sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kolmen sääntö

Oli tosi kiva viikonloppu. Kävin sienessä (elämäni ensimmäistä kertaa poimin leppärouskuja ja heti yli puoli ämpärillistä, herkullinen sieni!) ja ompelin. Olen nyt kokeillut ompelua ompelukerhotyyppisesti eli yksi kiva poika käy mun luona ompelemassa. Tuntuu, että sillä tavalla saa vähennettyä paineita vaikka jonkin vähän tylsemmän ompelemisesta, ja samalla saa olla sosiaalinen mun suosikkitavalla eli parina. Rakastan keskusteluja, mutta en viihdy isoissa porukoissa. Kahden kesken on huippua, vaikka neljän ryhmäkin vielä menettelee.

Mutta kertaanpa aktiivisista ompeluvuosistani oppimani kolmen säännön, joka on mielestäni ensinnäkin erittäin motivoiva sääntö kelle hyvänsä ompelijalle, mutta ehkäpä sovellettavissa myös muihin harrasteluihin. Eli kannattaa ommella ja hankkia uusia ompelutarvikkeita kolmen säännöllä: joka kolmas kierrätysompelu tai rikkinäisen korjaus tai lahkeenlyhennys tai vastaava, joka kolmas vanhan keskeneräisen edistäminen, joka kolmas uusi. Mitenkähän tätä voisi soveltaa muuhun elämässä?

Nimittäin elämässä ei aina voi olla uuden hankkimista niin, että uudet kasautuvat hiljalleen vanhoiksi ja menettävät uutuudenviehätyksensä. Mutta itse ainakin olen tyytyväisempi harrastaja, kun saan välillä rakastua johonkin uuteen ideaan, ja kokemus tuo kriittistä arviointikykyä siihen, onko kyseessä tarpeellinen tai iloa tuottava juttu vai hetken huuma. Jatkossakin ihmiset tarvitsevat jonkin vaatteita, joten kolmasosa uutta on perusteltua. Mutta uusikin tuntuu paremmalta, kun saa korjattua vanhoja rikkinäisiä tai harrastettua upcyclingia. Suosittelenkin pienen kokoelman keräämistä anti-Konmari -henkisesti: kannattaa olla jonkinlainen collection hyvälaatuista materiaalia. Esimerkiksi minulla on typerät keinonahkaleggingsit, jotka ratkesivat kerran. Olen tehnyt sittemmin niistä mekkoon tehostekoristeen, ja nyt ne ovat pääsemässä taskuksi ompelukaverini aika kinkyyn t-paitaan. Sen sijaan jotain huonolaatuista rutaletta ei kannata säästää vaan kierrättää soveltuvalla tavalla. Ja sitten vanhan valmiiksi saattaminen tai ainakin edistäminen – on niitäkin ihmemiehiä ja -naisia, joilla ei ole keskeneräisten (ns. ufojen) lootaa, mutta en kuulu tähän yli-ihmisten lajiin. Mieli ei parane sillä, että läjä isonee. Eli kolmen tasapaino, siinä on tasapainoisen ompeluharrastuksen mainio peruskallio.

Tällä periaatteella viikonlopun ompelukset, jotka eivät herättäneet suuria tunteita mutta vähensivät läjiä.

Yöpuvut lapsille. Nuo ironiselle hispterille soveltuvat lainausmerkit ovat yli vuosi sitten hankkimastani Pehemiän yllätyspaketista, joten olikin aika saada kankaat käyttöön. Musta interlock joku ikivanha kankaanrepale.


Tässä vielä tyttärelle toinen pyjama. Paitakangas Pehemiältä, pöksykangas seitsentoistavuotista ostamastani mekosta leikattu.



Tässä vielä koululaisen oikeasti koululaiselle soveltuva paita, mutta en kyllä jaksanut käskyttää koulukkaan ylle. Laskeutuu eri tavalla päällä ollessa, mutta niin peruskamaa, että ei tätä erityisemmin mainostaa tartte. Tämä kangas on palalaarista vuosikausia sitten hankittu sinänsä laadukkaan oloinen impulssiostos. Tulee varmasti käyttöön ja sain tämänkin hetken huuman mieltäni painamasta. Mullapa ei muuten olekaan nykyisin kovin isoja kangasläjiä. Vapauden tunne!


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kolmen kuukauden kuulumiset

Voisin aloittaa itkemällä, miksi blogin kirjoittamisesta ei tule mitään, mutta se on niin tuttua ruikutusta ja lisäksi kiinnostuneet voivat lukea aiemmat kirjoitukseni maailmantuskastani ja kuorruttaa ne työhön uppoutumisella sekä erinäisellä kesähäröilyllä. Mietin jo, pitäisikö lyödä naula arkkuun tähän blogiin, mutta en taida raskia. Eli kompensoin jättikuulumisilla! Karsin meri- ja venehenkiset kuvat pois, ja ompelusta kirjoittelen myöhemmin.

Aloitetaan tällä otuksella. Nämä ovat pantterikiipijöitä ja näitä on kaksi. Varsinkin jälkikasvu on rakastunut näihin tyyppeihin.



Kuten aiempinakin keväinä, tänäkin keväänä humalluin tulppaaneista. Niistä ei tullut hirveästi kuvia mutta jokunen sentään. Kuka kieltää postaamasta niitä nyt.


Kävin kesän alusta sukujuurilla. Tässä isoenon mailla.


Tällaisiakin tulppaaneja tuli. Todella näyttäviä.



Akvaariossa kasvatin myös hieman kultapyrstösateenkaarikalojen parvea. Ovat nyt kyllä paljon isompia kuin tässä kuvassa.


Tässä Angelique-tulppaaneja.


Nämä sain tuliaisena kaverilta. Aika upea väritys.


Pitkin kesää poimin kesäkukkia sisälle maljakkoon.


Ja noin muuten kuntoutin koipea kuntosalilla. Tästä syystä on tullut vähän vaateongelmia, mutta niistä toisella kertaa.


Keijupuutarha oli aika ihana idea, suosittelen lämpimästi.


Ja kasvimaapalstaa olen myös pitänyt.


Parvekkeelle kasvatin siemenistä kaikenlaista.



Nämä sipulista.





Kasvimaasymmetriaa.


Mesimarja-villivadelma-ahomansikka -sekoitusta talven pimeyteen. Eli tämän lisäksi paljon muutakin marjanpoimintaa.


Ja papujen poimintaa.


Ja vadelmien poimintaa...


Ja sienten poimintaa...


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...