Mulla on taas bloggausahdistus. Tuntuu siltä, etteivät päässä risteilevät ajatukset joko päädy sanoiksi näytölle tai sitten sanat tulevat ihan ihme muotoihin ja jäävät aivan kesken ja näyttävät oudoilta. Vaikka työ onkin maistunut paremmin kuin toukokuussa, tuntee samanlaisen jalkoihin kompastelun myös arjessaan: on kesäloman tarve.
Yleensä, kun tunnistan jonkin tuntemuksen ja sanon sen enemmän tai vähemmän ääneen, tukos laukeaa ja sitten taas helpottaa. Niinpä sanon tämän täällä.
Huomenna pitänee rynnistää kauppaan (siellä ei varmaan olekaan ketään muuta) ja hommata kaikenlaisia juhannusherkkuja hevi- ja ehkä vähän muiltakin osastoilta. Pihalla seisoo ruosteinen pallogrilli, edellisiltä asukkailta peritty.
Kirjastossakin käyty, löysin muun muassa Nuukaillen-opuksen. Juhannusherkuissa en aio kuitenkaan nuukailla, olen luvannut tyttärelle, että me leivotaan.
Hyvää juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!