keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kankaattoman kuukauden loppu

Mulla iski Kankaattoman kuukauden loppuväsymys vähän kuin vaikka opiskeluissa: en jaksanut pinnistää loppuun asti. Ajatuksenahan olisi kuitenkin tehdä kivoja ja tarpeeseen, ei polttaa kankaita väkisin. Esittelen lopun sekamelskan alkuun ja pohdin sitten vielä tätä kankaatonta.

Ompelin parit "klubitakit" jo alkukuusta, mutta tarkoitus oli esitellä ne mätsäävien housujen kanssa. Housut on leikattuna, mutta ompelussa iski ramppikuume, kun niissä on värkkäämistä. Menetin siis intoni myös näihin klubitakkeihin, vaikka olen aivan varma, että nämä ovat tosi käytännöllisiä.



Tämän klubitakin kangas on Marimekon ja olen saanut tämän Kangashamstereiden kautta.

Tämä seuraava klubitakki on tehty JNY Designin velourista ja kangas on Royal-tuotteen salaisesta paketista, joita firman nettisivuilla on toisinaan tarjolla. Tähänkin oli suunnitteilla hienot pöksyt, jotka ompelen nyt sitten varmaan jossain vaiheessa kuitenkin, kun päälliset ja vuoret taskuja myöten on leikattu.



Ja lopuksi LiandLon jo nähtyä astronauttia, jota tilasin alun perin hellun paitaan (sitä onkin pidetty jo paljon)...Tämä kuopukselle. Tarkoitus oli esitellä tämä haalarien kanssa, mutta en ole jaksanut ommella niitä kasaan.



Sitten pohdintaan...Eihän se ole hyvänen aika mitään, jos on kuukauden ostamatta kankaita. Joku ei osta koskaan ja mullekin tämä on varsin uusi "harrastus". Olen kulutuskriittinen noin yleensä ottaen, mutta olen havainnut, että mulla on aina JOTAIN, mitä haluan ostella, oli se sitten kukkataimia, remonttitarpeita tai kirppislöytöjä. Hätäpäissäni yritän kanavoida ostovoiman järkeviin asioihin, mutta ennen kaikkea energian kanavoinnista tässä on kyse, oli kyse sitten muutamankymmenen sentin löydöstä tai kolmesta metristä kangasta.

En ole juuri naamakirjapäivityksiä viime aikoina lueskellut, koska nekin (kuten moni muukin juttu) tuntuvat lähinnä turhuuden virralta (enkä nyt kritisoi kenenkään tilapäivityksiä tässä....lähinnä oloni tulee pöhnäiseksi siitä kokonaisuudesta). Ihan vasta kuitenkin lueskelin ja yksi vanha luokkakaveri oli postannut kriittisen tekstin englanniksi, jonka sisältö oli suurin piirtein se, että kuluta, kun olet niin tyhjä.

Ihan oikeassahan siinä tavallaan ollaan, mutta mua se silti provosoi. Se on tän ostoilmiön yksinkertaistamista. On helppo sanoa, että minäpä en niin ostele, kun olen niin elämää täynnä, mutta sinä se olet taas Henkkamaukalle häpeillen menossa, kun tyhjä olet ihmisenä (ei tilapäivityksen tekijä sitä varmastikaan näin tarkoittanut, vaan ajatuksien herättäjäksi...mutta siltähän lukijasta helposti tuntuu).

Välillä ajattelen tarpeiden luomisesta enemmänkin poliittisesti kuin mitä tällä hetkellä, kun olo on älyllisesti hieman löysä ja vauvankakan hajuinen. Sen silti sanon, että kuluttaminen on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin pelkkä tyhjyyden täyttö. Vähän kuin hokisi että meat is murder, meat is murder. Ei selitä sekään kaikkea. Niin kuin vaikka sitä, että täällähän me Telluksella koko ajan tapetaan toisiamme.

Nyt eksyn sivupoluille koko Kankaattomasta kuukaudesta ja huollettavakin heräsi. Summa summarum, kaikki tämän kuun ompelukset löytää Kankaaton kuukausi -tägiä klikkaamalla ja kivaa oli, vaikka ompelu ei olekaan mulle se aivan ykkösjuttu. Nyt pitää välillä tehdä muutakin, jottei aivan tympäänny. Kivana ja hyödyllisenä harrastuksena tämä on tarkoitus pitää.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Peikonlehti

Haaveilin pitkään peikonlehdestä ja kerran anoppini äiti antoi
pätkän ja kertoi samalla, ettei kukista saa koskaan kiittää.
Varastettu tämä ei sentään ole, mutta muuten selvinnyt ihan hyvin.

Kuvassa ei näy yli 40-senttisiä lehtiä, joihin muotoutuu jo useita
"reikiä". Kasvi on vähän vänkkyrällään, koska olen joutunut
siirtelemään sitä. Tilarosvona se saa nyt olla itsekseen senkin
päällä viemättä muilta valoa. Siirrellä sitä ei kyllä pitäisi
ja sen huomaa, kun katselee sen sangen ulottuvaista kasvua...

Vaihdoin nyt kasvin altakasteluruukkuun, sillä se tarvitsee valon
lisäksi tasaisen kosteuden, mikä on mun luona aina haaste
(mitenkähän mun lapset ja kissa pysyvät hengissä tällä
suurpiirteisyysasteella?).

Hoitoa on myös se, että tökkii ilmajuuria multaan. Note to self: tee
se ajoissa, siis ennen kuin ne ovat puolitoistametrisiä...

Tämä yksilö kävi huollon yhteydessä suihkussa ja koetankin muistaa
(köh) suihkutella sitä aika ajoin...

Kuka tuntee tyypin

Tässäpä vuosihuollettuna viherkasvi, jota en itse tunne. Ei siis
hoito-ohjeitakaan.
Raasu on roskasta päätellen kukkinut kesällä ja minä en ole
huomannut mitään. Olen saanut tämän muutama vuosi sitten kaverilta,
joka muutti. Kyseinen viherpeukalo saisi kyllä huikata, mikä tämä
kaveri on...Kun nähdään ja saan kysyttyä, lisään tiedon ja hoito-
ohjeet tänne.

Puolivalmisteet

Tulimme illalla reissusta ja lasten isällä enteili lentsua, joten säntäsin kauppaan, "kun vielä voi". Sairastupa mielessäni yritin etsiä helppoja ruokia, suomeksi sanottuna puolivalmisteita.

Ihan vaan pienen lähikaupan valikoimissakin oli paljon sellaista, mitä en ole koskaan nähnyt, ja tajusinkin olevani melko noviisi puolivalmisteiden käytössä. Karttelen niitä lähinnä hinnan vuoksi: tuntuu, että jollain kastikepurnukalla on hintaa suhteessa reilummin kuin jos vääntäisin sen itse.

