtiä kymmenisen minuuttia, jos meno padassa rauhallinen (ettei pala kiinni). Sitten tomaatti, hunaja, appelsiini ja laakerinlehdet.

Anna olla tunti padassa kannen alla ja odotellessasi valuta pavut. Lisää lopuksi mukaan kymmeneksi minuutiksi.

Makua voi viilata sitruunalla ja Tabascolla.

Satsista riittää useammalle aterialle. Ja on hyvää.

Miniarvonta

On ensimmäisen arvonnan aika. Palkinnot ovat pikkuisia, mutta
toivittavasti löytyy jokin sopiva. Otetaanpas tähän ensin säännöt
ja sitten palkinnot.

Voit osallistua arvontaan minimissään yhdellä ja maksimissaan
kolmella arvalla. Voit osallistua kommentoimalla tätä postausta.
Mainitse kommentissasi vähintään arpojen määrä ja toivomasi
palkinto. Huom! Tässä tuli tämän horinan tärkein ohje!

Saat yhden arvan liittymällä lukijapaneeliini (tuossa oikeassa
palkissa oleva Lukijat). EDIT: Tietenkin saa arvan siitä, jos on jo lukija!

Toisen arvan saat kertomalla kommentissasi, millaisia juttuja
haluaisit blogistani lukea.

Kolmannen arvan saat hoksauttamalla arvonnasta omassa blogissasi tai
jos kerrot blogistani jollekin sellaiselle kaverille, jota
kirjoitukseni saattaisivat kiinnostaa.

Arvonta päättyy 8.1.2011!

Ennen kuin listaan palkinnot, kerron hieman blogistani, jos vaikka
olet sattunut paikalle ensimmäistä kertaa etkä vielä ole ehtinyt
tutustua kirjoituksiini.

Olen pitänyt blogia nyt lähemmäs vuoden ja kerron tässä
puuhasteluistani, eli kaikenlaisesta käsin tehtävästä tekemisestä.
Olen harrastelija ja pidän täydellisyyden tavoittelun toimistani
kaukana, mutta pyrin silti kirjoittamaan aiheista, jotka
kiinnostaisivat muitakin puuhastelijoita. Toki blogini on ennen
kaikkea arkisto ja vuosikalenteri. Kasvukauden aikaan mietin
pihapuuhia, talvisin sisäpuhdetöitä. Filosofisempaa puolta
blogissani edustaa puuhastelupohdinta, jota voisi kutsua
kulutuskriittiseksi lifestyle-tuumailuksi.

Sen verran voin itsestäni paljastaa, että olen ammatiltani
kirjoittaja. Olen perheellinen ja asun keskikokoisessa kaupungissa.
Luonteeltani olen toimelias ja ärhäkkä, ja puuhastelun lisäksi
luen, kirjoitan ja liikun. Jos tunnet minut, kiva! Pidetään silti
henkilöllisyyteni poissa blogini sisällöstä.

Ja lopulta palkintoihin :) Nämä kuvaavat blogini sisältöä ja
valikoituivat aika luonnostaan. Toivottavasti löytyy jokin mieluinen!

1. Yllätyssiemenpaketti. Sisältää siemeniä, joita voi kasvattaa
ikkunalaudalla.

2. Yllätyskirja. Kierrätän sinulle yhden kirjoistani. Voitettuasi
voimme sopia, mikä olisi mieluinen.

3. Pastasetti. Kierrätän sinulle pastankeittoon liittyviä
tarvikkeita, muun muassa pastakauhan.

4. Naistenlehtiläjä. Sisältää aikakauslehtiä. Jos asut kauempana,
saatan joutua rajoittamaan ihan pariin kolmeen lehteen. Voimme sopia
tarkemmin lehtitoiveistasi.

5. Pikku kangasylläri. Kerro, mistä tykkäisit, niin katsotaan
löytyykö.

Blogini ruhtinaana ja hirmuhallitsijana en osaa vielä sanoa, montako
voittajaa arvon ja miten, se riippuu teistä lukijani. Kuitenkin
kivasti ja reilusti, niin kuin Ruotsissa. Epäselvyydet täsmennetään
tarvittaessa vaikka editoimalla.

Toivottavasti blogini löytää uusia lukijoita! Minusta kun olisi niin
mukava vuorovaikuttaa, saada kommentteja ja löytää uusia kiintoisia
blogeja.

