tiistai 31. maaliskuuta 2015

Taikalanka

Bongasin jostain blogista ihanien Arnen ja Carlosin Regia-langan kokeilun ja ihmeellinen tämä lanka olikin! Tässä valmiit polvisukat, jotka ainakin ikkunasta ulos katsottuani ajattelin jättää heti jalkaan. Ideana siis kirjoneulemaisuus, joka lankaan on valmiiksi värjätty. Tähän tuli jotenkin himo ja polvisukat ovat aika ihania, vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, etteivät ne ole lainkaan seksikkäitä.


Langassa on etuna myös se, että jotenkin sen neulominen ei ole niin tylsää, vaikka päästelee vain etupäässä oikeaa. Lanka on melko ohutta, joten sentään ähräsin vahvistetun kantapään.


En jaksanut kohdistaa sukkiin juoksemaan samaa kuviota, ja melko arvailua se olisikin ollut. Nyt kuviot elelevät ihan omia meininkejään.

Tämä väri ei ollut suosikkini mutta paikallisesta kivijalkakaupasta ei saanut enää kuin kahta väriä, ovat nämäkin sukat kyllä aika söpöt.

Jatkanpa työpäivää. Alan muodostaa mielessäni korrelaatiota tulevan isomman työkeikan (jota varten yritän valmistautua) ja käsityöinnokkuuden välille. Vain työ kärsii, jes!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Perunanarsissi

Olin eilen äkäisenä ja tokaisin, että kyllä kai tässä voisi päihtymismielessä vielä yhdet tsufeet siemaista. Kun kahvi oli tippunut, kävi ilmi, että maito on loppu. Hetken aikaa universumi oli hiljainen.

Sitten se oli vähemmän hiljainen, kun kuvailin, kuinka pahaa kahvi onkaan ilman maitoa. Salamana sain idean hommata narsissin tai pari pihalle samalla maidonhakureissulla, aikaa oli kaksikymmentä minuuttia ennen kaupan sulkeutumista.

No mutta aah! Myytävänä oli tetenarsissien lisäksi myös muun muassa helmililjoja ja perunanarsisseja. Perunanarsissi on ehkä jotain ihaninta maan päällä tähän vuodenaikaan mitoitettuna, tuoksuva ja suloinen.

Ja ulkoilmassahan on se maanmainio puoli, että narsissit pysyvät hyvinä huomattavasti sisäilmaa pidempään ja kukinnoista saa siis nauttia (kunhan nyt ei vaan sää kovasti kylmene, mutta Ilmatieteenlaitos peukutti). Kun siis saavuin kaupasta tili tyhjenneenä, olin vähemmän äkäinen, asettelin narsissit ja helmililjat tähän pieneen asetelmaan ovensuuhun, join jäähtynyttä kahvia kera maidon ja siivosin pihan muutenkin seesteisemmäksi.

Auvoa kesti puoli tuntia. Sen jälkeen muu väki palasi ja heitti mäenlaskuvälineistön niille sijoilleen ympäri ämpäri pihaa. Paiskoin ne mielenosoituksellisesti yhteen läjään.

Sitä en ymmärrä, miten helkkarissa ihmiselämässä pyörii näin paljon tavaraa. Jostain tavoitellusta on muodostunut taakka ja kiro.

Pitänee tuijottaa näitä kukkia vähän lisää.


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Palmusunnuntaina

Luin tällä viikolla muiden blogeista pari ajatusta, jotka sulautuivat toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi: yhdessä blogissa mietittiin lyhyen blogikirjoituksen toimivuutta eli kuinka kirjoittaa yksi ajatus lyhyessä ajassa, että saa pidettyä blogin vireänä ja ajatuksia julki. Toisessa blogissa oli blogikuvauksena tähdennys, että blogissa keskitytään tarkoituksella myönteisiin asioihin.

Hetkeksi menin apeaksi kun ajattelin, ettei mulla ole koskaan mitään pointtia näissä. Eivätkä nämä ole edes myönteisiä. Mutta sitten tapahtui sulautuma ja tajusin, että pointtina on juuri se, että hetkeen ei niin ajattele. Ajattelemattomuudella en tarkoita tyhjäpäisyyttä vaan toimintaa.

Toiminta on mahtava ajattelemisen korvike.