Tajusin, että pitäisi järjestää puolivalmistekokkikursseja kaltaisilleni naisille, jotka haluavat kaikkea liikaa: vastuun ruoanlaitosta, työn, lastenhoidon ja harrastukset (jätetään muu kodinhoito väliin, sitä meillä ei näytä tekevän tällä hetkellä kukaan). Mikä olisi järkevää ja taloudellista puolivalmisteiden käyttöä? Olen kyllä käynyt fennovegaanisella viikonloppukurssilla ja raastanut kainalot hiessä juureksiä ihottumaisilla käpälilläni, mutta syntisiä puolivalmisteita en osaa käyttää.

Tai no osaan ainakin näitä: soijanakit ja muut Hälsans Kök -tuotteet, falafelpyörykät, Hätälän kalapyörykät, roiskeläppäpitsa hätätilanteissa. Mutta mitä kaikkea sitä voisi ihminen järkevästi käyttää? Todellakin olisi tarvetta arjen oikopoluille, vaikka ruoanlaitosta tykkäänkin. Puolivalmisteissa vaan on jotain häpeällistä, että eipä näy trendilehdissä reseptejä. Viikonlopun naistenlehtiurakassa tuli kyllä vastaan jargonia lähiruoasta ja "ekoilusta" (voisko jo lopettaa? toiveissa, että lähiruoasta tulisi normi ja tuon trendihössötyksen voisi hiljalleen jättää sikseen), mutta eipä kukaan kehunut dippaavansa kylmiltään viiliin kaupan einespinaattilättyjä.

Tähän loppuun vielä oma kannanottoni siitä, että marjamailleni on tulossa ydinvoimala:

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

1-vuotiasarvonta tulossa...

7.3. tulee kuluneeksi vuosi blogin aloittamisesta ja koska olen vielä kotosalla puhumattakaan siitä, että sosiaalinen elämäni on vauvavuoden vuoksi jotakuinkin näivettynyt, voisin hyvinkin piristää itseäni ja lukijoitani arvonnalla.

Mutta koska blogini on varsinainen sillisalaatti erinäisiä puuhasteluja (ja lukijani eivät välttämättä ole edes kiinnostuneita niistä vaan seuraavat horinoitani silkasta pinttyneestä tottumuksesta), en vielä ole päättänyt, mikä olisi mieluisa palkinto. Voin laittaa pari kolmekin vaihtoehtoa, mutta kysynkin: mikä olisi sopiva arpajaisvoitto? (Rajaan pois vain sen, etten ala nyhertää mitään itse. Mulla on viimevuotinen käsityöhaastekin vielä suoriutumatta. Käsityöhaasteessa pitää tehdä jotain viidelle kaverille. No toisaalta vasta yksi niistä on vastannut itse haasteeseen, joten aikaa on...)

Tämä on nyt tavallaan tietenkin samantyyppinen juttu kuin jos haastattelija sanoisi haastateltavalle, että keksi itsellesi kysymys ja vastaa sitten siihen, mutta toisaalta...Muuuutta...Blogillani on niin kohtuullinen määrä lukijoita, että voittomahdollisuudet ovat hyvät. Sopii siis ehdottaa, ja lopputulos on juuri sitä, ei yhtään sitä tai jotain siltä väliltä!

torstai 23. helmikuuta 2012

Leijonapyllyjä

Kankaaton kuukausi vetelee viimeisiään.

Tässä jälleen loistokuva kangasvaihtarikankaista tehdyistä
paidoista esikoiselle ja kuopukselle.

Isompi paita oli väärän näköinen, joten tein tollaset pitkät
hiharesorit ja muutin kaula-aukon kiinnostavammaksi. Koristeena vielä
turkoosi kam-neppi. Kuopuksen paidassa turkoosia raitaa (leijonaa
nääs jäi vain pieni pala).

Tämäkin kangas on vissiin monen inhokki, mutta minä tykkään
livenä. Pieni kuvio lisää monikäyttöisyyttä.

Siemeninventaario kevät 2012

Tässä siemenet, joita minulla toistaiseksi on. Vanhoja ja uusia. Maaliskuun lopulla nostan lootan jälleen esiin ja aloitan ensimmäiset esikasvatuskokeilut.


Kasvimaan hyötykasvit


Härkäpapu "Kontu"
Härkäpapu "Witkiem"
Timjami
Mangoldi "Bright Lights"
Kyssäkaali "Lanro"
Kyssäkaali "Azur Star"
Porkkana "Yellowstone"
Porkkana "Early Nantes"
Porkkana "Rainbow Mixed"
Porkkana "Purple Haze"
Ranskalainen lehtipersilja
Mustajuuri (ei korkeita odotuksia)
Retiisi "Eiszapfen"
Retiisi "Saxa"
Punajuuri "Boltardy"
Punajuuri "Cylindra"
Raidallinen punajuuri "Tondo Di Chioggia"
Taittoydinherne "Sugar Bon"
Tilli
Parsakaali "Calabrais" (esikasvatus huhtikuussa)
Silopersilja "Gigante D'Italia"
Pinaattikiinankaali "Ruby"

Kasvimaan kukat


Pensaskrassilajitelma ("Alaska Mix, "Dayglow Mix", "Peach Melba", "Princess of India", Tom Thumb Mix")
Ruusupapu "Celebration"
Ruusupapu "Lady Di"
Kaliforniantuliunikko "Carmine King"
Auringonkukka "Ruby Sunset"
Punapellava "Charmer Mix"
Auringonkukka "Total Eclipse"
Lääkärinkukka (esikasvatus huhtikuussa)
Köynnöskrassi "Tropical Mix"
Pioniunikko "Poppy Collection"
Ruiskaunokki
Kehäkukka
Maloppi (kanssabloggaajan vihjeestä)


Viljelylaatikkoon


Liperi (tämä on tullut hommattua vahingossa, mutta voisi kokeilla nyt joka tapauksessa kasvattaa siemenestä...)
Sinappikaali
Timjami
Lehtisalaatti "Salad Bowl"
Ranskalainen lehtipersilja
Salaattisekoitus "Baby Leaf"
Korianteri
Lehtisalaatti "Lollo Rossa"
Kamomillasaunio
Ruohosipuli (katsotaan, jaksanko...ja nouseeko monivuotinen)
Kumina (kaksivuotinen, katsotaan, nouseeko)
Sitruunamelissa (jos ei nouse)
Yrtti-iiso (jos ei nouse)
Rohtopäivänhattu (en ole saanut nousemaan)
Punaväriminttu (jos ei nouse)

Pihalle

Keijunmekko (esikasvatukseen maaliskuun lopulla...ei korkeita odotuksia)
Kaliforniantuliunikko "Carmine King"
Auringonkukka "Ruby Sunset"
Auringonkukka "Total Eclipse"
Lääkärinkukka (esikasvatus huhtikuussa)
Tuoksuherne "Exhibitors Collection" (katsotaan, mitä esikasvatan huhtikuussa...viime vuonna heikommalla hoidolla eikä kukintaa, joten ei tälläkään kertaa korkeita odotuksia)
Pioniunikko "Poppy Collection" (katsotaan, laitanko tänä vuonna...ollut kahtena peräkkäisenä)
Mustasilmäsusanna
Punakosmoskukka "Sensation Tall Mixed" (esikasvatus huhtikuussa, viime vuonna tuli ruipeloita, jotka kuitenkin kukkivat)
Rohtosormustinkukka (jos jaksan)

