sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Viikon kattaus

 Maanantai: uusia perunoita, kanttarellikastiketta, punakaaliraastetta puristetun sitruunamehun ja rusinoiden kanssa. Tämä oli sitten lasten annos.
 Maanantai-ilta: vieraita. Soijamakkarachorizo, salaattia, maissia, tuorejuustolla täytettyjä herkkusieniä ja peruna-basilika-feta -salaattia. Lisäksi grillattuja kesäkurpitsoja.
 Tiistai: Lounas muualla. Illalla ohrattoa kesäkurpitsasta, grillauksesta jääneistä herkkusienistä ja tuorejuustosta, lisäksi valkosipulia.
 Keskiviikko: Hampurilaisia. Välissä papupihvi, korianteria, tomaattia, vuohenjuustoa, salaattia.

 Torstai: edellispäivän papupihvejä kermaviili-korianterikastikkeessa. Kurkkua kasvimaalta, grillauksen jämänä jäänyttä maissia, kesäkurpitsa-sipuli-kookoskermamuhennosta.
 Torstai-ilta: dippivihanneksia (kyssäkaali ja kesäkurpitsa kasvimaalta), voileipää.
 Perjantai: lounas töissä. Päivälliseksi tortilloja. Välissä soijarouhetta, tomaattia, salaattia ja kesäkurpitsaa kasvimaalta, ranskankermaa ja tacosoossia.
Lauantaina lounas muualla ja päivällinen oikein ravintolassa. Sunnuntaina lounas muualla. Illalla omaa salaattia kirsikkatomaattien, kurkun, pähkinöiden, hunajan ja halloumijuuston kanssa.

Matalapaineeni seurauksena syön aika paljon eläinrasvoja. Oon niin viehättynyt juustoihin. Muuten oli hyvänmakuinen viikko. Pitääkin tehdä tämä uudestaan talvella, kun raaka-aineita ei noin vain saakaan ja työelämän ja arjen iskevä kombo näivettävät emännän mielikuvituksen ja -halut!

Huikkaa ihmeessä, jos kaipaat jonkin ohjetta. Ja tosiaan, viikko sitten esitin haasteen, joten jos et lukenut sitä vielä, käyhän lukemassa! Toistaiseksi ei kukaan ainakaan tietääkseni ole tarttunut haasteeseen, mutta ehkä jonain päivänä joku hairahtuu nöyrtymään ja huikkaa sitten ystävällisesti minullekin haasteestaan :) Olisi mukava kuulla muidenkin viikon turinoita, vaikka nyt sitten niitä arjen näivettämiä ruokalistoja. Niin se vain on, että ruokaa on pakko laittaa, halusi tai ei. Näin (jo loppuneen) loman aikaan sitä sentään maistelee eri makujakin.

Ajankäytöstä ja ehtimisestä

Matalapaine sen kuin jatkuu, niin keleissä kuin kallossakin. Melko kirottua kehittää itselleen jurppimusta ilman mitään selkeää syytä (ehkä syy selviää joskus tai sitten ei, hieman silti hävettää, jos vertaa itseään vaikka teinityttöön Malawissa).

Jotain tällaista kehää ajatukseni kiertävät: en ehdi tehdä mitään kunnolla. En ehdi, tai siis halua liikkua. Vanhenen ja rumenen. En riitä mihinkään.

Tästä eteenpäin lapset vain urputtaa enemmän ja enemmän. En muutu muuksi, vaan olen oma välillä poissaoleva ja kärttyisä itseni. Haaveilen jonkin epämääräisen aikaansaamisesta. Lipsahdan suorittamaan elämääni, jonka rutiinit on luotu tarjoamaan nautintoa, ei tyytymättömyyden tunteita. Kuritan ruumistani välttelemällä sen huoltamista, vaikka kynsien lakkausta tai rentouttavaa saunaa.