Tein lähisukulaiselle Bohemian-kaavalla tunikan (koko 40), tämä oli yllättävän istuva ja kaunis henkilön päällä, mutta en viitsinyt ahdistella kuvattavaksi. Kangas on odotellut tätä nolosti jo vuosia, jotenkin istuvuus jännitti. Kangas on Metsolasta joustofroteeta.



Näiden sotkujen jättämisestä on saanut äristä ja näköjään saisi edelleen, mutta liittyyhän jokavuotuisiin rituaaleihin sentään aina jotain hieman koskettavaakin.


Omia ja lainattuja matkalla kerjuulle.


Vihanneskrassi nostelee päätään ikkunalaudalla.


Meillä ei näköjään käynyt tänä vuonna kuin yksi virpomajengi.



Omat kyllä keräsivät melkoiset saaliit.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Muodin huipulle

Mitä valitsee ekaluokkalainen, jos antaa läjän kankaita ja sanoo, että valitse siitä itsellesi hametarpeet? Testasin parilla tytöllä, joista toinen oma ja toinen yökylässä, ja lopputulokset ovat tässä.

Kaava on supersimppeli keksiä vaikka omasta päästään: kaksi suorakulmiota hameeseen ja jotain ylijäänyttä soiroa helmaksi. Soiro voi olla pituudeltaan tupla suhteessa suorakuolmioon. Aika näppärä tapa käyttää ylijääneitä hieman isompia tilkkuja ja samalla kankaista saa kivoja yhdisteltäviä ja vaikka lahjaksikin sopivia viemisiä – käsittääkseni on kesä tulossa. Lisäksi tarvitsee kuminauhaa. Koneessa olevien lankojen värilläkään ei ole niin väliä, sillä näköjään vielä maistuu väri-iloittelu ja hauskat yhdistelmät mustaharmaan tyylipuhtauden sijaan. Tällaisen ompeluun ei saa menemään kaikkiaan tuntia enempää (pois lukien tyttösten kiihkeä yhdistelmien mallailu).

Otanpa vielä vähän kantaa mustaan: olisi aivan hurjan kiva, jos suomalaiset osaisivat käyttää muutakin väriä, talvella etenkin. Kalvakkaan suomalaisihoon musta sopii vähän huonosti ja ihmiset näyttävät herkästi huonosti voivilta ja sairailta. Tämän sanottuani totean kuitenkin, että musta on hieno ja näppärä väri, jota käytän itsekin, ja lisäksi se sopii monilta osin vaatekaapin perusosiin, kun sitä voi – hieman niin kuin farkkuakin – yhdistellä melkein kaiken kanssa. Joka tapauksessa on kiva, että tulee kevät ja ihmiset alkavat pukeutua muuhunkin kuin mustaan. Vaikka nyt sitten onkin haasteellisempaa olla ei-musta ja tyylikäs (se vaatii jo värisilmää).

Neiti X valitsi raitaista puuvillaa ja sen kaveriksi Amy Butlerin ituja, kangas jota olen käyttänyt joka päivä ahkerassa käytössä olevaan lattiatyynyyn.



Neiti Y halusi kukkapuuvillaa ja valitsi kangassoiron, joka on jäänyt yli yhden tilkkutyön kääntöpuolen kankaasta.


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Vuosihuolto

Tulin kotiin lähes viikon työreissulta ja päätin, että on ryhdyttävä toimeen eli huollettava huonekasvit. Niiden kanssa puuhailusta saakin yksinkertaista tyydytystä ja kasvun käyntiin lähteminen on aina yhtä ilahduttava asia.

Enkelinsiipi oli ottanut vähän varaslähtöä ja päättänyt ruveta pieneen kukintaankin. Uusin kaikki enkelinsiivet ja kesän saavat olla kyllä taas ulkona, niin runsasta oli kukinta parvekkeella.


Posliinikukkani Köpi sen sijaan saa vaihtaa alakertaan olohuoneeseen, sillä selvästi jokin on pielessä yläkerrassa. Veikkaan vetoista ikkunaa, joka ehkä kylmettää ruukun (kesällä kukkikin, mutta talvella meinannut jo toista kertaa kuolla). Jouduin tekemään radikaalin ratkaisun ja pätkäisin Köpistä pistokkaita ja heitin juurakon menemään. Jos Köpi jaksaa juurtua, loput lehdet pysyvät kunnossa ja kaikki menee ok, saa kaveri jatkaa olohuoneessa. Makuuhuone on nyt nähty. Siirto keittiöstä oli aikoinaan kamala moka. No, ei voi mitään.


