keskiviikko 27. elokuuta 2014

Harmaapantteri

Tänään oli töissä väsyttävä päivä. Oli palautekeskustelua ja työn arvioimista ulkopuolelta. Puhuttiin työhyvinvoinnista ja sain ohjeen, että raskaassa työssä täytyy olla hedonistinen vapaa-aika. Ja muun elämän pitää olla kunnossa (miten senkin saa automaationa pidettyä, tilaamallako?).

Jos tuntuu, ettei elämänmenolle pärjää, on usein paras puuhata kahta raivokkaammin. Liekö se peräänkuulutettua hedonismia sitten? Tätä mekkoa olen suunnitellut ommeltavaksi jo pitkään, mutta nyt sain sen aikaiseksi! Ohje on Burdasta (2/2014) ja alkuperäinen on kiinankreppiä, tämä Eurokankaan viskoosia.

Yhtenä jujuna ovat helmassa ja hihansuissa olevat rispaantuvat repaleet, jotka antavat mallille luonnetta.


Taustalla näkyy myös hieman vaisuhkosti syysleimuni kukintaa. Aika kultainenhan se on, kukkii nyt, kun muut jo hiljentävät tahtia. No, on mulla parvekkeella gladioluksia ja aitoelämänlankaa, ja mun Piilu-kärhö kukkii myös!

Tässä on taas vähän tätä tosielämän meininkiä. Mekko on rutussa ja aikaa kuvien ottoon oli noin 20 sekuntia. Nämä on otettu kamerakännykällä ja tuo etuhalkiokin irvistää. Voi video. Ihan sama. Ei tämä välinpitämättömyyttä ole, elämää vaan.

Ja mekon yläosassa on tosiaan kaulus.



Tässä näkyy vielä vähän repaleita ja haa, tää kangashan on itse asiassa pienikuvioista eläinkuosia. Musta ihan hauskasti ajassa, en silti näytä siltä kuin olisin eläinteemaan verhoutunut abiturientti kuorma-auton lavalla. Että ihan suorastaan tyylikkääksi tässä itsensä tänään tunsi. Lisää näitä huolellisuutta vaativia projekteja vaan, kunhan ompelukoneella mennään, kyllä pärjään.


Yksi maailman ilmiöistä on se, etteivät tunnit meinaa riittää. Siksi huoleton mekon ompelu on just tärkeää, ei voi olla aina kiire ja hätä.

Pitänee miettiä lisää hedonismia. Että elämä olisikin nauttimista varten?

lauantai 23. elokuuta 2014

Hätiköinnistä hetkiin

Viikonloppu vaati jämeriä toimia. Tuntui taas siltä kuin en saisi hetkistä kiinni. Jo aamussa ahdistavan hätiköivä olo. Sellainen turha päälle jäänyt paniikki. Ehkä liikaa tapahtunut tässä, kaikenlaista.

Onneksi tunnistin sen, en antanut viedä kovin syvälle. Leivottiin, muffinssit on melkein syöty, keitin jopa hillon perunasuklaa-kriikunaomenakakun väliin, olen aina halunnut kokeilla reseptiä. Leikkelin 3-vuotiaan pikku-unien aikaan kangassoiroja tekeillä olevaan keikistelymekkoon. Käytiin kasvimaalla, laitoin ruokaa, siistin paikkoja.

Päivä alkoi sillä, että teki mieli huutaa tai piiloutua, mutta väkisin puuhastelu alkoi auttaa. Yhtäkkiä koin syvään hengittämisen, pienemmän lapsen läsnäolon ja tyttöhupatukset, kun koululaiset, naapurin ja oma, säntäilivät sinne tänne vapaapäivän tunnelmissaan.

Mulle on oikeasti vaikeaa yhdistää koti ja työ tyydyttävällä tavalla, se tuntuu vaativan täydellistä keskittymistä. Arki-illat tulee hilluttua jotenkin mieli repaleisena kahden maailman välissä. Jos jokin tapaus nielee viikonlopun, en missään vaiheessa tavoita spontaaneja ilonaiheita, vaikka ne olisivat nenän edessä.

