Uusi tuttavuus ja hieman poikkeavuudesta

Viime kesänä näin ensimmäistä kertaa valkovuokon, ja tänään näin (tietääkseni) ensimmäistä kertaa leskenlehden. Joo-o, etelämmässä asuville varmaan aika säälittävää, mutta tänne leskenlehti on tullut joskus purjelaivojen mukana ja ehkä se on jossain luimistellut paikallisena ilmiönä, kun en ole aiemmin nähnyt. Ehkä se nytkin oli siementänyt jotenkin ovelasti, sillä kukat löytyivät maansiirtokoneen nurmikkoon jättämästä urasta. Ajelin pyörällä ohi ja kiekaisin mielessäni jeskamandeera!

Tämä olis sitten mulle samalla myös virallisesti kevään ensimmäinen kukka, koska ostettuja narsisseja ja orvokkeja ei lasketa ja idänsinililjat ovat joutuneet hytisemään niin, että ovat edelleen vasta nupulla.

Jurputin edellisessä kirjoituksessani siitä, kuinka tuntuu siltä, että blogini on jotenkin vääränlainen. Sain pari sinänsä hyvin ajateltua kommenttia, että jokaisella on oma erilainen tyylinsä periaatteella "erilainen on rikkautta", väärää ei ole.

Nyt pieni täsmennyt aatokseeni. Nimittäin työskentelen päivittäin poikkeavuuden parissa. Joudun miettimään, mitä on, kun yksilö poikkeaa yhteisön asettamista normaaliuden määritelmistä.

Blogosfääri on yhteisö, ja samaan tapaan kuin tietoverkkojen ulkopuolella, myös virtuaalimaailmassa on omat kirjoittamattomat sääntönsä, arvohierarkiansa ja sitä myöten myös nokkimisjärjestyksensä. On myös tyylillisiä trendejä, jotka lähtevät etenemään, ja jos tarkalla silmällä seuraa, jutut myös kuluvat pian. Veikkaisin, että joillakin suosituilla bloggaajilla on suoranaisia paineita tuottaa sisältöä, joka olisi aina oikealla tavalla uudenlaista virtuaaliyhteisössä, joka tiettyjä sääntöjä noudattaa.

Ja nyt sitten vielä tarkennan lopuksi sitä, miten itse tämän itse kuvittelemani "vääränlaisuuden" koen: en panosta visuaalisuuteen riittävästi ollakseni kuvablogi. En kirjoita riittävän älyllisiä ollakseni älykköblogi. En kirjoita riittävän hauskasti ollakseni huumoriblogi. En kerro lapsista riittävästi ollakseni perhe-elämäblogi. En jätä lapsista kertomatta ollakseni raju ja epäsovinnainen blogi. En ole guru ompelussa, pihapuuhissa tai ruoanlaitossakaan, joten olisin aika paska harraste-esikuvablogi. Vaikka yritän kirjoittaa elämästäni vilpittömästi, en paljasta silti kaikkea eli en ole tirkistelyblogi. Ja jos miettisin pääni puhki blogini fokusta, astuisin liikaa ammattini varpaille ja yrittäisin ulottaa ammatillisen osaamisen sinne minne se ei kuulu, harrastetoimintaan. Eli sekin vahvuus, sisältöjen handlaaminen ja kirjoittaminen, on suljettu pois blogista.

En mahdu mihinkään genreen. Se se ongelma on.

Muuta ratkaisuahan tähän ei ole kuin jatkaa samoilla höyryillä.

Tässä vielä kamerakännykkäkuva todisteeksi tämänpäiväisestä "ihmeestä". Olen lähdössä reissuun ja se aina hermostuttaa etukäteen, joten leskenlehti tuntuu kasvin nimenä erityisen karmaisevalta. Yritin selvittää nimen alkuperän, mutta edes mainio kyselypalsta kirjastot.fi ei tiennyt aivan varmaksi vastausta.

Sen sijaan latinankielinen nimi Tussilago farfara viitannee yskän poistoon eli rohdosta on kyse. Kannattaa pysyä uteliaana, vissiin.