keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Muutto kotiin

Olen palannut kotiin. On taas monenlaista mielessä ja väsy päällä, joten laitan vain pari pihakuvaa sekä kukkivan isoposliinikukkani. Kuvat eivät jotenkin asetu, mutta en asetu minäkään. 

Eräät hautajaiset tulossa. En tiedä, menenkö.














sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Melko tohinaa

Oijee sentään. On sunnuntai ja olen oleillut Suomessa kaksi kokonaista päivää. Aion lämmittää tälle iltaa vielä saunan ja karauttaa sitten taas matkaan.

Koska joudun suunnittelemaan myös tulevaa työkeikkaa Lontooseen tässä samalla, kuvittelin hetken olevani kovinkin kosmopoliitti. Sain kuitenkin tänään vielä suharoivamman vieraan, joka ehtikin viipyä vain hetken. Hänen perheensä elämä on jakautunut tälläkin hetkellä kolmen eri maan välille ja hän odotteli jo kovasti, kun on jonkin ajan kuluttua pääsemässä rentoutumaan mannertenväliselle lennolle ("Saan olla aivan rauhassa!"). Ei käy kyllä kateeksi, mutta toisaalta joissakin elämäntilanteissa ihminen on luotu menemään ja toimimaan. Virtaa saa ennemmin kulkemisesta, ei pysähtymisestä. Sekin on aivan jees. Itse olisin kyllä todella onnellinen, jos konkreettiseen liikkumiseen eli matkustamiseen olisi olemassa ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Meikäläinen, joka runttaa arkensa parhaat päivänsä nähneellä munamankelilla ja miettii henkilökohtaisen juustonsyöntinsä vaikutusta ilmastonmuutokseen, saa melkoisia sisuskalukorvennuksia lentämisestä. No, tässä sitä taas keveästi suhautetaan suurkaupunkiin syömään vegaanidöneriä. Voi voi. Elämä on perverssiä.

Sormet syyhyävät päästä hinkkaamaan täkäläisiä kestosotkuja, mutta ehkä maltan mieleni. Olen toiminut katastrofiraivaajan tavoin ja esimerkiksi pessyt kahdeksan koneellista pyykkiä ja huutanut kuin hinaaja. Olen miettinyt, kuinka kummallista onkaan se, että ihminen hankkii kaikenlaista tavaraa tehdäkseen elämän helpommaksi, mutta tavaran hallinta vie aina vain enemmän aikaa. 

Haluan vielä pröystäillä hieman pikku tuunailuillani. Nimittäin tyttäreni sai (hyvin vähäisellä suostuttelulla) mut nappaamaan kauppareissulla mukaani kokonaista yhden narsissisetin. Taiteellisesti asettelin sen kaveriksi muutaman maalatun kiven. Oooh! Vau! Nyt ovat naapurit kademielisiä.



Ihme kyllä, sain tiristettyä itsestäni myös virpomisoksatyöpajan ja aamulla olohuoneen lattialla kävi melko tohina. Nostin eskariaskartelut pöydälle, meikäläisillä on nimittäin sisustettu sesongin mukaan, niin kuin kuvasta näkee!


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Koti-ikävä

Tekisi mieli kotiin.

Tekisi mieli puuhailla kaikenlaista pientä siellä.

Kadulla näkyy tuttuja kasvoja: miehen, (jostain syystä) entisten poikaystävien, sentapaisten. Pikkulapset muistuttavat omaa poikaa. Tulee liikututtua kankaasta, jossa letitetään tukkaa (koska sitä teen kotona päivittäin, letitän isomman lapseni tukkaa).

Välimatka tuntuu kohtalokkaalta ja ajanjakso valovuodelta.

Kävin juoksemassa. Hieman päämäärätöntä on ollut. Laitetaan nyt sentään lintu näytille. Eläimiä näkee! Kettuja, rottia, citykaneja,...




Kotoa lähetettiin tällainen kuva.


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kotoilun kuolema!

Olen tässä pohtinut, että kotoiluilmiö kuolla kupsahtaa.

Ei varmaan vielä, niin elinvoimaisia ovat vaikkapa blogit, joissa pohditaan sopivia värisävyjä johonkin noh, vaikka kynttilänjalkaan. Ja mikäpäs siinä. Värit ovat kauniita. Kynttilänjalkojen asettelu näyttävästi sievien esineiden viereen esteettistä. Neulominen rentouttavaa, ompelu päätä tyhjentävää, sisustus silmää miellyttävää.

Kotoilun suurin ongelma lienee tämä: kotoilu on tyhjiö, sisällötöntä hattaraa. Maailmalla tapahtuu nyt liikaa, ja arvioin, että tapahtuu koko ajan enemmän. Kotoilun tyhjyys asettuu räikeäksi vastakohtaisuudeksi maailman ylitsevuotavaisuudelle. Kun maailma vaatii läsnäoloa, muodostuu mahdottomaksi paeta mitättömyyteen.

Kun kotoilu tuli aikoinaan "muodikkaaksi" tai sanoisinko mieluummin tervetulleeksi, sillä en halua nähdä sitä ylhäältäpäin ohjattuna ilmiönä, johon langettiin trendikkyyden vuoksi (vaan ilmiönä, jolle oli oma vahva luonnollinen tarpeensa), olin ilahtunut. Olin ilahtunut siitä, että suuntauduttiin puuhailemaan jotain pientä kotipuolessa: villasukan kutominen on hyvin viehättävä ajanviete. Marjojen mehustaminen on taito, ruoanlaitto itse kerätyistä sienistä varsin tyydyttävää. Koin tässä pienen tekemisessä, puuhastelussa jotain vahvasti omaa.

