sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kaikkea liikaa

Jo kankaan ilmestyessä ihastuin Marimekon Tilkkutäkki-kankaaseen, jonka on suunnitellut Maija Louekari. Harkitsin jopa kankaasta tehdyn tyynyn ostoa, vaikka sen hinta oli jotain melko perus-Marimekko-järkkyä. En kuitenkaan tykännyt tyynyn limenvihreästä kääntöpuolesta enkä siihen ommelluista tikkauksista, joten haaveilu jäi sikseen.

Keväällä kävin yhdellä useista työreissuistani Herttoniemen myymälässä ja bongasin Tilkkutäkki-kangasta alelaarista 15 erkin hintaan. Hypistelin palaa ja myyjä käveli ohi ja totesi, että ai sulla kävi tsäkä, just laitoin palan meidän esittelykankaista siihen! En tiedä oliko mulla tuuria vai ei, kaikki on suhteellista.

Teen aikahypyn ajassa eteenpäin tähän päivään, kun sain tehtyä kankaasta pari tyynyä. Ne saavat etsiskellä hetken sopivaa paikkaa, mutta hengailevat nyt toistaiseksi kuvien demonstroimissa paikoissa. Värejä, suuntia ja yksinkertaisesti kaikkea on tässä kankaassa liikaa. Mietin tätä ja ihan melkein liikutuin – metafora elämälleni!


Oli kaikkea liikaa tai ei, pidän kankaasta.


Lopuksi teen vielä kulutuspohdintapläjäyksen. Olen ennenkin kesälomalla tehnyt päivityksiä vaatekaappiini ja muutenkin kaikkeen, mikä nyt onkaan päivitystä kaivannut tai minkä olen kuvitellut sellaista kaipaavan. Akuuttia pulaa tuppasi olemaan sukkahousupuolella. No, tiedän kokemuksesta, erittäin vannoutuneena mekkonaisena sen, että sukkahousut ovat laadultaan onnettomia. Kaikkein hirveimpiä ovat hiostavat halpissukkahousut, jotka luovat pöksyihin elmukelmumaisen tunnelman. Sen sijaan Wolford, tuo sukkahousujen Rolls Royce, on ollut pettämätön sijoitus. Ostin kerran ohuet juhlasukkahousut ja ne lahosivat aika vasta – puolentoista vuoden käytön jälkeen.

Nyt satsasin 73 euroa kolmeen pariin sukkahousuja. Tuntuipa hurjalta. Mutta eilen illalla kävin ihmisten ilmoilla ja hilasin jalkaani yhdet. Ooh! Tuntui kuin jalkojani olisi sivelty sametilla!

Mainospuheen päätös on: kun ostat sukkahousut, osta Wolfordit. Tai jos tiedät yhtä hyvät ja edukkaammat, kerro mullekin. Wolford for the win.


5 kommenttia:

  1. Joitain vuosia sitten Wolfordilla oli miesten sukkahousujakin. Varmaan tuossa 2000 luvun alulla. Katselin että tuollaisethan olisi kokeilemisen arvoiset. Itse olen kyllästynyt lököttäviin ja huonosti istuviin miesten kalsareihin. Wolfordin myymälästä tuollaisia olisi kyllä löytynyt, mutta hinta oli muistaakseni 74 €/kpl. Jäi kyllä ostamatta vaikka myyjä kehuikin noita oikein kestäviksi. Kokemattomalla sukkahousujen käyttäjällä nuo ei olisi kuitenkaan kauaa kestäneet. Olisi noita ollut kuitenkin kiva kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko pohtinut, että korvaisit kalsarit naisten leggareilla? Niitähän saa sekä huomaamattomissa väreissä että kaikenlaisin kuvioin, jos sellaisesta tykkää. Niitä on supermukavia ja -laadukkaita, vaikka osa onkin kuraa. Hyvät eivät lökötä ja etuna sukkahousuihin on se, että voi käyttää kerralla vähän pidempään, kun ei oo jalkaterää, joka altistuisi hikoilulle.

      Mun ratkaisu kalsareille on toppahousut. Ei tarvi koskaan palella ja vastaavasti sisällä ei ole hautova olo.

      Poista
  2. Hyvä vihje, alan kyllästyä alinomaa hajoaviin halpissukkiksiini.
    Kiitos!

    VastaaPoista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...