Arpaonnea!

Öinen profetia

Näitä huolen täyttämiä öisiä hetkiä, jolloin en toiveestani
huolimatta nuku, alkaa olla sen verran, että ihan muistuu teiniajat
mieleen. Voi mavonsilimä, sanoisi tonttu Toljanteri.

Öisessä harhaisuudessa on siis hyvä profetoida. Julistan, että
pirstaleisen tiedon aika on pian ohi ja alamme jälleen vaatia kunnon
kokonaisuuksia. Lähdekritiikki korostuu ja ajat, jolloin mikä tahansa
randomilla arvottu vastays netistä kelpaa näsäviisasteluun ja
nokkapokkailuun, ovat pian ohi.

Siirrytään jälleen enemmän asiantuntijuuteen. Ei missään
äärimielessä, mutta vaikka nyt siten, että Facebookin
statuspäivitysten merkitys vähenee, mutta blogien suosio pysyy. Vai
onkohan tämä vain oman sisäisen maailmani luotausta, kun olen
hitaasti herätellyt itsessäni bloggaajaa ja blogien seuraajaa.

Tieto rakentuu, ja tällä hetkellä tieto rakentuu kuin korttitalo:
huterasti, vailla kunnon perustuksia. Aikakauslehdetkin pullistelevat
sitä saastaa, mitä näemme liikaa muutenkin: twiittauksen pituisia
mielipiteitä vailla perusteellista erittelyä. Luulet ostavasi
mielenkiintoisen artikkelin ja löydät hötöksi taitetun
jutunrepaleen, jossa on kerätty mielipiteitä Facebookista!

Blogit ovat viehättävästi kerroksellisia. Ne syventyvät,
täydentyvät ja luovat tarinan. Aion oppia hyödyntämään niitä
lisää. Saa vinkkailla!

torstai 29. joulukuuta 2011

Kettu ja hanhi -tunika

Raglanhurmiossani tein illan päälle vielä tunikan, jonka olen joskus
aiemmin leikellyt. Hieman turhamaisesti aioin kuvata sen settinä
leggingssien kanssa, mutta legginssit on ompelematta ja kohde nukkuu,
joten kuminauhan mittaus jää myöhäisempään ajankohtaan.

Kangas on Michas Stoffecken tuotantoa, mutta olen ostanut sen Michas-
hintaan Lieblingsstuckesta (puhelin ei anna vaihtoehdoksi pisteitä u:n
päälle). Tämän on suunnitellut Hamburger Liebe ja värit ovat
livenä antrasiitinharmaa ja fuksia.

Villin Viikingin testausta

Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä on kehuttu Ottobren Villi
Viikinki -kaavaa (6/2010), joten kokeilin sitä pienimmässä 86-
koossa. Onpa helppoa, vaikka tökkinyt on milloin mikäkin.

Kankaat: Ylimpänä LiandLon Kalastavia karhuja, Facebookin
Kangashamsterit-ryhmän kangasvaihto. Keskimmäinen jämäpala Znokin
Iloisia norsuja yhdistettynä hamsterivaihtoon, takakappale ja hihat
siis Znokin raitaa. Olin hyvin iloinen tästä raitavaihdosta. Vimppa
loppu jämäpala LiandLon Kultakutria, hihat ja takakappale Ikasyrin
salaisesta paketista.

Melko värikästä menoa.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Lomalla

Lomalla on leppoisaa. Siksipä en taidakaan päivittää blogiani näin
loma-aikaan. Suomeksi sanottuna en ehdi mietiskellä mitään, joten
palataan asiaan vuonna 2012, ellen sitten pala edes asian viereen
jollain spontaanilla hetkellä.

Sen verran voin paljastaa, että pukki osasi vaihtaa Kodin Kuivalehden
tilauksen Viherpihaksi, jesjess! Olin kyllästynyt KK:n lifestyle-
lässytykseen, joten otetaan suhteeseen välimatkaa. Pläräilin
Kotiliesi-aviisia anoppilassa. Se voisi toimia, jos olisi aavistuksen
vähemmän ihmiskeskeinen. Vaikeuksista kertovat ihmisjutut aktivoivat
maailmantuskaani.