Sitä en silloin ymmärtänyt, että kotoilusta muodostuisi oma vahva kuluttamisen ja suorittamisen muotonsa, joka hukuttaa alleen alkujaan idyllisen ja tervetulleen ilmiön. Omiin silmiini kauniista ja viehättävästä tuli inhottavaa ja rumaa. Enkä tarkoita yksittäistä, kauniisti laitettua kotia tai yhteistyötahojen kanssa neuvottelevaa bloggaajaa. Tarkoitan puroa, josta muodostuu koski, kohtuullisuutta, josta muodostuu kohtuuttomuutta.

Sitä vain tässä sanon, että kotoilun on aika mennä.

Eihän se vielä mihinkään ole menossa, enkä tässä profeettana heilu, kunhan vain ilmaisen ounasteluni. Sen kuitenkin haluan sanoa, että maailmassa on paljon yksinkertaista, aistein havaittavaa, läsnäolon ansaitsevaa ja tarvitsevaa. Se on hyvä muistaa, kun hakee toistuvasti lohtua kodin seinien sisäpuolelta.




lauantai 5. huhtikuuta 2014

Magnolian elinkaari ja muuta tarinaa

Ihan lyhyesti pakko esitellä kuvin magnolian ihanuutta. Ei-kukkafaneille jotain muutakin pientä...


Koska minulla ei ole täällä paljon tavaraa lukuun ottamatta vaatteitani, muutamia työkirjoja, muistiinpanovälineitä ja tietokonetta sekä kahta puhelinta, olen ruvennut pohtimaan, mitä oikeastaan tarvitsen.

Niin, kun oikeastaan en tarvitse juuri mitään.

Mistä sitten on kulkeutunut kaikki se tavara, jota minulla on? Luulenpa, että muotoutuukin enenevissä määrin trendiksi keksiä tuotteita, jotka eivät enää erikoistu, vaan jotka kattavat mahdollisimman monta toimintoa. Niin kuin vaikka oikeasti hyvä pesuaine, jolla voi pestä hiukset ja joka toimii samalla myös saippuana ja hoitoaineena, tai myös vaatteiden pesuaineena. Taikavaatteet, joilla ratkaistaan monta vaatekaapin pulmaa (minihameesta pikkumustaksi tai vaikka polvihousuiksi), ja niin edelleen. Ostaminen, jolla kuitataan mahdollisimman monta ostamista, voi olla se tuleva juttu.

Luulen, että huippumuotoilun suosio tulee kasvamaan: kun jokin tuote on niin hyvä, että sillä kuitataan monta muuta tuotetta, se saa kulttiaseman. Vaikka maailman paras jakkara. Tavaran määrän sijaan sen toiminnallisuuden ylistys saa enenevissä määrin jalansijaa.

Kun jokin ei toimi, maailmankaikkeuteen muodostuu jännä särö, epäsuhta. Niin kuin vaikka täkäläisessä metrossa: kun kulkee entisten kiellettyjen alueiden kohdilla, menee helposti hukkaan, koska reitit on yhdistetty epäloogisella tavalla. Loogisuus on tärkeää. Niin maailma makaa.

Vaikka onhan maailma myös hyvin järjetön, säntäilevä taiteilija.



Lopuksi tulevat lehdet.

Olen ihaillut tätä magnoliaa joka päivä, sillä se on pienessä puistossa työpaikkani lähellä. Työpaikka itsessään on tunkkainen ja haisee DDR-arkkitehtuurille, vaikka sijaitseekin hienostoalueella, jossa on natsien rakentamia taloja.



Voin tunnustaa ostaneeni tänään torilta puuvillakankaita. Muuten en ole täällä shoppaillut, rahaa on mennyt lähinnä ruokaan ja erinäisiin kulttuurimenoihin. Tänään kävin katsomassa Ai Weiwein taidenäyttelyn ja pakko tunnustaa, että olin todella hämmästynyt, todella vaikuttunut.

Olisin ihan tyytyväinen, jos voisin jatkossakin hämmästyä ja vaikuttua enemmän ja arkipäiväistyä ja kuluttaa vähemmän.

Tämän kirjoitan teeskennellen, ettei ole mitään ristiriitaa toteamiseni ja alla olevan kuvan kanssa. Mutta hei, puuvillat olivat 3-5 euroa per metri...


torstai 3. huhtikuuta 2014

Kukkahuveja

Eräs kaveri yllytti etsimään kamelian jostain kasvitieteellisen puutarhan hämyisästä varjosta. Challenge accepted! Koska en pääse puuhailemaan omalla pihallani, tässäpä eilisen tunnelmia paikallisesta kasvitieteellisestä puutarhasta.

Palattuani kämpille olin niin uuvahtanut, etten mennyt lenkille enkä suihkuun enkä tehnyt enää töitä, vaikka kuvittelin tekeväni noita kaikkia. Pah, olen oman elämäni artisti.

(Oikeastaan katsoin Yle Areenasta Toisen kanssa -sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa.)

Lajibongailu enemmän kuin sallittua.













Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...