Arjen puuhastelija

Lukuisien blogiräpiköintien jälkeen olen jälleen perustanut uuden blogin, koska kaipaan ilmaisukanavaaa ja vuorovaikutustakin. Ulkona pyöräillessä ajatukset virtaavat vapaasti, mutta tässä bloginäkymän auki ollessa olen jälleen ilmaisusta tyhjä, ehkä liikaa Facebook-statusselailua takana. Statuspäivitykset ovat eräänlainen arkeni paise, joita seuraan, jotka saavat pahalle tuulelle ja turhauttavat. Miksen saa lukea edes kokonaisia ajatuksia, kaikki on pätkitty?

Blogini aihe, väljästi määriteltynä, on arjen ilmiöt. Nykyään puhutaan paljon homingista, mutta itseäni koko termi kiusaannuttaa. Jotenkin siihen ei osaa heittäytyä matkaan, vaikka ilmiö itsessään on -- teennäisyydessäänkin -- sinänsä myönteinen. Niputan itsekin mielelläni ilmiöitä jälkikäteen, "se oli yksinkertaisiin arjen asioihin kääntymisen aikaa", mutta onhan se nyt aivan liikaa, kun nuoriso-ohjelmissakin vatkataan trendikamppeissa kuin vähämieliset, että "nyt luontoon!" Mihin helvetin luontoon? Miksei se pihalle meno riitä?

Oman määritelmäni mukaan olen arjen puuhastelija, joka kokoaa elämänsä selkärangan puuhastelusta ja erinäisistä pienistä projekteista. Tämä olkoon kanavani, jossa niitä esittelen. Jos joku meinaa hirttäytyä satunnaiseen aktiivisuuteeni (tai saada etukäteen tyydytystä siitä, että aktivismia ei ilmene, mitään ei tunnu tapahtuvan), niin sopii lukea muita blogeja.

Itse ilahtuisin, jos saisin seuraajikseni muita arjen puuhastelijoita, jotka ovat keksineet kivoja puuhaprojekteja ja jakavat niitä itsekin mielellään muille. Tätä tarvetta minulla palvelevat toki myös jotkin naistenlehdet, mutta kuka itseään kunnioittava nainen voi niitä kovin paljon lukea? "Katso, kuinka ilmiömäisen hoikka Penelope Cruz on vain kaksi päivää synnytyksen jälkeen?" Aaargh! Ennemmin haluaisin vain lukea niistä arjen kaaosta taltuttavista vinkeistä, uusista puutarhakirjoista ja siitä, kuinka (muka, jonkin purnukan avulla) keittiö saadaan kuntoon pikkurahalla.

Ja jos joku tästä mahdollisesti jotain perverssiä tyydytystä saa, niin en ole arjen ihme. Eilen olen käsitellyt hyvin saastaisia kodinkoneitani, arkeni repsottaa ja karkailee hallitsemattomana eri suuntiin, kotini on harvoin siisti ja mieleni harvoin tyynesti hallinnassa ristipistotyön äärellä. Mutta meillä kaikilla on oma tapamme hallita, ja minun tapani on puuhastelu. Siitä kertoo tämä blogi.