tiistai 30. lokakuuta 2012

Sienimekko

Varoitus: olen ollut pari päivää sisällä ja mulla on puheripuli.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin hoksauttaa tänään käynnistämästäni arvonnasta, jonka teemana voisi olla vaikkapa "koska tää alkava marraskuu on niin hirveän pimeä". Arvontaan pääset tuosta oikealla olevasta sivupalkista tai tästä linkistä. Arvonta on lukijoille, mutta lukijaraadin jäsenyyttä se ei vaadi, eli kunhan täällä toisinaan piipahtelet, osallistuhan menemään. En voi kyllin korostaa, kuinka hienoja amigurumitoteutuksia Mi Kool osaa tehdä, ja toisena palkintona olevat kämmekkäät ovat juurikin pimeän ja kylmän marraskuun juttu.

No niin, tuliko riittävästi mainittua tuosta pimeydestä. Nyt siihen totiseen pimeyteen on astuttu, kun kellojakin on siirretty. Lisäpalkintona sain lentsun, joten olen hiippaillut kotosalla pari päivää, ensin etäpäivämeiningeissä, tänään vedin ihan rehellisesti lonkkaa. Ajattelin, josko toimisto kiittäisi, kun en menisi lääppimään joka ovenkahvaa näin tuotannon kriittisessä vaiheessa.

Jaksoin kuitenkin muun muassa tämän:




Joo eipä kannata katsoa etusauman kohdistuksia kovin tarkkaan. Ostin kitsaasti tätä sienivelouria 50 cm viime viikolla, kun Sampsukka-putiikin pitäjä oli täällä kotikaupungissani käymässä ja toi muassaan naisille kankaita käpisteltäväksi. Olen tullut hieman persoksi ompeluseuratyyppistä toimintaa kohtaan ja osallistun tapahtumiin mielelläni. En osaa tarkkaan selittää miksi, mutta jotenkin tulee sellainen yksi naisista -olo (olen miesvaltaisella alalla ja kotini naisvaltaisuuskin on kumottu).

En kiinnittänyt kuosiin kovastikaan huomiota ennen kuin näin vision, että tämä olisi ihana mekko valkokeltaisten leggareiden kanssa. En ole sellaisia jaksanut ommella, mutta muita mekkoon sopivia vaihtoehtoja onneksi jo onkin.

Ihan hyvä että hairahdin, koska tykkään kyllä lopputuloksesta.



Hihojen velour Kangastukusta.

Tällainen on mun kotikaveri.


Ehtoisan emännän arpajaiset 30.10.--18.11.2012


Hei!

Nyt on pitkään suunnittelemani arvonnan aika. Tämän arvonnan tarkoituksena on kiittää teitä blogini seuraamisesta ja harrastusteni (lue: horinoideni) jakamisesta. Palkinnot ovat mielestäni aivan hirmuisen hienoja ja toivon, että olette kanssani samaa mieltä!

Pitemmittä puheitta siirrytään sääntöihin.

1. Tämä arvonta on suunnattu blogini lukijoille. Lukijan määritelmä: kuulut jo lukijapaneeliini (tuossa blogitekstin oikealla puolella oleva Google-raati) tai liityt siihen ennen arvonta-ajan päättymistä. MYÖS lukijat, jotka eivät joko osaa/halua liittyä raatiin tai eivät käytä Bloggeria ovat tervetulleita osallistumaan. Heille lisäohjeena tunnistettava nimimerkki ja jokin kommentti, josta tunnistan seuraajaksi. Jotkin terveiset kannattaa tosiaan jättää, koska voi olla, että joudun diskaamaan arvat, joissa ei ole noudatettu ohjeita.

2. Kommentoimalla tätä postaustani saat automaattisesti yhden arvan. Mikäli liität arvontakuvan omaan blogiisi, mainitset arvonnasta muuten linkin kera tai jos liität blogini omien seuraamiesi blogien joukkoon (lista blogeista, joka näkyy oman blogisi etusivulla omille lukijoillesi) -- tai jos blogini on jo listallasi, saat toisen arvan.

3. Koska palkinnot ovat hieman erilaisia ja toivon, että voiton osuessa kohdalle se todella ilahduttaisi voittajaa, mainitse vastauksessasi, tavoitteletko palkintoa 1 vai 2.





Voittajan julkistamisen jälkeen odotan viikon yhteydenottoa. Sen jälkeen arvon uudelleen. Siis erityisesti Blogger-tunnuksettomat huomioikaa! Toki jos tunnen ja tunnistan teidät, otan itse yhteyttä.

PALKINNOT:


1 AMIGURUMI TOIVEIDESI MUKAAN

Kaverini Mi Kool tekee hurjan hienoja amigurumeja tilauksesta. Jos voitat tämän palkinnon, voit sopia hänen kanssaan mieluisasta amigurumimallista, siis melkein mistä vain mitä mieleesi juolahtaa -- ja hän suunnittelee ja tekee sen sinulle! Aivan mahtava persoonallinen lahjaidea, sillä Mi Kool osaa tehdä vaikka mitä. Itse olen aikoinani tilannut häneltä muun muassa tämän mangustin lahjaksi ystäväni lapselle. Minusta hän määrätietoisine katseineen muistuttaa hieman mangustia...

Tässä amigurumiksi jo melko pullukka Totoro ja hänen allaan melko vinkeä hiiri, jolla ei villahousuissaan ainakaan pylly palellu :)




Käy ihailemassa jo tehtyjä amigurumeja Mi Koolin blogissa. HUOM! Jos ihastuit Mi Koolin amigurumeihin ja haluaisit sellaisen itsellesi tai lahjaksi, voit ottaa häneen yhteyttä vaikka blogin kautta. Tyypit kulkevat hyvin postitsekin. Tilausta suunnitellessasi huomioi, että Mi Koolilla saattaa olla otuksia jonossa, eli kovin lyhyellä varoitusajalla ei kannata ainakaan ensin kysymättä tilausta tehdä.