Pieni toivo minussa heräilee, kun mietin tulevaa vuotta. Jos jotenkin
tehostuisi ja ehtisi ranchille. Tai saisi puuhattua pihalla. Siinäpä
toivetta seuraavalle vuodelle. Kasvukautta odotellessa pohdintaa ja
ompeluhommia.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kuluta, kuluta

Meinasin olla ahdistunut kuluttamisesta, kun valtiovarainministeri hoki televisiossa että kuluta, kuluta! ja joulukin tulee, mutta mulla oli niin kiva ilta, ettei enää huvita tilittää.

Olen tutkaillut jenkkiläistä minimalismikirjoittelua. Otan mielelläni vastaan ajatuksia siitä, mistä kaikesta voisinkaan luopua ja ehkä tulla onnellisemmaksi sillä tavoin, mutta mua nyt ei vielä aivan vakuuta, jos joku kertoo suurena paljastuksena, ettei uusimpien muotivaatteiden ostaminen tee onnelliseksi.

Minähän olen keräilijä. Mulla on sinänsä paljon tavaraa ja kiinnyn siihen. En tiedä noin muuten, mutta oikeastaan puuhastelu, joka sitten toisaalta vie pois konsumerismin turhimmilta aalloilta (ostan kasvin, en vaatteen jne), myös lisää kaman määrää. On haraa, lapiota, hallaharsoa, on ompelukonetta, saumuria ja kankaita, on askartelutarvikkeita ja rempparytöläjiä...En tiedä, olisinko parempi ihminen, jos en puuhastelisi. Olisiko mulla jalommat elintavat. Yksi kaverini on hylännyt maallisen omaisuuden, mutta matkustelee mannerten välillä. Vertaa siinä sitten, kumpi on pahempi, akvaario vai travellerien pendelöinti. No, en oikeasti tiedä.

Kun elämä tasoittuu, siinä on niin monta sudenkuoppaa, mihin pudota. Onko omistusasuminen synti numero yksi? Se tuo turvallisuushakuisuutta. Milloin ahneus kehittyy? Tuosta työstä saa parempaa palkkaa kuin toisesta...Lapset lisäävät romukarnevaalia, vaikka tavara kiertääkin omistajalta toiselle ja puhtaimmat vaatteet pääsevät pesun jälkeen toiselle kasvajalle. Onko pikkusormi annettu, jos hankitaan auto. Se laiskistaa monin tavoin, aktivoi kuluttamiseen ("lähdetäänö käymään cityssä?")...Onko kuluttaminen helppo tapa viihtyä?

Olen taas valvonut näiden asioiden parissa, ja asuinkumppanini ärisi, että jos tulee taantuma niin tulee taantuma, hän ei halua tukea yhteiskuntaa, jonka toimivuus perustuu kuluttamiselle. Jo Marx on muotoillut kapitalismin kiroista, mutta silti kukaan ei länsimaissa tunnu olevan tästä skitsofreenisestä toitotuksesta vapaa.

Nyt niitä karsimisvinkkejä tulemaan. Tapoja eritellä todellisia ja kuviteltuja tarpeita.

Itse laitan näin alkuun kymmenen kohtaa, monet varmaan tuttuja:

1. Siivoa vaatekaappi ja vie huomenna osa joulupatakeräykseen.
2. Tee joululomalla inventaario ja myy osa tavarastasi huutikseen.
3. Lahjoita kirjoja, joita et enää aio lukea.
4. Myy tai anna pois levyjä, joita et kuuntele.
5. Anna pois kenkiä, joita et enää tarvitse.
6. Korjaa rikkinäisiä tavaroita, jotka ovat korjattavissa.
7. Tee itse jotain, jonka voisit ostaa.
8. Vältä kaupungilla kuljeskelua.
9. Kun käyt kaupassa, tee kauppalista etukäteen.
10. Vaihda kuluttamisesta saamasi hyvänolontunne johonkin muuhun hyvänolontunteeseen. Liiku, harrasta enemmän seksiä tai laita hyvää ruokaa.

Etenkin tämä viimeinen kohta on mun helmasynti. Haaveilen muutoksista (remontti, piha, ompelukset) eivätkä ne pysähdy koskaan. Minne olen menossa?

tiistai 20. joulukuuta 2011

Huomautus mokkapaloihin liittyen

Se piti sanomani, että nuolaisin liian aikaisin mokkapalojen suhteen: uusi reseptikehitelmä ei ollut suksee ja lisäksi tuli ällötys koko mokkapaloja kohtaan, koska olen syönyt niitä lounaan sijaan...