Eilen olin festareilla ja kiinnitin huomiota keikalla pyllyään kirnuaviin nelikymppisiin ja minisortsiasuisiin teineihin, jotka humaltuneena istuskellessaan paljastivat kaikkea liikaa. Koin ahdistavaa ulkopuolisuuden tunnetta. Mutta toisinaan ahdistus kertoo, että on matkalla jonnekin. Ehkä jätän hyvästejä sille tytölle, joka nautti festareista (ja monesta muusta asiasta), ehkä kerään itseluottamusta ihmisenä, joksi olen tulemassa.

Nuori minä olisi voinut varmaan laulaa mukana:

mahikset on vähissä täällä
puun ja kuoren välissä täällä
mut valo paistaa tunnelin päässä
nyt sinnittelet, pysy kii elämässä

pystymetsää ja laaketa peltoo
maisema herättää jumalan pelkoo
täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä
oot nuori ja rauhaton sydän
kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään
kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä

Ja niin edelleen (nuo sanat taitavat viitata kotikylääni...pakko oli päästää sisäinen festarikävijä tännekin jollottelemaan). Mutta täällä ollaan edelleen, täällä on paikkani. Mitään suurta ihmettä ei enää tapahdu, pelastajaa ei saavu, vaikka kuinka iskisi päätään seinään. Sitäkin on jännä tavailla. Että tässä sitä tosiaan ollaan, näissä puitteissa. Nämä olet valinnut, näillä mennään.

Korniahan sitä on tällaisia kelailla. Mutta jospa jo huomenna olen paremmalla päällä. Ja sitä odotellessa, voisihan sitä olla iloinen vaikka näistä asioista:

Söin iltapalaksi mesimarjoja.

 Napsin myös ensimmäiset herneet.
 Seuraan härkäpapujen kasvua.
 Tutustun maa-artisokkaan (mulla oli tosin vain kaksi säälittävää mukulaa).

Mutisen mustajuurelle, että susta ei tuu ikinä mitään, mutta silti haaveilen että siitä tulisi superstarba.

Vähän sama palsternakan kanssa. Tiedän ainakin, mitä en syö tänä syksynä.

Mutta tiedän, mitä syön huomenna: kesäkurpitsalasagnea (ja kerron kohta, mitä söin kuluneen viikon aikana...pahoittelen tuplapostaustani tälle iltaa). Napsin ensimmäiset mangoldilehdykkäisetkin ruotineen. Menossa mukana myös avomaankurkku ja kyssäkaali.

Opettelin myös akkojenlehdestä uudenlaisen lettikampauksen.

Silti tuijotan kaukaisuuteen ja olen naama norsunvatulla.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Tyttömäinen paita kesään tai toimistolle

Jos sinulla on metri puuvillaa ja tarvetta kesä- tai toimistopaidalle, tässä oma vinkkiviitoseni.







Haaveilin tällaisen paidan teosta pitkään, ja kahden paitaehdokkaan kankaat ovat odotelleet viime syksystä hyllyssä. Tähän kokeiluversiopaitaan käytin metrin Michas Stoffecken Hamburger Lieben suunnittelemaa Bella Fiorella -sarjan puuvillaa. Sain sen aikanaan hyvin edullisesti ainoasta koskaan hankkimastani Michasin yllätyspaketista.

Kaavan piirsin kolmisen vuotta sitten työmatkalla Malmössä ostamastani Fröken söt -merkkisestä paidasta. Sen jujuna on rennon löysähkö malli, jonka kaulus solmitaan rusetiksi ja jossa on napakat aavistuksen puhvihtavat hihat. Olen pitänyt sen asiallisesta, rennosta ja leikkisästä otteesta.

Ompelin vielä helmakaitaleesen tuollaisen pitsinkin, kun sitä oli kotona.