Tämän palkinnon arvo on noin 30 euroa.


2 ULULAIN SARA K -KÄMMEKKÄÄT VALINTASI MUKAAN

Toinen kaverini pyörittää Ululai-nimistä yritystä, joka tarjoaa naisille, lapsille ja ainakin pian myös miehille luonnonmateriaaleista valmistettuja asusteita lämmikkeiksi ja asun piristäjiksi. Asusteet sopivat klassisen tyylinsä ansiosta monenlaisiin asukokonaisuuksiin ja ne on suunniteltu sekä näyttämään että tuntumaan erityisen hyvältä päällä. Ululai-tuotteet valmistetaan Suomessa.

Tässä muutama esimerkki, näitä löytyy vaikka missä väreissä:






Sara K -kämmekkäistä pääsee valitsemaan sopivan koon ja värin, tutustu putiikin valikoimaan täällä!

Tämän palkinnon arvo on 33 euroa.


Toivottavasti ainakin toinen palkinnoista miellyttää! Ei muuta kuin kovasti arpaonnea!

lauantai 27. lokakuuta 2012

PaaPii-pyjama

Tein ystävän tyttärelle pyjaman PaaPii-sienikankaasta.

Kaveri tykkää selkeistä väreistä ja raidoista, toivon, että tytär tykkää tästä pyjamastakin.

Minulla on jotenkin huono kokemus näistä Noshin kankaista. Tämäkin mulla värjäytyi pinkiksi...Siksi valitsin tuon särmän raitakankaan kaveriksi tälle. Pelasti kyllä mun mielestä tän värjäymäongelman, enemmän tai vähemmän.

Sieni Pehemiä-putiikista, raita Ruotsista LiandLolta.

Osallistuiko kukaan Kankaiden Yöhön? Pienyrittäjät järjestivät pitkin yötä arvontoja, kilpailuja ja sensellaisia. Seurasin tapahtumaa kotisohvalta illalla ja nyt aamustakin, se kun kesti iltayhdeksästä aamuyhdeksään. Mitä fiiliksiä osallistuneilla jäi?



torstai 25. lokakuuta 2012

Yhteiskunnallisen kiinnostuksen puute

Minua on taas riivannut yhteiskunnallisen kiinnostuksen puute.

Syyllisyyttä tulee siitäkin, kun kunnallisvaalit eivät kiinnosta pätkääkään.

Lyhyesti sanottuna, olen mieltänyt itseni silkaksi kuluttajaksi yhteiskunnan rattaissa.

Olen huomannut, että kuntavaalien tai muun yhteiskunnallisen toiminnan sijaan mua huvittaisi vain jutella kaikkea kevyttä, miettiä, onko mun vaatekaapissa vielä puuttuvia perusosia, katsastella kirppareilta kellariin räsymattoja tai haaveilla neuletöistä.

Mikä se on tämä ihmistä riivaava välinpitämättömyys? Onko se näennäistä välinpitämättömyyttä vai aitoa sellaista? Mitä ikinä olenkaan itsestäni lapsena tai teininä ajatellut, en varmasti keskiluokkaista kuluttajaa, joka jonkinlaisen vaikuttamisen tai välittämisen sijaan miettii räsymattoja.

Tai onkohan sitä niin kuin siili. Lapset, koti, työ, kaikki tämä rumba. Kun ajattelen sulavaa jäätikköä, ajattelen heti lapsiani. Haluan vain mennä peittelemään isomman lapsen ja nuuhkimaan pienemmän untuvaista tukkaa. Vaikka juuri heidän takiaan pitäisi ajatella toisin. Koko asetelma on niin perverssi: ylläpitääkseen oman perheen hyvinvointia vakuuttelee kukin yksittäinen toimija, että minähän vain teen työtäni, turvaan elämän itselleni (ja ehkä perheelleni), siksi tarvitaan tuottavuutta. Siksi poliitikot lässyttävät sontaa tuottavuuden kasvusta tai laskusta ja heittävät pelastusrenkaaksi vihreää taloutta (just joo, uskoo ken haluaa). Kukaan ei ota roolia, jossa voisi sanoa vaikkapa näin: teidän kaikkien tehtävänä on nyt kuluttaa vähemmän energiaa.

Kun eihän noin voi sanoa. Jonkun etu on ristiriidassa.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin tästä omasta turhautumisestani. Energia-asia nousi esimerkiksi siksi, kun ydinvoimapaikkakunta nyt vaan sattuu olemaan itselleni keskeinen. Tuoreet Fennovoima-kuulumiset mietityttävät.

Pari viikkoa sitten päätin, että talvikausi on alkanut ja saan joskus ostaa kukkia, jos tilillä on rahaa. Pidin eilen etäpäivää ja seurailin, kun valo leikki seinällä. Minkäköhän ajatuksen tukahdutin tämän orkidean ostaessani (hinta 10,90 euroa, ei kovin paha kolmivanaisesta). Vai olikohan se sittenkin vain kukkien kauneus, joka puhutteli.


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Toinen UFO-viikko

UFO-viikkoa eli keskeneräisten ompelusten keskitettyä loppuunsaattamisrutistusta päätettiin jatkaa toiselle viikolle.

Tässä mun hyvin perusvaatteiden satoa:

Sydänpusero on Michas Stoffecken interlockia ja jäi kesken siksi, etten tykkää ommella Michas Stoffecken interlockia. Annan joko tyttärelle tai lähetän isommalle kummitytölleni.

Alla oleva kettu ja hanhi -pusero jäi kesken käyttämäni omituisen kaavan vuoksi. Leikkasin paloja uusiksi ja lopputulos on keskiverto miinus. Pitopaita silti, onneksi. Tämän nimittäin leikkasin jo tammikuussa...Kangas on Michas Stoffecken. Nämä Michasit eivät ole laadullisesti minua tyydyttäneet, joten pyrin hieman välttelemään.

