Vinkkejä kasvimaan laittoon

Palailin juuri kasvimaapalstaltani. Kun sitkeimmätkin kylväjät olivat kaikonneet, jäivät vain minä ja sääsket. Eteerisestä tunnelmastani innostuneena ajattelin kirjoittaa muutamia vinkkejä sellaisille, jotka ovat hiukan kiinnostuneet kasvimaan laitosta, mutta jotka eivät ole vielä panneet toimeksi (tällekin kautta ehtii!). Tokihan pohdittavaa lienee kokeneemmallekin konkarille.

En edusta missään nimessä huippuluokan palstailijaa. Intoni sammuu aina alkusyksystä enkä ole yhteisöllinen ähertäjä (olen aina ikionnellinen, kun saan olla yksikseni). Mutta nyt on käynnissä kahdeksas vuosi palstailijana, joten jotain hiljaista tietoa on mullakin lienee matkaan tarttunut. Asiaan siis!

1. Älä liioittele.

Oma kasvimaani on aarin kokoinen (10 m x 10 m). Sen laittoon eli rikkaruohojen kitkemiseen, reunamuovien virityksiin, lannoitukseen ja kylvöihin menee jotakuinkin parikymmentä tuntia. Alkutouhujen jälkeen kasvimaalle saa varata n. 6 tuntia viikossa, jos siis keekoilee luomuna. Kukin kasvimaan laittaja lienee yksilöllinen kevättoimissaan, mutta tästä summittaisesta arviosta voi suhteuttaa oman innostuksensa ja laittaa kasvimaan sen mukaan. Jos kasvimaani olisi satuhahmo, se olisi Jörö-Jukka eli räjähtäneen näköinen. Nuoltuun palstaan saa kulumaan rajattomasti aikaa, mikäli mielii täydellisyyttä.

Tämä ensimmäinen kohta on sikäli tärkeä, että olen nähnyt useamman uurastajan uupuvan palstailun poluille. Nostan myös aina hieman kulmakarvojani, kun joku kertoo huikeista suunnitelmista (pettymyksiltä ei voi välttyä, siksi kokemusta kannattaa kartuttaa maltilla). Kulmakarvan nostoni on silti sympatiseeraava.

2. Valitse viljeltävät kestävistä ja satoisista kasviksista.

Omia suosikkejani eli kasvimaan jokakesäiset kivijalat ovat porkkana, sipuli, punajuuri, mangoldi, herneet, kesäkurpitsa ja jossain määrin peruna. Näiden lisäksi on toki paljon muutakin, esimerkiksi erilaisia salaatteja, härkäpapua, mustajuurta, palsternakkaa ja pinaattia.

3. Ota valikoimaasi joka kesä jokin uutuus.

Ruokin uteliaisuuttani kokeilemalla joka kesä jotakin uutta. Viime kesänä ihastuin valkokukkaiseen kurkkuyrttiin, sillä kauneutensa lisäksi se näytti houkuttelevan palstalle hurjasti pölyttäjiä. Tänä kesänä kokeilen keltajuurikasta, jota en ole koskaan aikaisemmin kylvänyt. Myös esimerkiksi erilaisten porkkanoiden kokeilu on hauskaa. Oma vakkarini on jo vuosia ollut kylvää erivärisiä porkkanoita.

4. Suosi kukkia.

Jos kasvimaalle mahtuu hiemankin enemmän kuin kaikkein välttämättömin, kannattaa kylvää kukkia. Hyväksi todettuja ovat esimerkiksi malvikit, kehäkukka, samettikukka ja sinisievikki. Pidän erityisesti myös pioniunikoiden upeista kerrotuista kukinnoista. Myös kosmoskukat ovat suuresti mieleeni.

5. Seuraa säätä.

En juuri koskaan kuljeta palstalleni vettä. Ihannetilanne tämä ei ole, mutta keskimäärin palsta pärjäilee ilmankin. Helotuskuumilla helpotusta voi tuoda esimerkiksi salaateille ja kesäkurpitsalle limsapullossa, jos ei pysty kuljettamaan enempää. Kylvöissä seuraan tulevia sateita ja lämpötiloja. Osa siemenistä itää paremmin viileässä, osa lämpimässä.

En ole koskaan kokeillut kuukalenteria, mutta siinäkin piilisi oma viisautensa. Ehkä kokeilen sitä joskus, kun voin paremmin valita ajat, jolloin pääsen kasvimaapuuhiin.

6. Älä suorita.

Sukua kohdalle 1. Älä liioittele. Kasvimaalla onnistuu joka vuosi jokin, jotain menee myös pieleen. Kesä vuonna 2012 oli sateinen ja kylmä, ja kasvimaapuuhat ketuttivat. Seuraava kesä olikin intiaanikesä, ja kaikki kasvoi kohisemalla. Kasvimaa ei ole täydellisyyden tyyssija, ei suorittamisen paikka. Se on paikka, jonne haudata arjen huolet ja virvoittaa mieltään uusilla ajatuksilla. Se on myös pään tyhjentämisen paikka, mielen kirkastaja. Älä tuo mukanasi suorituskeskeisyyttä äläkä vertaile itseäsi naapureihin (mikäli viljelet palstalla tai mikäli kasvimaaltasi on näköetäisyys naapurissa pyllistelevään palstatärkeilijään).

7. Opettele rikat.

Omat pahimmat piinaajani ovat peltovalvatti, tuo pieni viaton juurenpala, josta kehkeytyy aavistuksen voikukkaa muistuttava monsteri, sekä juolavehnä, palstaviljelijän klassikkoinhokki. Molemmista kannattaa hankkiutua eroon jo maan muokkausvaiheessa. Tokihan rikkoja riittää muutenkin.

8. Noudata viljelykiertoa.

Viljelykiertoa googlaamalla saa varmasti hyviä vinkkejä omiin tarpeisiin. Itse en laiskuudessani noudata lohkoja vaan kylvän sikin sokin joka vuosi, kuitenkin niin, että aina välillä maa saisi levätä ja niin, etten kylvä esimerkiksi perunaa kahtena vuonna peräkkäin samaan paikkaan.

Viljelykierto liittyy kasvitautien ohella maan ravinteikkuuteen, joten samaan syssyyn on hyvä muistuttaa lannoituksesta. Naatit (mikäli niitä ei syö) ja nahistuvat rikat (varo, etteivät ne juuru uudelleen) voi jättää maahan, näin palautat ravinteita multaan.

9. Virheistä oppii.

Ihan ensimmäisenä kesänä arvelin, että saan somaa kesäsyötävää sipulin siemeniä kylvämällä. Niinpä varmaan! Silti jo ensimmäisenä suvena nautiskelin muun muassa herneitä, papuja ja salaatteja.

10. Pieni on kaunista.

Peruna ämpärissä tai salaatti parvekelootassa on periaatteeltaan ihan samaa toimintaa kuin isompikin kotivaran viljely. Se, ettei jaksa paljon, ei ole syy sille, etteikö kannattaisi vähän.

Piha- tai parvekepuuhastelun iloa!