Kangasta kului tasan metri.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Haaste: viikon murkinat

Ajattelin aloittaa itsekseni viikon kestävän haasteen: kuvaan viikon ajan jokaisen lämpimän ruoan, mitä laitan. Armas lukijani, halusin tiedottaa tästä etukäteen, jotta Juuri Sinä voisit osallistua myös. Ja joo, tottahan se on, että viitseliäisyyttä tämä vaatii, ja jos oma blogi käsittelee aivan eri aiheita, voi tuntua hassulta kokeilla.  Mutta voihan sitä myös vain tulla tänne minun blogiin kommentoimaan ja viisastelemaan ;)

Mutta kerrotaan nyt vielä, miksi itse haluan tämän tehdä!

* Musta on ihanaa, kun nyt saa kaikenlaista tuoretta kaupasta ja kasvimaalta melko edullisesti. Tätä ruokavaliota on hauska vertailla sitten talvella, jos joskus tammikuussa taas kokeilee tätä.

* Näin lomalla ruoanlaitto on ihan jees, mutta toisinaan kaameaa pakkopullaa. Olen aiemminkin jutustellut blogissa ruoista, ja muiden arkiruoat kiinnostavat. En minä ainakaan joka päivä sitä lempiruokaani melanzane al parmigiano al fornoa laita...(en edes kerran vuodessa).

* Olen todella ankea aivopesemään ketään mihinkään, mutta jos joku kokee ruokavalionsa samankaltaiseksi kuin tyrannosaurus rexillä, voi meikäläisen pöperöistä syttyä lamppu kokeilla vaihtelua. Ja jos joku muu kertoo omista eväistään, syynään listan takuulla läpi ja pöllin jokaisen käyttökelpoisen idean. Sellaista se vaan on.

Varoitan, että koska kiinnitän asiaan huomiota, saatan tehdä myös jotain hienompaa ja herkullisempaa kuin silloin, kun arkeni tuntuu sietämättömän yksitoikkoiselta puurolta ja koen olevani maailman kuraa maatessani sohvalla katatoniaa hipovassa tilassa. Pyrin silti rehellisyyteen toisin kuin ne eräässä naistenlehdessä haastatellut parit, jotka kirjasivat seksikertojensa lukumäärän per viikko ("tulimme töistä ja päätimme antautua nautinnolle", niin varmaan aina...). Herkkuja en myöskään aio tunnustaa, eli tämä koskee vain pääruokia.

Mikäli innostut joskus itse tähän haasteeseen, olisi tosi kiva, jos mainitsisit, että Ehtoisa emäntä (linkattuna) on kiinnostunut kuulemaan tuloksista ja arvostaisi, jos saisi vinkin viikon listasta. Näin minä sitten pääsisin korjaamaan haasteeni hedelmiä. Tämä haaste ei sitten vanhene! Tartu toimeen jo tänään! ;)

p.s. Olin kerran Suomen suurimman naistenlehden haastateltavana samasta aiheesta. Huvittavaa kyllä, merkittävin osa jutusta oli pudonnut taitossa pois, hih hih! Joka tapauksessa kotini näytti epätodellisen siistiltä ja perheenikin valheellisen viileältä...Siinä hieman kiiltokuvamaisuutta oikein naamaan hierottuna.


Kaipaan kunnon kesää

En ole helleihminen: reidet hautuu, vanne kiristää päätä, pitää keikistellä vähemmissä hepenissä kuin haluaisi. Mutta tunnustan silti tämän föörst vöörld problemini: kylmä sää tekee vähän alakuloiseksi.

Olen käynyt sukulaisissa ja viettänyt lähilomaa. En siis ole ollut oikeastaan missään. Kotona on käynyt paljon vieraita. Kävin serkullani ja sain hiertävän omakotitalokateuden. Pihan takia. Kateus on kyllä yhdenlainen vitsaus: iskee, kun on heikko hetki. Vaikka amerikkalaiset muuta väittää niin totta se on, että kell' onni on, se onnen kätkeköön. Esimerkiksi vissiin Feispuukin tilapäivitysten lukeminen pitäisi kokonaan lopettaa, kun se vitsauksen omaisesti saa mut joka kerta jotenkin provosoitumaan. Jos ärsyttää niin marina, lässytys, viisastelu, hehkutus kuin toistokin, on vika kenties jo lukijassa. Vai joko tässä ennustellaan ylenpalttisen holtittoman jakamisen kuolemaa. No, kunhan tässä surkuttelen jälleen yhden tietokoneharrastukseni hiipumista. Kangaskauppojakaan ei viitsi netissä klikkailla, kun ei kuitenkaan osta.