Oikealla olevat haalarit ovat Ikasyrin kruunuvelouria, jonka on suunnitellut Leena Renko. Kuosi ei ole tylsä mutta sopii yhtä lailla tytöille kuin pojillekin, tykkään ihan.


Lopuksi vähän reppana t-paita, kevyttä ja pehmeää varmaan viskoositrikoota vaihtareilta, annoin mennä kakkoslaatuisena ompeluksena, kun tiedän että tulee ihan vaan alupaidaksi. En ollut ommellut tätä, koska viskoositrikoon ompelu voi olla just tämännäköistä...vaikka tykkäänkin kyllä sen tuntumasta päällä.


On vähän höpsöä, että kotoa löytyy tällainen pino keskeneräisiä ompeluksia, mutta ompelu on opettelua ja koko ajan tulee enemmän tuntumaa siihen, millaisista kuoseista tykkää, millaista kangasta haluaa ommella ja mikä on hyvää...Muutamia valmiita mutta ihan vaan huonosti ommeltujakin mulla on kerääntynyt. Niistä oon aatellut vailla harmituksen tunteita, että silppuan vaikka nukenvaatteiksi.

Senkin olen todennut, ettei mun kolmilankaisella saumurilla pysty kovin upeisiin suorituksiin. Siksi tykkään puuvillatöistä ja laadukkaista trikoista, jotka asettuvat hyvin saumurillakin ommeltavaksi.

EDIT: Sovituskuvia haalareista, musta nää on aika söpöt :)




tiistai 23. lokakuuta 2012

Suppilovahveroaika

Kävin poimimassa suppilovahveroita. Juuri ennen lunta, pakkasten tultua, ei hirvikärpäsiä.

Laskeutuvan kaamoksen hoitoa parhaimmillaan.

Pakkasta oli nelisen astetta. Kaikki kuurassa, sienet tönkköjäässä.







lauantai 20. lokakuuta 2012

Valokuvaamisesta

Pahoittelen tuplapostausta, mutta kun tämä ajatus ei vaan mitenkään liity punajuurikakkuun...

Odotellessani poikani nukahtamista lukaisin 8/2012 Kuukausiliitteen (viime aikoina on tullut lueskeltua vähänlaisesti, joten jonoa on päässyt syntymään) artikkelin Katsokaa kaikki tänne (kirjoittaja Seija Sartti), jossa kirjoitettiin kriittisesti kaiken kuvaamisesta.

En hehkuta juttua kokonaisuutena, koska loppua kohden kokonaisuus pääsi jotenkin lässähtämään, mutta muutamia mielessä pyörineitä aatoksia se nosti kirjoitettuun muotoon.

Nimittäin tänä aamuna kokeilin yhtä juttua, jota olen pohdiskellut jo jonkin aikaa: sopisiko mulle sittenkin ns. parempien kuvien ottaminen ja hieman esteettisempi ote tässä blogissa, vaikka ihan vain joskus? Oli kuulas pakkasaamu, lapset touhusivat hyväntuulisina leikkihommia ja laho pihakoivu pilkkoutui pihalla ilman minua. Valo lankesi tyttäreni huoneeseen ja houkutteli ottamaan muutamia kuvia puolen vuoden aikana värkkäämistäni ja tuunaamistani jutuista.

Hiivin järkkärin kanssa yläkertaan ja suuta muikistellen yritin saada kauniita otoksia.

Siitä mitään tullut. Ei passaa mulle.

Sisustuskuvaaminen on nimittäin ehkä maailman korneinta hommaa. Seija Sartti moitti valokuvausta feikkihetkien lavastamisesta ja tilanteiden häiriköinnistä, salamavalon tunkeutumisesta yksityiselämään. Ensinnäkin, missä ovat lapsiperhesisustuskuvien lapset? Tosielämässähän ne ovat kiskomassa sitä rennon huolimattomasti tilkkupeiton päältä roikkuvaa mollamaijan jalkaa. Minun tapauksessani lapset olivat alakerrassa vailla kissaa kummempaa vahtia (luotin volyymitasoon ja eri materiaaleista lähteviin ääniin, vrt. muovin pauke tai puupyörien kolina vastaan lasin kilinä tai kallon kopsahdus...tai pahaenteinen hiljaisuus, hui).

Mistä loikkaan Seija Sartin toiseen pointtiin: valokuvaaminen varastaa ne kuvattavat hetket. Käy niin, että tennissukkaturisti kävelee auringonlaskun luo, räpsii siitä kymmeniä kuvia ja kääntyy pois eikä jää seuraamaan auringonlaskua. Tällaiset taltioidut hetket eivät merkitse jälkikäteen mitään, ne ovat tää-joku-patsas-Italiassa tai ne-ihanat-tyypit-mitkä-niiden-nimet-olikaan.

Olen kyllä rehellisyyden nimissä haaveillut hieman paremmasta kamerakännykästä. Ehkä joskus, jos nykyinen hajoaa...En koe häiritseväni ketään, jos kuvaan huurtunutta komeamaksaruohoa, melkein kukkaan ehtinyttä punahattua tai lehdetöntä pihlajaa. (Tai no sen pihlajakuvan kohdalla esikoinen luuli, että olin poistunut pihasta kokonaan. Mutta se siitä melkein-tragediasta.)

Kyllähän me elämämme kuvin taltioijat olemme naurettavaa porukkaa. Mutta hyvä puoli on, että hyviä kuvia ajatellessa tulee kiinnittäneeksi huomiota niihin kauniisiin tai rumiinkin mielenkiintoisiin näkymiin. Ja katsellessani kuvablogeja saan esteettisiä elämyksiä.