Muut

Lehtikorianterimatto ruukkuviljelyyn
Pensastomaatti (minikasvihuoneeseen, esikasvatus maalis-huhtikuussa)
Basilika (minikasvihuoneeseen tomaatin kaveriksi)

Taimi- ja sipulihankinnat


Punahattu (yksi kokeilu pihalle, kaksi taloyhtiön kukkapenkkiin...ihana perhoshoukutin!!!)
kesäkurpitsa 2 kpl
avomaankurkku 2 kpl
n kpl samettikukkia kasvimaalle
kepasipuli
punasipuli
salottisipuli
valkosipuli

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Oravapusero ja sen veli

Tammikuussa Lasten Metsolassa oli ale, ja nettiputiikissa se
järjestelmävirheen seurauksena muuttui alealeksi. Sieltä bongasin 50
cm tätä oravajoustofroteeta, jota moni pitää rumana, mutta jota
itse usein haaveilevasti silmäilin ohi kulkiessani.

Juuri myyntiin tullut ja yleensä tosi kallis oli siis vain hintavahko,
ja toki 180 sentin leveydellä jotain tekikin: puseron koossa 116
(Ottobren More Grey 4/2011) ja pienen teepaidan. Isommasta tuli tosi
siisti työnjäljeltään, mistä kiittäminen selkeälinjaista kaavaa.

Kankaaton kuukausi loppuu pian ja olen ommellut tosi paljon
tarpeellista, mutta paria suunniteltua en ehkä rhdi tekemään. Tai
toki suunnitelmia on vaikka millä mitalla, mutta olin tosimielellä
aikeissa tehdä kuopukselle kesätakin puuvillasta, jonka hankin jo
syyskuussa. En ole edes kaavoja piirtänyt. Sain myös murheenkryynin
huonosti istuvasta mekosta. Ehkä kysyn ompelikatädiltäni, mistä
lähtisin muokkaamaan.

Vaikka olenkin lintsannut isompitöisten haaveiden suhteen, olen
oppinut ommellessa silti uudenlaista kärsivällisyyttä. Oppia ikä
kaikki...

Minä ja Sampo, toisillemme tarkoitetut

En yleensä ole kovin innokas esittelemään ostoksiani. Jos ne ihastuttavat, ne ruokkivat jonkun toisen kuluttamista. Tai jos olen löytänyt jotain ihanaa käytettyä, saattaa jotakuta toista harmittaa (näin käy usein mulle, kun katson toisten löytöjä -- ei nimittäin mulla tule koskaan vastaan superhalpoja kokopuisia huonekaluja, niin kuin sisustuslehdissä tuntuu yhtenään tapahtuvan..."löysin tämän Tapiovaaran kaluston roskalavalta" -- AS IF!).

Mutta nyt on pakko hehkuttaa, sillä tänään löysin jotain mahtavaa: Sampo-lihamyllyn.

Esitelläänpä vimpain nyt ensin:



Olemme selkeästi toisillemme tarkoitetut. Sain nimittäin juuri kolme kiloa haukifilettä ja tämän myyjä kertoi myllyn olevan erinomainen juuri kalan laittoon. Lihaapa en laitakaan.

Tämä on 40-lukulainen komistus, joka tuntee siis nimen Sampo:



Siinä on tallella vain yksi terä, jota pitänee alkaa öljytä ruokaöljyllä, että saa sen ruoanlaittokäyttöön:



Ja siinä on kaunis kahva. Toimii sähkökatkoksenkin aikana!



Sampo pääsee ensin jauhamaan mulle haukipihvejä. Mitähän kaikkea se lienee elinkaarensa aikana suustaan sylkenyt?

Ja mikäänhän ei aivan ilmaista ole, ei myöskään Sampo. Pulitin siitä 12 euroa, joka ei mielestäni mikään huippulöytöhinta ole, mutta varsin tyytyväisenä sen äidilläni maksatin ja huokeana hintaa pidin. Niin kiitollisen kodin löysi lihamylly Sampo.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Haworthia

Mulla on kolmessa törpössä näitä kaverilta saatuja haworthioita.
En tee näille mitään ja nyt pelkään, ettei yksi ole oikein
tykännyt vetoisasta paikasta...Alan tutkailla, mitä tehdä sille.

Pienin kasvusto on tässä.

Tätä pitäisi ilmeisesti kastella maaliskuusta heinäkuuhun kerran
viikossa ja talvisin 2-3 viikon välein. Heinä-elokuussa ei ollenkaan?

Viihtyy Etelä-Afrikassa pensaiden alla, joten ei tarvitse suoraa
porotusta.

Söpöjähän nämä ovat.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Kommentointi helpottui

Poistin kommentointilomakkeestani sanavahvistukset, jotka ainakin itselleni tarkoittavat yleensä tuskallista kryptaamista, kun niistä ei saa selvää. Nyt on siis helpompaa kommentoida tekstejäni...En kyllä edes tiennyt, että mulla oli se oletuksena päällä, mutta no...

Sitä sun tätä: remonttia ja pari ompelusta

Tehdäänpä vanha kunnon sekapäivitys eli oksennetaan tähän nyt sitten vähän sitä sun tätä. Olo on muutenkin väsyneen houreinen, joten sopii hyvin olotilaan.

Flunssa on pyrkinyt niskan päälle. Ei ole päässyt, muttei oikein lähtenytkään. Olo on väsynyt ja tunkkainen. Kotona tapahtui pitkästä aikaa remonttirintamalla: kuopuksen tuleva huone sai seinään väriä. Lapsilla on sen verran ikäeroa ja ehkä sukupuolikin hieman vaikuttaa, joten työhuoneesta tuli nyt sitten toinen lastenhuone. Ei tarvitse varoa niin paljon askartelujen ja muiden pikkulelujen kanssa.

Sisustukseen mulla ei ole mitään älyttömän suurta visiota, mutta tyttärelle pitäisi hankkia sänky-pöytä -yhdistelmä eli puolikorkea sänky, johon saa pöydän ja hyllytilaa. Olen yrittänyt etsiskellä käytettynä, mutta vielä ei ole lykästänyt. Isosiskolta lähtee siten Muuramen Jolla-sänky (aikoinaan lehti-ilmoituksella 40 eurolla) ja lipasto (lasten isän kodista) kestovaippasäilytystä varten. Yhden tyynyn ehkä ompelen ja naulakko pitäisi jostain bongata. Paikallisesta kehitysmaakaupasta hain kukille katosta roikkuvia koreja, ettei kuopus yltäisi niihin. Projektista lisää, kunhan valmistuu.