Kokeilut siis jatkuvat, kunhan selviän joulun sokerimääristä...Saa laittaa reseptivinkkejä tulemaan...

maanantai 19. joulukuuta 2011

Tuunaa oma marimekkosi -- syöttötuoli



Mää en ole mikään erityisen luova tuunaaja, mutta vanha syöttötuoli oli päässyt sen verran irstaaseen kuntoon, että oli pohdittava, heitänkö sen menemään vai teenkö sille jotain. Ja vaikken käytännön ihme olekaan, en ole myöskään niin puusilimä, ettenkö tajuaisi uudelleen päällystämisen olevan harkinnan arvoista. Syöttötuoli kun oli päällystetty pastellisella kankaalla, jonka edellinen syömäri oli purrut ja repinyt irti niin, että vaahtomuovi tursusi tuolin selkänojasta.

Ihan tyylipuhdas suoritus tämä ei ole, koska vahakangas on ostettu uutena (Marimekon Purnukka, Erja Hirven vuonna 2008 suunnittelema) ja on taas sininen eli fiksaatiovärini sisustuksessa, mutta tähän "trendikkääseen" pyökkiin ja sinisävyiseen alakertaamme se on oikein passeli. Kohdistin mustikkapurnukan selkänojaan ja leikkelin sopivat palaset, ammuin niittipyssyllä kohdilleen ja se oli niinkö siinä.

Huomatkaa, että muita vauvaperheitä lohduttaakseni en siistinyt syöttötuolia vaan se on kivettyneessä soossissa -- näin vauvat syövät kaikkialla, ei aihetta epätoivon alhoon. Kaikki hinkkaus on pois omasta laatuajastasi, mieti sitä seuraavan kerran, kun siisteyskirppu puree sinua. Tänne saa kyllä tulla siivoamaan...

Työkalupaita



Ikasyrin salaisesta paketista saamani 40 sentin pätkä työkalutrikoota sai kaverikseen sinapinväriset resorit. Kauheaa turausta tämän paidan kanssa ja melko epäsiistiä jälkeä, mutta pitää siistiä vielä käsin saumurilankoja kiinni ja silleen. En tajua mikä siinä on, mutta monimutkaisemmista mekoista tulee ihania ja onnistuneita ja paidat menee perseelleen?! Seuraavaksi kokeilen kyllä jotain raglanhihaista.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Ohutta yläpilveä



Olin aikeissa tehdä tänä iltana jotain aivan muuta ompelusta, mutta päädyinkin plagiaattikeskustelun jälkihöyryissä tekemään tästä JNY:n pilvitrikoosta pojalleni puseron. Kangas siis JNY Design, väri tummanruskea ja ostettu itävaltalaisesta kangasnettikaupasta nimeltään Lieblingsstücke. Kyseisestä puljusta ei ole mitään pahaa sanottavaa, sillä myyvät aitoja, kuten tämä paljon kopioitu pilvitrikoo, ja toimitus tuli viikossa kotiovelle. Maksu hoitui turvallisesti PayPalin välityksellä. Oli tarkoitus esitellä tämä paita hienon velourhaalarin kanssa, mutta ehkä voisi joskus kuvata näitä päälläkin, kun osa ompeluksistani on oikeasti aika makeita. Tästä en vielä osaa sanoa, miten istuu.

Kankaista tehdään siis halvemmista materiaaleista plagiaatteja, ja lisäksi osan tehtaat myyvät kakkoslaatuisia uudelleen eteenpäin, näin esimerkiksi Znok-kangasmerkin tapauksessa. Erikoista toimintaa, kun luulisi, ettei tässä niin isot rahat pyöri, mutta ilmeisesti joku onnistuu sitten vetämään välistä...

Jos joku bongaa kankaistani "halpoja kopioita", voi ilmoitella. Toistaiseksi en kyllä usko, että mulla sellaisia varastoistani löytyy.

Huomenna on jännittävä päivä, sillä ajattelin jälleen kokeilla mokkapaloja...joko, joko...?

maanantai 12. joulukuuta 2011

Pikkujoulun bilemekko



Tein hetken inspiraatiossa (tekemiseen meni enemmän kuin hetki...) tällaisen pikkujoulumekon tyttärelle. Huh, ehdin! Bileet on keskiviikkona.