Mutta jätetään silti ne tämä-on-aivan-kauhean-huonolaatuinen-kuva -itkemiset pois. Voisihan sitä olla samaan aikaan kiljumassa, kuinka jonkun läheisen varjo pilaa täydellisen Kodak-hetken, tai ehkä joku haaveilisi valvovan silmän välttäessä pesuainepullon korkkaamisesta, ja saakeli sitä turhautumista, kun väärä esine mätkähtäisi siihen harkitun kauniiseen asetelmaan.

En lupaa, ettenkö joskus yrittäisi parantaa kuvieni laatua. Mutta lupaan jatkossakin ensisijaisesti elää tätä elämää.
  



Punajuurikakku on mehevä ja muheva

Vähän uhkailinkin jakavani punajuurikakun reseptin täällä. Resepti ei ole omani vaan Aidon maun juurilla -kirjasta. Pöllimisen vastapainoksi kehaisen kirjaa siitä, että sen reseptit vaikuttavat mielenkiintoisilta ja teos siis tutustumisen arvoiselta. Seuraavaksi kokeilen ehkä peruna-suklaakakkua kriikuna-omenatäytteellä...korvaan kriikunat normiluumuilla...

Punajuurikakku on siitä kiva, että sokerin käyttöä lukuun ottamatta se on suhteellisen terveellinen. Rasvaa tulee vain 1 dl öljyä (itse käytin hyvää rypsiöljyä), ja tietenkin jotain rasvaa on myös pähkinöissä (jos niitä laittaa) ja sulatejuustossa.

Ajatuksena on oikeastaan se, että melko terveellinen herkku on naamioitu mehevämmäksi kuin mitä sen voisi kuvitella olevan. Ja jos nyt ei inhoa punajuurta, ei tätä kakkua voi inhota. Ja jos ei ole koskaan käyttänyt punajuurta missään makeassa...no, nyt on aika kokeilla. Ja jos ei tällä uskalla, niin sitten niillä jumalaisilla punajuuri-suklaakukkikakuilla, joista kerroin kesällä.



Punajuurikakku

2 munaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja (varmaan voi korvata osan vaikka spelttijauholla, jos haluaa tuunata vieläkin terveellisemmäksi)
1 tl kanelia (tämä on mun mielestä hyvin olennainen!)
1 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
3 dl raastettua punajuurta
0,5 dl hasselpähkinöitä (mulla ei ole vielä kertaakaan ollut...kerran tein ilman ja kerran lisäsin seesaminsiemeniä ja kauraleseitä)
1 dl öljyä

Kuorrutus
100 g sulatejuustoa
100 g maitorahkaa (setin yllättäjä, ja raikastaa ihanasti)
0,5 rkl maitoa
1 rkl sitruunamehua (olen tehnyt ilman)
1,5 dl tomusokeria
1tl vaniljasokeria
2 tl punajuurimehua (tätä sain aikaan lisäämällä hieman vettä raastettuun punajuureen)

Ohjeen mukaan pinnalle tulee punajuurilastuja, itse en jaksanut moisia väkertää, joten kaadoin pinkkejä nonparelleja.

Lopputulos on makean mausteinen (sic sen kanelin kans!) ja muheva.









perjantai 19. lokakuuta 2012

Runoratsu vaihtoi väriä

Tässä UFO-viikkoni eli keskeneräisten ompelusten loppuunsaattamisrupeaman lisäsaldoa: valmiiksi ommeltu mekko Runoratsu-kankaasta. Otsikkoni viittaa siihen, kuinka tästä runoratsusta on aiemminkin tehty kangasta, sinapinkeltaista (tai okraa tai mikä se sävy nyt olisikaan) joustofroteeta, josta olen tehnyt liivimekon.

Kankaan on teettänyt Selia ja suunnittelija on meidän ompelupiirien oma tyttö Leena Renko. Nämä tietyt Selian kuosit ovat hujahtaneet hetkessä. En sitten tiedä, että kun tämä on jerseytä, että olisko ollut pidempään tarjolla vaiko vieläkin...


p.s. Kylläpä odotankin viikonloppua! Puu-urakka pihalla on kesken, siivoiluhommia tiedossa ja huvittaisi kokeilla punajuurikakkuakin uudelleen...Ja tulipa otettua kahden kuukauden ilmainen Netflix-kokeilukin, pitkästä aikaa olisi ihanaa olla äksänä sohvalla ja katsoa puolella silmällä viihdettä....

tiistai 16. lokakuuta 2012

UFO-ompeluja haasteviikolla

Tässäpä sarja UFOja eli keskeneräisinä lojuneita ompeluksia. Meneillään on kisa keskeneräisten loppuunsaattamiseksi, tai no siis kilvoittelu itsensä kanssa, mutta ajattelin kirittää muita näillä kuvilla. Pahoittelen, että kuvat ovat ankeita. Kaupunkini on sysipimeä ja minä valoisan ajan töissä.

Sanonpa silti, että vaikka ovatkin peruspaitoja, nämä ovat todella suloisia. Sammakkopusero kun on Znokin kankaasta (kangasvaihtarit) ja Punahilkka Lillestoffin (Sampsukasta), ja niin Znok kuin Lillestoffkin ovat hirmu laadukkaita.

Vihreä apilapusero on muuten kivan värinen (vaihtareilta, lienee Michas Stoffecken interlockia). Olen käyttänyt kaavana Ottobren Kärryä ilman huppua, ja se on todella kivan näköinen päällä, ja siisti ommella.

Voin tunnustaa, että kellarin pukeutumistilan lattian sijaan haluaisin näyttää vaatteet lapsen päällä. Lapsi tutkisi sohvalla jotain puulelua, hänen hiuksensa hohtaisivat kultaisina ikkunasta siivilöityvässä auringonvalossa, taustalla näkyisi hieman taidegrafiikan lehdykkäistä huokumassa kulttuurikotimme tunnelmaa ja jossain sivummalla höyryäisi kaunis teekuppi kera hedelmävälipalan.