Vielä pari ompelusta:



Tässä LiandLon bulldog-jerseystä tehty pyjama kesäksi. Sain kangasvaihtareilta palasen, joka riitti juuri ja juuri koko pyjamaan, kun vaan tein lyhyet hihat. Tämä kangas ei ole missään vaiheessa ollut suosikkini, mutta tykkään sen isosta kuvasta ja kuosistakin kyllä pyjamana. Olen siis tyytyväinen, vaikka kokonaisuudesta ei tullut aivan niin siisti kuin olisi voinut, laiskuuttani ja väsyneisyyttäni en oikaissut pääntiehen jäänyttä pikku ryppyä, ja lahkeissa näkyy väsyhorteessa surautetun vikasaumuroinnin purkamisjälkiä. Mutta hei, ainakin purin.



Tässä jo jonkin aikaa marinoitunut LiandLon Peukaloliisa-tunika. Tykkään ja en tykkää kankaasta. Värimaailmaltaan se on melkoinen yökkäys, mutta samalla hieman rock, esimerkiksi tykkään noista pienistä punavalkomustista pääskysistä. Tykkään myös edelleen satujen käyttämisestä kuoseissa, mutta ton Liisan ulkonäöstä en piittaa. Mietin pitkään, miten yhdistelisin tätä, mutta loppujen lopuksi lienee paras yksinkertaisessa toteutuksessa. Kankaan sain kangasvaihtona Kangashamstereista.

Jääkarhuja ja pingviinejä

Taas kuvauskerta, jolloin hetken verran teeskentelen ottavani kuvaa
jollain muulla kuin kamerakännykällä ja tihrustelen valoa pimeässä
kuntoon niin, että kuvassa näkyisi muutakin kuin varjoa tai
ylivalottunutta polttoa. No tässä se hieno otokseni nyt sitten on.
Karvan kera. Vähän niinku metsään meni.

Sain kangasvaihtareilta pienen palan tätä Mjuka Tygerin/Kameleont
Designin jerseytä, joka pinnistämällä riitti puseroon. Tätä ei
kai vielä ole Suomessa, itse sain tämän jälleen kerran suoraan
suunnittelijalta ruinaamalla (köh).

Tämä on tykkään ja en tykkää - kuosi. Ruttuotsaiseen katsantooni
ei mahdu laiha jääkarhu kera pingviinien, metsän ja leikkivien
lapsien. Mutta tykkään tosi paljon väristä ja kuvion koosta.

Keltavalkoinen raitakangas Löytö-Palasta.

Loppuun sovituskuva:

torstai 16. helmikuuta 2012

Reunustraakkipuu ja kultaköynnös



Reunustraakkipuuni (Dracaena marginata) on aika tuore hankinta, sillä sain sen esikoisen synnyttyä hieman vajaa viisi vuotta sitten. En tuolloin pitänyt leikkokukista, koska niiden väistämätön nuutuminen teki surulliseksi. Olen oppinut sittemmin nauttimaan myös leikkokukista...

Tämä elelee itäisen ikkunan vaikutuksen alaisena ja on tuntunut pärjäilevän ihan kivasti. Poistin siltä viitisen kuivunutta lehteä, mutta luin, että tyvestä päin kuivuvat lehdet ovat ihan normaali ilmiö. Enpä olekaan havainnut, että kasvi olisi edes vauvavuodesta noin muuten kärsinyt. Reunustraakkipuu saa kuivahtaakin välillä, eli ei ole juoppo.

Keskimmäisenä joku kaverilta saatu vehka, jota en ole kovin rakkaudella onnistunut hoitamaan. Ei ole esimerkiksi mun luona juurikaan kasvanut, vaikka veikkaan, että yleensä kasvaisi tosi paljon.

Oikealla kultaköynnös (Epipremnum aureum, Araceae), jonka olen saanut tädiltäni muistaakseni vuonna 1997. Kasvoi viime kasvukaudella metritolkulla ja on pimeään kasvaneilta osiltaan pudottanut tosi paljon lehtiä talven aikana. En silti jaksanut alkaa leikkomaan. Mulla on tullut tavaksi antaa kasvin elellä omaa elämäänsä enkä ole siis kiinnitellyt sen köynnöksiä, en myöskään sitonut paaluun, niin kuin kannattaisi (Saksassa asuessani mulla oli paaluun köynnöstävä ja se oli kyllä todella tuuhea). Se joka tapauksessa tuntuu itse päättävän, mitä milloinkin tekee.

Mun kultaköynnöksiin tulee kuivia laikkuja eli niissä on kasvitautia, jonka nimeä en nyt muista. Eipä viottuneita lehtiä tosin tainnut olla muutamaa enempää.

Ei ehkä ulkonäöllisesti mun suosikki, mutta viihtyy yleensä hyvin ja on mainio ilmanparantaja. Suosin nyt ja jatkossa.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Etana, etana

Ei niin haluttu puutarhassa, mutta kiva kankaana.

Sain paikallisilta vaihtareilta tätä Znokin etanaa, joka sytytti
livenä enemmän kuin tietokoneen ruudulla. Hoksasin, että se
mätsää JNY Designin tähtitrikoon kanssa (kaava Ottobre-lehden
Little Houses 1/2012). Jotenkin en ole vielä päässyt sisään
näihin tähtiin ja pilviin, mutta näistä tuli kyllä tällä
kaavalla kivat housut.

Ja nämäkin ovat Kankaattoman kuukauden aikaansaannoksia. Tulevat
varmasti käyttöön.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Kruunuklubitakki

Keksin mielestäni kivan lastenvaateidean: klubitakin. Niinpä tein
niitä useamman.

Hyödynsin Ottobren (6/2011) Grandpapa's neuletakkiohjetta ja vaihdoin
vain materiaalin.

Tässä komeilee Ikasyrin kruunuvelouria, jota sain paikallisilta
kangasvaihtareilta. Pöksyjen velour on Michas Stoffeckestä ja
melkoista pölynkerääjää, en tilaa toiste.

Tämä asu sopii niin juhlaan kuin arkeen. Nepit vain puuttuvat, joten
tämä klubitakki odottelee viimeistelyä maaliskuun alkuun.

Malakanvehka



Malakanlaikkuvehka virkistävän suihkun jälkeen.

Talvet ovat luonani malakanlaikkuvehkalle silkkaa kidutusta. En kastele sitä talviaikaan riittävästi ja niinpä se pudottaa lehtiään. Nyt ruokkosin kasvia oikein kunnolla ja katkoin pitkiä varsia. Tiedän kokemuksesta, että kohta vehka virkistyy ja alkaa (jo ennen tätä huoltokäsittelyä) puskea uusia lehtiä.

Malakanlaikkuvehka sietää myös vetoa, joten olen pitänyt sitä vetoisan ikkunan lähellä. Valoakaan se ei paljon tarvitse, mutta kuivuudesta ei tykkää. Kasvi kasvaa jopa minun hoidossa hurjasti, mutta leikkaan sen vuosittain pienemmäksi. Tämä yksilö asustelee makuuhuoneessa parantamassa huoneilmaa.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Kristuksen kärsimyskukka



Koska multien vaihto ja huonekasvien keväthuolto on tässä elämäntilanteessa hieman haastavaa, päätin huoltaa kasveja vaikka yksitellen.