Kasvimaa on jotenkin murheellisen näköinen, kun kasvu on hidasta. Mun luottokasvi kesäkurpitsakin lykkää mätää hetelmää. Tänään sentään saatiin kesäkurpitsamunakasta, eli valoa tunnelin päässä on.

Myyränkolo tulee just mun kaalikasveihin. Mua ottaa kupoliin.


Takapihan kukinta on mennyt jotenkin oudosti, kun heinäkuun kukkijat ovat myöhässä. Pelkkää vihreää penkkiä. No nyt kukkivat jalopähkämöt...
 ...ja jaloritarinkannukset. Siitä kyllä tykkään, kun on niin romanttinenkin ai että.

Mutta muut perennat ovat syöneet tilan mun siemenestä kasvattamilta harjaneilikoiltani, jotka ovat houkutelleet perhosia. No nyt en ole niitäkään nähnyt ollenkaan, paitsi kasvimaalla tietysti. Vesittyneet ovat perhospuutarhasuunnitelmatkin. Nyyhkyti nyyhkis.

Mansikatkin on myöhässä tavallisesta aikataulustaan. Oon tyhjentänyt pakastimen ja laittanut pari lootaa. Vielä pitäisi pari kolme laittaa. Akuutin rahapulan takia pakastimen tyhjentäminen on ollut hyvä idea. Löysin sieltä tädin tuomia haukifileitä ja jauhoin lihamyllyllä niistä hampurilaispihvejä. Moniviljasämpylän väliin tomaattia, omaa salaattia, cheddaria ja chilimajoneesia.  Hassua kyllä, Sampo-lihamyllyn on yksi yleisimpiä hittejä tähän blogiin. Ei esim. "filosofia" tai "tuleva trendsetter". Outoa...
Hampurilaisia oli vielä viime viikolla, nyt ollaan hernarilinjalla.

 Yhden Hoops-kaavalla tehdyn paidan ompelin joku aika sitten. Tämän vuoden Ottobre se oli, ehkä 1/12...vai 2/12? Kyseisestä Metsolan kuosista on väitelty paljon, kun se muistuttaa Disney-bambia. Minä en varsinaisesti sitä murehdi, mutta Disneylle pitäisi sanoa soosoo niin monen hyvän sadun varastamisesta ja pilaamisesta.
Mutta se onkin jo toinen tarina. Enpä ala tästä epäkohdasta määkiä kuin tiedostava lukiolainen. Nukkumaan menen ja katon, jos huomenna olis paremmalla päällä.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Majan seinä

Esikoisen huone on sängynvaihtojen myötä vähän rempallaan, mutta eteni tänään hieman. Ajatuksena on ollut tehdä sängyn alla olevasta tilasta majan tyyppinen juttu.

Toteutin sen näin: Olin tilannut Fabriinasta metrin mekkokangasta ja yksityiskohtiin tuota Laurel Dots-puuvillaa. Sitten tajusin, ettei ole järkeä ommella monta mekkoa kesäksi. Siksi tein siitä tuollaisen majan seinän.


Koska kuvasta ei saa hyvin selvää, tässä parempi kuva kuosista, se on Amy Butlerin Twilight Peony. Mulla on ollut pahemmanlaatuinen Amy Butler -kausi, eli olen ihastellut kankaita jo pitkään, mutta nyt kuolaus on laantumaan päin. Täytyy sanoa, että Butlerin kankaissa viehättää ei niinkään tyttömäiset värit ja keimaileva esteettisyys vaan niiden pinnan alla väijyvä hippihenkisyys. En ole sitä paitsi ollut enää niin arka pinkillekään, vaikkei se lapsen suosikki olekaan.


