Kesäloman aloitukseen liittyy tiettyjä rituaaleja. Kärjistetyssä mielessä olo on kuin jälleenrakentajilla: mikä pommi elämässä on räjähtänyt, mitenkäs nyt siivotaankaan sotkut? Ensin pitäisi puhdistaa mieli arjen törystä (työn alla, lomaflunssa on jo vastaanotettu ja viimeistä työhön liittyvää juttua kirjoitin tänään...kunhan saan sen loppuun, on kaksi työtöntä viikkoa), sitten raivata vahingot, sitten katsoa, lähtisikö mieli luoville poluille, liitämään ja hengittämään.
Konkreettisena eleenä olen nokkaa niiskuttaessani siivoillut pieniä nurkkia. Nuukaillen-teoksen inspiroimana olen yrittänyt myös pohtia, mitä tavaroita tarvitaan, mitä ei. Sanotaanko että työnsarkaa riittää. Mielessäni olen kironnut syvimpään mörön pyllynreikään ne sisustuslehtijutut, joissa eteinen on kodin käyntikortti. Miten, 60-luvun eteisellä, neljän hengen kengillä ja neljällä vuodenajalla (jotka ovat kaikki päällä päivästä riippuen, mukaan luettuna lumi, poutasää, räntä ja sade)?
Loma on myös semmoinen jutska, että sitä pitää ruveta hommailemaan, vaikkei siltä niin tuntuisikaan. Olen edelleen äksy ja lyhytpinnainen, eikä kotia ole saatu raivattua, mutta kävimme silti ostamassa koulurepun lapselle. Sen rituaalin olin suunnitellut etukäteen. Valinta tehtiin huolellisesti: pohdittiin kestävyyttä, aikaa, väriä, muotia. Sponsorin ominaisuudessa toiminut äitini totesi ilahtuneesti, että tuossahan on hyvä teininä kaljapulloja kuljetella. Toivokaamme niin, tavallaan.
Lomaeväitä: kasvimaa, kodin järjestely, kavereiden tapaaminen, nukkuminen, ulkoilu, puuhastelut. Ehkä myös kaupungin vältteleminen, sillä siellä hengailu tuntuu ahdistavalta. Tuntuu itse asiassa siltä, että ainoat sopivat lomatamineet ovat velourpöksyt tai oranssit lörpöttävät puuvillacargohousuni. Kaikki muu tuntuu väärältä. Haluan olla näkymätön, olematon, ainakin jonkin aikaa.
Ohessa parit pyjamat, jotka ompelin loppuun eilen illalla. Oikeanpuolimmainen setti oli odotellut keskeneräisenä talvesta saakka... Kankaat ovat Hannan Kankaan yllätyspaketista reilun vuoden takaa. Ostin sellaisen kerran Kankaiden yöstä, kun tulin yöllä myttyyn menneestä kollegapainotteisesta illanvietosta. Huomaa yhteys mielipahaan. No, pyjamat tulivat tarpeeseen, joten loppu hyvin, kaikki hyvin, tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!