Tänään lisäsin Kristuksen kärsimyskukkani multien päälle tuoretta multaa. Olen kylvänyt kasvin vuosi sitten näihin aikoihin (siemenestä siis). Se on selvinnyt talvesta kohtuullisen hyvin. Toiveissa on, että saisin sen tänä vuonna kukkaan.

Hyötykasviyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että Kristuksen kärsimyskukka (Passiflora caerulea) oli suosittu suomalaiskodeissa biedermeier-kaudella 1820--1850-luvuilla.

Saadakseni kärsimyskukan kukkimaan sitä pitäisi pitää mahdollisimman valoisalla ikkunalla. Olenkin siirtänyt sen parhaalle ikkunalle, mitä on. Lannoitusta kerran viikossa hyvin laihalla lannoitteella. Mjaahas, ei tarvitse suihkutella eikä muutenkaan kasvilla ole kosteusvaatimuksia, mutta pitäisi kastella hyvin. Kasvia pitäisi nyt trimmata hieman ja siitä saisi helposti pistokkaita -- niitä siis liikenee, jos joku kaipailee.

Nämä tiedot internetsin syövereistä. Jospa näillä pärjäisi, hieno olisi saada kukkimaan, mutta hengissä selviäminenkin on näinkin hentolehtisellä vettä kaipaavalla minun hoteissa saavutus sinänsä.

Esikkoaika

Hankin esikon muistuttamaan itseäni, että kaikki elämä ei ole
kuollutta, vaikka pitkien pakkasten aikaan tunnit ovat hiljaisia ja
niin samanlaisia.

Kaksi päivää kesti, että muistin kääräistä sen sanomalehdestä.
Sitten meni pari päivää keittiön pöydällä jätskirasian kannen
päällä.

Tässä se viimein on. Jos saan kaverin pysymään hengissä, se
tarkoittaa sitä, että olen taittanut pahimman talven selän. Mietin
jo, riittäisivätkö voimat huonekasvien huoltoon...

perjantai 10. helmikuuta 2012

Blogivinkkejä kaivataan, kiitos

En jaksa nykyisin enää seurata naamakirjan tilapäivityksiä, mutten jaksa oikein mitään. On talvi, ollut pitkään kylmää. Istun sisällä, tuijotan ikkunasta ulos ja toivon, että tuntuisi toiselta.

Pitäisi osata iloita hiljentymisen hetkistä ja ajoista, jolloin keskittyy ihan vain lapsiin ja kotona oloon. En kaipaa oravanpyörää ja sitä, etten ole hätäisesti poukkoilevana läsnä missään. Ehkä se on tämä talvi, mikä vie virrat. Ei jaksa siivota sataan kertaan aina samaa. Ei jaksa lähteä mihinkään, viitsi pukea, katsoa linja-autoaikatauluja, niin ja pyörän peräkärry on pöllitty ja lastenvaunut hajalla. Tänään ensimmäistä kertaa sen verran lämmin, että kuopuksen voi viedä ulos.

Tuijotan ikkunasta ulos ja kuvittelen elämäni olevan samanlaista tästä hamaan. Sitten yhtäkkiä olenkin ratsastamassa kamelilla beduiinien kanssa, tai tanssin Länsi-Afrikassa hiekkarannalla polttavan auringon alla. Elämä ei ole päättynyt tähän, vaikka pysähdyn, se laukkaa eteenpäin hullun lailla enkä tajua sitä. Käperryn sisäänpäin ja näpertelen, kun muuhun ei virta riitä. Perheet käpertyvät helposti sisäänpäin ja jos sisällä jotain kytee, se joskus poksahtaa (näin ei tällä kertaa täällä, mutta monesti muualla).

Voisin lisätä lukulistalleni kivoja blogeja, joten jos on vinkata, ottaisin vinkkejä mielelläni vastaan! Blogit ovat hieman pureksitumpia kuin tilapäivitykset ja muut 140 merkin vouhkaukset, silti vähemmän vaativia kuin kokonaiset kirjat, joihin olen tarttunut koko elämäni mutta joihin en tällä hetkellä jaksa edes koskea.

Toisaalta voisin poissulkea liian hehkuttavat blogit pois toivomuslistaltani, sillä liiallinen hehkutus alkaa ketuttaa. Toisaalta taas tulee mieleen uusimman Kuukausiliitteen juttu taiteilija Carl Larssonista. Artikkelissa etsittiin kielteistä Larssonin onnellisten idyllien takaa. Mitään kovin hirveää ei niistä löytynyt, vaan porvarillinen onnellisuus säilyi. Mutta Larssonille taiteen tekeminen oli ahdistuksen ja kauhun pois pitämistä.

Mulla kaikki puuhastelu säännöstelee kauhua ja ahdistusta. Miksi en siis sallisi sitä muille.

torstai 9. helmikuuta 2012

Piilopöllöt

Ajattelin, että olisi hyvä tehdä jotain tosi monikäyttöistä vaatetta, joka sopii monen kanssa. Sellainen tuntuu kuitenkin tylsältä, joten päädyin kompromissiin: kätkin värikästä kuosia vuoriin.

Tein uusimman Ottobre-lehden (1(2012) Helicopter Fox -kaavalla trikootakin, joka on mustavalkoraidallisena taatusti monikäyttöinen. Hieman sieltä jo pöllöt pilkistävät:



Mutta ne eivät varsinaisesti näy. Oikeasti vuori näyttää tältä:



Pidän pöllökankaasta, mutta se on samalla mun mielestä hieman levoton. Sopii siksi vuoriin, koska se ilahduttaa aina vilahtaessaan. Pöllötrikoo on Royal-tuotteen salaisesta paketista ja mustavalkoinen Löytö-Palasta.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Lintutakki eli kohti kevättä mennään

Kankaattoman kuukauden aikana on tarkoitus käyttää aiemmin hankittuja kankaita eikä hankkia uusia. Olen pitkään marinoinut kuopuksen kevättakkikankaita enkä ole jostain syystä uskaltanut tai viitsinyt aloittaa. Yhtäkkiä sain inspiraation kokeilla takkia tyttärelle niistä kankaista, mitä löytyy.

Tällainen tuli:



Tämä on kietaisutakki (Ottobren Sparrow), jonka toteutin Lieblingsstückestä tilatulla babycord-sametilla. Kangas sarjasta Love ja suunnittelija Hamburger Liebe. Samaisesta paikasta oli jäänyt pinkkiä velouria vuoreksi. Kanttasin koko paskan turkoosilla resorilla, koska sitä sattui olemaan reilummin, ja laitoin kiinnitykseksi kam-nepit. Ihanahan olisi ollut laittaa jotkut kauniit puunapit, mutta nyt en a) halunnut ostaa ja b) mun vm. 1973 Taika-Singerissäni ei ole napinläpipaininjalkaa (aion kyllä löytää jostain). Mutta nepithän ovat kätevät ja koska kangaskin on niin oksennuksenkukertava, aattelin, ettei tän kans oo niin justiin.