Sängyn ylälaitaan kiinnitettiin verhokisko ja muutkin tarvittavat vermeet hommattiin. 

Hauskaa tuntuu olevan, vaikkei verhoa käytetäkään Suuren Visioni mukaisesti peittämään sängyn alla olevaa törkyä.

p.s. Muuten on ollut tänään matalapainetta, joten en viitsi edes avautua. Kyräilen vähän ja palaan taas sitten pohdiskelemaan...

torstai 12. heinäkuuta 2012

Runoratsu vol. 1

Ei ole paljon helpompaa ommeltavaa kuin liivimekon teko joustofroteesta.

Tätä Selian tekemää ja Leena Rengon suunnittelemaa Runoratsu-
joustofroteeta oli juuri eikä melkein liivimekon verran. Sain sen
kangasvaihtona, kiitos Jennille!

Piirsin kaavan Lindexin liivimekosta. Se on sopivan kokoinen. Kuvassa
näkyvät leggingsit ovat aiemmin tehdyt, paita puolestaan kirpparilta.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Identiteetti rakentuu osista + pihakuvia

Seuraa sekalaista horinaa identiteetin monijakoisuudesta höystettynä pihakuvilla.

Olin tuossa äsken kaupassa. Roikotin kädessäni minikokoista kananpaskapussia (muuta ei ollut, paitsi säkkejä, ja olin kaupassa jalan), linjastolla eteni vauvansoseita puurosilmiksi ja kaurahiutaleita. Päälläni oli verkkarit, joita yleensä käytän katutanssitunneilla, elämään väsynyt trikoopaita ja kokoelman kruunaava hiuspanta, joka saa mut näyttämään transseksuaalilta ennen hormonihoitoja. En voinut kuin ihmetellä, miten elämästä on tätä tullut.

Onhan tässä nuutuneessa fiiliksessä pieniä selittäviäkin tekijöitä, kun kuopuksella on tohottanut neljänkympin kuumetta ja kaveri on myös antanut ymmärtää asiaintilan. Ei silti ihan ekalta lomapäivältä tuntunut, mitä tässä de facto viettelen. Tässä postauksessa olevia pihakuvia kävin siis napsimassa omaksi ilokseni, koska muuten vietin päivän sisällä...

Olen siis tässä tänä iltana, kokonaisvaltaisena kotimammana, mutta olen myös niin paljon muuta. Toisinaan mietin olevani monta eri naista, oikeastaan naista ja miestäkin (tiedän, että näistä ajatuksista tulee tietyille henkilöille lisäajatuksia, mutta nyt viittaan puhtaasti omiin kauan ässehtineisiin ajatuksiin, sallittakoon siis jorinani). Kun olin vielä kotona, hahmottelin mielessä itseeni miestä. Mietin, kuinka antaisin tuon miehen elää. En ole kovin ylpeä miehestäni, mutta vihaan myös välillä tätä pehmeää hoivaavaa naiseutta. Kun olen käynyt töissä, mies pääsee kiekaisemaan väliin kuin murrosikäinen. Olen ajatellut, että tarvitsisin väkivaltaisemman harrastuksen, jatkaisin vaikka potkunyrkkeilyä (mies tykkää potkia ja leikkiä kovaa), koska säälittää tämä mieheyteni nykytila. Kohta se kirjoittaa henry laasasena nettiin siitä, kuinka pielessä naiset ovat.

Sitten on tämä blogista tuttu ehtoisa emäntä, joka on tavallaan siis vitsi, mutta muuttunut yllättävän dominoivaksi. Miten musta on muotoutunut tällainen kotikissa? Toki mut on kasvatettu marjoja poimimaan, ehkä myös käsillä tekemään, ja puuhastelumentaliteetti on puhtaasti opittua. Mutta yksinään ehtoisa emäntäkin on aika rasittava, ainakin jos sen päästää ääneen (täällähän se koko ajan kaakattaa, anteeksi siitä).

