Illalla kellahdin sänkyyn syleilemään uusinta Glorian Kotia, joka ei ole mun lempparisisustuslehti (lemppari on ehdottomasti ihana Sköna Hem!), mutta johon olen tietyiltä osin kiintynyt. Luen aina jopa pääkirjoitukset, koska Kari-Otso Nevaluoman jutut ovat usein jotenkin liikuttavan höpsöjä, vaikka liikkuvatkin eri maailmassa kuin omat ajatukseni (höh, mitä relevanssia pitääkään olla omien ja jonkun toisen ajatusten välillä?). Samoin tykkään lehden kolumneista.
Tämän lehden pääkirjoituksessa Nevaluoma kertoi blogivaeltelusta, siitä, kun jonkun kivan blogin kautta löytää toiseen kivaan...Itsekin hortoilen välillä blogosfäärissä ja törmäilen kaikenlaisiin ihanuuksiin. Aika rentouttava harrastus, muuten! Ja jos olen reippaalla päällä, jätän terveiseni blogin pitäjälle.
Yksi juttu jäi mietityttämään: Nevaluoma kertoi heti hylkäävänsä "kotikutoiset blogit". Tämä herätti jo puolittain horrostavassa mielessäni monenlaisia ajatuksia. Jos ymmärrän "ammattimaisemmat" blogit oikein, ne ovat usein esteettisesti hyvin miellyttäviä suurine sommitelluine valokuvineen ja suunniteltuine postauskokonaisuuksineen.
MUTTA. Olen havainnut joitakin ongelmia näissä "ammattimaisemmissa" blogeissa. Usein blogiin alkaa hivuttautua kaupallista tai muuten ammatillista sisältöä, jolloin blogi muuttuu helposti mainostuskanavaksi. Ei ole väärin käyttää hyväksi blogin suosiota, mutta minun lukuelämystäni kaikki kaupallinen/poliittinen/muu hyötyihin liittyvä jotenkin vesittää. Ja sitten taas jotkut ihanat blogit hiljenevät; ehkä inspiraatio katkeaa, postauspaineet nousevat ja itsekritiikki nostaa päätään. Toisin sanoen bloggaajan ilo katoaa.
Oma lukunsa on se, että "ammattimaisissa" blogeissa elämä esitellään välillä hieman keinotekoisestikin. Itse kaipaan pieniä säröjä, inhimillisyyttä. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö kameran linssin ja sanojen kautta saisi etsiä kauneutta, nähdä sitä omassa arjessaan. En voi vain olla ajattelematta, että blogi on fasadi, pelkkää pintaa.
Ehkä elän sisäisessä maailmassani liian kaukana siitä pöhinästä, että ymmärtäisin kotikutoisuutta negatiiviseksi. Mielenkiintoinen sisältö voidaan määritellä niin monella tapaa, myös kotikutoisuuden perustein. On Nevaluoman jutuissa silti aina se sympaattinen ote. Sitä vaan nostaa kulmiaan, hymähtää ja kääntää sitten sivua.
Niin totta!
VastaaPoistaAsiaa. =) Oma blogini on kyllä kotikutoinen kovastikin, mutta aika moni on sen jättänyt silti hylkäämättä. Ja pintaa se siltikin on, kuten kaikki mitä netissä itsestäni kerron. Mutta mua kans tahtoo työntää luotaan ne mainoksia täynnä olevat blogit, jotenkin ne alkaa vaan tympimään. Kumma juttu, oletko miettinyt miksi niin on?! Onhan mullakin parin verkkokaupan mainokset omassani, mutta vain sellaisia joissa asioisin ilman niitä mainoksiakin. Asiaankuulumattomat, vääriin aihepiireihin liittyvät mainoskyselyt olen torpannut säälimättä.
VastaaPoistaNo joo, eihän sitä netissä päästä ketään "syvempiin pohjakerroksiin", mutta en tarkoittanutkaan sinänsä sitä, että pitäisi avautua aviokriiseistään ja tevreysongelmistaan :) Vaikka luen kyllä blogeja, joissa kerrotaan hyvin yksityisiäkin asioita. Kukin määrittelee rajansa itse. Mun rajat on mm. nämä: en kerro tarkemmin perheestäni, ammatistani enkä ylipäänsä ihmissuhteistani. Muuten en tietoisesti rajaa ajatuksiani sopiviksi tai epäsopiviksi.
PoistaMainoksia täynnä olevat blogit...hmm. En ole hirveästi miettinyt selkäydinreaktiota, mutta ehkä blogin lukeminen on virtuaalikohtaaminen, joka ei sinänsä koskaan oikeasti tapahdu, mutta samalla kuitenkin tapahtuu. Ajatuksia, ihastusta tai inhotusta herää lukijassa. Kommenteissa keskustellaankin. Blogiin tullaan tapaamaan sitä toista ihmistä toisin kuin vaikka fb:n feedissä, kun kuulumiset saa "tilaamatta". Mainoksilla tästä lukijasuhteesta pyritään hyötymään. Voisikohan se olla jotenkin näin?
Mutta en mää aina muutenkaan mainoksia rakasta. Niistä tykkää silloin, kun ne kertoo jotain itselle olennaista :)
Blogisurffari täällä tervehtii ja jättää sanasen :)
VastaaPoistaEksyin tänne FB: Ompeluelämää linkitysketjun kautta ja olipa ihanaa selata tuota ketjua! Ihana oli löytää muitakin, jotka ompelevat ja tekevät käsillä siksi, että se on mukavaa. Ei mainoksia, ei myytäviä tuotteita yms. Ihan huippua!
Ei siinä, että käsitöiden myymisessä olisi jokin vika, mutta niin kuin kirjoitit, niin kaupallisessa blogissa on aina myös tuo toinen puoli.
Terkut sullekin ja tervetuloa toistekin :) Minäkin olen löytänyt FB:n ryhmän kautta moniin kivoihin blogeihin ja aina uudet ovat etsinnässä :)
Poista