Tässäpä vielä hiippahuppu, jossa on kuminauha:



Ja jos jostain syystä ei teonjälkeä näkisi, niin varalta vielä tämmönen merkki, joka on Michas Stoffecken yllätysnauhapussista:



Oli kivaa yhdistellä niistä, mitä oli, ja tuloksena oli aivankin tarpeellinen ja sopiva takki! Jee jee.

Palstasuunnitelmia kesälle 2012

Olen nyt tehnyt suurimman osan siemenhankinnoista ja kerron nyt, millaisia suunnitelmia aarin hyötyviljelypalstalleni nyt onkaan. Tilasin illalla siemeniä Hyötykasviyhdistykseltä, joka on jo useamman vuoden ollut vakipaikkani siemenien tilaukseen.

Luotan peruslajeihin, mutta kokeilen hieman erilaisia lajikkeita. Voin lisätä tietoja lajikkeista, jos on tarvetta tietää!

Tällaista on nyt ainakin teoreettisella tasolla tulossa:

Enemmän kukkia. Joka vuosi havahdun samaan: kukkia pitäisi olla enemmän. Ne piristävät palstaa suunnattomasti. Viime vuonna rakastuin auringonkukkiin, joten täksi kesäksi tilasin niin punaisia kuin sitruunankeltaisiakin auringonkukkia. Aion myös kokeilla ensimmäistä kertaa punapellavaa, ja krassia hankin erivärisiä. Krassit tuovat kasvimaalle muhevuutta, sillä ne kasvavat sopivissa olosuhteissa ihan mahtaviksi. Tässäpä muuten vinkki ruukkuviljelijälle: jos krasseja kiduttaa kuivuudella, ne kukkivat hämmästyttävän runsaasti. Olen laiska kastelija ja huomasin ilmiön vuosia sitten, kun mulla oli lasitettu parveke. Itse laitan krasseja menemään maata pitkin palstalle enkä usko, että ne kukkivat kovinkaan villisti. Myös unikkoa on tulossa, ja samettikukkaa ja kehäkukkaa tietenkin, sillä ne auttavat tuholaistorjunnassa. Pienenkin kasvimaan hyötykasvien sekaan on hyvä laittaa sametti- ja kehäkukkia.

Paljon porkkanoita. Tänä vuonna kokeilen myös violettia, valkoista ja keltaista porkkanaa perus-Nantesin lisäksi. Miksiköhän oranssi porkkana on kaikista yleisin? Suosin muuten pilleröityä tai nauhaporkkanaa, sillä ne vähentävät harventamistarvetta ja takaavat laiskalle viljelijälle paremman sadon. Nyt mulle on tulossa Nantesia nauhassa.

Paljon punajuurta. Viime vuonna punajuuria ei ollut ollenkaan ja se oli kyllä virhe. Täksi vuodeksi tulossa on sylinterin muotoisia ja puna-valkoraidallisia.

Yrttejä yrttikehään. Laitan tänä keväänä omalle pihalle toisen viljelylaatikon ja siihen keittiöyrttejä ja salaatteja. Lähinnä laitan salaattia, sinappikaalta, basilikaa (aivan ihana kermaviilin kanssa kesäisissä kastikkeissa), ehkä pinaattia ja lipstikan, joka on monivuotinen ja keittoihin mielettömän hyvä. Tilliä ja persiljaa laitan kasvimaalle runsaasti. Edelliset tillit riittivät puolitoista vuotta kuivatettuina ja hyvä niin. Olen huomannut, ettei mun ole mitään järkeä laittaa salaatteja palstalle, sillä ne nahistuvat, ennen kuin päätyvät käyttöön. Siksi salaatit omalle pihalle ja kuivattavat yksivuotiset palstalle. Tilli on lisäksi mainio kaveri punajuurille.

Runsaasti sipuleita. Tämä ei ole vielä ajankohtaista, mutta tietenkin haluan paljon sipuleita. Kepaa, punaista, salottia ja valkosipulia. Viime vuonna mulla oli Nelson Gardenin valkosipulia, josta kasvoi hyviä valkosipuleita. Lisäksi valkosipuli on hyvä myyräntorjuja, niin ainakin sanotaan.


Papuja ja herneitä.
Tänä vuonna laitan paljon enemmän härkäpapuja, ja perunan sekaan kumppanuuskasviksi. Lisäksi on tulossa makeaa taittoydinhernettä ja ruusupapuja. Haaveissa on käydä tänä vuonna riittävän aikaisin ennen puuhien alkamista hommaamassa riittävästi hernekeppejä ja ruusupavuille salon tapaista pajuista. Tämä on mun jokavuotinen ongelma!

Perinteiset ostotaimet. Eli kaksi kesäkurpitsaa ja kaksi avomaankurkkua. Nämä kasvit jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen. Kurkku tarvitsisi jotain, mihin köynnöstää. Todennäköisesti tajuan tämän jälleen liian myöhään.

Näiden lisäksi kiinnostaisi myös maa-artisokka, mutten vielä tiedä, menestyykö se miten ja saako mukuloita jostain. Kokeilen myös mustajuurta, joka mulla ei ole koskaan onnistunut (lähinnä olen tainnut kitkeä onnettomat ennen kuin ovat päässeet kasvamaan). Mukaan tulee myös hieman kyssäkaalia, koska se on niin kaunista ja onnistuu mulla yleensä hyvin, ja ehkä pari nauristakin muiden syötäväksi (ei onnistu koskaan, päätyy aina pienempiin suihin eli syötävää itselle saa metsästää veitsen kanssa).

Oman pihan tämänvuotisia suunnitelmia en ole vielä yrttikehää kummemmin tehnyt, joskin tarkoituksenahan on edelleen kehittää perhosystävällistä kasvillisuutta. Villiinnyin täysin viime kesän amiraaleista, jotka vierailivat harjaneilikoissa päivittäin. Harjaneilikka on kyllä siinä mielessä upea houkutin. Toinen upeus on kaunopunahattu, mutta toisin kuin harjaneilikkaa, sitä en uskalla kasvattaa siemenestä asti. Hyvä jos menestyy muutenkaan! Ruukkupuutarhaihminenhän en oikein ole, kun ruukut eivät mulla, huonolla kastelijalla, oikein menesty. Mutta kyllähän niillä loihtisi pihalleen maagista kauneutta...

Loppuun vielä realismin sanelemaa: suunnitelma kuulostaa omaan korvaani herkullisen hyvältä. Totuus kuitenkin on, että tulen kiroamaan sekä suunnitelmani että ajankäyttöongelmani sekä perfektionistiset palstanaapurini!!! Mutta tästä lähdetään...

maanantai 6. helmikuuta 2012

Paputalkoot

Mikä on kasvissyöjällä aina mielessä? No proteiinihan se on mielessä. Ja pavuista sitä saa. Sopivat myös sekasyöjälle, joten idea jakoon!