Ei lainkaan onnettomana tilitettynä, ihan vain todeten. Nostan pian saunajuoman maljana kotiviikonlopulleni!

Tässä sadekuuro yllätti auringonkukkani. Synkistelijöillekin sopiva väri, vaikuttava minusta!

Vasemmalla näkyvät jättiauringonkukat hipovat kolmatta metriä. Alareunassa sipuli tuleentuu. Siellä täällä valkoista ja sinistä kurkkuyrttiä, unikoita, sievikkejä, kehäkukkia, kukkivia mangoldeja,...

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sadonkorjuuta

Tämä päivä on mennyt kaikenlaisesta palautuessa ja huominen viikko tuo arjen. Tässä siis yksinkertaisesti vain muutamia kasvimaakuvia.





tiistai 12. elokuuta 2014

Kirppisten kautta ytimeen

Mulla on varaäiti, joka tykkää eri maissa käydessään tutustua marketteihin. Niissä näkee kansan sisimpään, kuulemma. Ulkomailla ollessani tykkään toki itsekin piipahtaa erityisesti ruokaosastoilla, mutta kansan kuluttamisen sijaan mua kiinnostaa enemmän se, mitä heitetään pois.

Töiden jälkeen ehdin käväistä tänään kirpputorilla. Karjalaiset eivät päässeet yllättämään, samaa bulkkia kuin meikäläisissäkin kirpputoreissa, pienin ilahduttavin mummohöystein. Retrolakanoiden ystäville olisi löytynyt kivoja tyynyliinoja, lakanoita ja verhoja euron parin hintaan, itse harkitsin hetken menkkahaukan kamelinväristä mekkoa.

Jos keräisin näitä Arabian blogeista tuttuja pikkukuppeja, olisin muuten todellakin tuohon hintaan ostanut!


Oikeastaan ainoa juttu, jonka olisin halunnut ostaa, oli tämä. Ei tullut mieleen välittömiä käyttötarkoituksia.


Tunnustan, että kävin kesän aikana aika monella kirppiksellä. Enimmäkseen pidin kukkaron pivossa, mutta viime viikonloppuna veri pakeni aivoista, jotain tapahtui, ja alla olevassa kuvassa seisova pöytä muutti mun luo, ukkossateessa, pyörän peräkärrykuljetuksessa. Joo terve moi mun kaikille tavaran vähentämisaikeilleni.

No mutta, ei haittaa yhtään, ja tämä päivitys oli nyt tämmöinen tyhjänpäiväinen höttö, ei haittaa sekään.



Huomenna seuraani liittyy eräs kollega, jonka kanssa olen hieman ystävystynyt. Olenkin jo odotellut, että tapaisimme jälleen. Äsken kävin hotellin uima-altaassa ja ryhdyin tässä sitten miettimään, joko tämä koe-eläimen aika olisi ohi. Meikäläistä ei ole luotu kliiniseen ympäristöön, joka ei tarjoa virikkeitä. Ruokakin maistuu yksin pahvilta. Lounaaksi voitelematonta jälkiuunileipäpalaa järsin. 

No okei, on aika rauhallista, ja oli aika jännää katsoa päivällisaikaan Areenasta viihdettä. Ja onhan tämä virikkeettömyyskin aika puhdistavaa. 

No, nyt se kuitenkin loppuu. Seuraavat kolme päivää hurjaa hulinaa.

maanantai 11. elokuuta 2014

Minä lähdin Pohjois-Karjalaan

Otsake sen sanoo. Olen työmatkalla ja ulkoilutan samalla kalsarihousujani, jotka on tehty kuumasta Vimma companyn lettikankaasta. Yritän tässä kalsarihousuidentiteettiäni herätellä.