Sain tätä kangasta Ikasyrin salaisesta paketista eli ostaja maksaa tietyn summan ja saa mitä saa. Tämä kirkkaanpunainen sydänvelour oli kakkoslaatua, mutta aika iso ensiluokkainen pala oli, kun sai tämän mekon, pipon ja vielä tilkkujakin askarteluun.

Mekon malli on Mimiella Ottobren numerosta 6/2011. Onnistui muuten aivan mainiosti, mutta poolokauluksen kanssa meni vähän sössimisen puolelle ja no, täytyy nyt katsoa, miten se laskeutuu, jospa saan sen viimeisteltyä nätiksi. Muuten oon tosi tyytyväinen! Velouria oli kiva ommella ja rypytyksistä tuli tosi kauniita.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Lahjaksi sydänpipo

Tässä lahjaksi tuleva velourinen sydänpipo, joka siis oikeasti
kirkkaanpunainen valkoisin sydämin. Kaava Muraveinik Ottobre 4/2011.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Puuhastelun poliittisuudesta

On tässä jo viikon verran painanut mieltä, kun Anu Silfverberg kirjoitti kolumnin (vai oliko se jotain muuta, luin sen hätäisesti pojan syöttämisen, oman syömisen ja keittiökaaoksen väistelemisen välissä) sisäänpäin kääntymisestä ja kotoilun lisääntymisestä. Vai mahtoiko se olla kotoilua, ehkä kirjoituksessa käytettiin jotain toista ilmaisua.

Siis kun taloudessa on epävakaata ja uutisoidaan synkkyyksiä, käperrytään sisäänpäin kodin pieniin puuhasteluihin, pieneen elämään. Kirjoittaja tunnisti toiminnasta itsensä, ja niin tunnistan minäkin, sehän tässä vaivaa.

Käyn tyhjäkäynnillä, kun seuraan maailman tapahtumia niin sivusta. Olen hyvin kulutuskriittinen ja ylipäänsä ilmiökriittinen. iPadin mainitseminen tuhahduttaa, hipsterien uusimmat vinkeet oksettavat. Uudet tarpeet ällöttävät. Ai tarpeet! mietin mielessäni sarkastisesti tuhahdellen.

Elelen pienessä pyhässä kolmiyhteydessäni, johon kuuluvat lähinnä puutarhapuuhat, pikku näpertelyt ja lukeminen. Missä on poliittinen vaikuttaminen? Missä maailmaan osallistuminen? Tekee mieli näyttää maailmalle keskisormea, iltaisin iskee maailmantuska ja käperryn ilmastonmuutokseen ja tämän koneiston loputtoman jauhannan tuomaan ahdistuksen peittoon...puuh.

Milloin palaan maailmalle? Mikä saa ihmiset jälleen avaamaan ja avautumaan? Tämä vihanneksena olo ärsyttää, vaikka vihannes tässä pitäisi ehkä ollakin. Ei enää yhtään hilavitkutinta. Suuria linjoja, kauniita muotoja, selkeyttä, puhtautta. Elämälle suunta ja merkitys, kohti parempaa. Pois turhanpäiväisestä näpertelystä. Maailman parantamista, jotenkin, onkohan se myöhäistä.

Dr Jekyll kokeilee: Ne Parhaat mokkapalat

Olen jälleen tehnyt laboratoriossani tieteellisiä kokeita tähdätessäni täydellisten mokkapalojen makuun.

Olen kenties askeleen lähempänä, läpimurto lienee lähellä. Valmista tuotosta (jonka reseptin kirjoitan kyllä sitten enkä pihtaa) kutsun sitten Ehtoisan emännän muikeaksi mokkaunelmaksi.

Viikko sitten kokeilin Kinuskikissan suklaapiirakkaa/ruutuja/mokkapaloja/ruutuja ja ajauduin päiväksi depression aaltoihin. Mitä pidin itsestäänselvänä onnistumisena olikin katkera pettymys. Tosi rasvaista ja suorastaan pahaa, vaikka piipahtanut raati oli kyllä toista mieltä ja niin on kai uskottava, koska tekele katosi välittömästi. Mutta se ei ollut lähelläkään Ehtoisan emännän muikeita mokkaunelmia.

VIAT!!!
-liikaa rasvaa, kuorrutteessakin 100 g! Oikea määrä on n. 5 rkl
-yhdistetään rasva ja sokeri...ei tuo minulla kuohkeutta vaan känttymäisyyttä! Pitää yhdistää sokeri ja kananmunat ensin!

