maanantai 23. toukokuuta 2011

Kaupunkilainen kuluttaa maalaista enemmän

No voi pahkura, olisin halunnut linkittää eilisen Hesarin artikkelin siitä, kuinka kaupungissa asuva ei sittekään kuluta vähemmän kuin maalla asuva (oletusarvollisesti), mutta en sitten löytänyt linkkiä artikkeliin....voi video! Jollakulla muulla varmaan riittäisi hermot paremmin jutun etsimiseen. Olennaisena pointtina se, että kaupunkilainen kuluttaa keskimäärin kaikkea muuta enemmän: shoppailee, viihtyy, syö ulkona, matkustelee huomattavasti enemmän jne...

En osaa määritellä itseäni liioin kaupunkilaiseksi kuin maalaiseksikaan, enkä jutussa mainituksi "välitilan nurmijärveläiseksi", joka asuu "maalla" mutta siirtyy lisäksi maasturillaan kuluttamaan kaupungin sykkeeseen eli onkin oikeastaan tupla-evil. Esimerkiksi käytänkö juurikaan kaupungin viihdepalveluita, vaikka asunkin vain viiden kilometrin päässä keskustasta? Vielä muutama kuukausi sitten olisin ollut kaupunkilaisittain autoton, mutta nykyään pihalla komeilee vuoden 1987 Volvo 740. Sen ajotavoite on kerran viikossa kaupunkialueella, mutta käytännössä tässä väliaikaisessa elämäntilanteessani olen kysynyt kyytiä niin, että ajoa tulee kaksi kertaa viikossa ja yleensä vähintään 10 km, usein ainakin 20 km.

Olen ollut paljon kotona ja lukenut siksi runsaasti kirjastosta hamstrattuja sisustus- ja naisten aikakauslehtiä. Hirveän paljon ihmiset pettävät itseään sillä, että on täysin ok ostaa koko ajan uutta, kunhan laittaa sen kiertoon. Olen täysin varma esimerkiksi siitä, että kannattaa ajaa vanhalla Ladalla, vaikka se kuluttaakin enemmän bensaa verrattuna siihen, että laittaa Ladan kiertoon ja hankkii uuden vähempipäästöisen auton. Päästöt ehkä syntyvät jossain muualla, mutta ne ovat silti olemassa (miksi kaiken maailman vihreyslaskelmissa ei ilmoiteta valmistukseen käytettyä energia- ja raaka-ainemäärää? varmaan siksi, että moni vihertävä muuttuisi kuplaksi). Ei kiertoon menevät Ikea-ostoksetkaan mitään hyväntekeväisyyttä ole.

Meillä uusitaan kattoremontin yhteydessä ikkunapellitykset ja olen pohtinut, onko se oikein vai väärin. Pellit ovat kunnossa ja kaipaavat vain maalia, koska aika rupuisiltahan ne uuden katon laittamisen jälkeen näyttäisivät. Itselläni uusiminen vastustaa tässä tapauksessa. Onhan tämä silti aivan eri asia kuin lähteä uusimaan vaikka keittiön kaapistoja siksi, että jokin ysärimallin uurremuotoilu ei niissä miellytä silmää. Itse asiassa, koko uusimisajatus olisi täysin järjetön! Toistaiseksi en ole tehnyt enkä teettänyt mitään turhaa remonttia vaan pinnan uusimiset ovat olleet tarpeen. Ikkunapellitkin olen valmis nielemään. Jonain päivänä alan silti katsella keittiötä kurttu otsassa, muutoksesta haaveillen...(keittiön lattia on paskana, tämäkö hätäisenä perusteluna laajempiin muutoksiin?).

