Ajattelin aloittaa jatisevan päivitykseni suosituksella: tee pannukakusta pitsa, se menee kuumille kiville! Toimi näin: tee pannari perusohjeella, mutta älä terästä sokerilla. Ennen uuniin lykkäämistä laita päälle jotain, mitä laittaisit pitsaankin: jos olet kasvissyöjä, kenties tomaattisiivuja ja jotain suolukkaa, kuten oliiveja. Jos syöt kalaa ja/tai lihaa, varmaan tonnikala tai kinkku maistuisivat. Lisää juustoraastetta (ei tarvi laittaa niin läskisti kuin oikeaan pitsaan, täytteidenkin kanssa riittää kohtuus).
Terveysvaikutteinen syntyy spelttijauhoilla, munissa ja maidoissa on protskua, ja hyvällä mäihällä pannariin saa kaadettua purkinpohjallisia vaikka aurinkokuivattuja tomaatteja tai jonkun nahistuvan paprikanpuolikkaan. Tällaisia ylläreitä saattaa lymytä yhden jos toisenkin kaapissa näin juhlapyhien jäljiltä.
On hankala kuvata, mitä tapahtuu, kun muut iskevät hampaansa pannariin. Mutta jotenkin näin se menee: Ensin makustellaan. Maku havaitaan toimivaksi. Sitten sahataan lisää pannaria. Lopuksi kehutaan ja kiitetään, jos muistetaan. Pannaria ei jää.
Olen lähtenyt tähän villiin kokeiluun Ulla Svenskin Suomen lasten leivontakirjan ohjeen kautta. Esikoiseni sai kirjan minulta joululahjaksi, koska tykkäämme leipoa yhdessä. Se on mun hetkeni olla pullantuoksuinen, eli vastapainona olen sitten muuten usein kärttyinen ja poissaoleva sotkusta karjuja.
Suosittelen myös Suomen lasten leivontakirjaa tai mitä tahansa leivontakirjaa, jossa on kohtuullisen simppeleitä reseptejä. Leivonta- ja ruoanlaittokirjat ovat esineitä, joiden omistaminen on mielestäni kannattavaa, jos omistamiaan esineitä pitää lähteä priorisoimaan. Googlaan kyllä usein reseptejä, mutta käytän eniten vakkarikeittokirjoistani löytyviä. Olemme tehneet leivontakirjan kanssa niin, että kukin saa aina välillä valita, mitä tehdään.
**
Tänään pohdin taas Helene Schjerfbeckiä ja sitä, kuinka hän valitti kotitöiden määrästä. Olen tehnyt ruokaa ns. alusta saakka eli jauhanut lihamyllyllä kala- ja sienipihvejä, kala tutun pyytämää, sienet itse poimittuja ja pakastimen tyhjennyksen edellä vihdoin viimein sulatettuja. Lisätuntumaa on tullut kasvimaalla rikkaruohojen nyppimisestä – aika pitkä matka ruokaan.
On entisaikojen emännillä ollut hommaa!
Mutta eivätpä entisaikojen emännät suunnitelleet samantyyppistä työviikkoa kuin minä, viimeistä ennen lomaa. 2000-luvun emäntä, tällainen olen mielelläni.
Kiitti lisäpotkusta! Pitkään olen tuota harkinnut jossain mieleni takavasemmalla, mutta tekemättä on jäänyt. Nyt kun tosiaan jääkaapista löytyy pekonista lähtien ties mitä, niin ehkä minäkin.. jos vaikka huomenna ennen töitä..
VastaaPoistaJoo pekoni rasvaisena sattumana toimii varmasti! Ja tomaatti on hyvä vahva perusaines pitsapannariin, jos haluaa heittää jonkun kaverin mukaan.
Poista