Hieman on kummalliselta tuntunut kalsarien kanssa. Tämäkö se on se ilmiö, kun vanhetessaan ihminen jämähtää vanhaan tyyliinsä? Joskin sen mukaan minun pitäisi olla muodikas, kun ysärin pitäisi olla muotia. Minä tosin pukeuduin kirppisvaatteisiin ja isäni liian suuriin vaatteisiin...hmm...Ehkä muutaman vuoden päästä. Onnistuin olemaan työpäivän näillä, mutta asuinmajaani saavuttuani kiskoin heti menemään. Kokeilen uudestaan mustalla mekolla ja nahkanilkkureilla. On hyvä vähän vaihtaa nahkaa, väliaikaisesti ainakin.

Sanoo henkilö, joka ei kotikaupungissaan kehtaa kalsarihousuja pitää.


Oli mulla muutakin asiaa, kun täällä reissussa taas olen, ensimmäistä kertaa ulkomaankomennukseni jälkeen. Moni kotona ryvettyvä saattaisi huokaista, että vitjat, kun pääsisi itsekin vähäksi aikaa reissun piälle. Mutta ei se aina niin helppoa ole, yksin reissaaminen nimittäin. Matkaseuralaisensa kanssa pitäisi olla hyvää pataa, ja jos on kovinkin arjen melskeissä elellyt, ei seuralaista joskus meinaa tunteakaan.

Otin mukaan päiväkirjan, jos sitä sinne jotain raapustelisi. Tuntuu niin vaivalloiselta taas ajatus. Vaikka pari kuukautta perheestä erossa kevättalvella olikin hyvä tutustuminen itseen, olisi kivempi päästä pieni reissu helpolla. Kävin äsken uimassa ja kohta lähden vielä ulkoilemaan. Ehkä tämä on tällainen karunpuoleinen lemmenloma.

Lisäksi nuo kalsarihousut olivat aika hikiset, täällä Pohjois-Karjalassa nimittäin.


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Sexy hexy

Tein ennen kunnollista töihin paluuta inventaariota vaatekaappiini ja tilasin nettikaupasta sukkia ja no, kaikenlaista sellaista täydennystä. Tällä kertaa en kuitenkaan hommannut pikkuhousuja, vaikka niistä valtaosa onkin kulunutta, venynyttä, vanunutta ja värjäytynyttä kamaa.

Sen sijaan – tadaa! – ompelin niitä satsin itse, ja olen äärimmäisen tyytyväinen!

Seuraa alushousufilosofiaa. Olen kuullut, että seksikkäät alushousut olisivat tie viettelykseen. Tai että sellaiset yllään tuntisi olonsa erityisen viehättäväksi. Olen joutunut toteamaan väitteet empiirisesti vähintään liioitteluiksi, sillä a) alushousut ovat kuulemma tiellä tiellä viettelykseen sekä b) tekevätkö keinokuituiset pyllynposkigiljotiinit olon viehättäväksi? Minulla ei.

Varmuus ja mukavuus lähtee mummomallista, joka saa kantajansa sädehtimään terveyttä ja elinvoimaa. Muista: pikkuhousut eivät kuulu sinne, minne päivä ei paista!

Kaavoitin vanhojen Sloggien avulla napakan ja hyvin päällä pysyvän kokoelman housuja, joissa ideana on sekä riittävä kangaspinta-ala että kuminauhat myös jalanteillä, sillä pelkät saumuroidut kaunottaret lähtevät tieteellisten kokeideni mukaan huilaamaan ylöspäin pitkin pakaraa. Otin ideaa ompelujärjestykseen Mallikelpoinen-blogin ohjeesta, mutta tosiaan ompelin saumuroinnin sijaan joustokanttinauhaa joka paikkaan eli enemmän lasten ohjeen mukaan.


Kankaita en varsinaisesti päässyt valitsemaan itse, sillä käytin pelkästään niitä kankaita ja kanttinauhoja, joita on jäänyt yli. Kirkkaiden värien ja laadukkaiden kangasmateriaalien hyvänä puolena on kuitenkin se, että ne kestävät hyvin pesua, toisin kuin monet ostopikkuhousujen kankaat.

Mahtava fiilis, ja varmasti vielä mahtavampi, kun hilaan näitä jalkaan. Värikäs totuus leveän hymyn takana!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...