Palstakausikin on alkanut, maassa ovat Hankkijan Timo -peruna, porkkanaa ja kepasipulia. Mieli palaa palstalle....Punajuuren kylvöä haaveilen seuraavaksi.

torstai 19. toukokuuta 2011

Viljelykehä

Noh, hommasin sen Miljöökoristeen Viljelykehän ja se tuli kasattuakin eilen. Olennaisena erona Kekkilän viljelylaatikkoon nähden ovat tilanjakajat, jotka halkovat lootan kuuteen osaan. Halkojat eivät ole pakollinen osa pakettia, ja kaikkinensa viljelykehä on kaunis, petsattua mäntyä, aavistuksen punertavan ruskea väriltään. Merkittävää 15 euroa Kekkilää edullisempi hinta! Tuote kotimainen ja helppo olis tehdä itsekin, jos pysyis pora kädessä...

Itse päädyin ruuduttamaan ehkä hieman tylsästikin, mutta tulin ajatelleeksi, että jos laittaa vaikka punaväriminttua, on ihan hyvä rajata juurten kasvua. Viljelykehääni tuli siis eilen illalla istutettua kamomillasauniota, punaväriminttua ja kuminaa. Lisään parin viikon päästä esikasvatetut sitruunamelissan ja yrtti-iison, ja mikäli vain saan rohtopäivänhatun kasvamaan, sitä myös. Toistaiseksi ei ole onnistunut...Ei idä prkl, vaikka kuinka intohimoisesti sitä toivoisin...

Osallistuin vuoden alussa käsityöhaasteeseen: tee jotain käsilläsi viidelle kaverillesi, jotka huikkaavat FB:ssä statustasi. Haaveitahan on enemmän kuin hermoja, nyt mulla on kirjastosta lainassa japanilaisen askartelun kirja, jossa söpö kawaii on jalostettu kannettavaan, mukana kuljetettavaan söpöilyyn. Saapa nähdä, oonko ihan kusessa ton käsityöhomman kanssa...Mulla ei oo koskaan ollut kasia enempää kykyä ja taitoa käsitöihin, kun on niin lyhyt pinna ja kokeileva (ei harkitseva) luonne. Siksi tykkään ruoanlaitosta, mutten vaikka leipomisesta, koska jossain vaiheessa se täytekakku kuitenkin menee pahasti pieleen ja käsillä värkätessä ompelukonekin sylttää. Mietin, onko rohtopäivänhatulla kyse jostain rankaisusta: mun pitäisi saada se kikkailemalla itämään, mutta kun en vaan viitsi tai osaa...

maanantai 16. toukokuuta 2011

Puuhastelu vs. oleminen

Ihan ensiksi tietenkin tsempit maailmanmestaruudesta, aamun 7.30 urakkaneuvottelussa näkyi monta punottavaa silmäparia. On varmaan aamuherätystä keritty kiroamaan. Mutta kattoremonttiurakka siis etenee ja hyvin varmasti lähtee käyntiin, kun ikkunoiden pellityksien mittaajien luo hyökkäsi heti yksi naapureista komentamaan. Mukavaa jatkoa paukkeen merkeissä varmasti! Meidän kattoon tarvitsee käsistään käteviä peltiseppiä, joten referenssejä katseltiin ennemmin sata kuin viisi vuotta vanhoista rakennuksista. Osaavia käsiä on vähän, mutta eiköhän valinta tullut tehtyä ja metelöinti tällekin kesää turvattu. Toissa kesä viemäriremontti, viime kesä kaupungin tietyömaa, tänä kesänä katto...

Olen ollut voinniltani hieman flegmaattinen ja se on johdattanut joutenolon ylistyksen problematiikan äärelle. Nykyihmistä moititaan kiireessä porskuttavaksi homo faberiksi, joka ei pysähdy mietiskelemään elämänmenoa. Mulla on noussut mieleen kysymys siitä, mitä tuo tavoiteltavaksi aseteltu joutilaisuus sitten on, ja onkohan se koskaan erityisen hyvin passannut kansanluonteeseemme? Ennemminkin musta tuntuu, että pieni puuhastelu pitää sielun terveenä ja mielen kirkkaana, kun samalla voi pohdiskella elämää ja sen koukeroita. Täydellinen joutilaisuus sen sijaan rapistuttaa kehoa ja sielua. Elämän tarkka aikatauluttaminen on toki eri asia, mutta onko joku onnistuneesti määritellyt, mitä tuo oikeanlainen joutilaisuus nyt sitten on? Entä mitä sen vastakohta, tuo kiire tai suorittaminen? Mitä siihen sisältyy, mitä ei?

