Ruokafilosofiaa

Eilen lapset saivat yllärikutsun sukulaisiin ja häipyivät kuin flatus aavikolle. Kyseisen tyyppinen tapahtumaketju herättää yleensä levotonta säntäilyä perheen huoltajissa: mitä nyt, mitä nyt? Yleensä ohjelmaan kuuluu ainakin syöminen siinä määrin, että syö liikaa ja tulee vähän huono olo, hyvällä tavalla. Sellainen tota dekadentti. Toiseksi pitää keksiä jotain, mitä ei voi tehdä, kun kotona on hulinaa. Tällä kertaa se oli pyöräreissu.

Palaan ruokaan. Tällä kertaa halusimme syödä kotona, sillä Dexterin seiskakautta oli Netflixissä jäljellä neljä jaksoa eli juuri sopiva päivittäinen aikuisen television katsomisaika. Eksoottiseen (telkkaria! kuudelta päivällä!) visiooni sisältyi Ben & Jerry's Cinnamon Bun -maun kokeilu. Siispä kauppaan.

Mitäpä sitä kiertelemään: ostokset maksoivat 49 euroa! Vaikka kyseessä oli vain kahden ihmisen pikku iltapala!

Lähden purkamaan vyyhtiä. Halusimme salaattia ja tuli ehkä hankittua hieman kalliita raaka-aineita siihen: vuohenjuustoa, casheweita, hunajaa ja aurinkokuivattua tomaattia, kotoa jo löytyvien kasvisten lisäksi. Puoliso hamusi ensimmäisenä eleenään kaupassa jonkun kuplajuoman ja eteni sitten määrätietoisesti juustohyllylle vain palatakseen pian Kappeli-pala kädessään. Varsinainen pommi oli kuitenkin empimiseni ns. Benkku-osastolla: en ollut maistanut suklaakeksimakuakaan. Entä jos Cinnamon Bun olisikin pettymys? Vapaudestaan huumautuneena puolison mielestä oli mainio idea hankkia molempia makuja ja syödä molemmista puolet. Näin toimimme.

Pääsen varsinaiseen asiaani: ihminen ei voi käyttää jokaiseen ateriaansa 49 euroa. Ainakaan tässä yhteiskuntaluokassa. Näin se vaan menee. Siksi palautan itseni maanpinnalle ja aion läpsäistä itseäni joka kerta, kun joku loihtii eksoottisista, tuoreista raaka-aineista jotain tajuntaaräjäyttävää etnopläjäystä (ehkei näillä naistenlehtien kokeilla ole myöskään makutuomareita, jotka ruokaa maistettuaan kyseenalaistaisivat: "mikset joskus voi tehdä mun makuista ruokaa? sellaista, joka ei oo pahaa"). Lopeta kademielisyys ja annoskateus! Ruoka on nimittäin kallista. Olen ruukannut iloitella tuoreilla raaka-aineilla ainakin kesäisin, kun olen itse kasvattanut, mutta nyt kasvimaallani kasvaa tämän monsuunikauden seurauksena suokasveja. Valehtelematta. Lausuisin sukuelimen nimen, ellei se olisi sopimatonta. Olen kasvimaalla lausunut useita kertoja, mielestäni sopii tilanteeseen. Symppaan ja komppaan Suomen viljelijöitä.

Niinpä: ei, en ole superkokki, ruokani ei räjäytä tajuntaa. Mutta olen mielestäni melko hyvä emäntä. Katson kaappiin, havaitsen siellä viime kesän purjehduksilta jäänyttä amerikkalaispannukakkutaikinajauhoa ja vaahtokarkkeja ja teen niistä whoopieseja. Teen ruisjauhosta ja puolukoista puuroa. Nakkaan nahistuneen paprikan linssikastikkeen sekaan. Ja no, joskus teen mössöjä jotka eivät kanna nimeä eivätkä sitä välttämättä ansaitsekaan. Syötävää silti.

Haen kunnian palautusta meille emännille!

Päätän reseptiin, jonka olen ottanut kokeiluun Trendi-lehdestä. (Trendi on pyrkimykseni tasapainottaa vakavuuttani. Plärään sitä mielellään ja etsin sensaatioartikkeleja. Voisi se huonompikin lehti olla!)

Ruoan nimi on

PATAMÖSSÖ

Ideana on tuupata pataan kaikki kasvikset ja paputölkit sun muut, joita kaapissa kiertelee. Sopivia ovat niin kesäkurpitsat, munakoisot, erinäiset pavut, pinaatit, mangoldit, sipulit, valkosipulit, sellerit, porkkanat, paprikat, jiiäneejiiäneejiiänee. Jonkinlainen tomaattipohja kannattaa tehdä, oli se sitten tuoreista (harkinnan arvoista näin kesällä) tai tölkkitomaateista.

Salaisina ainesosina on
3 rkl punaista currytahnaa ynnä
köntsä (esim. puolikas lohko) fetaa.

Ensiksi mainittu laitetaan sekaan jo alussa, toiseksi mainittu lisätään lopussa. Näitä kaikkia ainesosia on haudutettu padassa (kätevää jos saman voi lykätä uuniin, mutta käy myös niin että tekee soosin ensin ja siirtää sitten uunivuokaan). Reseptin mukaan tulee myös teelusikallinen jeeraa ja chilijauhetta, eivät pahentaneet. Sitten tuleekin yllätysmomentti: pannaan (kaupan valmis) lehtitaikinakansi päälle. Voidellaan munalla. Sitten uuniin n. parikytä minsaa 200 asteeseen.

Tässäpä pointit: pataan uppoaa mitä vaan sesonki tai jääkaappi tarjoaa. Proteiinia saa helposti sekaan vaikka purkilla kikherneitä. Currytahna ja feta luovat kivan maun ja koska fetaa voi käyttää vielä toiseen ruokaan, samoin tahnaa jää, ei yksittäisen aterian hinta kohoa pilviin. Lehtitaikinastakin jää yli, jos ostaa sellaisen laskostetun.

Mulla ei oo kuvaa, koska kannesta tuli niin ruma ja ruoasta niin hyvä, että söimme sen heti (paitsi pitsa-pasta-tortilla -fani, joka tökki kikherneitään pitkän tovin). Aion varata pakastimeen lehtitaikinaa kansia varten, jotta ruoka onnistuu spontaanisti. Sinänsähän tämä vaatii hieman kiireettömyyttä ja ehkä jotain muuta uunissa valmistettavaa, vaikka pannarin, kun kerran uunia lämmitetään, ja sellaisia asioitahan me emännät ajattelemme.