Sitten lienee muita persoonan osasia, jotka eivät ole vielä mielessäni selkiytyneet. Kuka esimerkiksi on se tyyppi, joka käsittää elävänsä lapsettoman sinkun elämää? Se kulttuuriperse (näin haukkuu kotimamma muita kulttuurikukkoja, ehkä se pelkää niitä vähän), joka hakee kosketuspintoja maailman yhteiseen tajuntaan ja haluaa vaikuttaa. Yäks. Ja kannattaako persoonasta eriyttää näitä eri tyyppejä? Eiväthän ne millään mahdu samaan ihmiseen!

Yhtenä mun tämänhetkisistä projekteista (muun muassa Merkityksellisen Hyvän tekemisen lisäksi -- ei muuten edistystä sillä rintamalla) on miettiä, miten eri osat itsessä saisivat hengittää ja elää. Ehkä myös vähän kokeilla niiden rajoja, mitä ne saavat ja mitä ne eivät saa tehdä. Jos ei tuu liian kuumottavaa matzkua, voin pohdiskella aiheesta tuonnempana tännekin. Katsotaan nyt ensin, saadaanko sitä miestä elämään jossain hetkessä täysillä! Niin ja näistä aatoksista ei tarvitse mitään Enkeli-Elisa -tulkintoja tehdä, sieluni synkät salaisuudet panttaan kyllä itselläni...

Lopuksi annetaan ääni ehtoisalle emännälle, joka hivenen säälittävällä tarmolla haluaa esitellä havaintojaan piskuiselta pihaltaan:


Olenkin jo maininnut, että tein kevättalvella virheen ja tilasin joltain taimistolta monenlaisia taimia. Olen kaikkiin pettynyt, mutta pikkuiset akileijan palaset, jotka saapuivat kaupantekijäisinä, ovat yllättäen kukassa. Koska pihani ei ole säntillinen, en pelkää siementävää akileijaa. Siinä on jotain hienostunutta, ehkä japanilaista fiilistä. Ja pointsit sille, kun kukkii hillittömässä rikkaruohonurkkauksessa!

Yrttilootassa kukkivat kamomillasauniot. Vieressä sitruunamelissaa ja takana yrtti-iisoa. Ne ovatkin talvehtineita, joten lähtivät äkäiseen kasvuun. Yrttitarhaa perustavalle vinkiksi, että minulla on runsaasti edelleen näiden siemenistä itäneitä taimia. 


Tämän kesän idea oli laittaa salaatit laatikkoon, koska palstalta tuodessa ne nahistuvat. Ollut kyllä tykki idea! Sinisessä ruukussa oleva krassi, taitaapa olla Princess of India tai joku vastaava, ei ole vielä kovin riemukkaassa kasvussa...Saapa nähdä, mitä tälle syksyä ehtii nähdä.


Palavarakkaus sen sijaan aloittelee jo kukintaa.

 Samoin syyshohdekukka! Hoitamani taloyhtiön penkki hehkuu. Vasemmalla edessä komeamaksaruohoa, takana rusopäivänliljaa. Tämä on siis se hautakummun näköinen penkki, niin kuin naapurini ystävällisesti vailla vitsin häivää ilmaisi.

Takapihan komeasinikuunliljat ovat isompia kuin pääni. 


Nämä päivänkakkarat elelevät villisti ja toivon, että ne heittäytyvät kreisibailaamaan eli siementävät ja lisääntyvät oikein kunnolla, koska ne ovat niin nastoja ja koska ne tuntuvat pihani onnettomassa maaperässä viihtyvän.

Karviaisiin on tulossa mukavasti marjoja. Nyt ne alkavat olla aika tuuheita pensaita jo. Istutin varmaan kolme vuotta sitten.