Toisinaan tuntuu siltä, että tapahtumattomuus ajaa vain peikot koloistaan mellestämään. En ole silti mikään slow-filosofian vastustaja, koska kenen mielestä uunissa haudutetut juurekset eivät maistuisi maukkailta? Mutta ihan selkeää otetta en ole slow'sta saanut, vaikka olenkin lukenut Honorén Elä hitaammin -opuksen. Toiminnan määrä ei itsessään korreloi slow'n kanssa. Otetaan nyt sitten vaikka kautta aloitteleva palstaviljelijä. Tulisiko tämän seistä töröttää filosofisesti horisonttiin tähyillen multaplänttinsä nurkassa vai tarttua talikkoon ja vetää homma kotiin? Kyllä siinä lentää slow't romukoppaan.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Tiikerililjat saapuivat

Aah, tiikerililjat saapuivat. Sain tänään toimituksen vanhakantaista tiikerililjaa, mukana runsaasti vauvoja. <3 Salamatkustajia saattaa olla messissä. Istuttelin niitä tyttären kanssa, saa nähdä, riittääkö penkin koko ja laatu kavereille.

Tein myös ensimmäisen amppeli-istutuksen ihan riskillä, kun nyt on lämpimiä kelejä. Laitoin pari punaista pelakuuta yhden ulkomuratin ja keltaisen ja keltasinisen orvokin kanssa. Orvokithan menee, ja ehkä muistan nostaa sisään, jos keli menee kurjaksi. Pelakuut on maailman kiitollisimpia ja superkauniita. Niistä on tullut jonkinmoinen kestosuosikki.

Ikkunat pitäisi pestä. Mahdollisesti ensi viikolla sitten...Eilen mulla oli leivontapuuska, vaikken mikään leipuri olekaan. Tein Yhteishyvä-lehden välissä olleen ruokaliitteen mukaisesti kahden kerroksen brownieseja, joihin tehdään marmoroidun näköinen pinta tuorejuustotaikinalla. Pakastin. Tein myös keksejä, joista ei tullut ihan niin hyviä kuin toivoin. Ehkä hyvä.

Luin Hesarin Nyt-liitteestä blogeilla tienaamisesta. Joku MouMou-blogin pitäjä saa kaikenlaista kamaa. Mietin, millaista kamaa mun pitäis saada, jotta innostuisin kaupallisempaan toimintaan (siis jotta innostuisin kaman saamisesta). No, ehkä haaveilisin nyt Kekkilän viljelylaatikon sijaan muun muassa Prismassa myytävistä yrttikehistä, joita valmistaa Miljöökoriste Oy. Hinta on edukkaampi ja kokoa on mukavasti, kehän ruudukko tosin hieman rajoittaa villiä leviämistä, se voi olla ihan hyvä kyllä...Hassua kyllä, Miljöökoristeen omalla kotisivulla tuotetta ei ole kuvattu laisinkaan, ainakaan en sitä löydä...

Voisihan joku tekaista tuollaisen itse helpostikin. Itselläni eivät paukut riitä moiseen.

Vielä loppuun vinkkiviitonen: siinä missä aiemmin olen kastellut ruukkuistutuksia huonosti ja lannoittanut liian vähän, aion tänä vuonna tehdä kananpaskapotteja ruukkujen pohjalle, tai siis lähelle pohjaa. Näin ei joudu lannoittamaan koko ajan ja lannoitteet liukenevat kasvien käyttöön hiljalleen. Jesjes.

tiistai 10. toukokuuta 2011

valokuvien lisääminen

Onpa tässä vielä kysymyskin: miten saa helpoiten valokuvia blogiinsa? Kö ei jaksais. Mutta kiva niitä olis katsella.

luonto herää

Tämä aika vuodesta on niin parasta, ainakin, jos ehtii seurailla. Tuntuu, ettei millään malttaisi odottaa, että jokin kasvi puhkeaa kukkaan, toisaalta taas toivoo, ettei tulisi kerralla liian lämmin että yhtäkkiä kaikki räjähtäisi vihreäksi...Hitaasti viivytellen, joka päivä jotain uutta.