Tässä kokeilussani oli vielä pielessä
-kuorrutteen väri (koostumus optimi): hailakka ja mokan maku liian vaisu --> muutettava annostelua
-taikinasta puuttui joku tujaus, mutta nyt taisin keksiä, mitä kokeilen seuraavalla kerralla...

Muhevia tuli ja hyviä ovat, eli eteenpäin viime viikon karvaista pettymyksistä. Neljä palaa syöty jo ja ehkä se viides menisi ennen nukkumaanmenoa...

Sateenkaaren pää

Ompelin tyttärelle tällaisen yöpaidan. Kaava on Ottobre 6/2011 -lehdestä ja mukana on joustonauhan käyttöä ja rypytystä, jes, hyvä minä.

Kankaassa on pieniä sateenkaaria ja niiden päässä pikkuisia sydämiä. Kangas on sellaisesta amerikkalaisesta nettikaupasta kuin Fabric Fairy. Aiemmin meinasin, että kerron Jenkeistä tilaamisen plussia ja miinuksia. No, mun ei olis ollut mikään pakko tilata sieltä, mutta halusin kokeilla eksotiikan vuoksi.

Jos ostaa alle 150 euron arvosta (mukaan lukien postikulut), joutuu maksamaan "vain" arvonlisäveron. Sitä taas ei joudu maksamaan, jos alvin hinta olisi alle 10 e. Kannattaa siis tsekata, onko tuotteen postitus edullista, koska jos on, on kangas todennäköisesti edullisempaa.

Palvelu oli ystävällistä, kankaat edullisia ja kokemus virkistävä. Valikoima ei Fabric Fairyssä ollut mitenkään mullistava, mutta osittain erilainen kuin Euroopan tarjonta. Yksi ihan hauska esimerkki on David & Goliath -kankaat.

No sitten niitä huonoja puolia: tullauksen vaiva, ylimääräiset kulut, jotka tulee ottaa huomioon, reklamoinnin vaikeus ja no, siinäpä ne oikeastaan :) Ihan kiva kokemus, vaikkei sentään heti uusiksi.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Sheriffipaita

Uteliaisuuttani kokeilin, mitä tapahtuisi, jos tilaisin Amerikasta
kangaserän. Mukaan tuli yllätyspaketti kakkoslaatuisia. Mukana oli
tämä harvinaisen mauton kangas, jonka näin välittömästi taipuvan
lasteni isän paidaksi.

Oikein onnelliseltahan tuo vaikutti. Nyt nukkumaan, ja toisella kertaa
jenkkitilauksen plussista ja miinuksista.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Krääsätön joulu

Jotenkin on tunne, että pitää saada vielä aukoa hieman ajatusvyyhtiä, joka mielessäni pyörii kuluttamiseen liittyen. Kaverini loi Facebook-tapahtuman, jossa julistettiin krääsäjoulun vastaista sanomaa. Mahdolliset hankinnat kehotettiin tekemään hyväntekeväisyyteen, ja aineettomia lahjoja korostettiin.

Ihminen on siinä mielessä koko lailla perverssi, että jonkinasteinen kuluttaminen tuo nautintoa, ja hankkiminen on ihanaa. Nykypäivänä siihen on toki kietoutunut syyllisyys, joka matona kalvaa kuluttajaparkaa.

No, sitten tulee Naamarissa kehotus krääsän välttämiseen. Ensireaktioni on ärsyyntyminen: minuako holhoat? Yritän järkiperäistää sanoman: se on oikea, ja enhän ole itse asiassa hankkinut yhtään joululahjaa, ja suunnittelemani ovat aineettomia (paitsi haaveilen kankaisen teltan ompelusta lapsilleni, mutta en ehdi kuitenkaan, joten jäänee sekin antamatta). Samalla mielessä myllertää syyllisyys. Rakastan tavaraa. Ostaminen on ihanaa.

Ikäisteni keskiluokkaisten tallaajien on helppo hymistellä aineettomalla joululla, sillä olemme kieriskelleet tavarassa koko ikämme emmekä todellakaan elä puutteessa. Mielenkiintoista on, että krääsän hankkimista vastustaessa olen törmännyt usein tähän ilmiöön: krääsä on se, mitä muilla on. Oma tavara ei ole krääsää, vaan rakasta ja tarpeellista.