Mutta todellisuus on kellarin lattia, kyllähän sen turokin tietää.





Tämä on odottanut tammikuun alusta saakka. Hannan Kankaan Kioskikissa-velourista leikattu tunika. Keltainen rupesi tökkimään, mutta lapsi pitää kissoista kuin hullu puurosta. Tykkääköhän hullut puurosta. Jos olisin hullu, tykkäisin ennemmin juustosta. Mutta jätetään nämä filosofiat tältä iltaa, juttujeni taso korreloi unentarvettani.

p.s. Ulkoteemana on tällä hetkellä puiden kaato ja ensilumi, sisäteemana vasta tehty oikein mehukas punajuurikakku. Jaan sen reseptin varmaan piakkoin!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Nukenpeitto hippitytölle

Tein tilkkupeiton itse leikatuista tilkuista. Kyseessä on jämäkankaiden kollaasi, josta halusin tehdä pienen tilkkupeiton. Päädyin ompelemaan nukenpeiton pikkutytölle, joka asuu etelämmässä ja jonka äitiä halusin ilahduttaa pienellä paketilla. Toivon nyt, ettei hän eksy tänne blogiin ennen aikojaan...

Tilkkujen kankaat ovat punainen pikkukukka Eurokankaasta (käytin samaa isomman tilkkutyön takapuolella), vihreä Marimekko, hempukka kukkakangas Amy Butleria ja jäämistöä istuintyynyistä, ainoana tätä varten ostettuna tuo toinen Amy Butler, jossa paisley-kuvioita.

Samalla tässä toteutui Ompeluelämää-ryhmän haaste tehdä jotain, mitä ei ole ennen tehnyt. Itse en ole ennen ommellut nukenpeittoa :)






Paketin mukaan lähtee muitakin juttuja, muun muassa anoppini kutoma tunika. Ajattelin, että se olisi varmaan onnellinen tunika, jos pääsisi pikkutytölle käyttöön. Kaveriksi laitan pitkähihaisen, niin tunikan alta näkyy kivasti kuviokangas. Tämän murheenkryynipaidan olen aloittanut joskus alkuvuodesta ja heittänyt läjään, kun Kaikki meni pieleen. Tämä kuosi sopii mun mielestä aika hyvin hippihenkiselle porukalle.

Samalla aloitan UFO-viikon eli keskeneräisten ompelutöiden loppuunsaattamisurakan. Kun pihapuuhat alkavat olla loppu ja pimeys nakertaa mieltä, painun näköjään taas hieman useammin kellarin syövereihin surruuttelemaan.


torstai 11. lokakuuta 2012

Blogien kotikutoisuudesta

Illalla kellahdin sänkyyn syleilemään uusinta Glorian Kotia, joka ei ole mun lempparisisustuslehti (lemppari on ehdottomasti ihana Sköna Hem!), mutta johon olen tietyiltä osin kiintynyt. Luen aina jopa pääkirjoitukset, koska Kari-Otso Nevaluoman jutut ovat usein jotenkin liikuttavan höpsöjä, vaikka liikkuvatkin eri maailmassa kuin omat ajatukseni (höh, mitä relevanssia pitääkään olla omien ja jonkun toisen ajatusten välillä?). Samoin tykkään lehden kolumneista.

Tämän lehden pääkirjoituksessa Nevaluoma kertoi blogivaeltelusta, siitä, kun jonkun kivan blogin kautta löytää toiseen kivaan...Itsekin hortoilen välillä blogosfäärissä ja törmäilen kaikenlaisiin ihanuuksiin. Aika rentouttava harrastus, muuten! Ja jos olen reippaalla päällä, jätän terveiseni blogin pitäjälle.

Yksi juttu jäi mietityttämään: Nevaluoma kertoi heti hylkäävänsä "kotikutoiset blogit". Tämä herätti jo puolittain horrostavassa mielessäni monenlaisia ajatuksia. Jos ymmärrän "ammattimaisemmat" blogit oikein, ne ovat usein esteettisesti hyvin miellyttäviä suurine sommitelluine valokuvineen ja suunniteltuine postauskokonaisuuksineen.

MUTTA. Olen havainnut joitakin ongelmia näissä "ammattimaisemmissa" blogeissa. Usein blogiin alkaa hivuttautua kaupallista tai muuten ammatillista sisältöä, jolloin blogi muuttuu helposti mainostuskanavaksi. Ei ole väärin käyttää hyväksi blogin suosiota, mutta minun lukuelämystäni kaikki kaupallinen/poliittinen/muu hyötyihin liittyvä jotenkin vesittää. Ja sitten taas jotkut ihanat blogit hiljenevät; ehkä inspiraatio katkeaa, postauspaineet nousevat ja itsekritiikki nostaa päätään. Toisin sanoen bloggaajan ilo katoaa.

Oma lukunsa on se, että "ammattimaisissa" blogeissa elämä esitellään välillä hieman keinotekoisestikin. Itse kaipaan pieniä säröjä, inhimillisyyttä. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö kameran linssin ja sanojen kautta saisi etsiä kauneutta, nähdä sitä omassa arjessaan. En voi vain olla ajattelematta, että blogi on fasadi, pelkkää pintaa.

Ehkä elän sisäisessä maailmassani liian kaukana siitä pöhinästä, että ymmärtäisin kotikutoisuutta negatiiviseksi. Mielenkiintoinen sisältö voidaan määritellä niin monella tapaa, myös kotikutoisuuden perustein. On Nevaluoman jutuissa silti aina se sympaattinen ote. Sitä vaan nostaa kulmiaan, hymähtää ja kääntää sitten sivua.


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Pyöreä tyyny 2

Tein ensimmäiselle pyöreälle tyynylle kaverin. Serkkunsa lailla hempeän. Hempukat loppuu ihan justiinsa, kun ompelukset tyttären huoneeseen on ommeltu.