Tuijan juurelle istutettu sipulikukka tekee nuppua. En vain muista, mitä siihen laitoin.

Nelson Garden -minikasvihuone on toista päivää käytössä. Arvio: kovasti oli lämmin, kun kokeilin, ja ihan kauniin näköinen. Heppoinen se on, eikä mulla asettunut kunnolla kuosiin. Vähän halpismallin oloinen siis valitettavasti. Yhden yön perusteella pensastomaatitkin voimissaan, eli riittävä yölämpötila kai.

Mun pitäisi tienata jostain 65 euroa, että saisin viljelylaatikon. Siihen sitten mullat päälle...

Hankin jo Hankkijan Timoa potuksi kasvimaalle. Sitä on liikaa, joten saa huutaa hep, jos kiinnostaa. Nykyään markkinoidaan jopa ämpäriviljelyä, joten miksipäs ei...?

Laitoin narsisseja kuukausi sitten ja helmililjojen laitostakin on viikkokausia. Kukkivat edelleen kauniisti. Vahvasti suositeltavaa! Ja kun kuihtuvat, hautaan maahan.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Tiikerililjoista ja ostamisesta

Kuulutin FB:ssa tiikerililjojen tarvetta ja heti tärppäsi, jes. Nyt saan liljoja eikä tarvitse ostaa taimia. Vaihdossa lähtee pari monivuotista yrttiä satavuotiaan pihan ryytimaalle.

Kun kellariremontti alkaa hiljalleen näyttää toivon kajoa, on taloyhtiössä puhetta kattoremontista. Taloyhtiöt ovat kyllä aina niin "veikeitä", että meilläkin oikein ilahduttaa, kun kokoukseen ei saapunut yksikään senioreista, ilmeisesti protestina. Vaikka yhden asunnon sisään valuivat vedet ja talvella saman asunnon kohdalla katossa oli 30 asteen pakkasella perhepitsan kokoinen sula läiskä, ilmeisesti katon maalaaminen kuulemma riittää! Voe pyhä...

Kuulin lisäksi, kun oli pihatrampoliinista puhetta, että isolle sivupihalle ei ole aikoinaan saanut laittaa hiekkalaatikkoa, koska se ilmeisesti houkuttelee paikalle lapsia (kauheaa!). Lisäksi kyseinen piha on pyhitettävä pyykinkuivatukseen. Huom. alueen koko varmaan 500 m2, josta pyykkiteline vie sen n. 15m2...Ristus! Ja minä kun menin ihmettelemään, että kukkapenkin paikkaa haukutaan. Miksei haukuttaisi, kun mitään ei saa tehdä...

Kukkasipuleja nousee ihanasti, mutten ole saanut koskaan esimerkiksi takapihan krookuksia kukkimaan. Paikka on läheisen koivun takia kuivahko, mutta silti krookukset kyllä nousevat. Laitoin niille syksyllä ja nyt keväällä kukkasipulilannoitetta, mutta ei taida auttaa, kun en nuppuja näe. Kylvin jo rohkeasti pioniounikkoa (takapihalle Swansdown ja Flemish Antique, etupihalle ööh en nyt muista, punaista se on). Minikasvihuoneen viimeisten ruuvien kiinnitys on mennyt säätämiseksi enkä ole oikein varma, milloin uskallan laittaa taimia sinne. Sais lisätilaa, olis tervetullutta.

Jaloleinikeistä on noussut vain yksi. Mikähän meni pieleen...?