Peikonlehden kanssa oli pitkiä keskusteluja. Ruukkunsa kanssa reilu kymmenkiloinen roistake sai rajun käsittelyn, poistin huonoja lehtiä ja yritin tasapainottaa tuota ja keskustelin siitä, kuinka on hyvä, että hän on alkanut jälleen tehdä pienempiäkin lehtiä uuteen paikkaan eikä vaan noita taulutelevision kokoisia, joihin olin aikoinani ihastunut. Nyt jäljellä on muutama lehti ja metreittäin ilmajuuria, mutta tälläkin hetkellä pukkaa kolme uutta lehteä, jotka todennäköisesti hakeutuvat ylemmäs ja asettuvat kauniimmin.

Kuvassa myös todistusaineistoa kaikesta siitä roskasta, mitä suihkuttelu ja multien vaihtelu saa aikaan.


Alan olla hiljalleen henkisesti valmis pieniin ikkunalautakylvöihin! 

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mehiläisvahan tuoksu maanantaiaamussa

Nykypäivä on melkoista itsensä tarkkailua: miltähän musta nyt tuntuu, mitä oikein haluan, nämä mun ongelmat, mutta kun minä... Ja sitten taas samalla minuus velloo mitättömänä hiirenkakkana universumin valtameressä suurempien voimien määrätessä kurssin.

Näin aloitin kirjoitukseni ja näin lopetinkin, koska tajusin, että kirjoitukseni jäävät vääjäämättä toistuvasti epämääräisen arvoituksellisen pinnallisiksi, vaikken haluaisi olla pinnallinen enkä epämääräinenkään. Mun pitää keksiä joku muu kanava sekasotkulle, joka syntyy ennen kaikkea työstä. Turha saastuttaa sillä tätä puuhastelupyhättöäni. Otetaan jyrkkä leikkaus loppukaneettiin:

Jos murhe painaa, lankkaa kengät. Mulla ei ees painanut murhe, lankkasin silti. Mahtava fiilis.

Ovat muuten kevätkengät. Lähden etelänlomalle Acapulcoon alias työmatkalle pääkirkolle. Asunnossa tuoksuu mehiläisvaha. Olo ei oo sikäli paha.


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ihmeellinen lanka ja muita kertomuksia

Olen ollut koko alkuvuoden kiltisti ostamatta käsityötarvikkeita. Tavoitteena on ollut vähentää niiden määrää ja kiinnittää tarkempaa huomiota ostamiseen a) tarpeesta ja b) mielihyvästä. En ole viime vuoden aikana muutenkaan ostellut juuri lainkaan kankaita ja silti varastoja riitti – mukaan lukien rikki menneitä aikuisten vaatteita, joista vielä saisi lasten kampetta ym. nurkkiin kerääntynyttä kierrätysideaa – joten hamstrattu määrä selkeästi ylitti tarpeen.

Perjantaina rikoin ostamattomuuttani tietoisesti tilaamalla kaksi mekkokangasta itselleni sekä paria paitakangasta tyttären seuraavaan kokoon. Ostin myös lankakerän työreissulle, koska mulla oli järisyttävä uteliaisuus päästä kokeilemaan Arne & Carlos -lankaa, joka tekee tällaista:


Kerällä on tuollainen epämääräinen värioksennus, joka neuloessa muuttuukin kirjoneuleeksi! Onko upiampaa no ei, it's magic!


Mutta palatakseni varsinaiseen Asiaani eli ostamattomuuden tietoiseen rikkomiseen niin teko liittyi laajempaan ajatukseen ihmisyyden tasapainosta.

Olen ollut monella tavalla pois tasapainosta niin kuin ehkä yleensäkin, se lienee yksi minuuteeni liittyvistä kiroista ja tavallaan hyvistäkin puolista, ja kaikkien eri suuntaan vetävien ajatusteni koostaja on Ehtoisa emäntä. Vaikka siis emäntä onkin melko yksiulotteinen ja tekee sen sijaan että tuumisi, sen aikaansaannokset ovat ainoastaan välillisiä: toimijuuden todellinen arvo on pitää muu paketti koossa.