Kangas Nappikauppa Polinkasta ja Eurokankaasta. Kaava Amy Butlerin.




Vaikka sää onkin ollut jo ankeahko, saa minun puolesta mennä nyt vielä ankeammaksi. Sain siivottua takapihan ja tunnen oloni Kunnon Ihmiseksi. Nostin etupihalle kynttilälyhdyn ja pidän siellä kynttilää toista päivää. Löysin autotallista rikkonaisen ja pähkäilin, mitä sillä. Tänään hain sisälle callunan.

Olin ajatellut, että minähän en kanervia laita (samalla kun haaveilin syklaameista, koristekaaleista, kanervista...), mutta tähän yhteen callunaan nyt sitten kuitenkin päädyin.

Väsyttää rutosti. Olin kirpparilla myymässä ja tänään on ollut vänkytyspäivä. Vielä on puuhia jäljellä, joten heipähei.




perjantai 5. lokakuuta 2012

Vaatekaapin perusosat ja kuluttaminen

Viime viikot olen pohtinut ankarasti järkevää kuluttamista. Sitähän minä aina pohdiskelen, kulutin sitten järkevästi eli en.

Tämänkertainen kulutuspohdintani liittyy vaatteisiin, mutta voi tätä soveltaa laajemmallekin. Olen nimittäin ostanut joitakin perusosia vaatekaappiin.

Mulla on itse asiassa Suunnitelma.

Mulla ei ole ollut kahteen ja puoleen vuoteen mahdollisuuksia tai rahaa ostaa itselleni uusia vaatteita. Olen ollut raskaana tai muuten isokokoisempana, äitiyslomalla ja kotihoidontuella, säästänytkin pahemman päivän varalle ja jääneet ekstrat sijoittanut remontointiin, pihahommiin, kankaisiin tai muuhun pieneen. Mutta nyttemmin olen pohtinyt, millä kaikilla keinoilla välttäisin uupuneen äitiyden (lapsenvahteja ei esimerkiksi oikein ole). Kyllähän siihen liittyy olennaisesti oman itsen huomioiminen, vaikka kyse olisikin niin banaalista asiasta kuin vaatekaapin täydentämisestä (mulla liittyy tähän huomiointiin toki muutakin). Lisäksi olen päättänyt, että tämän sykyn liikenevillä ei tarvitse tehdä mitään niin järkevää kuin ylimääräisiä lainanlyhennyksiä tai remonttikassan kartutusta. Mutta asiaan...

Vaatekaapin perusosat ovat niitä vaatteita, jotka tulisi vaatekaapissa olla, jotta ne loputkin sopisivat jonkin kanssa. Perusosia ei pidä ostaa hötkyilemällä ja niiden kanssa ei kannata alittaa laadullista rimaa oikotien toivossa, koska se kostautuu kuitenkin. Poikkeuksena ehkä simppelit neuletakit (jos ostaa kuitenkin luonnonmateriaaleja), topit, t-paidat ja trikoopuserot. Mutta jos siis on vähävaraisempi, näihin voi satsata hitaalla aikataululla yksi kerrallaan.

Viikko sitten piipahdin kaupungilla kuuntelemassa kajareista kantautuvaa jytkettä tekstiilipölyn keskellä. Olin alle tunnin, mutta se riitti ja siirryin verkkokauppoihin. Olen pohdiskellut paljon ostelemista mielihyväsäätelymielessä ja miettinyt, saako ostamisesta tuntea nautintoa. Ei kai se toisaalta hyödytä syyllisyyttäkään potea? Ja sitten, samalla tapaa kuin ihminen käyttää ruokaa ja päihteitä mielihyvänsä säätelyyn, shoppailukin on sitä niin paheellisella tavalla...Että voisiko mielihyväshoppaamisen korvata jollain ja ostaa vain silloin kun tarvitsee...

Olen tullut siihen tulokseen, että kriittinen tiedostaminen on hyödyllistä. On hyvä pysähtyä esimerkiksi seuraavien sudenkuoppien äärelle (ja nämä tulevat suoraan omasta kokemuksesta...)

* OMG, se kohta loppuu! Kun tuote on melkein lopussa, herää tunne, että tää on pakko saada! Tässä vaiheessa pitää pysähtyä ja tuumata, ai että oikeestiko tarvin.

* se on alessa! Olen alkanut välttää alennustuotteiden pläräämistä, koska silloin tulee helpommin hankittua sellaista, mitä ei tarvitse.

* muotiväreihin tarrautuminen. Kauden muotivärit päätetään yhtä rennosti kuin toimi Gestapo. Ne värit todellakin väsähtävät pian. Siis ennemmin pieniä asusteita kuin isompia hankintoja niissä väreissä.

* se on muuten vaan halpa! Ei, se ei ole todennäköisesti laadukas, ja joo, se on tehty epämääräisissä oloissa. Ja joo, niitä asioita olisi oikeasti järkevä miettiä.

* muillakin on! Jos seuraa lammasmaisesti muiden kulutuskäyttäytymistä, ei tule kuulosteltua sisäisiä järjen ääniään. Sitä löytää loputtomasti perusteluja sille, miksi minäkin saan.


Tässä ajatuksiani vaatekaapin perusosiksi.