Krääsä on siis jonkinlainen hongkong-peikko, joka glittereineen kimmeltää, pattereineen ujeltaa ja kertakäyttöisenä hajoaa parin käyttökerran jälkeen. Mutta sellaistahan, ehkä vähemmän kitschiä, on jokapäiväinen tavaramme.

Se malka omassa silmässä on niin vaikea hävittää.

Näen huomenna kaveria, joka oli liittynyt krääsättömään jouluun. Hetken aikaa mietin tekeväni pipon joululahjaksi hänen tyttärelleen. Mutta sitten aloin pohtia asiaa uudelleen. Jos hän todella haluaa krääsättömän joulun, ei ole minun asiani tyrkyttää tyttärelle söpöstelyvaatekappaletta. Se tuskin tulee kesäpipona näin talvella suoranaiseen tarpeeseen, eikä kangaskaan ole mitään jämäkangasta, vaan amerikkalaista cotton knitiä, tuskinpa luomuakaan. Piponi päätyisi pisaraksi lahjamereen. Hylkäsin jo pestyn kankaan ja vien sen sijaan perkattavaksi kasan tyttäreni vanhoja vaatteita. Niistä sentään voi valita tarvitsemansa.

Ja miten kävi oman krääsättömän jouluni suhteen? Pyrin pitämään sen krääsättömänä. En osaa silti liittyä lippukulkueisiin, joten ryhmään liittyminen jäänee hiljaisesti. Ehkä lapseni paheksuvat jonain päivänä niitäkin paketteja, joita kummeilta, mummeilta ja tutuilta kuusen alle kerääntyy. Voin itse vain toivoa, että muutos asuu heissä.

Aamutakki



Puuh! Siinä se nyt on, nimittäin tyttärelle tehty aamutakki, josta olen toisaalta todella onnellinen, sillä siitä tuli mielestäni todella söpö, ja toisaalta kiroan tunarointejani kaikkea työn epäsiisteyttä silmäillessäni.

Tein mallin kangasvalinnoissa soveltaen Ottobre 6/2011-lehden Robot Dog -mallista, ja käytin pintamateriaalina Perkiömäeltä löytynyttä kangasta, jota en osaa nimetä...Joka tapauksessa melko kirkkaan fuksia se on väriltään, ja ruusukohokuviointi on joustofroteen tapaista. Vuori puolestaan on Anna Maria Hornerin Folksy Flannels Forest Hills Glow, kanttauksessa on keltasävyistä Diamondsia, jota mulla oli pieni pala. Itse asiassa Ottobressä on käytetty tuota samaa kangasta, ja lehdestä mulla tulikin idea käyttää flanellia aamutakin vuoressa. Toteutus vain on melko erilainen. Hornerin kankaat ovat Fabriinasta.

torstai 1. joulukuuta 2011

Pari sanaa remontoinnista ja sisustamisesta

Nyt, kun en ole suunnittelemassa remonttia tai sisustusta, voi olla hyvä katsoa taaksepäin neljän vuoden remonttirupeamaa ja listata joitakin asioita, joista on kenties viisastunut tässä matkan varrella. Nämä huomiot liittyvät vaiheeseen, kun alkaa olla vara tehdä joitakin omia valintoja, eivät siis välttämättä opiskelijabudjetin huomioita.

1. Mieluisa ei ole koskaan kallis. Tähän mielipiteeseen voi toki liittyä pientä nenänvartta pitkin katselua, koska rahaa ei ole välttämättä ollenkaan. Mutta oman kokemuksen mukaan kannattaa tehdä suunnitelma tavoitteesta ja säästää pitkäänkin, jos jotain laadukasta todella haluaa. Itsellä tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa olohuoneen valaisin ja ruokailuryhmä, molempiin säästetty lähemmäs vuosi ja ne toivottavasti kulkevat matkassa hamaan hautaan. Köyhällä ei ole vara ostaa halpaa, sanotaan, mutta mielestäni sikäli virheellisesti, että köyhällä ei ole vara ostaa ollenkaan, mutta jos on semiköyhä, niin säästäminen ja kerralla hyvän hankkiminen kannattaa. Ja jää parempi mielikin, kun ei oo kohta joku paska romu huoneennurkassa lahottumassa. Missä luulet säästäväsi, oikeasti usein menetät, ja päälle huonolaatuisuuden tuoma ketutus.