Ei tässä varsinaisesti mitään uutta ole, pelkästään muistutus itselle siitä, kuinka kokonaisuuden on tarkoituskin olla rypyläinen toimiakseen. Esimerkiksi hedonismintarpeeseeni mulle tulee nuorten siti-immeisten Trendi-lehti. Se on mun pinnallinen pahe, kun päivisin pitää pinnistellä jonkin ihan muun parissa.

Käsityöt ja pihapuuhat taas eivät ole missään nimessä toisarvoisia. Ne suitsii kokonaisuutta, pitää ihmisen hallinnassa.

Hamstrauksen kiron jo oppineena uskalsin siis irrotella ja tilata pientä lisää, ennakolta harkittuna ja mehusteltuna.

Uskon, että elämässä on hirveän tärkeä miettiä sitä, mitä siltä itse haluaa ja myös sitä, mitä pystyy elämälle ja muille antamaan. Tämän ison ponnistelun jälkeen tulee astua askel kauemmas ja katsoa, mitä asetuksia voi hieman löysätä, jotta ne vähemmän älylliset, kunnianhimoiset, joviaalit tai oikeudentuntoiset puolet itsessä saavat loistaa kuin nuotissa pysyvä pilkun aikaan karaokebaarissa.

Etupihan kukkasipulitoimintaa tässä...


...ja tässä.


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kattilapasta

Nyt jysähtää!

Vielä aamu osoitti meikämandoliinossa löysyyttä ja haaveilevaa hajamielisyyttä, kun ihmettelin kotini pölykerroksia ja likaläikkiä kevätvalokylvyssä. Iltaa kohti toiminta kiihtyi ja päädyin kokeilemaan ruokauutuutta! Tämä on jaettava!

Kyseessä on kattilapasta (kyllähän lipsahti alkuun kirjoitusvirhekin ja vain sovinnaisuuteni esti jättämästä sitä) ja kokeilin sitä mukaillen tuoreimman Kotivinkin ohjetta.

Tein sen jotakuinkin näin:

Katkaisin spagetin keskeltä kahtia ja laitoin kattilaan. Lisäsin seuraavia:
paprika
valkosipulia
mustapippuria
suolaa
lehtikaalia
kuivattuja tatteja
paketillinen vegechorizo-makkaroita (työllistän varmaan Hälsans Kökillä kokonaisen keinosuolenmuotoilijan, sen verran kyrsään addiktoitunutta porukkaa täältä löytyy...veikkaan kyllä, että aito chorizo tai muu mausteinen makkara toimisi mainiosti)

Tältä se näytti. Eli ei miltään.


No ei edelleenkään miltään!


Äläpähän mittään. Jotain tapahtui eli kaadoin vedenkeittimestä n. litran vettä päälle, laitoin levyn päälle ja kannen kiinni. Annoin kiehuskella sen verran, kun kestää spagetilla tulla kypsäksi.

Jeskamandeera! Siitä tuli ateria!


Idean juju on sen ylimalkaisuudessa sekä siinä, että spagettiin voi kätkeä vaikka mitä epäilyttävää. Kuopuksen mielestä hän joutui syömään sammalta saadakseen Angry Birds -purkan jälkiruoaksi, mutta sinne sitä upposi, varsinkin kun laitoin vähän parmesaania sekaan.

Ideana on siis se, että laitetaan sekaan mitä vaan mikä kestää kymmenen minuutin keittämisen. Rakkautta tarvii antaa nolla.

Aion kehitellä tätä eteenpäin. Nero hiljentyy työstämään.


Aamun valo

Halusinpa vain sanoa, että on maanantaiaamu ja pääsin toteuttamaan joululomalla tekemääni suunnitelmaa: istun sohvalla ja katson, kun kotona on valoa.

Se on tytöt ja pojat sellainen homma, että tänään näköjään paistaa aurinko. Se ei halunnut paistaa viime viikolla niinä päivinä, kun olin loman tapaisella, mutta nyt sitten, kun on joka aamu herätys kello kuusi ja aika paljon hommia paiskittavana, tuossahan se paistaa silmiini.

Enpä lähdekään työhuoneelle vaan jään tähän! Pyykkikone huristelee, akvaario lirisee, kissa nukkuu. Melko lailla pysähtynyt tunnelma.


Kävin viikonloppuna kirpputorilla ja ostin syyttä ja ansaitsematta tuon keltaisen Sulttaanin.