 Sitten tunnistusta kaivataan: yllättäen penkistä kurkisti jalopähkämön takaa valkoinen kukka, jota epäilen mummoni kurjenpolveksi? Mikäli näin, se on elellyt vuositolkulla hiljaiseloa hypättyään matkaan äitini penkistä. Olen aikonut mahdollisesti syksyllä tulevaan kukkapenkkiin tätä äidiltäni ottaa, koska tämä on ollut isoäidilläni kaaauan, muistaakseni tämäkin on Karjalan evakkoa (ei mummoni matkalta, mummo on Savosta). Vai liekö tämä Savosta? Jorinat sikseen, tarkistan asianlaidan.

Lopuksi vielä kurkkaus sisälle. Peikonlehti teki ekan reikäisen lehden. Tämä kuva on jo joitakin päiviä vanha, nyt Peikon uusi lehti on jo melko megalomaaninen. Iloitsen.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Punajuuri-suklaakuppikakut sekä tomaattipasta

Ohhoh, olipa erikoinen elämys, nimittäin "punajuuri-cupcaket", niin kuin Trendi sanoo. Olin hairahtunut ostamaan Trendi-lehden (06/2012), koska se kannellaan puhutteli mua houkuttelevasti eräänä sangen ankeana iltana, jolloin laskeskelin kassajonossa vähäisten eurojeni riittävyyttä. Otsikot "Kolmenkympin kroppakriisi" (kuopuksen hätäsektiosyntymän jälkeen vyötärölläni on räystäs) ja "Mistä shoppailuhimosi johtuu?" (olin juuri tilannut kangasta mieliteon vuoksi, en tarpeen) antoivat todellakin ymmärtää enemmän kuin ymmärsivät antaa. Ne olivat nimittäin aivan toivottoman turhanpäiväistä jaanausta. Puhumattakaan muotikuvista! Senegaliin asti olivat menneet, että pääsisivät turistialueelle kuvaamaan, kun jollakulla on unohtunut suu auki keskellä auringonporotusta. Sen olisi voinut Kanariallakin tehdä, tai Joroisilla, jos minulta kysytään. Joka tapauksessa lukuelämys oli valitettavasti pettymys enkä ymmärrä, miksi juuri vähävaraisuus ajoi heräteostoksiin.

No kuiteski. Kuppikakuista ei voi muuta sanoa kuin että olipa erikoisin leivonnainen aikoihin! Mutta hyvä, oujee! Trendi käytti trendikkäästi vegaanisia ruoka-aineita, mutta mulla tulee pirta täyteen, jos leivonta-aineita ei löyty lähikaupasta (jättimäinen market). Joten tässä muunneltu ohje...vegaaninen löytyy sielä Trendistä (s. 100).

Taikina

2 munaa
90 g voita
2 dl maitoa
1 dl sokeria
1 dl tummaa ruokosokeria (käytin muscovadoa)
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
3 dl vehnäjauhoja
2 pientä punajuurta raastettuna
150 g tummaa suklaata pieneksi pilkottuna

 Kuorrute

1 dl voita
6 dl tomusokeria
3 rkl maitoa
jokunen tippa punajuuresta tiristettyä mehua (ota talteen raastaessasi taikinaan tulevaa punajuurta)

Sekoita munat ja voi, lisää sitten muut aineet. Paista 175 asteessa 20 minuuttia kuppikakkuvuoissa, muffinivuoissa vartti riittää. Kun ovat jäähtyneet, tee kuorrute ja lisää kuppikakkujen päälle. Koristele jollain teemaan sopivalla (lopputulos on sangen pinkki).

Ällistyttävä makuelämys suussa. Punajuurella ja suklaalla on oma mielenkiintoinen matchinsa ja kuorrute vie vielä aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Kuvia ei ole, koska meikäläisten kuppikakut olivat arkisen ankean näköisiä. Tehtiin ne muffinivuokiin ja jätettiin nätti koristeleminen suosiolla Kinuskikissalle. Suomeksi smörmä lusikalla päälle ja silleen.