Vaatekaapin perusosat by Ehtoisa Emäntä

-2 farkut, tiukemmat ja napakammat, rennommat

-1 jeggingsit (tunikoille)

-1 rennot asialliset housut, vaikka chinot

-1 lököhousut

-farkkuhame

-2 muuta monikäyttöistä hametta, esimerkiksi helmoista levenevä musta hame ja kynähame

-2 saappaat, mustat ja ruskeat

-tennarit tai muut vapaa-aikaan soveltuvat rennot ja helposti yhdisteltävät kengät

-nahkaiset kävelykengät, lyhytvartiset 

-juoksulenkkarit

-kumpparit

-2 neuletakkia

-2 laadukasta ja lämmintä villatakkia perusväreissä

-3 paitapuseroa

-n määrä hihattomia toppeja aluspaidoiksi

-n määrä trikoopaitoja

-2 korkokengät, mustat ja maun mukaan

-talvikengät

-2 kesäkengät, sandaalit ja esim. ballerinat

-2 työmekkoa

-1 klassinen juhlamekko

-1 pikkumusta

-1 toppatakki

-1 villakangastakki, talvi

-1 villakangas/kevyempi takki, syksy ja kevät

-1 kevyt kesätakki, esim. farkkutakki


Vaikka lista tuntuu jo näin armottoman pitkältä, en usko, että kellään Suomessa elävällä on näin vähän vaatteita (ja kansallisuus vaikuttaa varallisuuden lisäksi siten, että meillä on ne kuuluisat neljä vuodenaikaa...). Ideana on kuitenkin satsata näihin perusosiin, jolloin tulee kiinnitettyä erityistä painoarvoa niihin vaatteisiin, jotka oikeasti saavat vaatekaapin toimimaan.


En ottanut mukaan sellaisia vaatekappaleita, joiden tiedän kuuluvan omaan garderobiini mutta jotka eivät välttämättä ole yleistettävissä. Tämän olisi tarkoitus päteä kenelle hyvänsä, toki tiedostaen, että edelleen lista lähtee omista tarpeistani (mukana ei esimerkiksi ole suoria yksinkertaisia housuja, jotka monelle työssäkäyvälle ovat mieluiset ja välttämättömät...en vaan osaa pitää).

Listaa saa päivittää! Vinkkejä otetaan siis vastaan :) Olen löytänyt muitakin listoja, tuoreimmassa Elle-lehdessäkin oli yksi. Mutta itse kun en lähde siitä, että kallis merkkilaukku kuuluu naisen perusvarusteisiin...tai hetkinen....Mullahan on oikeus!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Raidallinen tyynynpäällinen

Tein viimein valmiiksi keväällä aloitetun penkinpäällisen valmiiksi toisen kaveriksi. Lankana Hanko ja malli Novitalta.

Jäi tyhjä olo, kun tyyny valmistui. Ei ollut kotona sopivaa lässähtänyttä tyynyä, joka olisi siltään sopinut tähän käyttöön, joten "placeholderina" on muhkeampi tyyny, joka kelpaa kissalle, muttei mulle.

Mietitään, mietitään.



maanantai 1. lokakuuta 2012

Kasvisvoittoinen ruokavalio osa 1

Hyvä ystäväni lähestyi minua kysymällä, voisinko antaa hänelle vinkkejä vegeruokavalioon. Hän oli erehtynyt katsomaan dokumenttia eläinoikeuksista ja saanut armottomat morgulat, joiden seurauksena aikoi jättää kanan sikseen. Muutenkin minulta kysytään aiheesta toisinaan, oli kysyjän ruokavalio mikä hyvänsä. Joten seuraa: käytännön sanelemana ajatuksia kasvispainotteisesta ruokavaliosta.

(50 Shades of Carrot eli tänään suuhun joutunutta palstan porkkanasatoa.)


Ensin oma taustani ja hieman termistöä. Olen itse lopettanut lihansyönnin vuonna 1997, kokolailla 15,5 vuotta sitten. Kahdeksan vuoden ajan ruokavalioni oli lakto-ovo-vegetaarinen, eli söin maitotuotteita ja munia. Vuonna 2004 vatsani oli niin ärtynyt maitotuotteista, että jätin ne ja otin tilalle kalan. Vatsa on sittemmin sietänyt maitoa, mutta kala jäi ruokavalioon ja niinpä ruokavaliotani kuvaa sana "pescatorian", eli kalaa syövä vegetaristi. Mutta koska eihän tuo mikään sana ole, sanon vaan olevani kasvissyöjä, joka syö kalaa.

Meillä kotona ei ole koskaan lihaa muille kuin kissalle ja kaloille, mutta lapseni syövät kodin ulkopuolella riistaruokia. Monissa vegeperheissä lapset syövät lihaa, mutta minulle ajattelu ei ole sopinut edes nieleskelyn ja puhinan jälkeen. Jokainen tekee näissä asioissa omat ratkaisunsa ja mielestäni tärkeintä olisi vähentää lihansyöntiä, MIKÄLI syö sitä runsaasti. Tähän on selkeät terveysperusteet, mutta toki itse ajattelen myös tehotuotantotaloutta ja siihen liittyviä kimurantteja kysymyksiä.

Tällä kertaa kerron hieman käytännön sanelemaa arkitietoutta proteiineista, jotka monipuolisesti käytettynä korvaavat lihan. Kalan jätän tällä kertaa ulkopuolelle sillä huomiolla, että WWF:n lista yleisistä ja kannaltaan vaarantuneista kaloista on erittäin pätevä kalavalintoihin. Toki se myös valitettavasti tarkoittaa, etteivät norjalainen lohi ja tonnikala ole ne parhaimmat vaihtoehdot.

KANANMUNA. Kaikki kasvissyöjäthän eivät munia syö, mutta aika yleistä on pitää ne ruokavaliossa munien monipuolisuuden vuoksi. Kananmuna on mainio proteiinin lähde ja käytän sitä niin yksinkertaisesti keitettynä, kananmunakastikkeena (valkokastike, jossa pilkottua kananmunaa, tarjotaan vaikka perunoiden kera), munakkaana (kätke sekaan kaikki jääkaapin jämät), osana wokkia kuin tietenkin myös leivonnassa. Kasvishampurilaisiin paistan monesti kananmunan sekaan, ja toisinaan puolitan kananmunia ruokaisiin salaatteihin. Pieni maailmanparannusmahdollisuus: osta luomua! Vaikken ostakaan läheskään aina luomutuotteita, ostan aina luomukananmunia.