Muutenpa tänne ei kuulu oikein mitään. Ehtoisa emäntä elelee edelleen henkitoreissaan, mutta haaveili sentään viikonloppuna harrastelehtien äärellä.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kolmen kerroksen väkeä

Kanssani verisiteen jakava henkilö pohti vasta, olisiko yksikerroksisuus näppärämpää eloa kuin kaksikerroksisuus. Vaikken kartanossa asukaan, itse ramppaan kolmea kerrosta, jotka on läjätty pieniksi kerroksiksi päällekäin.

Olen haaveillut, että joskus ottaisin järkkärillä ihastuttavia kuvia portaikosta. Ongelmia on kuitenkin sata, joista esittelen neljä: ensinnäkin, portaikko ei ole koskaan siisti. Toiseksi, siellä ei ole luonnonvaloa. Kolmanneksi, jaksan harvoin kaivaa järkkärin esiin ja neljänneksi, olen turhaan haaveillut siitä, että portaikko olisi joskus "valmis", siis hieno, mietitty sisustettu kokonaisuus.

Tänään oli just sellainen fiilis, että portaikosta pitää nauttia juuri tänään, sillä elämästä pitää nauttia juuri tänään. En tiedä mistä ihmeestä moisen houreen päähäni sain, ehkä ollut liian rentouttava viikonloppu. (Palannen piakkoin jälleen rypistelemään kulmiani ja olemaan tärkeilevän vakava.)

Mielestäni kotia ei tarvitse koko ajan sisustaa uuteen uskoon; kun sisustus on sopivilla jengoillaan eli sohvan paikka riittävän feng shui, uni ja ruoka maittaa ja tavarat on helppo sijoittaa paikoilleen, sisustusta ei tarvitse varsinaisesti päivittää. Mutta toimivuuden etsiminen on joskus hieman haastavaa.

Tässä matka portaikosta kohti kellaria ja muuta horinaa ohessa.

Tässä näkymä kohti yläkertaa. Portaikko näyttää kuuskytlukulaiselta rappukäytävältä ja niinhän se onkin, paitsi että tämä on kyyskytlukulainen portaikko. Jokin aika sitten sain talouden pisimmän henkilön poraamaan tangon kuvassa näkyvälle matolle, jonka olen roudannut työmatkalta Lähi-Idästä. Pidän matosta valtavan paljon ja se oli aiemmin kellarin lattialla, mutta on nyt löytänyt arvoisensa paikan.


Kohti kellaria lähtevät pimeät portaat. Reilu vuosi sitten sain talouden pisimmän henkilön lisäämään seinään Stig Lindbergin tapetin. Se on jäänyt odottamaan ympärilleen muuta nättiä – tällä menolla saa odottaa aika pitkään.


Kellarissa on vähällä käytöllä oleva työpiste. Keltaiset tuolit olen dyykannut.



Tässä työpiste vielä lähempää. Edellisessä kirjoituksessani jorisin biedermeierista. Printtikalenterit ovat blogimaailman biedermeieria: "jokaisen" seinällä on joku muutamasta tunnetummasta mallista. Kellarissa mulla on Cats Let Nothing Darken Their Roar -kalenteri, johon onkin juuri vaihtunut maaliskuu. En ole erityisen graafinen tyyppi, joten kalenterissa on oikein sopiva annos.


Ompelin tänään hieman. Kuopus oli menossa synttäreille ja ensinnäkään en ollut valmistautunut kunnolla lahja-ajatukseen mutta toiseksi minua jotenkin inhottaa rynnistää markettiin ostamaan jotain paskaa, anteeksi halpatuotettua härpäkettä. En tiedä, onko lahjana aivan haitarista, mutta leikkelin epäonnistuneen ompeluksen paloiksi ja tein siitä tällaisen t-paidan Hoops-kaavalla (Ottobre 3/2012 muistaakseni).


Kuopus ei ole osoittanut hirvittävää innostusta palapeleihin, joten lisäsin mukaan sadan palan Punahilkan.


Kaivelin komeron perältä käytetyn lahjakassin ja tadaa, lähdin synttäreille huojentunein mielin. Kuinkahan hienoja lahjoja nykyään odotetaan vai riippuuko lahjojen "taso" piireistä? Paljonkohan lahjoihin maksimissaan käytetään rahaa?

Tätä miettiessään voi ihailla myös peikonlehden ilmajuuriroskaa matolla. Joku ilmeisesti vähän tallonut.


Loppuun vielä pakollinen tulppaaniherutuskuva!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...