Harmi vaan inhoan papujen keittämistä, koska siinä pitää olla niin suunnitelmallinen. Ensin liotus, sitten keittäminen, sitten pakastaminen. Tulee mieleen hommata tölkkipapuja. Ja kikherneitäkin saa tölkistä. Mutta ne maksavat suhteessa enemmän ja tulee tölkkiroskaa. Lisäksi ne tulee...no, tölkistä.

Pavut ovat tosi halpoja ja sopivat monenlaiseen ruokaan. Ne ovat myös erinomaisen terveellisiä, vaikka pierettävätkin (pieni "vero" niin hyvästä herkusta). Pavuista tulee pihvejä, keittoja, muhennoksia, risoton tai ohraton sattumia,...

Järjestin kuin huomaamattani pienet paputalkoot, joita suosittelen itse kullekin! Keitin kerralla kolmenlaisia papuja ja pakastin ne. Ei ollut projektina kovin suuri homma. Pitää vaan olla muutama kattila. Pavut nimittäin sopivat aivan mahdottoman hyvin talviruoaksi, koska niistä saa hyvin energiaa ja ne ovat kuivamuonaa, jota talvella pitäisi suosia. Ja vaikka ne useimmiten eivät ole kotimaisia, peukuttavat fennovegaanitkin niitä (omin korvin kuulin, kun kerran fennovegaanin kokkauskurssilla kävin...en muista enää nimeä, mutta yksi Härkäpapua sarvista -kirjan kirjoittajista...Päivi Mattila? kurssilla tosin käytettiin vain kotimaisia raaka-aineita).

Käytin ruskeita ja valkoisia papuja jo marokkolaiseen papupataan, ja eilen tein tällaista:

2 dl mungpapuja
1 litra vettä
1 rkl curryä
2 rkl jeeraa
tupsaus chiliä (itse laitoin noin 1 tl vahvaa)
öljyä
sipuli
valkosipulinkynsiä maun mukaan (laitoin neljä lihavaa)
tomaattia tai tomaattimurskaa (laitoin pienen purkillisen)

Ensin laitetaan pataan öljyä ja kuullotetaan sipulit ja valkosipulit. Sitten nakellaan vesi ja kypsät mungpavut ynnä muut sekaan. Annoin muhia puolisen tuntia issekseen. Hyvä talvinen keitto!

(Laitoin mukaan myös kukkakaalin nuppuja ja paprikaa, ja sekaan kipattiin myös ohratosta jääneitä ohrasattumia...Seassa meni näköjään kaikki mahdollinen.)

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Rakkausnorsu

(Oho, olin epähuomiossa lähettänyt kuvat tänne blogiini ennen aikojaan, vaikka tarkoitus oli lähettää ne puhelimesta sähköpostiin. No, tässä uusi yritys kerronnan kera.)

Kankaaton kuukauteni jatkuu tytönvaatteiden merkeissä. Oikeastaan värit ovat niin hempeitä, että pahaa tekee, mutta vaikkapa farkkujen kanssa varmaan aivan kivoja.



Tässä Ottobren Ines-kaavalla (6/2010) tehty pusero tai tunika. Tosi tyttömäinen malli ja soveltuu minusta "poikamaisten" kuosien käyttöön hyvin. Kangas on Hamburger Lieben Elephant Love ja hankittu Lieblingsstückestä. Helmassa on hauskat rypytykset, joista yksityiskohta tässä:



Punapilkkunauha on Michas Stoffecken yllätysnauhapussista.

Olen tehnyt myös Lieblingsstückestä hankitusta velourista leggingssit, jotka varmaan sopivat prinsessameiningistä tykkäävien tyttöjen alaosaksi, mutta taitavat meillä mennä vähän neutraalimman yläosan kanssa:



Jokohan tässä uskaltaisi laittaa telkkarin päälle, että alkaisi valvoa vaaleja...

Rottapaita ja ruskeat haalarit

Kankaaton kuukausi jatkuu.

Tässä jo aiemmin yöpukuun käytetyn kankaan loppuja paitana. Tätä
on pieni pala jäljellä, jos vaikka jotakuta kiinnostaa. Kangas on
nimeltään Var bor du lilla råtta? Ja hankittu LiandLosta.

Velourhaalarit on tehty kangasvaihtona tehdyn kaavan mukaan ja kangas
on Lieblingsstuckesta (u:n päälle pisteet! Puhelin ei osaa...). Väri
on tummanruskea ja tarkoitus on tietenkin, että tulevat aktiivipitoon,
kunhan pieni mies vielä muutaman sentin hurahtaa. Kiinnitys on kam-
nepeillä.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Arkkitehtisetti

Aloitan kankaattoman kuukauteni sarjan Lasten Metsolasta hankitulla
kauristrikoopaidalla ja siihen sopivilla housuilla, jotka
värityksensä puolesta sopisivat arkkitehdillekin.

Olen tehnyt itselleni muutamia sääntöjä. Tarkoitus on kankaattomana
kuukautena olla hankkimatta uusia ja käyttää vanhoja mahdollisimman
paljon.

Oma tavoitteellisuuteni rajoittuu kankaiden oston välttämiseen ja
niiden järkevään käyttöön. En siis leikkele kankaita vain
käyttääkseni vaan toteutan järkeviä suunnitelmia. Tägään
tuotokset kankaattoman kuukauden tunnisteella. Kankaattoman kuukauden
jälkeen jään varmaan ompelusapatille. Katsotaan nyt...

Paitaan käytetty trikoo on mielettömän hyvälaatuista. Hankin sen
alesta tammikuussa. Pöksyjen kangas Löytö-Palasta. Kaavana Little
Houses Ottobre 1/2012.

Lempireseptini: "munakoisoruoka"

Näin viikonlopun kunniaksi jaan lempiruokani "munakoisoaterian". Tämä vaatii hieman viitseliäisyyttä, joten en kokkaa tätä kovin usein. Parhain vuodenaika tälle on varmaan silloin, kun munakoisot ovat parhaimmillaan, mutta kun niitä ei täällä kasva kuitenkaan, laitetaan ihan näin talvella tämä....

"MELANZANE AL PARMIGIANO AL FORNO"

Olen sanut reseptin irlantilaiselta ystävältäni, joka paitsi rakastaa ruoanlaittoa ja eri maiden ruokakulttuuria, on myös asunut eri puolilla Eurooppaa. Aina vieraillessani ystäväni luona pyydän saada "munakoisoaterian" -- se on mulle lohturuoka irlantilaisittain! Resepti on tosin italialainen ja kulkenut kokin matkassa vuosikymmeniä.

Valmista ensin tomaattikastike (ks. resepti) ja sitten ryhdy hommiin...