Irlantilainen ystävä oli viikonloppuna käymässä ja teki tällaista pastakastiketta:

iso läjä tomaatteja (vaikka kymmenkunta)
yksi valkosipuli, puristettuna (joo, siis monta kynttä)
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Pilko tomaatit viipaleiksi ja ala porruuttaa reilussa oliiviöljyssä. Lisää valkosipuli. Laita jossain vaiheessa myös spagetti tulemaan. Yritä haihduttaa tomaattikastikkeesta nestettä niin, että jäljelle jää intensiivinen tomaatin maku. Jauha reippaasti mustapippureita morttelissa ja nakkaa sekaan niitä sekä suolaa. Kun olet haihduttanut soosista nesteitä, sekoita spagetin kanssa isossa astiassa ja syö suihis.

Veikkaan, että tämä resepti on Italiasta. Tomaatin maku vahvalla valkosipuliaromilla on yksinkertaisuudessaan italialaisen oloinen, samoin yksinkertainen mausteiden käyttö.

Tämän kera voi nautiskella vaikka vihersalaattia ja mikäpä ettei myös lasillisen viiniä. Kannattaa tehdä nyt, kun tomaatit on halpoja.

Intensiivinen elämänmeno on jatkunut. Kovasti on käynyt vieraita. Lomakin kohta alkaa. Ompelinkin tänä iltana, mutta homma meni häneksi ja alkoi ärsyttäää. Silloin on aika jatkaa toisena päivänä.



lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kesämiehen tuunaus

Nyt nyt ne lämpimät kelit alkoivat, ja niiden luonnollisena seurauksena esiin asteli Kesämies, tuo vähemmän esteettinen, hellelukemia kammoksuva otus, joka pukeutuu mieluusti esimerkiksi urheilupaitoihin, koska "ne hengittävät". Tartti tehdä jotain!


Ratkaisu löytyi kangasläjästä.Sokeana hetkenä olin ostanut Ikasyrin alesta tätä Moonkidsin perverssiä ribbipuuvillaa, jossa on aamiaishenkinen teema. Puuvilla on sangen ohutta ja siksi sopivaa kesävaatetukseen. Hintaahan tällä oli peräti 5 euroa per metri, joten tämän paidan hinnaksi tuli n. 3 euroa.

Ompeluohjeet: etsi kaapista ns. vaimonhakkaajapaita. Piirrä siitä kaavat ja ompele mielesi mukaan uusi. Ehdota Kesämiehelle paidan (toista päivää päällä) vaihtoa. Ja kas, siinä se on! Kesämies 2.0!


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Juhlakukkia

Taas on ollut juhlat.



Odotan jo kesälomaa. Olisi mukava viettää hieman enemmän aikaa kasvimaalla ja puuhastella kaikkia muitakin juttuja. Nyt kuitenkin valmistaudun tulevaan työviikkoon menemällä toivottavasti aikaisin nukkumaan, koska viime yönä meni pitkään, huhhelihuijaa.

Taivas on tumma. Jos olen onnekas, saan kaupan päälle raittiin ilman ja sateenropinan.

Jääpuikkoretiisejä

Toinen kesäkurpitsoista on alkanut kukkia ja pukkaa ensimmäistä kurpitsaa. Pikkuhiljaa alkaa tulla satoa.

Kesäkurpitsa on kestosuosikkini. Laitan aina kaksi taimea, jotka ostan taimitarhalta. Voisihan sitä esikasvattaakin, mutta ehkä mieluummin helpomman kautta, koska keväällä on niin paljon puuhaa.

Tänään poimin jo maasta retiisejä, jotka on kylvetty suojelemaan kaalintaimia. Näköjään niitäkin kannattaa kasvattaa harson alla, koska ovat melko ehjän näköisiä. Pitäisi vielä toistaa kylvö, niin saisi retiisejä myöhemminkin. Nuo jääpuikkoretiisit ovat erityisesti aika ihastuttavia.

Yleensä juuri retiisi antaa ensimmäisenä satoa. On pihalla viljelylaatikossa jo syötävän kokoista salaattiakin, mutta vielä en ole maistanut.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...