2. Käytetyn ja/tai vanhan ei pidä tarkoittaa samaa kuin halpa. Second hand maksaa myös, ja saakin maksaa. Osto- ja myyntiliikkeiden huonekalujen ja muiden kodin tavaroiden ei tarvitse olla ilmaisia, kunhan ne ovat laadukkaita. Ja jos ne ovat laadukkaita ja ennen kaikkea mieluisia, niitä kannattaa myös ostaa.

3. Väliaikaisratkaisuihin kannattaa käyttää lainattua. Jos ei ole vaikka rahaa sohvaan, käyttää sitten säästäessään jonkun toisen vanhaa, ei hanki jotain ihan ok:ta, jonka ajattelee korvaavansa myöhemmin toisella. Yleensä tällaiset hankinnat ovat susia. Lainatunkin kanssa saa olla tarkkana. Ostin kaveriltani aikoinaan tupakkiaskin hinnalla tapettirullan, jolla tapetoin eteisen seinän. Tapetti oli "ihan kiva", eli neljän vuoden jälkeen kyllästyttää. Mikään itse valitsemani tapetti ei, vaikka toinen niistä on paljon nähty Kiurujen yö.

4. Omaa makuaan kannattaa eritellä järkiperäisesti, sillä se johtaa pitkäikäisyyteen. Sisustamisessa, jollei nyt puhuta pelkistä sohvatyynyjen päällisten vaihdosta, ei kannata pyrkiä liikaa itsensä kulloistenkin fiilisten ilmaisuun, sillä se johtaa kertakäyttöisyyteen. Kannattaa tehdä sellaisia makuvalintoja, joiden uskoo kestävän aikaa. Itselleni on turvallista valita sinistä (kunhan en liioittele sen kanssa), sillä trendeistä riippumatta se on teinivuosista saakka rauhoittanut.

5. Säilytysratkaisujen merkitystä ei voi liioitella.

6. Keittiöstä (jota en ole remontoinut) ja kosteista tiloista kannattaa tehdä hyvin neutraaleja, vaikka se olisikin tylsää. Eipä sillä, jännemmät ratkaisut ovat minusta kivoja ja rohkeita, mutta ainakin jos kosteissa tiloissa on neliöitä, uusiminen MAKSAA. Ei ole siis mikään arkajalkojen myytti, että kannattaa käyttää harkintaa. Poikkeuksena ehkä keittiön välitilan kaakelointi, sitä tuskin on kovin kallis uusia.

7. Sisustuslehtiä vastaan saa ja pitää kapinoida. Tokihan lukijat ovat muutenkin itse ajattelevia eivätkä lähde joka kotkotuksen mukaan, mutta etupäässä sisustuslehdissä esitellään elämää, johon yleensä melko harvoilla on varaa. Ne lietsovat elitismiä ja rohkaisevat kulutuskeskeisyyteen. Toki niitä kannattaa seurata, sillä niiden myötä kehittyy parempia ratkaisuja.

8. Suosi netin kautta tehtäviä hankintoja, mutta vältä kopiotuotteita. Vaikka designissa toisinaan maksaakin tyhjästä (joskin maksoin ilolla jokaisen euron valaisimestani), on hieman hupaisaa hankkia feikkejä. Sen sijaan ei ole mikään pakko astella Vepsäläiseen, jos myyjät siellä katselevat nenänvarttaan pitkin (käynyt melkein aina minulle) siinä missä vaikkapa Nivalan Laatukaluste toimittaa ystävällisesti, edullisesti ja kotiovelle melkein mitä vain. On ihan oikein seurata hintoja netissä, sillä paras ei aina ole kallein.

9. Suosi kotimaista, skandinaavista ja eurooppalaista. Ja vaikka kilpailuttaminen onkin ok, paikallisen suosiminen yleensä kannattaa. Nuff said.

10. Vaikka se on klisee, anna kotisi kertoa tarinoita. Epätäydellisyys, rönsyily ja kaaos sopivat minimalisminkin ystävälle, kunhan kodin antaa olla koti, ei mikään fasadi (viitaten sen alkuperäiseen merkitykseen renessanssiajan arkkitehtuurissa). Kodin ei myöskään pidä olla kulutusjuhlien paraatipaikka vaan KOTI. Siellä missä on hyvä olla, siellä missä läheiset ovat, siellä missä elämä on.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...