Valmista seuraavat kolme osaa mataliin astioihin:

1
125 ml kokojyvävehnäjauhoja
1/2 teelusikallista suolaa

2
2 kevyesti vatkattua munaa
0,6 dl maitoa

3
6dl kokojyväkorppujauhoja tai leivästä jauhettua murua
1/2 teelusikallista suolaa
vasta rouhittua mustapippuria
oreganoa


Lisäksi tarvitset:

1 kookas munakoiso
1/2 litraa laadukasta tomaattikastiketta *)
125 ml raastettua parmesaania
1 kokonainen mozzarellajuusto

*) Voit kätkeä laadukkaaseen tomaattikastikkeeseen mitä kauden kasviksia onkaan saatavilla. Erityisen hyviä ovat muun muassa paprika, varsiselleri, kesäkurpitsa, porkkana, pinaatti, sipuli ja valkosipuli. Hauduta ensin pieneksi pilkottuja kasviksia oliiviöljyssä, lisää sitten tomaattimuska tai tomaatit ja anna kuplia miedolla lämmöllä herkulliseksi kastikkeeksi.

Kaada vuoan pohjalle kolmasosa tomaattikastikkeesta.
Pilko munakoiso pyöreiksi viipaleiksi.
Dippaa munakoisoviipaleita kolmessa osassa järjestyksessä 1-2-3 niin, että ne saavat molemmille puolilleen pinnan.
Lisää kerros munakoisoja tomaattikastikkeen päälle lasagnelevyjen tapaan.
Ripottele päälle osa parmesaanista ja kaada sen jälkeen munakoisojen päälle lisää tomaattikastiketta. Toista munakoisodippaus ja parmesaanin lisäys, täytä uunivuoka.
Jätä tomaattikastike päällimmäiseksi.

Kypsennä uunissa 180 asteessa n. 45 minuuttia. Lisää vuoan päälle mozzarellasiivuja ja anna niiden kypsyä kunnolla. Tarkista, että munakoisot ovat kunnolla pehmenneet.

Nauti ystävien seurassa esimerkiksi vihersalaatin ja punaviinilasillisen kera.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Asumisen epäekologisuudesta

Hellu tuskasteli tänä aamuna, että elelemme kuin sikapossut. Vastasin, että tiedän, mutta mitä hän sillä tällä kertaa tarkoittaa? Kuulemma käytämme luonnonvaroja sikamaisen paljon emmekä ole yhtään sen parempia (ei suoranaisesti moraalisessa mielessä vaan puhtaasti vähemmän kuluttavia) kuin keskivertokansalaiset.

Aloin kysellä, mitä voimme tehdä. Taloudessa on kohta vuoden ajan ollut auto (vm. 1987 Volvo nimeltään Voitto). Sanoin, että otetaan siitä kilvet. Riittävästi päättäväisyyttä ei ollut tehdä sitä nyt vaan odotetaan, kunnes kuopus kävelee. Yksi ratkaisu olisi pitää autoa rekisterissä puoli vuotta (syksy ja talvi) ja pois ajosta puoli vuotta (kevät ja kesä). Tämä jäi harkintaan.

Ajamisen vähentäminen ei ole kovin tehokas vähennys hiilijalanjälkeemme: ajoa on tällä hetkellä kerran viikossa 20 km. Toki poikkeukset nostavat heti ajoa, esimerkiksi lomasesongit tai anoppilassa käynnit.

Ruokaan ei pysty kovin hirveästi vaikuttamaan. Ruokavalio on jo Itämeri-linjaista ja juuston käytön vähensimme jo puoleen. Eli juustoa ostetaan vain joka toinen kerta silloin, kun normaalisti eli ennen olisimme ostaneet. Riisiä käytetään harvoin, juureksia usein jne jne jne. Joskus voisi taas ruotia tätäkin listaa.

Kaikista suurin synti on hellun mielestä leväperäinen asumisemme. Perheelle pitäisi riittää 20 neliötä per lärvä. Neliöitä on täällä neljälle ihmiselle laskutavasta riippuen 92 tai 142. Myönnetään. Mutta 142:een en ole ihan täysin valmis sitoutumaan, sillä kämppämme on kolmekerroksinen ja lämmityskustannukset ovat pienemmät. Kolmas eli kellarikerros on ikkunatonta vähän niin kuin varastotilaa. No, on siellä aika hulppea kylpyosasto...Ja mun puuhastelutila...Ja tv-tila...ööh...

Sitä paitsi, jos joku tarjoaisi makeassa kunnossa olevaa pihallista omakotitaloa, en sanoisi nou. Eli aivan turha jeesustella, vaikka asuisimme ahtaammin.

Enkä suostu lähtemään täältä pienempään kämppään kovin vähällä, joten paras keksiä muita elämäntapaleikkauksia taas. Ei tuo juuston vähentäminenkään ole oikeastaan tiukkaa tehnyt, vaikka rakastan juustoa <3

Vaikka neliöitä onkin runsaasti, täällä on älyttömän pieni keittiö. Voin tunnustaa, että syöttötuolin ollessa keittiössä täällä ei mahdu pöydän ääreen. Oikeastaan kaikki muut kuin lapset syövät aina keittiössä lattialla. No, ei se mitään. Ja sitä paitsi lattia on niin huonossa kunnossa, että jossain vaiheessa remontointi käy ajankohtaiseksi. Ikea-kuvastot ovat siitä fiksuja, että ne on tehty oikeisiin tarpeisiin, kuten vaikka tilanahtauteen. Koen erityisen inspiroiviksi esimerkiksi nämä fiksujen neliöiden sivut. Nämä siis ideoiksi omiin tilaratkaisuihin. Tämä ei sitten ollut Ikea-mainos! Vaan pullasta noukitaan ne rusinat. Mutta jos jollain Ikea-hankinnalla tilankäyttö paranee, niin mikäpä siinä. Ovat ne suunnitteluhommassa monessa asiassa monta askelta edellä muita.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Kangaslakko

Ompeluelämää-naamaryhmässä ryhdyttiin helmikuun kestoiseen kangaslakkoon, joten lähdin mukaan. Olen ollut klassinen esimerkki mammashoppailijalle: surffaan netissä, kun on tylsää. Tulee mieliteko. Saan mielihyvää, kun klikkaan tuotetta, hivelen sen pintaa kursorin nuolenkärjellä.

En osta siksi, että mulla ei olisi muuta elämää. Ostan siksi, kun mun elämä on niin täynnä elämää, etenkin muiden elämää.

Kaikkihan lähti ideologisista syistä: hellu sanoi, ettei halua ostaa riistotuotettuja vaatteita. No okei, opettelen ompelemaan vähän. Sitten siirryin tekemään lapsille tulevia kokoja. Nyt olen (pian) siinä pisteessä, että ostelen vain mielihalusta. Ei mitään järkeä. (Etenkään, kun katsoo, mitä mulla on tilillä, ja kun säästääkin pitäisi.) Ja joo, voisihan sitä löytää jostain kierrätyslakanan ja ommella siitä ihanuuksia, mutta ei ole käytännössä vielä tapahtunut. Huokaus.

Helmikuu on jo hankittujen kankaiden tuhoamiskuukausi. Maaliskuu onkin hyvä aika aloittaa kasvukauden pohdinnat!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...