SOIJAROUHE eli kasvissyöjän jauheliha. Käytä turvotettuna jauhelihan tapaan tomaattipohjaisessa pastakastikkeessa tai pyöräytä makaroonilaatikko kasvisversiona. Itse lisään makaroonilaatikkoon aina soijan ja kasvisten lisäksi aurinkokuivattuja tomaatteja tuomaan mehevyyttä ja makua.

KIKHERNEILLÄ on helppo jatkaa palkokasvien maailmassa. Herkullisia valintoja ovat vaikkapa helppovalmisteinen hummus tai paistos, jossa on esimerkiksi sipulia, valkosipulia, pinaattia, paprikaa ja kikherneitä. Kun tarjoilee ruoan vaikka kokojyväriisin, bulgurin tai kuskusin kanssa, saa nopean ja täysipainoisen aterian helposti.

MUUT PAVUT ovat käteviä niin tölkkimuodossa kuin itse keitettynäkin. Keitettynä ne tulevat hyvin edulliseksi. Pavut käyvät salaatteihin, patoihin ja keittoihin. Klassikkoja ovat vaikkapa chili sin carne, chili con carnen serkku. Herkullisia ovat myös papupihvit, jotka pakastettuna ovat jokaisen vegemamman arjen pelastus.

TAVALLISET HERNEET ovat edullisin ruoka, mitä keksin. Keitän yhdestä liotetusta pussillisesta tunnissa sellaisen sopan, jolla ruokkii neljää ihmistä 2,5 päivää. Suosittelen tosin pakastamista, koska hernekeiton vetäminen päivätolkulla alkaa ketuttaa. Parhaimmillaan sinapin ja hyvän voileivän kaverina.

LINSSEJÄ löytyy lähes joka kaupasta ja suosittelenkin kokeilemaan punaisia linssejä. Niistä valmistuu ihana tomaattipohjainen keitto tai pastakastike. Linsseistä tykkää monesti lapsetkin (meillä raukat joutuvat syömään kaikenlaisia sooseja, joten nyt yleistän aikuisten oikeasti muihinkin kuin omiini).

SIENET ovat herkullisia, jos niistä tykkää. Karsastaja voi maistella herkkusieniä, hieman edistynyt paistelee shiitakesieniä wokkiin tai pyörittelee niitä sipulin kanssa pannulla, tai mikä ettei pyöräyttää kermakastikkeen. Hieman kokeneempi kokeilee jo portobellosieniä vuohenjuustolohkon kanssa tai noutaa sienensä itse metsän siimeksestä. Ihania herkkuja ovat sienikeitot, kermaiset sienikastikkeet ja sienirisotot.

JUUSTOT tuovat usein sen tarvitun suolukan lisän ateriaan kuin ateriaan. Punajuurikeitosta tai -paistoksesta tulee herkullisempaa aura- tai vuohenjuuston kera, juustot lisäävät myös salaattien ruokaisuutta. Ovathan juustot myös kovan rasvan lähettiläitä, mutta hei, onhan kalsiumiakin...Ja onhan ne niin hyviä...(ja aika epäekologisia).

TOFU sopii itselleni lähinnä wokkeihin, marinoituna salaatteihin, sushirulliin ja pihvimäisesti paistettuna. Maailman suurin tofufani en ole, mutta aina silloin tällöin törmään maukkaisiin resepteihin. Parhaimmillaan tofu on mausteisissa ruoissa, esimerkiksi thaimaalaistyyppisissä keitoissa se on suorastaan herkullista.

SIEMENET JA PÄHKINÄT ovat omiaan salaatteihin, mutta myös ruokiin. Kokeilla voi vaikka kevyesti paahdettujen cashewpähkinöiden lisäämistä wokkeihin tai suolattujen maapähkinöiden (ei muuten taida oikeasti olla pähkinä, vai muistelenkohan ihan väärin...) ropsauttamista salaattiin tai lämpimän ruoan päälle. Teen myös toisinaan herkkuja pähkinäkeksejä.

KASVISMAKKARAT JA VASTAAVAT. Yksi arkikeittiöni gurmeeäpöksistä on soijanakkikeitto. Kasvisvalmisteita on jos jonkinlaisia, ja jos ei ällötä, voi niistä kokata vaikka miilunpolttajan pastaa,  schnitzeliä, nugetteja, burgereita, pullia ja mitä vielä. Viime kesän uutuudesta soijachorizosta pidin kovin. Osa ei syö näitä siksi, että ovat ilmeisesti jotain kautta kovinkin monikansallisia tuotteita. Minulta ette Hälsans Kökin kasvistuotteita vie!

Mainitaan vielä 

QUORN, uusi tulokas, josta kerroin ihan pari päivää sitten.

Koostan ateriat niin, että päivän aikana yhdessä ateriassa pitää olla runsaasti proteiinia, toisessa riittää kohtuullisempi määrä. Jos siis syö lounaalla hernekeittoa, voi päivällisellä syödä vaikka pinaattipastakastiketta, jossa puolestaan on hyvin rautaa.

Jos aihe kiinnostaa, kuulisin mielelläni vinkkauksia, mitkä ovat kasvisruokavaliopainotteisuuden ongelmakohtia tai miellyttäviä haasteita. Kuulen myös mielelläni lisätietoutta, jos vaikka unohdin jotain oleellista. Ruoka-tägistäni löytyy useita kasvisruokareseptejä ja kirjoittelen niitä erittäin mielelläni tänne lisääkin!

Loppuun esitellään vielä kasvimaani kaunottaria:


Eli mustajuuria! Häh, miten niin eivät ole nättejä.... Nämä oli aika herkkuja keitettynä voinokareen ja suolaripauksen kanssa.

Kai tämä on To Be Continued, ellei aihe saa täystyrmäystä kansalaisten keskuudessa...







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...