keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Päivä kotona

Olen ollut jonkin verran kotoa poissa, ja siksi on niin kiva juoda kahvia, katsella ikkunasta ulos ja työskennellä rauhaisasti.

Ja bloggaamisesta on hyötyä, kävin nimittäin eilen hakemassa noin 10 kilon edestä lomalukemistakin. (Tästä ilosta muistutti Tosimummo-blogin pitäjä. Olin jo köyhtynyt kirjojen suhteen, kun aiemmin lainatut ovat jo luettuja, ja työhön liittyvän runsaan lukemisen vuoksi sitä tahtoo unohtaa rentouttavan lukemisen kokonaan.) Olen lukenut uudelleen Pentti Alangon ja Pirkko Kahilan kirjoittamaa Luonnonmukainen puutarha -kirjaa ja ilolla hoksannut, että jotain ajatuksia olen sieltä onnistunut aikoinani suunnitteluun tai suunnittelematta jättämiseen nappaamaan.

Teos on suositeltava, ja rivien välistä tihkuu Alanko-tyyli, josta pidän kovasti.

Tässä nyt muutama pihakuva vielä, ja sitten jatkuvat työhommelit.

Piilu-kärhö tänä keväänä istutetun perheomenapuun (pitkäaikainen haave!) rungolla.



Piilu piileskelee pihan nurkassa, jossa kasvoi ennen koivu eikä ennen oikein mitään muuta. Laho koivu kaadettiin ja valo ja voima lisääntyivät. Vaikutus on positiivinen! Takavasemmalla toistaiseksi hoikanlainen omenapuu, takana oikealla kamtsatkanangervo, etualalla isokonnantatar ja sen takana ihana espanjankurjenpolvi. Ihan takana oleva punainen pilkistys ei sitten enää kuulukaan oman pihan värimaailmaan, hih.



Jaoin syksyllä särkynyttäsydäntä ja sen seurauksena kasvu oli maltillisempaa ja pioni sai sen verran valoa, että ihan ensimmäistä kertaa luvassa on peräti kaksi kukkaa! Niitä odotellessa, niitä odotellessa...


Äitienpäiväruusu on katveessa mutta ei vissiin tykkää huonoa, sen verran suloista on sen kukinta.


Tässä vielä angervo ennen kukintaa. Nyt täydessä kukassa ollessaan siinä bailaa kimalaisia.


 Syksyllä ajauduin hasardiostokseen ja ostin Tokmannilta kolme epämääräistä keijunkukkaa. Yllätyksekseni nämä dramaattisen väriset tummanpuhuvat yksilöt (saa hoksauttaa, mikä lajike, katsoin tän jossain vaiheessa enkä muistanut kirjoittaa muistiin) asettuivat heti taloksi ja puskevat runsaasti kukkaa. Amerikankeijunkukkani sen sijaan eivät ole yhtä onnessaan, mutta aina ei voi kaikkea saada, ja kyllä niidenkin yllä heijaa jokunen tuleva kukinto. Mutta pääsipä Tokmanni yllättämään!



4 kommenttia:

  1. Ihania kukkia. Paitsi piilu-kärhö, jonka nimen luin ensin väärin kolme kertaa ja olin kerrassaan pöyristynyt, kunnes luin oikein. Mun blogissa on sulle haaste, jos huvittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, käynpä kohta kurkkaamassa!

      Viro on jotenkin hämmentävä kieli suomalaiselle. Tämä kukan nimi nyt esimerkiksi. Mutta olisiko se nyt nimenä niin pöyristyttävä, vaikka olisikin pitkän vokaalin sijaan kaksoiskonsonantillinen? En kyllä tiedä, onko _se_ kaunis kuin kukka, mutta ehkä jotain yhteneväisyyksiä löytyy...

      Poista
    2. Niin, en tiedä, enkäpä se olisikin ihan hyvä nimi, nyt kun sanoit. Jotenkin se väärinluettuna tuli vain niin puun takaa, etten osannut suhtautua. Taidan olla vähän takakireä näissä kukka-asioissa.

      Poista
    3. Jokaisen sisällä asuu pieni viktoriaani.

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...