Remontti on herättänyt lisäajatuksia kuluttamisesta. On tullut hankittua niin paljon ja nytkin pitäisi viedä rempparoipetta ja pakkausmateriaalia roskahuoneeseen. Sorruin yhteen Kartell-huonekaluunkin, hyvin pieneen tosin, koska piti saada jotain ei-puista laskutasoa. Se tuli nopeasti ja mainiosti perille kustannustehokkaalla hinnalla. Kysyttäessä kerron kyllä lisää huonekalun toimittajistani. En viitsinyt nyt käyttää vakkariani, koska vasta tilasin sieltä Woodnotesin maton ja koska tällä toisella toimittajalla oli laskutasoa varastossa.

En ole mikään design-hiiri (kauhistutti, kun kaveri kysyi puhelimessa eilen, että näyttääkö se kellari nyt ihan kuvastolta), mutta joitakin sellaisiakin hankintoja olen tehnyt. Vanhaa, uutta ja saatua sekaisin. Kyllä mulla itku pääsisi, jos joku kuvastoksi kuvailisi.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Piha herää, niin kompostikin

Näin eilen kompostin, jonka pieneliöitä oli tullut kuumuudestä hengähtämään kompostin muovisille reunoille. Kaikennäköistä ötökkää! Mieleen hiipi taas katkeruus siitä, kuinka hiljaista arvelen kompostorivastaanoton olevan taloyhtiössä. Otan silti vuosikokouksessa asian esille, jotta saisin hyvää maanparannusainetta hautakummulleni eli kukkapenkkiin.

Mun pitäis tosissaan sanoa suoremmin, jos mua jää joku asia harmittamaan. Naapurin akalle pitäis laittaa luu kurkkuun ja todeta, että jos sulla ei kerran ole mitään oikeasti ystävällistä sanottavaa, ole sitten hiljaa. Näivety vaikka tuohon katkeruuteesi. Teen itse toisen ilkeydestä liian ison numeron, annan sen vaikuttaa.

On sitä paitsi sinänsä sääli, ettei näpäytä takaisin, kun kumminkin osaisi. Ilkeä en halua olla, mutta tiukkana pysyminen on eri asia. En todellakaan halua, että joku elämäänsä kyllästynyt kurppa kävelee mun ylitseni.

Naapurin koira on jatkanut mellastamistaan takapihallani. Eilen kaksi kertaa, jona toisena se oli kaatanut mun sitä varten virittämän aidan. Mitä teen, jos olen jo sanonut asiasta toistuvasti ja virittänyt aidan? Viritänkö aidan piikit hieman naapurin suuntaan törrölleen? Mun eläintä kohtaan kohdistuva aggressioni on itselleni epätyypillistä ja selittynee mun voimakkaalla perenna- ja kukkasipulisuojeluhalullani. Ja sillä, etten halua ison koiran riehuvan mun pihallani, piste. En viitsi kutsua vauvaikäisten äitejä päiväkahviaikaan kylään, kun en voi taata, etteikö koira kaataisi pihalla lastenvaunuja...Ehkä pyydän naapuria ostamaan mulle verkot, joista mikään ei pääse läpi. Olishan se jännä, jos mun vaatimaton pihani näyttäisi ihan Belfastilta.

(Ja kyllä, olen epäreilusti sitä mieltä, että kissat saa kulkea vapaana, isot ja tuhoja tekevät koirat ei.)

Pihalla on kyllä kaikenlaista elämää. Linnuilla pariutumista ja lauleskelua, orava loikkii koristeomenapuussa ja siili vierailee iltaisin. Mietin just, kuinka sitovaa olisi ruokkia siiliä. Olisi kiva seurata, toisaalta ruoka saattaisi houkutella myyriäkin..Toisaalta, kissa syö myyrät...

Nyt maalauspuuhiin ja sitten vappubrunssille. Pienoiskasvihuone odottaa edelleen kokoamista, sinne olisi tulossa porukkaa sisään, pitäisi vaivautua. Basilika, ruohosipuli ja auringonkukansiemenet yhä kylvämättä. Jossain vaiheessa suunnitelmat alkavat väsyttää.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...