Kuului ihme rapinaa.
Olin jo edellisenä päivänä huomannut, että pihalla ruokailee siilinpoikanen. Mutta enpä tiennytkään, että niitä on...1...2...3!
Ne ovat vielä hieman hontelon oloisia, mutta ruoka maistuu. En ole ruokkinut niitä kun ajattelen, että paras, että oppivat syömään eivätkä totu minuun ja ihan pähkinöiksi menneeseen tyttäreeni liikaa. Mutta jos kesä tekee ihmeellisen käänteen ja tuo mukanaan kuivan kauden ja ruokkimistarpeen, silloin käyn kissanraksupussilla ja tuon myös vettä.
Mopo hieman keulii, mutta jos porukka viihtyy pihalla, voisi syksyllä rakentaa pesänkin.
Ns. Siili-alert tosin on muuttanut pihanhuoltotilannetta niin, että joutuu varomaan jokaista askelta, ettei jalan alle jää piikkipalloksi pingahtanut vauva. Tässä hieman mittakaavaa särkyneensydämen alba-lajikkeen vieressä. Otus on nyrkin kokoinen.
Sainpa hieman puolustuspuhetta aavistuksen viidakkomaiselle pihalleni. En nimittäin ole suuremmin sliipatun ystävä vaan tykkään hallitusta rehotuksesta. Sellainen piha on myös otusystävällinen ja tämänpäiväinen on siitä ilahduttava todiste.
Tässä siemenestä kasvatettu punapäivänkakkara avautumassa kohti aurinkoa.
Mulla kävi kaiken sotkun keskellä vieraitakin tänään. Olisinhan voinut järjestellä paikkojakin vaikka, mutta sain mahdollisuuden mennä kasvimaalle ja tota myönnän, että mulla on sitä nykyään kahden aarin verran...Ja voi olla, että se näkyy myös siivoamisessa niin kuin mikä tahansa muukin, koska meillä ei vaan koskaan pysy hyvä siivo!
Yksi asia pääsi yllättämään: vieraat kommentoivat, että meillä on paljon leluja. Olisin osannut ajatella että sotkua joo, mutta että lelujakin? Me ei edes koskaan, siis oikeasti koskaan osteta leluja!
Tuli taas tavarakrapula. Ja ruvettiin miettimään, pitäisikö ostaa kerran kuukaudessa siivouspalvelua. Voi kun osaisi ajatella että noh, oon vaan vähän boheemi, mutta kyllä on taas sellanen fiilis että oon epäorganisoitunut epäkelpo.
Osta hyvä ihminen, siis tuota siivousta! Investointi, jota en itse ole katunut kertaakaan... Kun menneellä viikolla kävin hammaslääkärissä ja tulin kotiin puoli tonnia köyhempänä, totesin että on se siivousfirman laskutus (ainakin kotitalousvähennyksen jälkeen) kuitenkin aika kohtuullinen. Meillä siivoojan käyntiä edeltää aina ryhtiliike, tavarat järjestellään paikoilleen, ylimääräiset viedään jopa varastoon yms. Jotenkin se tuo elämään sellaista rotia, kun vieras ihminen käy paikat läpi säännöllisesti. Meillä tämä siis vähentää "pellossa eloa" ihan asenteellisestikin, vaikka usein siivoojan palkkaamisen uhkakuvana nähdään se ettei mitään jaksaisi enää tehdä itse vaan passausta odotellaan sotkujen keskellä...
VastaaPoistaHmm. Olen aika helposti ylipuhuttavissa. Pitkään moinen on ollut sula taloudellinen mahdottomuus, mutta onnistuisi nykyään ehkä... Asenteellisen pellossa elon vähenemisenkin tajuan, ehkä, mutta varmaan pitäis kokeilla, voisko toimia myös meillä! Kiitos suosituksesta!
Poista